Ladataan...
Lilou's Crush

Vuoden viimeisiä viedään, joten vuorossa tietty perinteinen kurkistus menneisiin pukuleikkeihin.

Tänä vuonna seurassani on pääasiassa ollut alle metrin mittainen pullukka, jolle kamera on kovin kiinnostava, mutta mitä vähimmässä määrin sen kuvausominaisuuksien vuoksi, joten asuja ei ole tullut ikuistettua ihan samaan tahtiin kuin normaaleina työelämävuosina. Palaamma siihen rytmiin tuonnempana. Kokosin kaikkien asujen sijaan tällä kertaa lempiasuni, jotakuinkin lempparijärjestyksessä, tai ainakin vähän sinne päin.

 

 

Nyt kun nämä silmäilin läpi, tyylin evoluutio on ollut kovin rauhallinen tämän vuoden aikana. Uusia vaatteita kaappiin on kertynyt varsin maltillinen määrä, suurempi virta on ollut tällä kertaa toiseen suuntaan.

Karavaani kaapissani kulkee edelleen päättäväisesti kohti niitä oman oloisia vaatteita: mukavia, hyväntuntuisia ja niitä juuri minulle iloa tuottavia. Siksi tästäkin kavalkadista löytyy niin kimmeltävä sillinkylkipaita, kummalliseksi tituleerattu kaftaani, pinkki puudelitakki ja kenties kovinkin vaatimattoman näköinen kombo löysää farkkua, terveyssandaaleita ja hihatonta teepaitaa. Peruspilareina simppelit teepaidat, mukavat kengät, laatikkomaliset jakut ja nuo kaikenlaiset hupsutukset. Kaksosluonne, sellainen olen minä viimeiseen pisteeseen, ja sellainen on myös oma hyvän fiiliksen vaatekaappini, tänä vuonna 2015.

Pistikö silmään joku teistäkin kiva asu? Tai joku ihan kamala, mikä saa silmät muljahtelemaan :D

Ladataan...
Lilou's Crush

Tittididii, tänään koitti se päivä, kun viimein, useamman vuoden joopas-eipäs-kattotaas-ny-vielä -vetkuttelun jälkeen sain viimein purukiskot. Hammaslääkärini Erkki (ehkä sympaattisin lajinsa edustaja ikinä!) laittoi hommaan vauhtia, ja reilu viikko muottien otosta (hyi hitto mitä touhua!) tänään soviteltiin ja viilailtiin kiskot viimeisen päälle istuviksi.

Kärsin on-off-tapaan melko yleisestä vaivasta nimeltä bruksismi. Yleensä bruksismin uhrit narskuttelevat hampaitaan, mutta minä puolestani kuulun siihen alahaaraan, joka puree öisin hampaita tietämättään ja tahtomattaan julmetun kovasti yhteen. Seurauksena on särkyjä, pieniä murenemia hampaissa ja paikoissa ja pahimpien yöllisten sessioiden jälkeen kasvojen lisäksi kipeänä on korvatkin!  Pahimmillaan tämä on stressaavina aikoina, mutta ilmenee joskus ihan muina muikkusina mukavina ajanjaksoinakin, syytä riesaan ei tiedetä.

Julkisella puolella olen saanut ensimmäiset ehdotelmat kiskosta jo yli kymmenen vuotta sitten, mutta hammaslääkärin vaihtuessa vaihtui jokaisella kerralla myös aatokset ja ohjeet, kiskomuottien sijalle suuhun tuli milloin minkäkinlaisia jumppaohjeita naamalle ja kehotus välttää purkansyöntiä. Välillä sanottiin, että hampaat palailevat oikeille paikoilleen raskauden jälkeen (sen ensimmäisen...) ja vaiva helpottanee, ja sitten, että koska muutama paikka pitää vaihtaa, ei kannata kiskoja tehdä, kun purenta muuttuu kuitenkin. Arvanette, että riesa ei helpottanut raskauksien jälkeen, ja noiden paikanvaihtojen jälkeen siirryin taas uudelle hampilääkärille, jonka mukaan kisko on turhanpäiväinen kapistus kaiken kaikkiaan. Riesani oli kuitenkin pysyvä, eikä parantunut -ihmekö tuo, kun osa vaivasta johtunee synnynnäisesti vajavaisista leukanivelistäni.

