Ladataan...
Lilou's Crush

En voi uskoa, miten nopeasti aika on kulunut.

Huomisaamuna tallustetaan ensimmäistä kertaa juniorin kanssa päiväkotiin.

Esikoisen kanssa kaikki kävi äkkiä, kun kävi kutsu hommiin vähän ajaeltua aikaisemmin. Nyt aloituspäivä  on ollut tiedossa alusta saakka, eli valmistautumisaikaa ei voi sanoa puuttuneen. Silti havahduin tossujen puuttumiseen eilen ja ulkovaatetarpeeseen tänään. Eikai auta, kuin kaivella laatikoita ja exceliä, että mitäs tästä taloudesta nyt löytyykään.

Äitiä jännittää, pienellä ei ole aavistustakaan, kuinka elämä ihan kohta muuttuu.

Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Eilen illalla lähdin hetkeksi juhlimaan ystäväni 50-vuotissyntymäpäiviä. Juhlat olivat säkenöivän sankarittarensa näköiset: hurjan kiva paikka (Kauppahallin Story), jättihyvää ruokaa ja hulvattomat musiikkivalinnat. Ja ne puheet. Lapsena puheet juhlissa olivat piiiiiiiiitkästyttäviä. Nyt aikuisena voisin sanoa, että melkeinpä juhlien parasta antia. Moni juhlavieras puhui kauniisti ystävälleni, ja taisin oppia jokaisesta puheesta vielä jotakin lisää hänestä.

Eri-ikäiset ystävät ovat rikkaus. Eipä sinänsä, viiteenkymppiin nyt itselläkään enää niin valtavan pitkä matka ole, mutta eri elämäntilanteessa siinä jo eletään. Olen saanut vanhemmilta ystäviltäni niin paljon perspektiiviä elämääni. Osasivat olla eri tavalla tukena esimerkiksi silloin, kun menetin äitini, ja toisaalta useimmat heistä eivät ota elämää enää niin kovin vakavasti, jos tiedätte mitä tarkoitan. Toki onhan meitä monenlaisia kaikissa ikäluokissa.

Toiseen suuntaan eli reilua kymmentä vuotta nuoremmat ystävät taas pitävät mukavasti kiinni nykymenossa. Eipä se paljon ole omista ajoista parikymppisen elämä muuttunut, mutta äkkiä senkin tässä perherallissa voisi unohtaa. Ja lapsiystävät, aivan oma lukunsa pitäisi omistaa heille.

Varsin perinteisin bloggaajamenoin eli peilin kautta otetut kuvat näytävät omaa juhlatyyliäni eiliseltä. Jalassa lempparikengät lähemmäs kymmenen (!) vuoden takaa, tuntuvat olleen ajankohtaiset joka vuosi, kumma juttu. Tuo housuhame puolestaan on ollut yksi kesän käytetyimpiä vaatteita, taipuu hyvin sekä arkeen että juhlaan.

 

Yllä juhlissa: Toppi ja kengät Zara, housuhame H&M Trend, laukku Gucci

Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Kyä niin osuvasti Vesalan Paula rallatti radiossa, kun sain äimistyksekseni takaisin labratestit, jotka kertoivat, että tuo lusikka poikittain kurkussa ja seksikkään möreä ääni ei olekaan mikään yöllisen syöntireissun jäänne vaan elämäni ihka ensimmäinen angiina. Niin kovin kuin koetankin tätä nykyä antibiootteja välttää, nyt ei auttanut kuin taipua, tämän kaverin kaatamiseen tarvitaan kuulemma kovat otteet.

Nyt täytyy taas hehkuttaa Meedocia: meilasin tulokset lääkärille, sain e-reseptin ja kipitin rappuset alas viereiseen apteekkiin, hoito käynnistyi siis parin minuutin päästä labratulosten saamisesta -labroihin sentään jouduin kampeamaan kankkuni paikan päälle, ja nielunäytteen otto oli yhtä syvältä kuin ennenkin. Hyi.

Kesäloman (aka miehen loman), hoitovapaan ja kaiken ihanan viimeisiä päiviä viedään, ja meikä saa angiinan. Että mitähän v....a, toista kotimaista artistia lainatakseni, nyt on universumilla vähän köhnäinen huumorintaju. Ja vielä kuopuksen synttärinä! Ettäs kehtaa, mokoma!

No, valitus sikseen: olo voisi olla tosi paljon keljumpi, ja homma hoituu tableteilla.  Ja vielä on sitä kesääkin jäljellä.

 

Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Hymytyttö, höpöttäjä ja voimanainen Neiti Monninen täyttää tänään kaksi kokonaista vuotta. Rakastaa hassuttelua, tanssimista, trampoliinilla hyppimistä, rappusten kiipeämistä (ja laskeutumista), syömistä, paappaa ja (ex)naapurin Teppoa ja vihaa rattaissa istumista ja sitä, että on johonkin vielä liian pieni. Moikkailee kaikille, kertoo pelkäävänsä käärmeitä ja hauvat herättävät pelonsekaista innostusta. Suurin idoli on luonnollisesti isosisko, jota ilman ei haluaisi tehdä yhtään mitään "sisko mukaan", mutta jota aina ohimennen on kumman mukava vähän vetää tukasta tai mätkäistä.

