Ladataan...
Lilou's Crush

Sisustuskärpänen pääsi keväällä pörräämään vapaasti, ja taisi puraista suoraan berberiin.

Ikean "blogimatto" eli meidän puheessamme migreenimatto on vahvasti määrittänyt olkkarimme sisustusta jo kuutisen vuotta, ja nyt todettiin, että ehkäpä on jonkun muun aika vaihteluksi. Sen lisäksi edelliseen kotiin ostettu matto on hitusen liian nafti kooltaan olkkariimme.

Eihän nuo klassisista ja megahinnakkaista Beni Ourain -matoista innoituksensa saaneet matot todellakaan ole mitään uusinta uutta sisustusrintamalla, mutta siitäpä viis, sellainen saapuu meille. Lapsiperheelle turvallisesti (kovasti aiemmin karttamastani) polypropeenista valmistettuna...

Raitamatto siis puts plank ja varastoon odottamaan uutta tulemistaan, tuo kuvan päällimmäinen, pehmeännäköinen 2x3 metrinen kaunokainen odottaa jo noutamistaan lähisiwassa.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

No nyt se taisi löytyä, parvisänky tytön tulevaan "ison tytön huoneeseen".

Olen kuukauden päivät kolunnut Tori.fi:tä ja Huutonetiä, mutta sopivaa, etenkään sopivalta etäisyydeltä, ei vain ole tullut vastaan. Avaroomin tyylikäs ja kotimainen parvi käytettynä olisi tietysti ollut sänkymaailman lottovoitto, mutta ei tämä tulevakaan sille kovasti häviä, ja ilme on kovin samanhenkinen.

Ikeahan se oli, se uuden sängyn tyyssija sitten, kuinkas muuten. Helppo homma sinänsä, koska saman katon alta löytyy myös hyväksi havaittu patjavalikoima.

Valintamme on kuvan mukainen kokovalkoinen versio, sillä neidon tavarat niin villin kirjavia, että väriä ei tule huoneesta puuttumaan. Valkoinen sänky lienee myös hiukan pitkäikäisempi vaihtoehto kuin esimerkiksi pinkein ovin ja laatikon etusarjoin silattu.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Tänään on taas se päivä vuodesta, kun ovikello soi harvinaisen taajaan. Meille on nyt luvassa hyvää vointia koko tulevaks vuodeks, sen verran monta vitsaa on heiluteltu nenän edessä. 

Ymmärrän kyllä, että osaa ortodokseista harmittaa perinteiden sekoittuminen, vähän samaan tapaan kuin halloweenin ja pyhäinpäivän sekoittumien harmittaa syksyllä. Tässä suhteessa olen itse avomielinen, antaa kaikkien kukkien kukkia ja lasten leikkiä, ilo tätä on katsella.

Lämmittää myös sisikuntaa nähdä pieni trulli yhtä innoissaan kuin itse olin aikanaan asuessamme pienen hetken Pohjanmaalla. Kotiin palanneen pikkunoidan saalis oli sellainen, että tälle kyökissä kykkijällekin kyllä herahti vesi kielelle, mutta taitaa olla turha kerjätä kindereitä...

Iloista sunnuntaita!

PS. Meillä ei käynyt vain noitia, vaan pääsiäistiikeri, pääsiäismerirosvo, pääsiäisbatman ja pääsiäiskissa. Että jalostuu edelleen tämä kevyempikin pääsiäisperinne, ja itse täytyy koettaa pysyä perässä. Meillä tosin luotettiin vielä perinteiseen "tee-se-itse-noita" -tyyliin äidin vanhoine mekkoineen ja  knöölinäppyineen kaikkineen.

 

Share

Pages