Nyt viimein yli vuoden kestäneen, erittäin ikävän puremisesta ärtyneen hermosäryn hoitoon kunnallisella sain palvelusetelin, ja pääsin Erkille hoitoon, joka laittoi pikavauhtia rattaat rullaamaan, ja on saanut parilla kerralla enemmän aikaan kuin alkuvuoden viidessä käynnissä tapahtui.  Elättelen tietysti suuria toiveita tämän uuden ystäväni kanssa. Josko ikuisuuden jatkuneet säryt ja kolotukset naamalistossa viimein helpottaisi, eli kiskot jelppaisi nujertamaan bruksismista johtuvat vaivat.

Siellä, kohtalotovereita? Kertokaa kokemuksianne!

Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Olin katsastellut jo pidemmän aikaa erästä klassista laukkukaunotarta. Koska kyseessä oli vähän kalliimpi kaveri, päätin rahoittaa sinänsä tarpeettoman hankinnan myymällä kaikenlaista turhaksi tai liian vähälle käytölle jäänyttä tavaraa kirppiksellä, tori.fi:ssä ja FB-kirppiksellä. Saavutinkin budjetin yllättäen jo joulun alla, sillä konmarihommat sai pöhinää törreröön kaappien läpikäynnin kanssa. Tonttulakki päässä laitoin tilauksen menemää, toivottelin itselleni hyvät joulut ja onnittelin kaikin puolin onnistuneesta siivous-kierrätys-myyntirupeamasta. 

Tänään lähetti toi kaunokaisen. Ja voi miten se olikin kaikin puolin makuuni. Väri oli juuri sellainen, mitä toivoinkin, sulkunappi jämäkkä ja ketju paksu ja kestävän oloinen.

...paitsi että. Päätin nopsasti kokeilla, kuinka hyvin saan "essentiaalit" eli kännykän, pikku rahapussukani ja huulipunan ja sen semmoisen sisään. Homma tyssäsi heti ensimmäiseen objektiin: laukun saumat veivät sen verran paljon annetuista mitoista, että rakas rautalapioni ei mitenkään, missään suunnassa sinne mahtunut. Ei mahtuisi survomallakaan, niin paksua ja jäykkää nahka on.

No, kyseessä oli vain kassi, joten ei sen suurempaa murhetta kuin takaisin lähettämisen vaiva, vaikka niin nätti se olisi ollut, voi että! Nyt kyllä naurattaa, että tarvitseeko kaltaiseni tekniikka-orientoituneen naisihmisen suunnata katse seuraavan kerran sirojen crossbodyjen sijaan rinkkaosastolle, kännyjen koko kun vain näyttää kasvavan,  mutta käsilaukut sen kun kutistuu.

Ladataan...
Lilou's Crush

Nonnis. Kyllä se nyt on todistettu, että ellet pääse Zaran aleen heti ekana mahdollisena hetkenä sen aukeamisen jälkeen, ei kannata vaivautua, ennen ihan viime hetkien hintaromahdusta.

No, kärjistän oikeasti ihan liikaa, mutta hitsi vie, on tuossa pieni totuuden siemenkin: muutaman vuoden tauon jälkeen tänään sattumankaupalla osuin paikalle, kun kattaus oli vasta avattu kaikelle kansalle. Sukelsin ihmismereen ja tein nappilöydöt lapsille: kaivattu "citytakki" (meillä sellainen on villakangastakin sijaan vihreä parka), pienemmälle farkut sekä pumpulinpehmeä, hyväksi jo edellisissä kokonumeroissa havaittu hupputakki ja miehelle pikkutakki. Kun palasin paikalle myöhemmin omat jutut mielessäni, viuuuuuuuuh... lähes kaikki ne erityiskivat silmäilemäni jutut olivat jo menneet, joihin olisin mielelläni tutustunut vähän paremmin.

Sanoin "lähes kaikki" siksi, että toisinaan hiukan omituinen makuni kääntyy onnekseni. Tällä kertaa omituisoliotutkani oli jo alkukaudesta bongannut  tummansinisen jeditakin/karvahömelöasian (kuvaa kenties myöhemmin, möhkö käyttäytyi täysin mahdottomasti kameran edessä!), ja siellä se killui onneksi edelleen, hyljättynä sovarin vaatetangolle. Toinen extravaganza-hankinta oli samaan aikaan jo kyttäyslistalle siirretty kaftaani roimin tasselein. Minä, ja Martta 83v voidaan pukeutua samaan jakkuseen, kun lähtään uudenvuoden rimpsalle!

Koetapa vilkuilla tuollaista merkkiä. Kolmas ostokseni, jota uskallan varauksetta suositella muillekin (vailla outola-vaaraa) ovat supermukavat sculpt denim -farkut. Ei ne pyllyä minusta nostele, tai sitten kinkkuni on vain just vähän liikaa vaadittu tuon kankaan vetovoimalta, mutta ovat siitä huolimatta ehdottomasti yhden mukavimmista kokeilemistani pöksyistä miesmuistiin. 

