Zara, lookbook, laihat ajatukset

Ladataan...
Lilou's Crush

Zaran lookbook-uutiskirje sisälsi taas ihanuuksia, kuten aina. Mutta tällä kertaa kuitenkaan ajatuksiini eivät jääneet kauniit printtikuosit tai herkät pitsit. Vaan toistuva tunne aina Zaran uutiskirjeitä katsellessani.

Tiedänhän minä, entinen malli itsekin, mistä on kyse ja miksi näin on. Mutta silti. Pysähdyttää.

Niin kauniita,  eteerisiä, niin tavattoman laihoja.

Olen itsekin melkoinen luuviulu, mutta silti nykyään kavahdan hiukan joka kerta nähdessäni vallan erityisen hoikan mallin.

Ehkä pelkään, että tyttäreni  muutaman vuoden kuluttua tulee haaveksimaan aina vain kapeammasta varresta, tiedä häntä. Toivottavasti tulee äitiinsä tässä, ja painuu ruuan jälkeen takaisin pelaamaan jalkapalloa eikä pohdi varttansa sen enempää.

Tiedän toki, että osa ihmisistä on luonnostaan juuri niin pitkiä, siroja ja pieniä, ja hyviä juuri niin. Aivan liian monta kertaa olen kuullut omaa kehoani arvosteltavan lihan puutteesta ja toisinaan ollut juuri samasta syystä kateuden kohteena.

Ristiriitaista.

Tiedän myös, että moni aikuinen nainen vertaa itseään malleihin, vaikka järjen ääni päässä sanoisikin sen olevan ihan hupsua. Suurinta osaa kuvat eivät varmasti hetkauta suuntaan tai toiseen.

En minä ole tässä vaatimassa kilorajoja näytöslavoille nousuun, ne keskustelut käydään toisaalla, mutta tuumaan näiden kierteiden ja kaarteiden ja kuvien herättämien omien fiilisten kautta, että mitä minä toivon ja ajattelen juuri nyt, on se, että kaikilla voisi olla hyvä omassa kehossaan. Piste.



Kaikki kuvat tällä kertaa samasta lookbookista ja tytöstä, tuoreesta marraskuun sellaisesta.

Share

Kommentit

MiuK (Ei varmistettu)

Todellisuudessa se prosentti ihmisista, jotka ovat noin laihoja kuin kuvissasi ilman epaterveita laihdutuskeinoja, on haviavan pieni. Karsin syomishairiosta, ja painin usein ikavien ajatusten kanssa, joita minussa tuollaiset kuvat herattaa. Toivon, etta minustakin olisi tullut vahvempi. Kasvatuksella on hurjan suuri vaikutus ja on upeaa, etta haluat siirtaa tyttarellesi omat viisaat ajatuksesi.

Hertta
Lilou's Crush

MiuK, juuri näin, hyvin hyvin hyvin hyvin pieni osa. Syömishäiriöisen ihmisen ystävänä luulen edes jotenkin ymmärtäväni ajatuksiasi, ja osittain siksi turhaudun yleensä kaikenlaisista painokeskusteluista. Maailma ei ole mustavalkoinen.  Voimia painiotteluihin ja syömishäiriön nujerrukseen, ihan hurjasti. Kiitos kauniista sanoistasi, koetan todella varjella tytärtäni turhilta murheilta.

Vierailija (Ei varmistettu)

No nyt ymmärrän, kenelle Zaran vaatteet on suunniteltu ja miksi mun on niin vaikea löytää mitään sieltä. En suostu 38-40 -kokoisena ostamaan vaatteita kokoa XL, mutta XL:hän minä olen tuohon verrattuna. Olen onneksi jo niin kypsässä iässä että se ei paljon hetkauta, mutta just nuoria tyttöjä/lapsia käy vähän sääliksi.

Lisäksi tuo malli näyttää kuvissa todella kalpealta (ainakin mun ruudulla on sävyero kasvojen ja kaulan ja muun kropan välillä), jotenkin aneemiselta kaiken kaikkiaan.

t. vakkarilukijasi

Hertta
Lilou's Crush

Heippa vakkarilukija (ja kivaa kun olet sellainen :) Zaran mitoitus on usein kyllä aikalailla omaa luokkaansa, omassa komerossani roikkuu aika montakin Zaran L-koon vaatetta. Oli se kyllä aika yllätys ensimmäisillä sovituskoppikerroilla, ja tunnustan kerran rikkoneeni yhden hameen vetoketjunkin kun luulin sen vain olevan jäykkä, ja tosiasiassa "normikokoni" oli ainakin kaksi numeroa liian pieni, eikä siksi mennyt ylle :D (tunnustin välittömästi myyjälle, toim.huom).

