Ladataan...
Lilou's Crush

Sattuipa silmiini uutinen: huomenna keskiviikkona elämäni useaan otteeseen pelastanut ravintola-äppi Wolt järjestää yhdessä Kolmen Kaverin Jäätelon (joka tulee olemaan yksi herkkujen tarjoajistaan) hauskan tempauksen: Wolttikuskit tulevat noutamaan ehjät tarpeettomat vaatteesi (jos niitä jollakulla siivouspäivän, konmarihommian ja kevätsiivoilun jälkeen vielä ylipäätään on!) kotoasi. Vaatteiden jatkokäsittelyn järjestää SPR.

Juu juu, kyynisimmät huutelee viherpesua ja mainoskikkaa. No etenkin jälkimmäistä tottakai -minä tykkään, että tehdään hyviä asioita, on se sitten mainonnan nimissä tai ihan muuten vain, joten siksipä jaan tätä uutista minäkin.

Meiltä ei enää mitään jouda, mutta jos sinun nurkissasi pyörii ja asustat Helsingissä, kurkkaappa toimisiko tämä juttu sulla! Lisää Nytin jutussa täällä.

Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Taskussa on. Uuden kotipesän (viittasin edellisessä postauksessa citykettujen kotikoloon, mutta koska koti on korkealla, pesä lienee oikeampi nimitys) avaimet.

Ylin kerros ilman hissiä tuntuu huonolta vitsiltä tavaroita kantaessa ja pienimmän kanssa taapertaessa, vaikka se kyllä silti jaksaa naurattaa. Ylhäällä omassa rauhassa kattoja katsellessa vielä tottumattomien pohkeiden polttelutkin unohtuvat oven kolahtaessa kiinni. Äänistä herkästi ärsyyntyvä tykkää myös, että kukaan ei kopistele pään päällä, eikä ihan kaikki pakokaasut kolkuttele ilmanvaihtoventtiileitä. Kaikenlaisia juttuja sitä onkin tullut pohdittua, kun täältä lintujen laulusta muuttaa toisenlaiseen äänimaisemaan.

Tänään sanottiin heipat keittiön yläkaapeille ja laitettiin askelmerkit seinänkaato- ja rakennushommiin. Putkimies saapuu tulppien kanssa huomenna aamuvarhain ja keittiön tilaan keskiviikona.

Vilkkaasti etenee, jännää!

 

Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Pikainen tervehdys hikisennihkeältä uurastajalta. Tänään se vähän varkain alkoi, rempparutistus. Ensimmäisen askeleen myötä päässä vain pyöri, kun typötyhjällä Pelicanvarastolla hurjasteltiin kälyn kanssa kärryillä. Roudattiin varastossa säilössä olleet tavarat kahteen autoon, osa uuteen kotiin ja iso osa vielä tänne nykykotiin pois töiden jaloista. 

Piinaviikot of all times alkaa huomenna klo 8.00 juurihoidolla numero kaksi hammaslääkärissä, ja illalla saapuu veliveikkonen uudelle kodille purkupuuhiin. Pikkuhiljaa kunnostus siis etenee, meikäläisen pään sisällä ja tulevien citykettujen kololla. 

 

Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Taas on se aika vuodesta, kun monessa kodissa pohditaan, mitä antaa päiväkodin henkilökunnalle ja opeille kiitokseksi menneestä vuodesta. Tästä aiheesta tuli hyvin keskustelua facebookissa, kun aihetta mietin, ja ajattelin laajentaa mielenkiinnosta sitä tännekin.

Osa vanhemmista ja lahjojen vastaanottajapäästä on sitä mieltä, että kiitos riittää ja lämmittää vuoden päätteeksi, osa taas halusi ehdottomasti muistaa lapsen tärkeitä ihmisiä jotenkin muutenkin kuin kauniin kiitoksin.

Lahjoja antava koulukunta tuntui jakaantuvan muutamaan ryhmään:

  1. Jotain häviävää: suklaata, kynttilöitä, leivonnaisia
  2. Jotakin käytännöllistä ja nättiä (usein Suomi-designia)kuten keittiöpyyhettä, tiskirättiä,
  3. Lahjakimara pienistä kivoista asioista kauniisti pakattuna
  4. Viiniä tai kuohuviiniä
  5. Yhteinen lahja koko luokalta

Kaikilla ehdotuksilla oli hyvät perustelut omille valinnoilleen, itse jättäisin tosin alkoholit antamatta: vaikka lahja on aikuiselle, se liittyy lapseen ja on tavallaan (ainakin meidän perheessä) lapselta. -Vastaanottajan jos tuntee riittävän hyvin ja tietää tämän ilahtuvan, mikäpä siinä, mutta omassa päässäni nämä eivät satu yhteen, ei sen kummempaa syytä taustalla.

Viimeaikoina monia erilaisia lahjakeskusteluja seuranneena (ei opettajien lahjomiseen liittyen) alkaa jo vähän ihmetyttää se, että lahjan antamisesta on tehty ihan valtavan hankalaa, seuratessani erästä netin keskusteluryhmää tuntui, että mitä ihmettä sitä uskaltaakaan enää antaa, paitsi setelitukun oikeanvärisellä rusetilla silattuna, jos tuon ryhmän tiukkaa linjaa lahjaneuvoissa noudattaisi! Ehkä sinne lahjahevosen suuhun ei olisi aina syytä kovin syvälle kurkkia. Toivoisin, että arvossaan pidettäisiin edelleen myös lämpimällä sydämellä tehty muistaminen, kun lahjan antaja on pyrkinyt ilahduttamaan lahjan saajaa. Vaikka monissa juhlissa lahjalistat ovat erittäin järkeviä ja helpottavat sekä antajan että saajan eloa (ja toiveita kannattaa kysellä jos pää lyö tyhjää tai tilanne on otollinen), ajatuksella annetun lahjan yllätyksellisyydestä on aina tietty kiva kutkutus. Aina ei mene ehkä maut ihan yksiin, mutta en voisi hellemmin katsoa esimerkiksi hassuja paapalta saatuja paketteja, niin suurella rakkaudella ne on hankittu.

Palatakseni vielä tuonne open lahjaan, meillä on tällä kertaa kyseessä on poikkeuksellisen tärkeä kevät. Esikoisella on takana ekaluokka, ja hän pitää opettajastaan aivan valtavan paljon. Sen lisäksi kyseessä on viimeiset yhteiset hetket, sillä muuton myötä koulu vaihtuu. Tällä kertaa siis emme edes ajattele kimppalahjaa, vaan mietimme jonkin henkilökohtaisen muistamisen, koska lapsi näin toivoo. Ystäväni, jonka puoliso on opettaja, kertoi, että eniten tätä herraa lämmitti oppilaiden itse tekemät kortit. Sellainen siis ainakin on luvassa. Sen lisäksi todennäköisesti laitamme jotakin herkkuja nättiin pakettiin.

Mitäpä tuumaatte? Kiinnostaisi myös kuulla teistä sopiva lahjan arvo, sillä huomasin lahja-aatosten liikkuvan parin euron muistamisista useampaan kymppiin per lahja.

 

Kuvat:

Ladataan...

Pages