Ladataan...
Lilou's Crush

 

Voi 2016. Mistähän sitä aloittaisi sinua purkamaan. Tammikuusta se kai viisainta olisi?

Tammikuu

Vuoden takaisen tammikuun merkittävin juttu oli ehdottomasti ameriikan ihmeeni, Erikan eka Suomen vierailu. Oli mahdottoman kylmää, mutta mahdottoman lämmin tunnelma. Muutoin pesittiin pitkälti kotona piltin kanssa, leppoisaa aikaa.

Helmikuu

 

Helmikuu rullasi omalla painollaan. Puuhasteltiin lasten kanssa, ja tein aika paljon töitä, kaikki vapaa-ajat, jos nyt tarkkoja ollaan. Jatkoin vielä tovin onnistunutta konmarointia, jota edelleen suosittelen lämpimällä huumorilla höystettynä kaikille, joita touhu vähänkin kiinnostaa. Siinä teki parhaimmillaan ihania muistojen matkoja!

Maaliskuu

Maaliskuu oi maaliskuu! Teimme ihanan, rentouttavan, täydellisen lomareissun. Sen lisäksi kuukausi täyttyi hurjan kivoista kosmetiikkatöistä ja muutenkin monesta kivasta blogijutusta. Mahtui joukkoon ihan kamala vatsatautikin, sitä ei tosin kannata muistella

Huhtikuu

Huh millainen huhtikuu! Niin monta mullistusta! Laitoimme kotimme myyntiin, ja se löysi silmänräpäyksessä uudet onnelliset omistajat -ja me löysimme uuden kodin. Muutto takaisin kaupunkiin varmistui siis nopeammin kuin ennätimme kissaa ajatella, sanomisesta puhumattakaan! Mikä tunnemyrsky! Tuona uuden kotioven kuvaamisen päivänä olimme juuri kirjoittaneet kauppakirjat, ja aurinko paistoi kirkkaimmin kuin kertaakaan vielä oli entänyt keväällä tehdä. Mieleen alkoi jo hiipiä tietoisuus siitä, kuinka silloista kotia ja pihaa tuleekaan ikävä... Remonttisuunnitelmiin oli käytävä käsiksi kiireen vilkkaa!

Kaiken päälle mieheni panimo toi markkinoille ensimmäisen oluensa, Olafin. Merkittävä hetki oli tuokin -nyt uusia perheenjäseniä on jo useampia maailmalla.

Toukokuu

Toukokuu oli täynnä tohinaa: muuton valmistelua, remontin suunnittelua ja aikatauluttamista. Toukokuussä pidettiin myös synttärit esikoisen koko luokalle, olipas vilinää. Kävimme myös tytön kanssa tutustumassa tulevaan kouluun, opettajiin ja luokkakavereihin. Voi miten päässä pyörikin monenlaisia ajatuksia.

Ikävänä juttuja eräs treffifirma oli varastanut kuvani täältä blogista mainoskäyttöönsä. Kyseistä mainosta pyörittänyt mediatalo vaikutti aluksia auttavaiselta, mutta kesällä asia pysähtyi kuin seinään: en saanut edes yhteystietoja voidakseni olla itse yritykseen yhteydessä. Voinette uskoa, että olen erittäin pettynyt, loukkaantunut ja pahoilla mielin tästä asiasta edelleen. Kun vain ehtisin, pitäisi nostaa asia taas esille, on vain mielestäni uskomattoman edesvastuutonta mediatalolta olla hoitamatta asiaa eteenpäin.

Kivoista jutuista, käytiin miehen kanssa pitkästä aikaa treffeillä: Mumford&Sonsin keikalla ja syömässä. Se oli kivaa! Samoin olivat edelleen hauskoina jatkuvat työhommat blogin tiimoilta. Kaikenkaikkiaan kelpo kuukausi!