Vierailija2 (Ei varmistettu)

Olen miettinyt täysin samaa kuin "vakkarilukija". Olen itse kokoa 38 ja tuskastun aina Zarassa, kun yritän vetää päälleni koon S paitaa ja M alaosaa. Eihän ne mahdu kuin vain puoleenväliin ja tuskanhiki valuu selkää pitkin. Pari kertaa olen jopa jäänyt jumiin vaatteisiin ja saanut hitaasti nitkuttamalla vaatteet pois päältä niitä rikkomatta. :D Mutta en kyllä tajua, mikä logiikka noissa koissa on. Itselläni ainakin jää mekko ostamatta, jos kokolappu näyttää XL:ää (vaikka asiallahan ei oikeasti ole mitään väliä, pääasia että mekko istuu hyvin!). Toisaalta olen mieluummin Zarassa XL kuin langanlaiha S.

J

Kiva kun kirjoitit aiheesta.

Itse sivusin joskus aihetta kirjoittaessani Suomen huippumalli haussa -ohjelmasta, koska olin asiaan perehtymättömänä niin tyrmistynyt maalimaailman nykyvaatimuksista. Ohjelmassa painotetaan koko ajan että vain yksi tytöistä on mallin mitoissa ja muiden pitäisi laihduttaa.

Minusta se alkaa jo mennä edesvastuuttomaksi - vaikka samalla hoetaan koko ajan "no te tiiätte että mallimaailmassa vaatimukset on ihan älyttömät". Miksi näin on? Eikö kukaan ota koskaan syytä harteilleen? Mikä on se "jokin" joka vain ulkoa päin määrittelee nämä älyttömät vaatimukset?

En oikein tiedä mitä vois itse ihan tavallisena kuluttajana tehdä. Ehkä jotain sellaista että jos alkaisimme vaikkapa oikeasti boikotoida näiden merkkien vaatteita, jotka käyttävät jatkuvasti näytöksissään ja kuvissaan pääasiassa äärimmäisen laihoja naisia?

Itse en oikeasti tajua enää miksi niitä ohjelman tosi hoikkia ja tosi kauniita tyttöjä käsketään koko ajan laihduttamaan. Kenen mielestä sairaalloinen vartalo on kauniimpi kuin terve? Ja että onko se sairaalloiseksi laihduttaminen sitten ok hinta sille että pääsee johonkin huippunäytökseen malliksi. Ahistaa tää ajatusmaailma.

 

J

Niin ja lisäksi vielä se, että vaikka minustakin hoikat ihmiset ovat kauniita ja mukavia katsella, silti itse esim. rinnat ja persauksen omaavana toivoisin ihan aidosti että näkisin niitä vaatteita enemmän muodokkaiden ihmisten päällä. Koska en voi mitenkään tietää miltä esim. noi Zaran vaatteet näyttävät kun on kuppikoko E. Onhan sitten tietysti isojen tyttöjen mallistot ja xl-mallit. Mutta se tässä hauskaa onkin, että siltä väliltä, mihin gaussin käyrän mukaan varmaan suurin osa ihmisistä sijoittuu, puuttuu mallimaailmasta kaikki.

Mme Flore (Ei varmistettu)

Olen miettinyt ihan samaa kuin J. Olen itse pituudeltani mallimittainen, leveydeltäni käsittääkseni hyvin tavanomainen ja kuppikooltani keskimääräistä suurempi. XL-mallistot ovat aivan liian suuria ja väärän mallisia, mutta sitten taas perus-mallikuvien perusteella ei pysty päättelemään mitään, eivätkä läheskään kaikki Zaran, Mangon yms. ketjujen vaatteet sovi koska niihin on kuitenkin liian iso. Epäsuhta on tosiaan aika omituinen siinä, ettei sitä ehkä suurinta massaa juuri huomioida.

Hertalle kiitos hyvästä tekstistä!

