Ladataan...
Lilou's Crush

Vuoden viimeisiä viedään, joten vuorossa tietty perinteinen kurkistus menneisiin pukuleikkeihin.

Tänä vuonna seurassani on pääasiassa ollut alle metrin mittainen pullukka, jolle kamera on kovin kiinnostava, mutta mitä vähimmässä määrin sen kuvausominaisuuksien vuoksi, joten asuja ei ole tullut ikuistettua ihan samaan tahtiin kuin normaaleina työelämävuosina. Palaamma siihen rytmiin tuonnempana. Kokosin kaikkien asujen sijaan tällä kertaa lempiasuni, jotakuinkin lempparijärjestyksessä, tai ainakin vähän sinne päin.

 

 

Nyt kun nämä silmäilin läpi, tyylin evoluutio on ollut kovin rauhallinen tämän vuoden aikana. Uusia vaatteita kaappiin on kertynyt varsin maltillinen määrä, suurempi virta on ollut tällä kertaa toiseen suuntaan.

Karavaani kaapissani kulkee edelleen päättäväisesti kohti niitä oman oloisia vaatteita: mukavia, hyväntuntuisia ja niitä juuri minulle iloa tuottavia. Siksi tästäkin kavalkadista löytyy niin kimmeltävä sillinkylkipaita, kummalliseksi tituleerattu kaftaani, pinkki puudelitakki ja kenties kovinkin vaatimattoman näköinen kombo löysää farkkua, terveyssandaaleita ja hihatonta teepaitaa. Peruspilareina simppelit teepaidat, mukavat kengät, laatikkomaliset jakut ja nuo kaikenlaiset hupsutukset. Kaksosluonne, sellainen olen minä viimeiseen pisteeseen, ja sellainen on myös oma hyvän fiiliksen vaatekaappini, tänä vuonna 2015.

Pistikö silmään joku teistäkin kiva asu? Tai joku ihan kamala, mikä saa silmät muljahtelemaan :D

Share

Ladataan...
Lilou's Crush

Tittididii, tänään koitti se päivä, kun viimein, useamman vuoden joopas-eipäs-kattotaas-ny-vielä -vetkuttelun jälkeen sain viimein purukiskot. Hammaslääkärini Erkki (ehkä sympaattisin lajinsa edustaja ikinä!) laittoi hommaan vauhtia, ja reilu viikko muottien otosta (hyi hitto mitä touhua!) tänään soviteltiin ja viilailtiin kiskot viimeisen päälle istuviksi.

Kärsin on-off-tapaan melko yleisestä vaivasta nimeltä bruksismi. Yleensä bruksismin uhrit narskuttelevat hampaitaan, mutta minä puolestani kuulun siihen alahaaraan, joka puree öisin hampaita tietämättään ja tahtomattaan julmetun kovasti yhteen. Seurauksena on särkyjä, pieniä murenemia hampaissa ja paikoissa ja pahimpien yöllisten sessioiden jälkeen kasvojen lisäksi kipeänä on korvatkin!  Pahimmillaan tämä on stressaavina aikoina, mutta ilmenee joskus ihan muina muikkusina mukavina ajanjaksoinakin, syytä riesaan ei tiedetä.

Julkisella puolella olen saanut ensimmäiset ehdotelmat kiskosta jo yli kymmenen vuotta sitten, mutta hammaslääkärin vaihtuessa vaihtui jokaisella kerralla myös aatokset ja ohjeet, kiskomuottien sijalle suuhun tuli milloin minkäkinlaisia jumppaohjeita naamalle ja kehotus välttää purkansyöntiä. Välillä sanottiin, että hampaat palailevat oikeille paikoilleen raskauden jälkeen (sen ensimmäisen...) ja vaiva helpottanee, ja sitten, että koska muutama paikka pitää vaihtaa, ei kannata kiskoja tehdä, kun purenta muuttuu kuitenkin. Arvanette, että riesa ei helpottanut raskauksien jälkeen, ja noiden paikanvaihtojen jälkeen siirryin taas uudelle hampilääkärille, jonka mukaan kisko on turhanpäiväinen kapistus kaiken kaikkiaan. Riesani oli kuitenkin pysyvä, eikä parantunut -ihmekö tuo, kun osa vaivasta johtunee synnynnäisesti vajavaisista leukanivelistäni.

Nyt viimein yli vuoden kestäneen, erittäin ikävän puremisesta ärtyneen hermosäryn hoitoon kunnallisella sain palvelusetelin, ja pääsin Erkille hoitoon, joka laittoi pikavauhtia rattaat rullaamaan, ja on saanut parilla kerralla enemmän aikaan kuin alkuvuoden viidessä käynnissä tapahtui.  Elättelen tietysti suuria toiveita tämän uuden ystäväni kanssa. Josko ikuisuuden jatkuneet säryt ja kolotukset naamalistossa viimein helpottaisi, eli kiskot jelppaisi nujertamaan bruksismista johtuvat vaivat.

Siellä, kohtalotovereita? Kertokaa kokemuksianne!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Olin katsastellut jo pidemmän aikaa erästä klassista laukkukaunotarta. Koska kyseessä oli vähän kalliimpi kaveri, päätin rahoittaa sinänsä tarpeettoman hankinnan myymällä kaikenlaista turhaksi tai liian vähälle käytölle jäänyttä tavaraa kirppiksellä, tori.fi:ssä ja FB-kirppiksellä. Saavutinkin budjetin yllättäen jo joulun alla, sillä konmarihommat sai pöhinää törreröön kaappien läpikäynnin kanssa. Tonttulakki päässä laitoin tilauksen menemää, toivottelin itselleni hyvät joulut ja onnittelin kaikin puolin onnistuneesta siivous-kierrätys-myyntirupeamasta. 

Tänään lähetti toi kaunokaisen. Ja voi miten se olikin kaikin puolin makuuni. Väri oli juuri sellainen, mitä toivoinkin, sulkunappi jämäkkä ja ketju paksu ja kestävän oloinen.

...paitsi että. Päätin nopsasti kokeilla, kuinka hyvin saan "essentiaalit" eli kännykän, pikku rahapussukani ja huulipunan ja sen semmoisen sisään. Homma tyssäsi heti ensimmäiseen objektiin: laukun saumat veivät sen verran paljon annetuista mitoista, että rakas rautalapioni ei mitenkään, missään suunnassa sinne mahtunut. Ei mahtuisi survomallakaan, niin paksua ja jäykkää nahka on.

No, kyseessä oli vain kassi, joten ei sen suurempaa murhetta kuin takaisin lähettämisen vaiva, vaikka niin nätti se olisi ollut, voi että! Nyt kyllä naurattaa, että tarvitseeko kaltaiseni tekniikka-orientoituneen naisihmisen suunnata katse seuraavan kerran sirojen crossbodyjen sijaan rinkkaosastolle, kännyjen koko kun vain näyttää kasvavan,  mutta käsilaukut sen kun kutistuu.

Share

Pages