Ladataan...
Lilou's Crush

Näkeeköhän kukaan muu tässä kuvassa mitään pähkäilyn aihetta? Niin epäilinkin, että mitä hä.

Lienenkö ehkä ainoa, joka vierastaa samansävyisten ja "samaa nahkaa olevien" nahkahousujen ja nahkakenkien pukemista samaan aikaan? Pakkasella täytyi kuitenkin taipua kompromissiin.

En heittänyt henkeäni. (Enkä tottapuhuen oven sulkeuduttua edes muistanut asiaa. Mutta ei, suosikkiyhdistelmää tästä ei kyllä tule.) Material matters.

Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Jeanette, Jeanette, minkä teit. Istutit mieleeni palavan hingun otsatukkaan. Harmi vain, että minä ja otsatukka ei to-del-la-kaan passata yhteen. Kolmella kerralla aikuiselämän otsiksista kaksi on lisäksi ollut täyttä valhetta:

  1. Rapujuhlat-slash-peruukkibileet. 
  2. Se aito ja oikea
  3. Meikän naama. Kaula ja tukka lainattu muistaakseni Sienna Milleriltä.

Olen käynyt tämän otsiskaipuun läpi monen monta kertaa, ja viimeistään kampaajani on sen tyynnytellyt taittumaan muistutellen edellisen otsiskokeilun tuntemuksista. Ja nykytukka on niin helppokin, mitä sitä muuttamaan. Mutku ja mutku.

Kokeiltu on, että en todellakaan ole ihminen, joka herää aamulla "laittamaan hiuksensa" tai jaksaa elää ikuisessa kostean kelin pelossa. Ensimmäisen väliin jättäminen tuottaa lampaan etupehkon, ja toisen toteutuessa lopputulos on aikalailla sama.

Ladataan...
Lilou's Crush

Lenkkarit, nuo luojan lahjat laiskoille ja mukavuudenhaluisille. Ennenvanhaan paukkupakkasten lisäksi vain loska-aika esti niiden laiton jalkaan. Mutta eipä estä enää.

Näin korkeilla töppösillä ei kastu varpaat vähän märemmilläkään keleillä, sävykin valittu siten, että osa rapatipoista jää salaisuudeksi. Ja siten, että saatiin pieni poikkeus vaatekaapin lyhyeen värisuoraani.

Liukkaat ovat kyllä, liukkaammat kuin pieteetillä nystyröity pohja antaisi ymmärtää. Suo siellä, vetelä täällä, vaan ei sentään nilkoissa saakka.

 

Nike Air Max 90 Essential

Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Huh, se iskee ihastus, kun sitä vähiten odottaa. Guuglailin nimittäin jotakin pikkuseikkaa Yoyo-rattaisiimme liittyen, ja päädyin Tanskalaisen ex-mallibuukkarin, nyx-Costumelaisen Jeanette Friis Madsenin blogiin. Ja sieltä instaramiin. Ja olin myyty. Ihana ihana tyyli!

 

Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Arvatkaas, kuinka paljon aikaa menee siihen, että ylimmän kuvan rattaat taittuvat toisen kuvan asentoon. 

Ehkä kaksi sekuntia. Entä toisinpäin? 

Noin sekunti.

Otimme viimein käyttöön pitkään vaatehuoneessa laatikossa majailleet Yoyot, ja heti kiesit kokoon äherrettyäni ymmärsin, että ovat suuren hehkutuksensa ansainneet. Käsittämättömän näppärät menopelit ovat nämä.

Rattaat taittuvat kokoon uskomattoman kätevästi. Ja avaus, ensimmäinen kerta, kun rattaat suorastaan hyppäävät auki pienellä ranteen taivutuksella, onnistuu myös vauva toisessa kainalossa. Paino on mini, samoin kuin koko kasaantaitettuna. Kantaminen käy helposti olkahihnasta. Kuomu vaikuttaa suojaavalta, työntöaisa on pitkällekin lykkijälle riittävän korkea. Selkänoja kallistuu (ei vaakatasoon, mutta mukavaan nokosasentoon) ja kyyti on ketterää, ja matkarattaiksi todella tasaista, työntötuntuma tukeva.

Ainoa asia, mikä itseäni tässä testaillessa ei miellytä, on selkänojan säätömekanismi: sitä nostetaan ja lasketaan kiristyssoljella,ja erityisesti lapsi kyydissä se on vähän konstikasta. En ole kiristyssolkien fani muutenkaan, missään tuotteissa. Alakori on melko nafti, mutta en isompaa osannut odottaakaan, joten se ei varsinaisesti ollut pettymys, pääasia, että löytyy.

Mukana tuli sadesuojan lisäksi simppeli pussi, johon rattaat on hyvä sujauttaa, eivätkä renkaat pääse sottaamaan. Kesän reissua varten on jo Finnairilta varmistettu, että nämä todellakin saavat edustaa käsimatkatavaraa, ja muutaman reissukokemuksen olen jo kuullutkin tuttavilta. Ihanaa, ei enää pelkoa hävinneistä, rikkoontuneista tai likaantuneista rattaista reissuissa, kaikki nuo on koettu, ja ei kivoja juttuja ollenkaan. Välillä toki meni mukavastikin, etenkin kun käytössä oli suojalaukku, tosin kerran hävisi koko megalomaaninen laukku-rataspakettikin, mutta aina vähän stressasi huonojen sattumusten johdosta. Ja ah, ei enää lapsen kantamista pitkin terminaaleja ja passintarkastusjonossa tai vapaiden lentokenttärattaiden metsästämistä (meillä Manducaan suostutaan vaihtelevasti, ja nytpä ei tarvitse sitä pakata reissulle, hurjassa helteessä kyyti oli kurjaa sekä kannettavalle ja kantajalle, vaikka muuten näpsäkkä peli onkin).

Nyt näyttää siis siltä, että meidän Bugaboon Beet lähtevät siis kiertoon, kunhan kaukaloaika päättyy, ovat nimittäin runko+Maxi Cosi -yhdistelmänä niin älyttömän näppärät, että ihan vielä en niistä luovu. Ihanat ovat, mutta koska eivät ole minusta ihan varsinaiset matkarattaat, ei niille enää kesällä löydy käyttöä puolustelemaan viemäänsä tilaa.

Yoyoille iiiiso peukalo ylöspäin!

Pages