Lottavee

 

Heh tulee itsellenikin mieleen kerta jos toinenkin kun olen Zaran sovituskopissa punnertanut jotain S tai M kokoista vaatetta päälleni..koska kyllähän sen nyt täytyy mahtua kun lapussa lukee normikokoni! Muutaman kerran olen ollut sellaisessa solmussa vaatetta pois päältä riipiessä, että olen joutunut nöyrtymään ja kutsumaan myyjän apua. Hienoja hetkiä nämä tälläiset. Onneksi en ole näköjään ainut! :)

PS. Uusi lukija ilmoittautuu! 

Naatiskelija (Ei varmistettu)

Kiitos tärkeän aiheen huomioimisesta. Mullakin on ollut nuorempana pientä syömishäirötä, ja oon todella kokenut painetta tulla mallien kaltaiseksi.

Yleltä tuli joku aika sitten dokkari, jossa kerrottiin ihmisten pyrkivän yleensä kohden normaalia ja sosiaalisesti arvostettua, ja että etenkin vähäpukeisia naisten kuvia näemme lähinnä mainoksissa. Mainosten osuus saamistamme vartalomalleista on vääristyneen suuri (olikohan se joku 10 kertainen verrattuna photoshoppaamattomiin kadulla vastaantuleviin kaikenkokoisiin ihmisiin), joten luonnollisestikin se vaikuttaa käsitykseen itsestämme suhteessa muihin sekä itsetuntoon.

Eri huolestuttavaa on minusta se, että mallien ihannointi on saanut 2000-luvulla näiden huippumallisarjojen kautta ihan uudet mittasuhteet. Ennen Suosikissa oli juttuja musiikista, nykyään muotimaailmasta ja malleista muun muassa.

Huolestuin myös, kun katsoin myös muotikuvaa tehneen valokuvaajapoikakaverini kanssa ohjelmaa anoreksiasta, ja poikakaveri ihmetteli noin 4o-kiloisen 170-senttisen tytön kohdalla, että "eihän tuo ole edes kovin laiha". Suhteellisuudetaju katoaa...

Hyvä pointti ja kaunis toivomus, että kaikki voisimme olla onnellisia juuri sellaisina kuin olemme. Mietin vaan, että jos tosiaan teeveessäkin kerrotaan samaan aikaan, että olet stara kun olet laiha malli, ja et voi edetä kilpailussa, jos olet normaalipainoinen... Kuinka kauan terveyden kannalta normaali paino enää on sosiaalisesti hyväksytty "normaali" niiden 99% kohdalla, jotka eivät luonnostaan ole mallinvartaloisia :/

Yksi mieltäni erityisesti askarruttanut kysymys on, MILLÄ ihan oikeasti perustellaan todella laihojen mallien käyttöä? Ymmärrän samankokoisuuden (jotta vatteet käyvät kaikille) ja pituuden (jotta lavalla näyttää hyvältä). En kuitenkaan keksi yhtään syytä, miksi mallien pitäisi olla laihoja.

Joskus sanotaan, että muodokkaalle on vaikeampi saada vaatetta istumaan. Onko siis niin, että koska vaatesuunnittelijoilta puuttuu taito saada vaatteet istumaan ns. normaaleille (kaiken muotoisille) ihmisille, pitäisi ihmisten laihduttaa muodot pois? :D Toisaalta kaikilla normaalipainoisillakaan ei ole muotoja, mikä taas vie pohjaa mallien laihuusihannoinnilta...

Vaikka viis veisaisi kauneusihanteesta ja olisi tyytyväinen rehevämmässä kropassa, tekee kaupan tarjonta isommille/normaalipainoisillekin kivojen ja muodin mukaisten vaatteiden löytämisen vaikeaksi. Tämä taas korostaa vaikutelmaa, että ne pienet ja laihat on tyylikkäämpiä ja nätimpiä.

Tulipa pitkä teksti ja onpa kinkkinen aihe, kun tuntuu että sen edessä on ihan voimaton.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ja pitää vielä todeta, jos joku lukee tätä "lihavan katkeroituneena tilityksenä", että olen itse siis mallia hoikka ja pieni. Silti arvioin itseni usein todellista suuremmaksi.

