Ladataan...
Lilou's Crush

 

Siirtelin epäonnisesti valokuvia koneelta toiselle, ja nämä parin viikon takaiset kuvat tuntuivat olevan ainoat, jotka säilyivät operaatiosta, lopuilla voi olla vielä pieni mahdollisuus selvitä siirtolevyn syövereistä... Mutta ai miten ihmeelliseltä nyt näyttääkään tuo valo ja lämpö täällä pimeän keskellä!

Oli ihana kokemus olla esikoisen kanssa kaksin matkalla. Reissu meni paremmin kuin hyvin, ei kinan kinaa, koko ajan hyvää seuraa saatavilla ja illalla kun lapsi nukahti, äänikirjaan nukahtamista pimeässä huoneessa pehmoisiin lakanoihin.

Otimme koko loman rennosti. Uimme suomut sormien väliin (ja minä hiukset koppuroiksi), menimme iltaisin ulos syömään jos siltä tuntui ja jos oltiin päivän polskinnasta liian väsyneitä, syötiin hotellin ravintolassa tai haettiin läheisestä kaupasta iltapalat huoneeseen

Ihmeellistä, miten lyhyt lomakin lepuutti mieltä. Lähdimme perjantaina illalla ja saavuimme varhain keskiviikkona, ja tuntui, kuin oltaisiin pidempikin reissu oltu poissa. Oli hyvä fiilis sukeltaa uppeluksiin arkeen. Sen kyllä päätin, että seuraavan kerran ainakin palataan päivälennolla, myöhässä lähtenyt yölento oli aika rankka.

Nyt voikin hetki mennä ennen seuraavaa reissua, kun on tuo karvainen vauva, jotai ei ihan vielä malteta hoitoon laittaa. Semmoistahan se on, näiden vaaveleiden kanssa. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Viimeksi kertoilin menneestä viikosta koiranomistajana, ja pääosassa kuvassa kellisteli koira.  Tällä kertaa kerron toisesta lähiaikojen muutoksesta, eli ensimmäisestä viikostani toimitusjohtajana, ja tuo jättimäinen kuva on ilman kellistelyä, ihan vain silmiänne säästääkseni.)

Vajaat pari viikkoa sitten kerroin haikein mielin hyvästelleeni superkivan työpaikkani, asiakkaani ja kollegani, koska sain mahdollisuuden tarttua urallani uudenlaiseen haasteeseen. Lupasin kertoilla kuulumisia lähiaikoina, joten tässäpä sen teen.
 
Tarkoituksena oli, että aloittaisin osakkaana ja operatiivisena johtajana minulle tutussa ja muistoiltaan rakkaassa työpaikassa useamman vuoden takaa. Ennen aloituspäivääni tapahtui organisaatiossamme muutoksia, ja niiden myötä aloitin tämän uuden luvun yrityksemme vt. toimitusjohtajana toistaiseksi. Elämä osaa toisinaan yllättää. 
 
Pesti on, kuten arvaattekin varmasti, kovin työllistävä, vastuullinen, haastava sekä äärimmäisen innostava. Otin sen vastaan arvostuksella ja energisin mielin. On suuri kunnia saada luotsata tätä porukkaa tällä hetkellä, niin tuttuja armaita kuin uusia kollegoita, omalla tavallani: ilolla, palolla ja yhdessä tuumin.
 
Ensimmäinen viikko on mennyt normaaleita kiireasioita hoitaessa: sopimusten päivitystä, rekrytointia, projekteihin liittyviä seikkoja, erinäisiä tapaamisia ja tutustumista oman porukan itselleni uusiin henkilöihin -ja tietysti niiden kuuden vuoden, jonka olin poissa, aikana tapahtuneita asioita kiinni kuroen. Prosessien freesaus, viestinnän suunnittelu ja tulevan vuoden budjetointi haukkaavat asiakas- ja henkilöstöasioiden lisäksi suuren osan tästä viikosta. 
 
Kaiken kiireen ja mielenkiintoisten  työasioiden keskellä nyt melkein nelikymppisenä olen onneksi ymmärtänyt sen, mitä nuorempana en osannut: ajatukset täytyy myös saada irti työstä, että tuulettuvat. Olavi ei olisi kyllä voinut tulla meille parempaan aikaan! Illalla käyn läpi vielä akuutteja asioita kuten aina ennenkin, mutta niin perhe kuin Olavikin ansaitsevat jakamattoman huomion työpäivän jälkeen.
 
Kertoilen toisinaan varmasti taas kuulumisia työrintamalta -saattaapa siis kuvissakin vilahtaa aiemmilta vuosilta tuttuja hahmoja. Nyt unten maille, uni on seuraavana skarppauslistalla, unirytmin saaminen järjestykseen ja tolkkuun on seuraava oman elon prioriteetti.
 