Värejä ei käsittääkseni ole (alessa ainakaan) kuin musta ja tummanharmaa, mutta nepä ovat ainakin meikäläisellä ne käytetyimmät värit, eli hyvä näin. Joustavat ja myötäilevät suloisesti, ja ovat oikeasti pumpulinpehmeät. Koko on Zaran housuksi reiluhko, joten sovituskoppiin saakka päädytte, älä epäile ottaa numeroa normaalia pienempää mukaan myös. Hintaa alessa normaalin 49€:n sijaan 25€, ovat ehdottomasti hintansa väärti.

Ladataan...
Lilou's Crush

Tapaninpäivähän (ja tapaninpäivän ilta) sujuu näköjään vallan mallikkaasti muuallakin, kuin tansseissa pyörähdellessä. Itse istuskelen täällä meidän "pukeutumishuoneen" lattialla istuen, vaatelaatikoiden ympäröimänä.

Vähän taustaa: ylitin itseni jokunen vuosi sitten, ja laitoin esikoisen säilytetyt vaatteet pahvilaatikoista ja hyllyiltä odottamaan potentiaalista numero kakkosta läpinäkyviin muovilaatikoihin. Koon ja käyttötarkoituksen mukaan. Ajattelin, että kakkosen mahdollisesti jäädessä haaveeksi, voisin sitten lähipiirin lapsukaisille helposti ojennella sopivankokoista vaatetusta kun tarve tulee, tai kierrättää ne muuten vain helmpommin. Ihan voin nyt tässä rehennellä, että olen niin mahdottoman tyytyväinen itseeni, että sain tuon aikaiseksi, tuottaa nimittäin syvää tyydytystä kaivaa laatikosta jotakin sopivaa vaatetta, kun huomaa taas mittaa tulleen yön aikana yllättäen lisää.

Systeemini ei kuitenkaan ollut aukoton: vaikka vaatteita ei säilössä ole vallan valtavaa määrää, en silti pysty muistamaan ihan jokaista talletettua kenkäparia ja pukinetta, tai ainakaan sitä, mitä kokoa kyseinen vaatekappale edustaa. 

Mutta mehän tiedämme: haasteet on tehty ratkottaviksi. Kimppuun siis, ja siksi istuskelin tänään täällä alakerrassa ylhäisessä yksinäisyydessä, ja purin tärkeimmät eli kenkä-, välikausivaate-, toppavaate- ja fleecelaatikot, ja kävin ne läpi, vaate kerrallaan. Sen päälle iskin jokaikisen yksilön koon mukaan exceliin, ja kirjasinpa vielä mahdolliset huomioitavat seikat siihen sivuun. Huomasin, että selvästi olin hellämielenä säästänyt enemmän taapero-ajan ulkovaatteita ja kenkiä, kuin noita neljä-viis-kuus-vuotiaan juttuja. Ja ei tuo ihme muutenkaan, vieäväthän ne enemmän tilaakin. Tällä hetkellä säästelen vain erityisen hyväkuntoisia ja todennäköisesti vielä viiden vuoden päästä kivannäköisiä vaatteita, kohtasiltään ison tytön vaatteisiin siirtyvältä esikoiselta tuskin enää jää paljoa kuudeksi vuodeksi jemmaan, kun alkaa jo muotikin vaikuttaa.

Tiedän, että etenkin boheemi ystäväni Nuppu pitää minua (viimeistään nyt) kajahtaneena. Tai, voinhan toki kuvitella, että saan häneltä varauksetonta ihailua :D Ajan voisi varmasti käyttää paremminkin, mutta voi kuulkaa tätä syvää tyydytystä, kun voin excelistäni vilkaista, että jahas, jälkikasvulle löytyy ensi syksyksi välikausihaalari, balaclava, pipo, loskarit ja yksi hyväkuntoinen toppahaalari, mutta hankittava on topparukkaset, kurahousut ja toinen talvihaalari.

Tallensin listat kännykkään ja nyt sitten vain silmät ammolleen kirpulla ja aleissa!

 

PS. Meidän Monniskalta alkoi tulla tänään yks kaks sanoja ihan valtavalla tahdilla! Äidin, ein, annan, siskon ja muiden napakoiden perusjuttujen lisäksi saatiin ulos uusia kuulokkaita ainakin paappa, mamma, ankka ja ukki! Isiä vielä kovasti odotellaan.

Ladataan...

Pages