Ladataan...
Lilou's Crush

Aamulla en herätessäni muistanut, että tänäänhän oli varsin merkityksellinen päivä.

Koeaikani nykyisessä työpaikassa nimittäin päättyi tänään! Ei odottanut työpisteellä illalla pahvilaatikko ja verokortti, vaan hommat jatkuu normaaliin malliin maanantaina. 

Olen niin kotonani kuin olla ja voi. Ja miten mielenkiintoisten hommien parissa! Tällä hetkellä mm. luotsaan paraikaa tiimini kanssa kahta suurehkoa filmituotantoa, käynnissä on muutama mielenkiintoinen strategiaprojekti, ilmeprojekti sekä monen monta pienempää markkinointikampanjan palikkaa ja palloa. Joka päivä on mukava mennä töihin, saa oppia uutta ja olla just sellainen kuin on, joka on kovasti tärkeää. 

Neljä kuukautta, joka tavallaan tuntuu parilta viikolta, tavallaan parilta vuodelta. Nostaisin maljan ihan vain työn ilosta, mutta tunnustan, että merkkipäivän toimiessa hyvänä tekosyynä, niitä tuli nosteteltua toimistolla tänäiltana jo muutama -tunti vaihtui toiseen, kolmanteen ja neljänteenkin kollegani, ystäväiseni kanssa.

Iloisin mielin unille ja viikonloppuun.

 

PS. hönö kuva matkalta kotiin, kun kipittelin tuossa kymmenen aikaan kotiin. Olipas hassua, en yleensä ole siihen aikaan kaupungilla liikenteessä, vallan hämmästyin ihmismääriä. Kevät on tosiaan tulossa, lumesta huolimatta!

Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Muistatteko, kun viime kesänä astuin parvekelaudoituksesta läpi, ja kantapäähän upposi inhottava, ruosteinen ruuvi? Jäykkäkouristusrokotehan siihen piti sitten hakea, ja selvisin ärräpäillä ja pienellä rahanmenolla.

Nyt kun kevät koitti, sai siis tuo täysin läpimätä laudoitus kyytiä -sehän on ollut suorastaan vaarallinen! Sen lisäksi, että on täysin laho, myös alta paljastuva lattia oli inha kohdattava: alta löytyi varsin kattava sedimentti ryönää ja tupakannatsoja, ja meidän perheen tyttöjen barbinkenkä ja dimangisormus viime kesän leikeistä.

(Huvittais, jos kehtais... Mies tykkäsi, että kerrostalossa ei ainakaan ole sitten remppahommia, että jää enemmän omaa aikaa... Ja tähän kotiin kun hän ihastui, aika suoraan tuumasin, että kattos ny sit ympärilles, kyllä taas piisaa sahan vingutusta ja poran surinaa...)

Koska parvekkeemme on korkealla, olemme vähän kauhistelleet melko matalia kaiteita. Pitkät ihmiset eivät siellä kovin mielellään seiso. Nyt, kun tuo ritelikkö poistettiin, kaide on paljon inhimillisemmällä korkeudella. Samanlaista rakennetta emme tule siis ihan turvallisuussyistä hankkimaan. Sen sijaan olemme pohtineet jotakin säänkestävää mattoa (partsi ei ole katettu) tai Bauhausista ja Ikeasta löytyviä, vain kahden sentin paksuisia puuritilöitä, joita voi myös sahata muotoon.

Olisi kiva kuulla, millaisia ratkaisuita teillä on betonilattiassa tällaisilla avoimilla parvekkeilla, jonne tulee kesällä vettä ja rakeita ja suoraa porotusta. Jotakin nimittäin tarvitaan, pelkkä betoni on ankea jalan alla.

Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Houkutus oli liian suuri vastustettavaksi: nappasin jo monet kerrat lähikaupan hyllystä huhuilleen erikoisia papanoita sisältävän pussin mukaan.

Minulla oli epäilykseni, mutta toisaalta myös vankka usko: mikään, jossa on lakritsijauhetta, ei voi olla läpeensä pahaa.

Eikä tottavie ollutkaan! Ihan olivat sloganinsa mukaiset nämä "I will surprise you" lakutaatelit. 

Ensimmäinen kerta, kun joku karkinkorvike ihan oikeasti on karkinkorvike. Söin aika monta, ja söisin lisääkin, mutten tohdi, ettei vatsassa ala merenguen tahdit...

Mutta sinä: mene ja maista!

Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Lähes 11 vuotta aviossa. Eikös siinä ole kymmenen kokonaista ja lähes yksi hyvä syy lähteä ikuiseen Roomaan? Näin me tuumattiin, ja kohta on edessä reissu ihan kahteen pekkaan.

