Ladataan...
Lilou's Crush

Well hello there! Koska lie viimeksi näimme vaatehuoneen lattian laatikoiden alta... (muutoin kuin sitä imuroidessa siis)... Sain järjestelykärpäsen pureman tänään, ja sukelsin vaatehuoneeseen. Muutamia laatikoita vauvantavaroita oli nyt ajankohtaista laittaa kiertoon, ja sen lisäksi vaihdoimme turvakaukalon vaatehuoneessa odottaneeseen turvaistuimeen, ja kas, yhtäkkiä jopa lattia näkyy. Toki laatikkotornit ovat korkeat, mutta tällainen todettu toimivaksi systeemiksi. Sotkussa tuo ei ole aiemminkaan ollut, probleemana siellä on ollut laatikoiden runsaslukuinen joukko, ja jos jotakin on tuolta kaivannut, voin vaikka vannoa, että joka ikinen kerta se sijaitsi takimmaisessa tornissa alimmaisessa laatikossa.

En tiedä, onko tämä ihan kaikille tuttu juttu, mutta ajattelin vinkata, jos vaikkapa olisi ajankohtaista jollekulle vaateinventaari ja säilytyshommelit. Tein muutama vuosi sitten nimittäin sellaisen systeemin vaatehuoneeseen, että hankin useita läpinäkyviä, kannellisia muovibokseja, ja talletin potentiaalista pikkusisarusta varten säästettävät vaatteet sekä omia kausivaatteita niihin. Pysyvät siellä säilössä pölyltä ja hyvässä järkässä -onneksi täällä ei tarvitse varoa turkiskuoriaisia kuten noissa aiemmissa ikivanhoissa taloissa sijainneissa kodeissamme.

Lastenvaatteet laitoin tarkasti laatikoihin koon mukaan, ja laitoin Dymolla tarrat kylkiin. "86-92", "Rukkaset, pipot, villasukat", "Kengät koot 25-29", "Ulkovaatteet", "Kuravaatteet".  Ai että voin kertoa, että jokainen kerta, kun on tarve kaivella pikkusisarukselle isompia kokoja tai tarvikkeita, tunnen syvää tyydytystä, että kamat ovat näin helposti ja nopsasti löydettävissä.

Meillä on isosisarukselta säilössä vaatteita (ei toki kaikkia, vaan hyvinä säilyneet ja lempparit) kokoon 116 saakka. Mitähän sitä sitten, kun omat varastot on loppuun kaluttu, on ollut niin helppoa käydä etsimässä sopivaista vaatetta ensin täältä "omasta shopista".

Kohta lapset nukkumaan, ja sitten aion viettää pyhäinpäivää sytyttämällä kynttilän äidille ja kaadan itselleni lasin viiniä. Halloweenit puolestaan jää tänä vuonna hippailematta tässä osoitteessa, tytär kantoi siihen kasaan kortensa syömällä silmämunakarkin ja diskoilemalla peräti parissa Halloween-diskossa menneellä viikolla.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Kaupallinen kampanja Adlibris

Kiitos kaikille Adlibriksen lahjakortin arvontaan osallistuneille, mahtavaa, miten paljon näpertelijöitä, taiteilijoita ja lukutoukkia teissä on. Oli tosi kiva lukea vastauksia, ja sainpa sieltä pari joululahjaideaakin, että kiitos vain kovasti niistäkin. (Joulu mainittu ensi kertaa tänä vuonna!)

Sattumanvara-generaattori arpoi osallistujien joukosta voittajaksi nimimerkki SATSUMAN, onnea! Laitan sinulle tuota pikaa sähköpostia, hoidetaan viralliset seikat, että pääset sitten hankkimaan joulupukin konttiin täytettä. (Siinä tulikin toinen joulu-sana heti putkeen).

Adlibriksestä löytyy toki edelleen lelujen ja muiden uusien juttujen lisäksi valtava määrä kirjoja (myös e-kirjoja, joka sopii meikäläisen kaltaiselle, jonka kirjahylly on melkoisen täynnä, mutta iPadissa vielä tilaa yllin kyllin). Meidänkin paketissa oli kaksi opusta, kumpaisellekin lapselle omansa. Isompi tyttö lukee jo tosi sujuvasti, ja on ennen nukkumaanmenoa joko kainalossa iltasatua kuunnellen tai nenä kiinni omassa kirjassaan.

