Ladataan...
Lilou's Crush

Olen aina tuumannut, että erilaiset korsetit, push-up-pöksyt, timmivatsakalsongit sun muut kureliivit on ihan muiden naisten hommia kuin meikäläisen. Siis sellaisten naisten, jotka ilman tuskanhikeä saavat edellämainitut kaunistavat vaatekappaleet vedettyä niskaansa ja vielä pystyvät patsastelemaan niissä kiemurtelematta epämukavuudesta. Olen vain mennä röhnöttänyt näine hyvineni, juhla tai arki, toki alusvaatetuksen sievyysastetta vaihdellen.

Monniskan nimiäisissä mekkoni oli sen verran vartalonmyötäinen, että päähänpistosta päätin sovittaa ylleni slimmaavaa aluspaitaa, kun istuvuus pari viikkoa ennen h-hetkeä oli vielä hitusen hakusassa. Ja se oli kuulkaa menoa se! Sovittamani toppi ei kiristänyt kuvittelemallani tavalla epämukavasti (hmm, saattaa myös johtua siitä, että koko on liian suuri...), vaan ikäänkuin imeytyi paikalleen ja tasoitti olemuksen niin, että numeroa liian isosta nahkaosasta ei ollut tietoakaan päällepäin. Kaiken päälle tuo toppi tuki väsynyttä ja kovia kokenutta selkää ja ryhdisti mukavasti. Mikä hauskinta, kyseinen aluspaita oli kuin tuoreelle äidille tehty, sillä somat pitsit toimivat niin kuin olisivat vallan suunnitellut mama-mallin rintaliivejä varten (tiedättehän, "nyt se on auki, nyt se on kii").  

Niinpä vihjaisen muille mukavuuden aallokossa polskiville: tarpeen tullen, mene ja sovita. Oman yksilöni ostin Lindexistä, muita en ole siis koskaan kokeillutkaan. Nyt kun olemus on jo tasaantunut, toppi on edelleen mukava alustoppina, vaikka alkuperäiseen tarkoitukseensa onkin vähän löysä: nuden sävyisenä se ei näy vaaleistakaan puseroista läpi.

Share

Ladataan...
Lilou's Crush

Meidän Monniska on tänään tasan kolme kuukautta! Tuntuu, että hää ois ollut meillä ihan aina, näin tosin taisin tuumata jo kolmen viikon kohdalla. Nyt ihan pikku-pikkuvauvavaiheen etsikkoaika on ohi, ja Monniska paljastanut todellisen karvansa. Ja mikä hurmaava, hyväntuulinen ja helppohoitoinen karva se onkaan. Tyytyväisempää tyttölasta en voisi toivoa!

Kolmessa kuukaudessa Monninen on entänyt jo kaikenmoista. Merkityksellisimpinä seikkoina mm.

  • ollut eka kertaa yökylässä (oli kamala yö, kumpikaan meistä ei nukkunut sitten just yhtään...toivottavasti ensi kerralla menee paremmin...)
  • oppinut nauraa käkättämään käheästi
  • juuri menneellä viikolla löytänyt kätensä. Tarkemmin käsivartensa. Se on sitten hie-no! Sitä tuijotetaan pitkiä toveja.
  • kierähtänyt massulta selälleen, ja kovasti koettanut punnertaa vastakkaiseen suuntaan.
  • saanut lisänimen "Nöö", joka vastaa äännettä, jolla hän osoittaa palvelussa ilmenneet epäkohdat
  • juonut eka kerran pullosta, ja tokaa kertaa ei sitten yrityksestä huolimatta tullutkaan, pakastimen kautta käynyt ambrosia ei liene hänen makunystyröidensä suosiossa
  • rakastua kypärämyssyyn. Tässäpä ainoa tietämäni lapsi, joka tykkää kyseisen vaatekappaleen pukemisesta (otantani ei kylläkään ole kovin laaja)
  • tavannut useampia ikäisiään poikaystäväkandidaatteja ja sielunsiskoja
  • tutustunut työelämään toimistolla peräti kolmen tunnin ajan, ja suoriutunut siitä mitä parhaimmalla käytöksellä

Seuraavat kuukaudet tuovat tullessaan ainakin lisää yökyläilyä, sukujuhlia, ensimmäisen passin ja  kenties matkan Tallinnaan. Kaikenlaista jännittävää siis.

Noin muuten Monniskan leppoisassa elämässä parasta on tällä hetkellä isosisko, pienet sammakot -laulu ja mainitsinko jo oman käsivarren? No, ansaitsee se toisenkin maininnan, niitä kun on kaksi kappalettakin.  

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Muistaako joku vielä kenkämerkin nimeltä Bronx? Villeimpinä menovuosina nimittäin trendikkäimmät kengät tuntui aina löytyvän Bronxilta. Niihin liittyy keskiviikon Kaivo-illat, keikat, Barfly, Semifinaali, ravintolalaiva Väiski, asunto Kalliossa, muutamat (tosi huonot) treffit, kasvispastakokkailut ja lötköt sunnuntait ystävän kanssa, yksi iso vesivahinko samaisen neidon luona, aurinkoiset kesälomapäivät Alppipuistossa...  Sitten tapahtui jotain, ensin Bronxin mallistot muuttui ihan "noloiksi" ja sitten tuntui hävinneen koko merkki. 

Nyt pitkästä aikaa Bronxit tuli vastaan Asoksella, ja vielä ihan hauskat sellaiset. Hassua, miten yhteen kenkämerkkiin voikin liittyä näin nostalginen fiilis! Luulenpa, että Miss Sixty voisi olla toinen samanmoisen muistovyöryn aiheuttaja :)  Löytyykö jotakin vastaavia teikäläisten mielten sopukoista? Olisi hauska fiilistellä!

 

Share

Pages