Ladataan...
Lilou's Crush

Kävin läpi koko huulipunakavalkadini. Olipa niitä kertynyt! Vanhimmat olivat jo parhaat, tai suorastaan kaikki päivänsä nähneet, ja joutivat roskiin.

Noudatan löyhästi kosmetiikkatuotteiden elinikäsuosituksia, huulipunat näyttivät tarrojen mukaan säilyvän 12-36kk, usein punan ulkoasu jo heti kertoi, että eläkkeelle ja sassiin. Haju muuttuu ilmiselvästi vanhentuneessa punassa melkeinpä ensimmäisenä, ja pinnasta tulee harmahtava.

Joukosta löytyi myös unohdettuja aarteita! Siinä, missä yleensö käytän joko luonnollisia ruusunpunia tai heleitä pinkkejä, syksyyn istuu täydellisesti Max Factorin (näyte) Marilyn Cabernet. Kirkas, vähän viiniin taittava runsas puna. Niin kaunis. 

Tällaisen punan kanssa haasteena on hampaat. Tai siis punan tarttuminen hampaisiin. Hyväksi havaittu kikka on ylimääräisen punan painaminen paperiin, ja hiukan rietas ele laittaa sormi suuhun, huulet kiinni ja vetää pois. Näillä suurimmat ylimääräiset lähtee, mutta tuota sormileikkiä ei kyllä auta suorittaa "on-the-go", kun on vaikkapa ratikassa pikaisesti lisännyt väriä, vaan kätöset on paras olla just pestyt. 

Kaikessa sotta-alttiudessaan tällainen voimakas puna ei siis lisää ainakaan omaa itsetuntoani, kuten kuulee monesti sanottavan, vaan pikemminkinkin päin vastoin. Mutta onhan se nyt hurjan upea  juuri laitettuna! 

Ja mitä tulee itsetuntoboost-punaan: parhaiten täällä toimii puna, jota ei levittämisen jälkeen tarvitse ajatella: on ja pysyy, ja aikanaan kuluu rajatta pois. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Jokin aika sitten pyydettiin remonttikuulumisia, joten tässäpä niitä tulee -tervetuloa meidän puolivalmiiseen olohuoneeseen! Nyt sitä uskaltaa vähän jo vilauttaakin, sillä heti, kun saatiin matto lattialle tuli siitä kovasti kodikas. Maton koko ei jotenkin näistä kuvista paljastu, tämä yksilö on nimittäin iso: 200x290 cm, ja samanlainen, eri värisenä vain, meillä oli vanhassakin kodissa. matto löysi ennen muuttoa uuden kodin, mutta tulimme katumapäälle, ja siinä sellainen taas nököttää.

Olkkari on jo kokenut aikamoisen muodonmuutoksen: aiemmin tilaa halkoi seinä, jonka takana keittiö lymyili. Me pidämme siitä, että koko perheen yhteinen tila on mahdollisimman avointa, joten seinä kaatui (ja paljasti sisällään järjettömän sähköjohtoviidakon -lähes koko huushollin sähköt kulkivat ko. seinän sisällä, jopa sellaiset, joiden ei mitenkään sinne kuvittelisi kuuluvan...) ja meille tuli suuri avokeittiö-olkkari. Vanha seinä ja sen jättämät jäljet lattiaan jäävät tuonne keittiön pöydän tietymille, jotain tarttis asialle tehdä, kunhan ennättäisi.

Muutimme myös olohuoneen kulkua: olkkariin oli aikanaan johtanut pariovet ja tavallinen ovi. Pariovet oli jossain välissä poistettu, ja oviaukko suljettu lasiseinällä. Me puolestamme avasimme paraatioven jälleen kulkuväyläksi, ja suljimme tuon toisen oven. Sitä emme kuitenkaan poistaneet, vanhat ovet ovat niin kauniita, vaan ovi on edelleen paikallaan, mutta toisella puolella sen edessä on eteiskaapisto.