Kesäkuu

Kesäkuuta määritteli remontti. En ilman blogia ehkä muuta muistaisikaan... Remontti, ja juniorin alkanut uhma. Oli siinä hommaa. Kuun loppuun vielä muuttokin, mai gaaad, tästä kuusta kun selvisi, tiesi selviävänsä mistä tahansa... Saimme mahtavia uutisia, päiväkotipaikaksi saimme oikeastaan vielä toivomaamme paremman paikan Monniskalle. Se laski muuttoon ja asuinalueenvaihtoon liittyvää stressiä varmastikin puolella!

...Ja sitten se muutto, tosiaan. Vanhan kodin hyvästely, hysteerisen surullista, niin paljon ihania muistoja. Uuden kodin remppakaaos ja kammottavan hankala muutto keskelle sitä, se ei jää mieleeni elämän huippuhetkenä. Onneksi takanapäin!

Heinäkuu

 

Voi heinäkuu, miten hellit meitä! Muuttokaaos alkoi hiukan helpottaa, ja oman kodin parhaat puolet alkoivat hahmottua. Ihana kesä, kesämajailua (liian vähän!) aurinkoa ja vihreitä lehtiä. Ja kymmenen vuotta naikkarissa! Sitä juhlittiin kuplivalla uuden kodin parvekkeella, kun remontin vuoksi kymmenvuotishäämatkan kohteeksi ajateltu Rooma jäi haaveeksi. Hyvä näin, ja sääkin helli kuin saapasmaassa konsanaan. Ja Emilia, ihana Emilia. Vuoden yksi merkityksellisimpiä asioita, kun Emilia saapui (ja jäi) elämääni. Hän tosin marssi sinne jo huhtikuussa, mutta tuo ihana kuvan ilta vietettiin heinäkuussa.

Elokuu

Vuoden merkittävin hetki. Monniska aloitti päiväkodin. Aloitin uudessa, mielenkiintoisessa ja haastavassa pestissä työt hoitovapaan jälkeen. Ruuhkavuodet potenssiin kolme, siitä ne sitten starttasivat. Remontissa sotkuisimmat jutut olivat viimein (hetkeksi!) takana, ja päästiin jo vähän sisustamaan. kohokohtana kuussa perinteiset suvun rapujuhlat. Eivät petä koskaan, seuran tai herkkujen puolesta.

Syyskuu

Syyskuussa jatkettiin sisustushommia, ja vietettiin hyvän ruoan ja kulttuurin täyteinen mainio kaupunkiloma täällä kotikaupungissa. Työntäyteinen kuukausi kaikenkaikkiaan. Olin tosi väsynyt ja aikalailla ylityöllistetty, onneksi kuukaudessa oli paljon kivoja kohtaamisia tuomassa balanssia.

Lokakuu

Hauska homma, tässä kuussa kohtasin suurimman meikkirakkauteni vuosiin: hehkua ja kuultoa ja kaikkea ihanaa. Töissä valtava kiire ja isoja hienoja juttuja. Olin löytänyt uudesta työstäni kaksi uutta ystävää, ja olen tosi onnellinen heistä! Sairastelin jonkin verran, niitä poskiontelovaivoja. Pohdin paljon työelämää ja siitä oppimiani asioita ylipäätään, ja huomasin miettiväni, oliko ratkaisuni valita juuri tämä työpaikka tarjolla olleista kuitenkaan oikea, vaikka tuolloin oikein hyvältä tuntuikin. Blog Awardsit ja vanhojen työkavereiden ja blogikavereiden seura toi säihkettäkin lokakuun harmauteen.