Suosikkitokaisuja juuri nyt "Mäki haluun", "Höpö Höpö" ja "Epäreilua". Puhuu peräti viiden sanan lauseita ja juoksee kiharat pöllyten kuin Uuno Turhapuro kuuluisassa niittykohtauksessa.

Minne aika vierii, sitä en tiedä. Vieriköön minun puolestani ihan minne mielii, kunhan tämä rakas pallero pysyy aina äidin nuppusena.

Onnea pieni rakas.

Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Ilahduttava juttu, pöytä keskeneräisessä keittiössämme on näyttänyt uudessa kodissa tosi usein tältä.

 

Kippis, se on kuulkaa tasan kuukausi uudessa kodissa tänään.

Tuntuu kummalta. Vasta kuukausi, muka? Niin paljon on mahtunut tähän kesään, että tuntuu kuin olisimme asuneet täällä paljon pidempään.

 

Näitä kaivataan:

- Piha. Kaivataan esikoisen kanssa kovasti vanhan kodin omaa pihaa ja itse rakennettuja terasseja. Esikoinen vielä enemmän taloyhtiön suurta vehreää pihaa leikkialueineen

- Naapurit ja vanhat kaverit. Meillä oli vanhassa kodissa valtavan kivat naapurit. Täällä kerrostalossa olemme tavanneet mukavia tyyppejä muista rapuista ja heippa-tasolla oman rapun kolmen muun asunnon asukkien kanssa, mutta kanssakäyminen ei ole samanlaista tietenkään kuin rivarielämässä. Niin hyvässä kuin huonossa ;) Esikoisella ikävä tietysti vanhoja kavereita.

- Valmis koti. Kyllä, remontin keskellä asuminen riipii hermoja. Säilytystilojen puute erityisesti.

- Ihanan tuoksuinen ilma. Vartsikassa ilma tuoksuu ihanalle! Raittiille ja hyvälle.

- Metsäpolkuni ja niittyni. Kaipailen vähän Monniskan ja minun kävelypolkujani ja sitä, miten vuodenajat vaihtuvat.

 

Näistä iloitaan

- Koti. Vaikka luovuimme aika monesta neliöstä, koti tuntuu vanhaa avarammalta nyt kun se pikkuhiljaa on päässyt kuoriutumaan remontin ja muuton alta. Vanha talo on myös sopivasti "nuhjuinen nurkista", joten se tuntuu kotoisalta, kun elämän jäljet vähän näkyvät. Tytöt tykkäävät huoneistaan, vaikka ne ovatkin vielä hiukan kesken. Parveke on ihana. Olemme istuneet siellä joka päivä, milloin jätskillä, milloin ihmisiä ihmetellen, milloin ystävien kanssa viinilasin kanssa.

- Hiljaisuus. Uusi kotimme on ihanan hiljainen. Hipihiljainen Luulin vanhan kotimmekin olevan, mutta täällä eivät naapureiden kolinat tai liikenne kuulu makuuhuoneeseemme lainkaan. Nukun kuin vauva. I-ha-naa!

- Kruununhaka. Niin ihanan vanha tuttu kaunokainen.

- Sijainti. Ilmeisesti krunikka on myös ystävien mielestä helposti saavutettavissa, sillä meillä on kuukauden sisällä käynyt enemmän vieraita kuin viimeisen puolen vuoden aikana, vaikka kaikki on vinksin vonksin ja ihan kesken.

- Vanhat ja uudet kaverit. Omia ystäviä ja sukulaisia asuu lähellä, ja tyttö on saanut pihasta uusia kavereita.

- Lyhyt mökkimatka. Mökille hurautetaan vartissa!

- Aktiivisuus. Olemme ehtineet tässä kaiken hässäkän keskelläkin tehdä perheen kesken vaikka mitä kivaa, pyöräilleet ja kävelleet ja nauttineet kaikesta mitä Helsingin keskusta nyt tarjoaakaan. Ja olenpa ehtinyt vähän hippaamaankin, kun se ei ole enää niin suuren "lähtemisen" takana.

- Ruokakauppa. Meillä on kauppa aivan vieressä. Itseasiassa kaksikin. Enää ei tarvitse tuskastella jos maito unohtui ja hypätä autonrattiin.

 

Kaikenkaikkiaan juuri nyt tuntuu siis aikas oivalta. Niitä asioita on ikävä, mitä arvattiinkin, mutta olemme saaneet sellaisia bonuksia, joita emme olisi osanneet odottaakaan. Syksy tuo sitten mukanaan taas kaikenlaista uutta, mies odottaa jo kovasti uutta viidesosan mittaista työmatkaansa entiseen verrattuna.

Ladataan...

Pages