Olimme jo kauan sitten päättäneet, että kymmenvuotishääpäivänä lähdetään kaksin pienelle matkalle. No, ei lähdetty, koska muutto, koska remontti ja koska lastenhoitopulmat. Mutta joulun maissa appiukko tarjoutui ottamaan tyttöset vapaaviikollaan hellään hoivaansa, ja siltä istumalta me ostimme lennot Roomaan! Emme sentään viikoksi, mutta vähän pidennetyksi viikonlopuksi. 

Rooma valikoitui kohteeksi aika automaattisesti, sillä se on ollut mieheni ämpärilistalla pitkään. Vaikka itse olen siellä käynyt useampaan otteeseen, ei siihen suuntaan lähtemään taivutella tarvinnut -ja näiden kuvien kellastumisesta tulee mieleen, että jo onkin aika mennä uudelleen.

Aikanaan minut houkutteli Roomaan palo nähdä akveduktit (ei, en tosiaan tiedä, miksi pidän niitä niin kiehtovina) ja Forum Romanumilla sijaitseva Castorin ja Polluxin temppelin rauniot, jotka näkyvät soikkareina tuossa ylläolevassa kuvassa takanani (viehätyksestä Castoriin & Polluxiin syytän etäisen aasinsillan kautta Maija Poppasta...lukekaa hyvä ihmiset Maija Poppaset, jos ette vielä ole niin tehneet!) ja ylipäätään kaikki se, mitä muinaisesta Roomasta oli vielä jäljellä. 

Paikan päällä tuon kaiken kauneuden lisäksi hurmasi lämpö ja ihana ruoka. Ja jäätelö. 

 

PS. Jos sinulla on jokin ihana, kodikas ravintola tiedossasi, otan vinkin enemmän kuin mielelläni vastaan. Vielä ei olla ennätetty yhtään selvitellä, ja pahoin pelkään, että lähdöstä tulee jokseenkin lentävä!

 

Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Se osa, jonka luulisi olevan kaikkein helpointa remontissa, onkin tällä kertaa osoittautunut kaikkein haasteellisemmaksi. Eli pintamateriaalien valinta, joka usein on mielikuva siitä, mitä esimerkiksi kylppäriremontti pitää sisällään. Ja no, toki toisinaan niin onkin, jos kalusteet sun muut ovat joko ennalta valitut tai määrätyt, tai jos mitään muutoksia niiden sijaintiin ei tarvitse tehdä. Mutta meillähän tehdään, jestas sentään että tehdäänkin... 

Laattojen tilauksia emme kuitenkaan vielä ole tehneet, koska hintaerot ns. samanlaatuisissakin materiaaleissa voivat olla todella suuret. Ja pinnat ja kalusteet ovat aikalailla ainoat jutut, joilla voidaan edes hiukan kuroa budjettia kasaan, työt kun ovat mitä ovat ja ne on tehtävä. ...ja sitten taas toisaalta, koska pinnat ovat ne, mitkä remontista jäävät meidän katsottavaksemme, on niiden myös kestettävä aikaa.

Koska kotitalomme on jo vallan iäkäs daami, pidimme väripaletin hyvin klassisena, ja samalla muun asunnon henkeen sopivana. Samoin materiaalit -nyt kun tehdään ihan kunnon remontti, esimerkiksi pikafiksaukseen joskus miettimäni mikrosementti ei ole valikossa ollut mukana laisinkaan.

Seinät tulevat olemaan 10x20 laattaa valkoisella saumalla. Pientä siis, vallalla oleviin isoihin 30x60 ja 20x40 laattoihin nähden. Lattiaan puolestaan olemme laittamassa lempimateriaaliani marmoria, johon minulla on rakkaus-viha-rakkaussuhde. Se on kaunein mahdollinen kivilaji, sopii asunnon henkeen ja tuntuu jumalaisen sileältä jalan alla. ...ja on herkkä kemikaaleille ja hitusen peruslaattaa haasteellisempi puhdistaa... ...mutta niin kaunis ja ajattoman tyylikäs ja sopii talon henkeen. Se myös patinoituu kauniisti. Saumaväri lattiassa tulee kauniin ja herkän valkoisen sijaan olemaan armollisempi vaaleanharmaa kuten tälläkin hetkellä.

Tulevassa pikkuvessassa emme laatoita seiniä kokonaan, vaan osan seinää peittää pesunkestävä Luja-maali. Sekin tultaneen sävyttämään hennosti, vaan ei näillä kuvan sävyillä... kuvan harmaat maalisävyt viittaavat sen sijaan allaskalusteeseen ja muihin yksityiskohtiin.

Sellaista! Mitäs tuumaatte? Täällä kyllä on helpottunut ja tyytyväinen olo näiden pähkäilyjen tultua maaliviivoille asti :)

Ladataan...

Pages