J

Naatiskelija sanoi: Joskus sanotaan, että muodokkaalle on vaikeampi saada vaatetta istumaan. Onko siis niin, että koska vaatesuunnittelijoilta puuttuu taito saada vaatteet istumaan ns. normaaleille (kaiken muotoisille) ihmisille

Olen miettinyt ihan samaa. Muodokkaana (silti ns. normaalipainoisena) ero on ihan valtava kun saa päälleen taidokkaasti muotoon ommellun vaateen vs. halpaketjujen peruskuteet joiden kanssa ainakin itelläni on usein ongelma että näyttävät joko säkeiltä tai siltä että tissit on pitänyt survoa paitaan sisään väkisin.

Vaatteiden kokoluokitukset ja vaatekauppojen tarjonta vaikuttavat ihan valtavasti siihen miten ihminen kroppansa kokee - että onko se oikean muotoinen vai ei. Ainakin ite olen huomannut että se on tosi iso pala joillekin kun pitääkin vaihtaa seuraavaan kokoluokkaan.

Ite oon aina ollut aika roteva. Olin tuossa pari vuotta sitten kesän yhdessä suomalaisia vaatteita myyvässä likkeessä töissä ja siellä mahduin varmaan elämäni ekaa kertaa 36- ja s-kokoisiin vaatteisiin. Olin ihan että JES! Siinä sen naurettavuuden huomasi itekin - en siis ollut pienentynyt yhtään mutta kun joku liike väitti minun olevan koko S niin johan imarteli :D

Toki voi kysyä että mikä sille standardinumeroinnille olisi sitten vaihtoehto.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos kun kirjoitit tasta aiheesta! Itse entisena mallina oon miettinyt ihan samoja juttuja. Puhutaan usein, kuinka "ainahan mallit on olleet laihoja", mutta ainakin oman kokemukseni mukaan tilanne on vaan pahentunut 2000-luvulla. 15 vuotta sitten olin just sopiva naytosmalliksi, ja nykyaan olisin auttamatta liian iso, vaikka olen samoissa mitoissa.

Vaatekoko-jutuista viela; oon ollut toissa yhdessa kansainvalisessa vaatetusfirmassa (siis en Zarassa), ja siella firman sisalla puhuttiin ihan avoimesti siita, minka kokoisia ihmisia asiakkaiksi haluttiin. Isoja kokoja ei valmistettu lainkaan, koska asiakkaiksi ei haluttu kuin laiheliineja. Kamalaa sorsimista. Ja Zaran vaatteet on kylla ihan poskettoman pienia; vaikka yleensa olen kokoa 36, Zarassa mulla ei ole yleensa mitaan toivoa mahtua edes M-kokoon.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos hyvästä tekstistä! Minulta ovat Zaran vaatteet jääneet sovittamatta kauppaan jo vuosia juuri noiden outojen mitoitusten takia. Olen normaalisti kokoa 38, mutta Zaran vaatteisiin eivät lantioni tai rintani kerta kaikkiaan vain mahdu sisään niin, että vaate muuten istuisi. Yhtään muodokkaammalle mitoitukset näet eivät istu. Tuntuu, että ko. merkki tekee naistenvaatteita vain langanlaihoille naisille, ja sama tuntuu pätevän Mangoonkin.

nitroglycerine (Ei varmistettu)

Hyvä teksti, tärkeä aihe. Mulla itselläni on myös ollut anoreksia ja myös muuta syömishäiriöhommmaa ja sen takia suhtaudun tähän asiaan hyvin tunteella. Vähän liiankin ehkä. En toivo kellekään samanlaista helvettiä ja ehkäpä siksi muotiteollisuus, haluatko huippumalliksi yms. paska vituttaa aivan järjettömästi. Siis saa mussa aikaan sellasta raivoo, etten kykene katsomaan esim. tuota mainittua tositv-ohjelmaa ollenkaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Varsin keskimittaisena (sekä pituuden että muiden ulottuvuuksien puolesta) ja espanjassa asuneena tekee mieleni mainita, että suomalaiset ovat kuitenkin etelä-eurooppalaisiin verrattuna melko pitkää kansaa! Itse huomasin Espanjassa olevani useimmiten L-kokoa, vaikka tosiaan Suomessa vedän ylleni 36-38-koon. Kokomitoitukset kun eivät ole kuitenkaan mitenkään universaaleja, Zaran ja Mangon näin ollen varmasti eroavat Seppälän vastaavista. Suomalaisena persjalkaisena ja kyseisen maan siroihin naisiin verrattuna myös harteikkaana tyttönä tämä pisti kyllä miettimään vartalonkuvaani. Häkellyttäväähän se on, että yksi kirjain vaatteen niskassa vaikuttaa kenenkään itsetuntoon!
Tässä, kuten niin monessa muussakin asiassa ääriajattelu on aina pahasta, siksi tykkään Hertta tyylistäsi käsitellä asiaa! Usein kun kuulee sanottavan, että langanlaihat eivät ole naisia ollenkaan.
Osaisinpa itsekin olla armollinen itselleni ja rakastaa vartaloani - ei se ansaitse itsetuntoni kohtelua!