Paljon on juttuja vielä tehtävänä: vanhat verhotangot alas, ikkunoiden ja ovien tiivisteiden vaihto, seinien ja katon maalaus, lattia sun muuta "pientä laittoa", toiseen lastenhuoneeseen johtavan ovenkarmit ja itse ovi...  Mutta kyllä tämä elo tässäkin maistuu! Persoonallinen, kodikas ja valoisa on tämä meidän lempihuone täällä.

Sisältää mainoslinkit suoraan tuohon Ellokselta ostettuun mattoomme, jos sama kiinnostaa, kannattaa seurata alekoodeja, niitä löytyy tosi usein, muistaakseni nytkin!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Vieläkin hymyilyttää, kun mietin parin viikon takaista kaupunkilomaa. Jos satuitte lukemaan, kertoilinkin, että ei tasan viiteen vuoteen oltu miehen kanssa kaksin viikonloppua (eikä sen puoleen lyhyempääkää aikaa).

Pohdittiin kaikenmaailman reissuja, mutta päädyttiin siihen, että ei Helsinkiä parempaa. Koko loman kruunasi se, että hotelli Lilla Roberts majoitti meidät suloiseen huomaansa, ja saatiin pois silmistä remontti, siivousta kaipaava huusholli ja pyykkivuori, ja pystyttiin keskittymään olennaiseen. Syömiseen, kaupungilla kiertelyyn ja ihan vain olemiseen.

Kotinurkillakin olisi saanut koko päivän kulumaan. En kyllästy näihin näkymiin koskaan! Muun mukavan lisäksi tänne on saatu tosi paljon kivoja putiikkeja ja kahviloita, joita ollaankin ahkerasti hyödynnetty. Pitäisi ehkä tehdä sellainen esittelypostaus, moni paikka on sellainen lähes salainen aarre!

Burgereiden ystävälle Friends & Brgrs is thö pleis tu gou. Itse tehtyä, pilkottua ja leivottua alusta loppuun saakka. Ihan kuin Shake Shack, mutta ehkä vielä parempi. Tänne tuodaan appiukko, kun seuraavan kerran saadaan Lahden vieraita. Kaikki hampurilaiset saa myös gluteenittomina, sen olen tottunut tarkistamaan ystävääni varten, ja se lienee tässäkin hyvä kertoa.

Iltaruokapaikaksi valikoitui myöhäisen varaamisen vuoksi Grotesk, jossa palvelu oli aivan huippuluokkaa, erityisesti sommelierin asiantuntevat vinkit lämmitti mieltä. Ruoka oli omalle vatsalleni ehkä vähän turhankin tuhtia -vaikkakin supermaukasta! Oma lempparini oli, hassua kyllä, aivan mielettömän hyvä leipä! Olisin mielelläni pakannut sitä iltapalaksikin vielä...

 

Tiedättekö muut, pikkulasten vanhemmat ehkä parhaiten, miltä tuntuu nukkua vuosiin ensimmäiset tuhdit yöunet? Puhtaat, rapsakat lakanat, hipihiljainen huone ja juuri täydellisellä tavalla pehmeä mutta jämäkkä patja... Ei niitä univelkoja yhdessä yössä kuitata, mutta aika roima ylimääräinen lyhennys tuli tehtyä.

Tyytyväinen herrasmies: edessä herkkuaamupala ja kerrankin keskeytyksettä luettu kännykkähesari. Hänet on helppo tehdä onnelliseksi, kuten huomaatte

Tuona viikonloppuna ilma oli suorastaan kesäisen lämmin. Tallustettiin kotiin läpi raukean sunnuntai-Helsingin. Tässäkin hyvä syy viettää lomaa omassa kotikaupungissa: kotimatka ei tuota minkäänlaista stressiä. Sen sijaan, olo oli niin virkeä, että kotiin päästyä muutama venynyt nikkarointihomma saatiin suitsait sukkelaan valmiiksi. Pitäisi varmaankin taas pian lomailla, että saataisiin taas muutama ikuisuusprojekti päättymään...

Kaunis kiitos Lilla Robertsin väki. Hotellinne oli juuri niin ihana, kuin uskalsimme toivoa. Tulemme varmasti uudellen!

Share
Ladataan...

Pages