Ladataan...
Lilou's Crush

Aamulla en herätessäni muistanut, että tänäänhän oli varsin merkityksellinen päivä.

Koeaikani nykyisessä työpaikassa nimittäin päättyi tänään! Ei odottanut työpisteellä illalla pahvilaatikko ja verokortti, vaan hommat jatkuu normaaliin malliin maanantaina. 

Olen niin kotonani kuin olla ja voi. Ja miten mielenkiintoisten hommien parissa! Tällä hetkellä mm. luotsaan paraikaa tiimini kanssa kahta suurehkoa filmituotantoa, käynnissä on muutama mielenkiintoinen strategiaprojekti, ilmeprojekti sekä monen monta pienempää markkinointikampanjan palikkaa ja palloa. Joka päivä on mukava mennä töihin, saa oppia uutta ja olla just sellainen kuin on, joka on kovasti tärkeää. 

Neljä kuukautta, joka tavallaan tuntuu parilta viikolta, tavallaan parilta vuodelta. Nostaisin maljan ihan vain työn ilosta, mutta tunnustan, että merkkipäivän toimiessa hyvänä tekosyynä, niitä tuli nosteteltua toimistolla tänäiltana jo muutama -tunti vaihtui toiseen, kolmanteen ja neljänteenkin kollegani, ystäväiseni kanssa.

Iloisin mielin unille ja viikonloppuun.

 

PS. hönö kuva matkalta kotiin, kun kipittelin tuossa kymmenen aikaan kotiin. Olipas hassua, en yleensä ole siihen aikaan kaupungilla liikenteessä, vallan hämmästyin ihmismääriä. Kevät on tosiaan tulossa, lumesta huolimatta!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Muistatteko, kun viime kesänä astuin parvekelaudoituksesta läpi, ja kantapäähän upposi inhottava, ruosteinen ruuvi? Jäykkäkouristusrokotehan siihen piti sitten hakea, ja selvisin ärräpäillä ja pienellä rahanmenolla.

Nyt kun kevät koitti, sai siis tuo täysin läpimätä laudoitus kyytiä -sehän on ollut suorastaan vaarallinen! Sen lisäksi, että on täysin laho, myös alta paljastuva lattia oli inha kohdattava: alta löytyi varsin kattava sedimentti ryönää ja tupakannatsoja, ja meidän perheen tyttöjen barbinkenkä ja dimangisormus viime kesän leikeistä.

(Huvittais, jos kehtais... Mies tykkäsi, että kerrostalossa ei ainakaan ole sitten remppahommia, että jää enemmän omaa aikaa... Ja tähän kotiin kun hän ihastui, aika suoraan tuumasin, että kattos ny sit ympärilles, kyllä taas piisaa sahan vingutusta ja poran surinaa...)

Koska parvekkeemme on korkealla, olemme vähän kauhistelleet melko matalia kaiteita. Pitkät ihmiset eivät siellä kovin mielellään seiso. Nyt, kun tuo ritelikkö poistettiin, kaide on paljon inhimillisemmällä korkeudella. Samanlaista rakennetta emme tule siis ihan turvallisuussyistä hankkimaan. Sen sijaan olemme pohtineet jotakin säänkestävää mattoa (partsi ei ole katettu) tai Bauhausista ja Ikeasta löytyviä, vain kahden sentin paksuisia puuritilöitä, joita voi myös sahata muotoon.

Olisi kiva kuulla, millaisia ratkaisuita teillä on betonilattiassa tällaisilla avoimilla parvekkeilla, jonne tulee kesällä vettä ja rakeita ja suoraa porotusta. Jotakin nimittäin tarvitaan, pelkkä betoni on ankea jalan alla.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Houkutus oli liian suuri vastustettavaksi: nappasin jo monet kerrat lähikaupan hyllystä huhuilleen erikoisia papanoita sisältävän pussin mukaan.

Minulla oli epäilykseni, mutta toisaalta myös vankka usko: mikään, jossa on lakritsijauhetta, ei voi olla läpeensä pahaa.

Eikä tottavie ollutkaan! Ihan olivat sloganinsa mukaiset nämä "I will surprise you" lakutaatelit. 

Ensimmäinen kerta, kun joku karkinkorvike ihan oikeasti on karkinkorvike. Söin aika monta, ja söisin lisääkin, mutten tohdi, ettei vatsassa ala merenguen tahdit...

Mutta sinä: mene ja maista!

Share
Ladataan...

Pages