Vierailija (Ei varmistettu)

172 senttinen ja kurvikas on ketjuliikeissä kokoa L tai XL, joskus se 42:kin on liian pieni rinnanympäryksestä. Harmittaa, koska on jotenkin tolkuttoman vaikeaa löytää istuvia vaatteita jos ei halua verhota itseään elastaaniin.

Henna www.doloresworld.blogspot.com (Ei varmistettu)

Mahtavaa saada kohtalotovereita, vika ei siis olekaan minussa vaan Zaran (Ja Mangon) vaatteissa, joiden mitoitus (ainakin yläosien) on jotakin aivan muuta, kuin muilla Suomessa myytävillä merkeillä.

Ja hyviä pohdintoja noista mallien mitoista, omat silmät ainakin alkavat pikkuhiljaa kaivata muunkin mallisia ja kokoisia upean näköisiä naisia muotilehtiin ja kuvastoihin. Melkoisen turruttavaa, kun muotti ja malli naisen vartalosta on vain yhden kokoinen, ja muunlaiset luokitellaan heti plus, curvy tms teeman alle. Ei kai se niin kamalaa olisi jos lehdessä olisi kaikenkokoisia kaunottaria sekaisin?

Vierailija (Ei varmistettu)

Voih. Mä olen vain onnellinen zarassa että kerrankin jotkut vaatteet sopivat päälleni. Pienikokoisena ja hoikkana olen opetellut ompelemaan vaatteeni itse kun sopivia ei ole löytynyt, mutta niin nautinnollista kuin ompeleminen onkin se on myös aikaa vievää, ja kiittelen kyllä zaraa aina, vihdoinkin myös minulle löytyy kauniita vaatteita.
Ihmettelen kyllä miten se vaatteen sisäpuolella oleva lappu kokomerkintöineen voi ihmisen itsetuntoon vaikuttaa? Kokomerkinnät eivät ole universaaleja ja samoin ihmiset eripuolilla maailmaa ovat erikokoisia, eteläeurooppalaiset vaatteet ovat yleensä aina pienempiä kuin pohjoismaiset. Ehkä kannattaisi tutustua kokotaulukoihin ja huomata että oma totuttu s tai m koko espanjalaisessa tai italialaisessa mitoituksessa onkin jokin muu. Luulisi ihmisen osaavan nauttia omasta, ruumiistaan kauniissa ja hyvin istuvassa vaatteessa oli se kokomerkintä vaatteen sisällä mikä tahansa, sen lappusenhan saa leikattua poiskin.

Hertta
Lilou's Crush

Asiallista ja ajatuspitoista keskustelua koko-asioista. Kiitos siitä. Ollaan me tytöt onnellisia, että ollaan just sinä, ja minä. Ja pidetään huolta itsestämme.

Vierailija (Ei varmistettu)

Heippa! Vanha keskustelu näköjään, mutta päätinpä laittaa kuitenkin viestiä kun ketjuun eksyin. Eli Zara ja Mangohan ovat espanjalaisia vaateliikkeitä ja Espanjan koot ovat huomattavasti Suomen kokoja pienempiä. Kannattaa tosiaan lisätä muutama vaatekoko eikä edes yrittää tunkea itseään normaaliin suomikokoonsa. Sama juttu Italiassa ja Ranskassa. Muistaakseni meni jotensakin näin, että Italiassa ja Espanjassa koko 42 vastasi Suomen 36 -kokoa. Ja Ranskassa taas piti ostaa kokoa 38, että mahtui kokonaisena päälle. :)

Saksalaiset, brittiläiset (6 = 34, 8 = 36, 10 = 38 jne.) ja pohjoismaalaiset koot sen sijaan menee hyvin yksiin keskenään.

Kommentoi

Ladataan...