 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Muistattekos ystäväni Erikan? 

Muutama kuukausi sitten, kun pyörähdin Nykissa, oli syynä muukin kuin pelkkä lemmenloma miekkosen kanssa. Olin nimittäin luvannut sparrailla ystävääni uuden yrityksensä kanssa. Erika joka on paitsi bisnesnainen, mukana, myös erittäin taitava käsityöläinen, ja viimein perusti myös sen tiimoilta yrityksen.

Uusi brändinsä Nohemm keskittyy erityisen laadukkaisiin headwrapeihin eli päähineisiin, jotka on helppo taiteilla paikalleen, ja todella pysyvät päässä. Ideansa tähän tuotteeseen hän sai vakavasta pälvikaljusta kärsivän ystävänsä probleemista: useimmat hatut eivät sopineet, tarpeeksi tyylikkäitä tai moneen sopvia oli vaikea löytää, peruukit hiostivat ja tavalliset huivit eivät millään pysyneet pään iholla, vaan luistivat pois. Sama ongelma oli syöpähoitoja läpikäyneellä ja hiuksensa sen vuoksi menettäneellä tuttavalla, ja saman asian hän päänsä kaljuksi ajelevana itsekin toki oli todennut.  ...ja tietysi Erikan ystäväpiiriin kuuluu myös lukuisa määrä meitä, jotka turhamaisuuttamme piilottaisimme huonot hiuspäivät pois näköpiiristä. 

Niin siis syntyi Nohemm. Suunnitteluun, kaavoitukseen, materiaalivalintoihin ja leikkaukseen sekä ompeluun Erika käytti valtavan määrän aikaa. Koska kyseessä on perfektionisti by heart, hän viime vuoden matkoillaan pitkin maailmaa kulki kangasmarkkinoita ja tehtaita etsimässä parhaita mahdollisia kankaita tähän projektiinsa. Japanista puuvillaa,  Kiinasta silkkiä, täältä meiltä Suomesta hän puolestaan löysi kauttani kiinnostavia kuosin tekijöitä. 


Koska yritys on vielä alkutekijöissä, ja kaikki turbaanit ommellaan käsin, materiaaliksi valikoituivat vielä hiukan edullisemmat versiot (ette halua tietää, mitä mielestäni kaunein prototyyppi olisi tullut maksamaan, tuo japanilainen puuvilla, joka Erikan päässä näissä kuvissa retkottaa...), jotta ne ovat mahdollisimman monen saatavilla. Myös haaveista maailmanlaajuiseen jakeluun verkkokaupan kautta piti vielä tässä vaiheessa luopua, mutta ehkä meillekin tänne saadaan Noheemin kauniit turbaanit tulevaisuudessa. Tällä hetkellä verkkokaupassa olikin enää muutamaa vaihtoehtoa jäljellä, joten ehkä tuo aika on pikemmin kuin arvataankaan, jos myynti siellä merten takana toimii hyvin!

Vaikka turbaaneiden lähtökohta on tosiaan hyvin käytännönläheinen ja ne on suunniteltu ratkaisemaan syystä tai toisesta tukkansa menettäneiden naisten peruukittomien päivien helppo, kaunis pään suojaus, ovat ne kyllä tosi kauniita aivan kenellä tahansa.

Odotan omaa kaunotartani kovasti, nämä kuvat ovat raakakuvia, joita napsittiin kun Erika etsi kuvauslokaatiota työhuoneensa läheltä Tribecasta. Sattuipa ensimmäisellä kuvauskerralle eräs nykiläinen, erittäin iäkäs ja kaupungissa tunnettu miljonäärirouva, joka ihastui niin kovasti päähineeseen, että olisi tahtunut sellaisen samantien. Only in New York, tuumasin taas Erikalle. Rouvaa odottanee tosin iloinen yllätys lähiaikoina...

Harmittelin reissuni lyhyttä mittaa, koska olisin mielelläni ollut kuvauksissa avuksi. Ehkä seuraavassa mallistossa. Ehdimme sentään kuitenkin perinteiselle pitkälle, mimosarikkaalle lounaalle, joka on jo tullut tavaksi, ravintolaan joka kuvissa näkyy, on tosi kiva, mutta jonka nimeä en tietenkään nyt pysty muistamaan. 

Voi kaukana asuvat ystävät ja voi tuo toinen lempikaupunkini. Kunpa aikaa olisi enemmän ja teleporttaus onnistuisi, nyt juuri nämä kuvat herättivät kaipuun Erikan raikuvan naurun ja lämpimän seuran pariin.

 

Share
Ladataan...

Pages