Ladataan...
Lilou's Crush

Meillä eletään jännittäviä aikoja, sillä meille on tulossa uusi perheenjäsen.

Odotus on ollut todella pitkä ja monivaiheinen, ja hyvä niin, sillä karvaista ystävää ei mielestäni koskaan pidä hankkia ilman perusteellista harkintaa. Me aloitimme matkan ihan alusta, tutustumalla laajasti eri rotuihin, vierailimme koiraperheissä ja tutustuimme jos jonkinmoisiin hännänheiluttajiin. Villeihin ja vikkeliin, suuriin ja kovaäänisiin, pieniin ja siroihin, sylikoiriin ja sprinttereihin. 

Meitimme tarkasti sitä, millaiselle koiralle meidän perheemme olisi paras mahdollinen koti, ja millainen koira meille olisi sopivin perheenjäsen. Olisimme mielellämme antaneet kodin kodittomalle koiralle, ja seurasimme aktiivisesti niin kotimaisia kodinvaihtajian kuin Espanjan kodittomia koiria. Useammasta koirasta tiedustelimmekin, mutta esteeksi tuli poikkeuksetta se, että kyseiset koirat eivät sopineet luonteensa tai kokemustensa vuoksi pienten lasten perheeseen, kaipasivat koirakaveria uudessa kodissaan, tai sitten sopivat parhaiten rauhalliseen ympäristöön omakotitaloon. Näin päädyimme tutustumaan rotukoiriin ja niiden kasvattajiin. Toiveissamme oli kätevän kokoinen, lapsirakas, ensimmäiseksi koiraksi sopiva, seurallinen, sopivasti liikuntaa kaipaava, mahdollisesti tokoon tai agilityyn (jos esikoinen innostuu) sopiva rotu, joka ei olisi kovin haukkuherkkä tai saalistusviettinen, että sitä olisi isomman lapsenkin aikanaan helpompi ulkoiluttaa. Ekstraplussana olisi, jos karvaa ei lähtisi kovinkaan paljoa, mutta koirahan on aina koira, eli karvaa siitä irtoaisi, ellei se kalju olisi! 

 Lapset rakastuivat nyt niin suosittuihin mutta myös paljon keskustelua aiheuttaneisiin mopseihin ja ranskanbuldoggeihin kun tutustuimme muutamaan aivan valloittavaan kaveriin. Jestas, mitä ihania luonteita leikkisissä paketeissa! Lisätietoa hankittuani kuitenkin pelotti niin paljon mahdolliset hengitysprobleemat, että suljimme nämä molemmat rodut pois listalta siihen saakka, josko terveystulokset alkavat joskus olla parempia. Olen tavannut itse sekä useita täysin terveitä, hyvin hengittäviä mopsukoita, että huonosti hengittäviä, melkein röhkiviä kavereita, joilla myös oli tukevasti painoa pieneksi koiraksi, joten näin omin silmin, miten rankkaa voi koiran elämä olla, jos geenilotto ja kasvatus eivät ole antaneet kumpikaan täysiä numeroita.

Kävimme läpi kymmeniä rotuja, ja yksi nousi sieltä ylitse muiden, toki ei vailla miinuksia sekään -valloittavaluonteinen, pitkäikäinen, vauhdikas mutta vantterahko, hiukan pitkäkuonoisempi (edelleen lyhytkuonoinen kylläkin) ja nassurypytön bostoninterrieri. Toisena vaihtoehtona meillä olivat havanese ja maltankoira, mutta suureksi harmiksemme mieheni sai roduista allergiaoireita, vaikka ne yleensä ovat erityisen vähän allergisoivia.

Tutustuin ennen lopullista valintaa lukemattomiin sukutauluihin, kasvatuslinjoihin, rodun PEVISA:an (Kennelliiton ohjelma, johon useat rodut kuuluvat, jolla pyritään ehköäisemään koirilla esiintyviä perinnöllisiä vikoja ja sairauksia, jotka alentavat koiran elinkykyä tai vaikuttavat koiran elämän laadun alenemiseen. Esim. mopsi rotuna ei, ja tämä vaikutti osaltaan päätökseemme),  ja tutkimuksiin kymmeniä tunteja, jotta ymmärtäisi rodun riskit ja edut, ja miten voisimme omilla valinnoillamme vaikuttaa sekä oman koiramme onneen että rodun hyvään tulevaisuuteen. Olin todella yllättynyt, miten vahvasti pentutehtailua on olemassa, niin ns. puuvillakoirilla kuin muilla seurakoiraroduilla. Kuukaudesta toiseen samoilla ilmoittajille uusia pentueita torissa ja muissa kaupapaikoissa. Uskomattoman surullista! Nämä koirat eivät ole rekisteröimättöminäkään mitenkään halpoja, (vaikka toki huomattavasti halvempia kuin rekisteröidyt )joten on uskomatonta, miten tehtailu voikin niin kukoistaa!