Pakettiin pääsi tarinoidenn sijaan tällä kertaa väkerrysteeman kunniaksi askartelukirja ja sen kaveriksi nuo kuvissa näkyvä Rainbow Loomit eli aloituspakkaus kaikkine tarpeineen. Toissa kesänä tyttö innostui noista kumpparihommista, eikä harrasteelle loppua näy, aina uudelleen kaivetaan lenkkilaatikko esille.

Tähän saakka uusia vinkkejä on haettu YouTuben syövereistä, mutta koska videot ovat poikkeuksetta englanniksi, vaatii se aina inspiksen iskiessä tulkkausapua vanhemmilta, ja ihan aina sitä ei ole sillä salaman hetkellä saatavilla, ja eihän sitä nyt voi innon ottaessa vallan oikein odottaa...

Ekaluokkalainen tosiaan lukee jo itse, ja tuossa Loom Bands-kirjassa on hyvin kuvitetut ohjeet, joita voi kaikessa rauhassa seurata. Mukana oli aika haastaviakin juttuja, että ihan joutui isämieskin pidemmillä hermoillaan hetken perehtymään.

Korutaiteilijalta on syntynyt parin vuoden aikana kymmenittäin (melkein voisin sanoa sadoittain) rannekoruja meille ja kavereille. Yhdenkin pihakaverin ranteessa taisi olla parhaimmillaan parikymmentä kumilenkkikorua. Pikkusiskonhakureissulle synnärille minulle tehtiin kaksi muhkeaa rannekorua ikävää karkoittamaan -reissustahan tulikin sitten tosi lyhyt, joten ehkä näissä oli vähän voimakkaampaakin taikaa...

Tässä vaiheessa tämä on kovasti tarkkaa hommaa. Huomatkaa alemmassa kuvassa hipihiljaa hiipivä uhka...

Kuten näkyy, värikkäät lenkit kiinnostavat tietysti pikkusiskoa ihan valtavasti, taitaa herkutella mehevällä aromilla ja jäntevillä lenkeillä jo mielessään. Olin kaukaa viisas, ja samaan pakettiin siskolle pääsi kyläpaikassa mahtavaksi viihteeksi todettu soiva laulukirja, että saadaan pieni askartelurauha silloin tällöin, kun pikkusisko on harhautettu musiikin maailmaan. Monniskalla lähtee meinaas jortsut käyntiin välittömästi, kun mikä tahansa musiikki soi (suosikkina tällä hetkellä Finnmatkan mainoksessa soiva Queen), ja tämän kirjan kanssa voidaan välillä vaihtaa isosiskon valkkaamat anttituiskut, robinit sun muut vähän perinteisempiin lauluihin, ja tietty lauleskella itse mukana.

Apua... Ollaan kuin Trappin perhe mutta Kiljusen herrasväen meiningillä, usein tulee kiiteltyä hyvää äänieristystä, todennäköisesti seinien molemmin puolin.. "ja metrolla muuummooolaaaaaan"... Katsotaan, kauanko tällä sakilla patterit kirjassa kestävät!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Ette usko, kuinka minun on tehnyt mieli tästä asiasta kertoa jo pitkän aikaa, mutta en ole uskaltanut, etten vain olisi suonut pahaa karmaa haaveillemme. Mutta siinä ne nyt on, onnen avaset. Kolme paria.

Nimet papereissa, avaimet plakkarissa, vakuutus hankittu. Meillä on ikioma kesäpesä, pikkiriikkinen kesämaja keskellä kaupunkia meren rannalla. Vaikea uskoa todeksi, melkein pitää nipistää itseään. 

Hullun soma, kallion päällä kekottava minimökkimme on kooltaan vain muutaman neliön ja tällä hetkellä täysin vailla nykyajan mukavuuksia. Tai mitään muutakaan, jos tarkkoja ollaan. Tuleva talvi ei kuulkaa tunnu nyt yhtään raskaalta, kun luppoajan voi viettää pesänkohennusta suunnitellen ja ensi kesää ajatellen. Vinkkejä otetaan ilomielin vastaan kokeneilta kesämajailijoilta! 

Ensin toki pitää korkata ja päättää tämä mökkikausi, eli perästä kuuluu ihan pian! 

 

Share

Pages