Marraskuu

Marraskuussa vuoden toisiksi merkittävin asia Monniskan päivähoidon aloittamisen jälkeen. Huomasin, että työni ei tuonut minulle sellaista iloa, mitä työltä kaipasin. Tapaaminen ja puolittainen ääneen sanottu ajatus johti tapahtumaketjuun, jonka lopputulemana päädyin nopealla aikataululla irtisanoutumaan työstäni ja aloitin samantien uudessa pestissä. Palasin takaisin alalle, jota kohtaan intohimo ei koskaan ollut sammunut, jossa koen iloa joka ikinen päivä, ja jossa koen olevani kotonani. Suuri, sataprosenttisen oikea päätös. Paljon jäi plakkariin myös visiitistäni aidan toiselle puolelle: oppia, uusian ystäviä ja monta upeaa itseni ylittämisen kokemusta -ja myös sellainen annos itsetuntemusta, että ilman tätä askelta se olisi jäänyt hankkimatta. 

Koti alkoi olla entistä valmiimpi, ja aloimme suunnitella remontin seuraavaa askelta!

Joulukuu

 

Ja tässä ollaan nyt. Vuoden viimeinen päivä. Kuukausi uusissa hommissa, puoli vuotta uudessa kodissa.  Taaksepäin katsoessa hengästyttää. Taitaa olla onni, että ei osannut viime vuonna tähän aikaan aavistaakaan, mitä kaikkea tuleman pitää, olisi ehkä ihan hirvittänyt nämä kaikki suuret muutokset yhteen pieneen vuoteen ahdettuna. 

Tilinpäätöksen osalta siis: viivan alle jäi niin mahdottoman paljon hyvää ja kaunista. Nyt sitä tuntuu siltä, että voisi vetää muutosten osalta henkeä - vuodelta 2017 toivoisin seesteisyyttä, terveyttä läheisille ja itselleni, rakkautta ja työn iloa. Pahakseni en toki laittaisi onnistunutta kylppäriremonttia, laiskanpulskeita päiviä kesämajalla, muutamaa pikku reissua ja loppuun vietyä remonttia muutenkin. Kaikki ajallaan -ilolla kohti uutta!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

En näe parasta kaveriani ollenkaan tarpeeksi usein. Villa Nuppulan Nuppu, miljoona rautaa tulessa ja polttava maa jalkojen alla, reissuja pitkin poikin palloa niin että en pysy laskuissa.

Mutta tänään. Tänään me laitettiin vuosi parissa tunnissa pakettiin ja parannettiin maailma niin hyvin kuin pystyttiin. Paikkana suloinen kahvila Oskari Lahdessa.

Tämän paremmin ei vuotta voisi päättää: vuorossa on vielä sauna, herkkuja ja ehkä lasillinen tai pari skumppaakin. Ja perinteinen vuosikatsauskin lie laitettava nippuun.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Jos kaipaat aivoille totaalista nollausta, suosittelen kokeilemaan nopeaa ja tosi helppoa, mutta pähkinäistä Dobblea. Esikoinen toivoi sitä pukilta, ja pukki sellaisen onneksi konttiin oli pakannut.

Kupletin juoni on yksinkertainen: yhdet aloituskortit pelaajille eteen, ja sitten pinkasta käännetään esiin päällimmäinen. Kumpi ensin bongaa omasta kortistaan ja esille käännetystä kortista saman kuvion, saa kortin itselleen. Ja taas käännetään uusi kortti, ja edetään samalla tapaa pakka loppuun. Voittaja on luonnollisesti se, jolla on enemmän kortteja pakan huvettua.

Hävisin ensimmäiset pelit surkealla tuloksella. Yllättävän vaikeaa oli bongata se yksi sama kuvio ennen toista, kun olivat mokomat poikkeavan kokoisia ja vaihtelivat kortista toiseen. Mutta kun pelille antautui, ai että se nollasi pään hyvin: tiivis keskittyminen tyhjäsi kaiken turhan kuonan pääkopasta tehokkaasti. 

Nyt alan olla jo aika mestari. Tekee varmasti tällainen aivopähkinä hyvää jo vähän iäkkäämmille harmaille aivosoluille. Pysyy sitten jatkossakin mieli näiden junioreiden tahdissa.

 

 

Share
Ladataan...

Pages