Ladataan...
Lilou's Crush

Silloin tällöin ammatillisen kiinnostuksen vuoksi jaan mieltäni liikuttaneita mainosvideoita, nyt pitkästä aikaa yksi. Uunituore Kenzon L'Eau par Kenzo-tuoksun elokuvallinen tykitys.

Tämän jälkeen ei puolestani tarvitse tehdä enää ikinä koskaan yhtään hajuvesimainosta, olen löytänyt suosikkini tästä genrestä.

(ja sen verran hyvin mainos myös toimii, että vaikka en Kenzon tuoksuista piittaa, pakkohan tämä on mennä nuuhkaisemaan kun kohdalle sattuu!)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Tunnustan. Olen lopen kyllästynyt t-paita ja jakku -yhdistelmääni, joka on kolmannella kotimaisella ollut vuosikausia "go-to" -työvaatteideni perusta. Nyt ei nappaa, ei vitsi sitten millään. (Yksi syy on se, että en kertakaikkiaan onnistu löytämään hyviä valkoisia t-paitoja sopivankokoisella kaula-aukolla, riittävän löysällä mallilla ja läpinäkymättömällä kankaalla, mutta ei mennä nyt sinne.)

Konmarihommien yhteydessä kävin lempeällä kädellä läpi ennestäänkin jo karsitun vaatekaappini (minimalistinenhan se ei ole, mutta ei nyt mikään varsinainen Aladdinin aarreaittakaan) ja totesin, että "sitku palaan töihin, pitää ostaa puseroita". No sitku tuli, arvatkaa, ostiko tämä puseroita. Ei ostanut. Yritti kyllä, mutta ei vain kertakaikkiaan löytänyt.

Niin sitä taas ollaan tilanteessa, että iltasin täytyy raapia korvallista ja vähän pohtia, että mitä sitä aamulla laittaisikaan päälle. Siistiä, mutta sellaista, että vielä itsensä tunnistaa (edellisessä postauksessa jaoin siinä sivussa arkimeikkini kulmakiven, tällä kertaa tässä tarjoiltuna työpukeutumisfilosofiani ihan vahingossa).

Hetken harkinnan jälkeen akuuteinta kriisiä helpottamaan tilasin &Other Storiesilta loimusamettisen collegen. Tiedän, tiedän, college jälleen. Mutta palataan tätä valintaa hämmästellessä kohtaan "että itsensä vielä tunnistaa". Uskon vakaasti, että kun yhdistän puseron siisteihin mustiin farkkuihin ja siroihin nilkkureihin, lopputulos on aivan käypänen. Ans kattoo, kun loimu saapuu, kuinka mielikuvan käy. Turskaa vai terästä!

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Sain Lancômelta juuri töihinpaluun kynnyksellä testattavakseni komean L´Absolu Rouge -huulipunakavalkadin, joiden joukosta löysin tämän syksyn "tunnuspunani", lempeän pinkin sheer-puna Pourquoi Pas'in.

Olen kovin nirso siinä, mitä huulilleni laitan. Syitä on kaksi: huuleni kuivuvat tosi helposti, ja moni puna kuluu siksi rumasti pois. Toisekseen olen ihan herkkis sille, mille puna tuntuu. Jos huulituntuma on kuiva ja paksu (kuten tietysti mattapunissa yleensä on), se ei ole makuuni, mutta toisaalta sitten myöskään liian rasvainen ja lipsuva ei ole hyvä. Kuten myöskään liian ohuesta ja juoksevasta en oikein tykkää. Voi että tämän naisen mieli, niin muka hankalaa on tämä elämä huulipunankin kanssa...

Lancômen uusissa punissa koostumuksia ja peittävyyksiä oli joka lähtöön (matta, cream ja sheer), ja tämä mihin ihastuin on koostumukseltaan tosiaan läpikuultava eli sheer. Sen lyömätön valtti on helppo levittyvyys ja kaunis pois kuluminen. Puna nimittäin häviää pikkuhiljaa tasaisesti, ei kä sieltä täältä jättäen rannut paikalleen. Tässä onkin arkimeikkini tärkein juttu: sen jälkeen, kun sen olen aamulla laittanut, en halua joutua enää loppupäivänä ajattelemaan "onko naama paikallaan" tai tarkistelemaan tilannetta peilistä, -ellei nyt satu mieleen tulemaan että sipaisenpas vähän huulluikkua!

 

(huulluikku, huuliluikku=aina ulos ovesta lähtiessä punaa huuliinsa laittaneen mummani käyttämä termi huulipunasta, joka on vakiintunut myös omaan suuhuni)

 

 

Share
Ladataan...

Pages