Oli siis itsestään selvää, että oma pentumme tulee kasvattajalta, joka on sitoutunut kehittämään omaa rotuaan kaikin puolin parhaaseen mahdolliseen suuntaan niin luonteen kuin terveyden osalta: käyttää jalostukseen vain todistetusti ja tutkitusti täysin terveitä koiria terveistä sukulinjoista ja välttää minkäänlaista sukusiitosta, ja pitää huolen, että myös pennut osallistuvat isommiksi kasvaessaan tutkimuksiin. Tapasimme kasvattajia, ja kävimme ennen oman pennun valintaa kasvattajan luona ja viivyimme kaikessa rauhassa pari tuntia, jotta näimme, millaisessa perhe-elämässä koiranpennut ja emonsa elelivät, ja saimme tutustua rauhassa.

Nyt meitä kaikkia jännittää! Jonkin aikaa vielä pitää odotella, ennenkuin hauvavauva haetaan kotiin. Hankintoja jos jonkunlaisia ollaan pennulle jo tehty, tärkeimpänä tuo kuvan opus, jota luetaan kolmen vanhimman perheenjäsenen voimin hiirenkorville. Tulee ihan mieleen esikoisen odottaminen ja pesänrakennus, näin intensiivisesti siihenkin meillä suhtauduttiin, että voidaan tarjota koiralle paras mahdollinen koti ja elämä.

Tervetuloa, haikara, me aletaan olla valmiina!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Nyt onkin taas muutama loistotuote loppuun kaluttuna, eli siis purkin pohjia myöden käytettynä, ja niin hyväksi todettuna, että tilalle on ollut heti hankittava uusi.

Olin pitkään vannoutunut Bepanthenin käyttöjä: joka ilta tuhti kerros huulille ennen nukkumaan menoa. Silti huulet tuppasivat kuivumaan ja olemaan ikävän tuntuiset. Opinkin sitten myöhemmin, ettäö Bepanthen ei ole tällaiseen jatkuvaan käyttöön se paras valinta, ja tuubista puhumattakaan. Sehän alkoi aina rasvan puolivälissä jo falskaamaan.

Kokeilin monenlaista, kunnes vajaa vuosi sitten Sensain yhteistyön tiimoilta sain testattavaksi Cellular Performance Lip Treatmentin. Siitä tuli nopeasti jokailtainen turvavoide, ja tarvittaessa olen sipaissut sitä muutenkin. Varsinaisesti kyseessä ei ole huulirasva, vaan "huulten ryppyvoide": se lupaa edistää huulten ja huultenympäryksen kollageenin muodostusta ja sitä myötä häivyttää huulten ympärysihon juonteita. Tästä vaikutuksesta en itse osaa sanoa sen kummempaa, ainakaan tilanne ei ole heikentynyt, mutta sen sijaan sen allekirjoitan täysin, että se tekee huulista pehmeät ja hyvän sävyiset.

Kun purkki viikko sitten alkoi osoittaa ensimmäisiä tyhjenemisen ensimerkkejä, totesin löytäneeni parhaan mahdollisen rasvan, josta en haluaisi luopua. Sopivasti hyödynsin Stockmannin -20% kosmetiikka-alen (tämä taitaa olla kallein kosmetiikkatuotteeni tällä hetkellä, tämä isompi koko 15ml noin 90€ ilman alennusta ja 10 ml 62€). Vielä en tiedä, riittääkö voide vuoden vai kuinka pitkälle yli, mutta todella riittoisaa se onneksi on, kerrallaan tarvitaan pienempi määrä kuin nuppineulan pää -itselläni usein tulee vahingossa enemmän, ja sitten sitä levittelen kynsinauhoillekin.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

17.11 vietetään vuosittain maailmanlaajuista keskosten päivää. Se on sellainen merkkipäivä, jota ei etukäteen enää, näin lähes kymmenen vuotta pikku sinttimme syntymän jälkeen muista tulevaksi odottaa, mutta aina sen saapuessa väistämättä hiljentyy. Hiljennyn miettimään sekä omaa onneamme taistojen jälkeen nyt terveenä elävästä tyttösestämme, sekä ajattelemaan ensin ystävieni, ja sitten kaikkia tähän maailmaan liian varhain saapuneita hauraita ihmisen alkuja, jotka eivät selvinneet äidin kohdun ulkopuolella. 

Kirjoitin meidän taipaleestamme lyhyesti vuonna 2015, sen postauksen pääset halutessasi lukemaan täältä. Nyt, kun esikoisemme on jo 9,5 vuotias, alkaa nuo alkuvaiheen raskaat, rankat, pelon ja onnen täyttämät päivät muuttua jo sumuisemmaksi muistojen massaksi. Sydämeen on syvälle painettuna tuollon syntynyt voimakas menettämisen pelko, mutta jokainen kulunut, terve vuosi on hionut siitä terävimmät piikit pois, ja tehneet siitä helpommin mielen perälle uppeluksiin painettavan. 

Keskosen ja toisen ennenaikaisesti syntymään lähteneen äitinä koen, että tämä päivä on hyvä päivä rohkaista etenkin ensimmäistä lastaan odottavia kuuntelemaan herkästi omaa kehoaan. Kukaan muu ei tunne lastasi ja kehoasi yhtä hyvin, eikä yksikään käynti sairaalassa ole turha, jos vauvasta on huoli. Haluan myös lähettää mitä lämpimimmät lohdun ajatukset keskenmenon tai varhaisen synnytyksen kokeneille enkelivauvojen äideille. 

Share
Ladataan...

Pages