Ladataan...
Lilou's Crush

Kuten eilen jo uhkailinkin, tässäpä näitä mökkikeittiön tarkempia kuvia eilisten materiaalivalintojen lisäksi. Oikasti tuossa keittiön edessä on hysteerisen iso takka, mutta sitä oli turha roikottaa piirustuksissa mukana -näistä kuvista ei sen takaa näkyisi yhtikäs mittään!

Koska mökkiin tulee valkoiset seinät ja vaaleahko (ei valkoinen) lautalattia, en halunnut niin valkoista kuin puunväristäkään keittiötä -värit eivät kuitenkaan mätsäisi omaan silmääni. Joten päädyin vaihtelun vuoksi mustaan, sellaista kun ei missään kodissanikaan vielä ole ollut.

Nahkavetimet on jo ehkä "nähty", mutta minua se ei haittaa, minusta ne sopivat tuonne meidän vaatimattomaan mökkiimme kuin nenu päähän -messinkisiä vetimiä olisi kotoa vielä löytynyt riittävä määrä, mutta sellainen tyyli riitelisi kyllä minusta tosi paljon ympäröivän luonnon kanssa.

Yläkaappeja vielä vähän harkitsen. Hyvä olisi saada ruokatarpeet ja ryönät ovien taakse, mutta toisaalta mökkisemme on todella matala, sellainen hobittila, hiukan alle kaksi metriä seinänvierustoilta, joten pelkään, että tunnelmasta tulee liian tukkoinen. No, aika näyttää. Tästä epäröinnistä johtuen en myöskään vielä valinnut valaisimia keittiöön.

Otimme myös ne muutamat kodinkoneet, joita meille tulee (jääkaappipakasti, uuni, induktiotaso) Ikeasta, sillä keittiöviikoilla niistä sai -20% alennusta. No, induktiotason tosin nappasimme jo monta viikkoa sitten mukaamme poistonurkasta, saimme monipuolisen vehkeen erihyvään hintaan. Muutoin koneet ovat joko edullisinta tai hintaluokan alapäästä muutenkin.

Jos ihmettelet, että miksi tässä ei näy hanaa, olemme pohtimassa ns. mökkihanan hankintaa, eli tuohon keittiön hanan yhteyteen tulisi pieni vedenlämmitin. Mutta tämä kaikki riippuu niin kaivoremontin laajuudesta, uudesta jätevesiasetuksesta ja nykyisen imeytyskenttämme powerista, että tässä riittää vielä pohdintaa. Kesäkuussa ollaan fiksumpia.

Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Terveisiä kiivaan suunnittelutyön tiimellyksestä! 

Tämä viikonloppu on mennyt aivan siivillä, ihan täpösen täynnä saarimökkiin liittyviä asioita työn alla, kun kausi tässä alkaa olla ihan justiinsa käynnistymässä.

Säistä riippuen saamme pikkuruisen perämoottorimme joko vapunpäivänä tai viimeistään loppuviikosta, ja sitten päästään riuhtomaan laituri talviteloiltaan Lohjanjärveen. Ja siitä se sitten alkaa, lauta-armeijan veneily kohti mökkiä. Tavoite olisi, että helatorstain viikonloppuna olisi lattia valmis, ja muuttokuormaa päästäisiin viemään jo loppukuusta! Onneksia aikataulussa on varaa yllätyksille, koska tällä remonttikokemuksella on enemmän sääntö kuin poikkeus, että jotakin "jännää" tässä vielä matkan varrella paljastuu. Mutta mihinkäs sitä kiire, valamiissa maalimassa.

Mutta niin. Sain jotakin aivan täysin valmiiksi, eli kesämökkimme keittiö on nyt suunniteltu ja poimimista vaille valmiina Ikeassa. Ajatuksena on rakentaa mahdollisimman helppohoitoinen, simppeli kesämökkikeittiö, ja siitä lähtökohdasta valitsin myös pintamateriaalit. Ikeasta hankimme tämänkin keittiön, aletaan olla niiden suhteen jo aika ammattilaisia. Mikäli päädymme laittamaan yläkaappien sijaan avohyllyt,  nappaan mukaan  kotoa löytyvää, tällä hetkellä vaatehuoneessa lepäävää String-hyllyä. 

Nyt viimeistelen vielä kuvat, laitanpa niitäkin näkyville myöhemmin. Pikkuriikkinen ja pippurinen, sellainen se on -värinsäkin puolesta!

Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Te tiedättekin intohimoni remontteihin -no, lähinnä niiden suunnitteluun, toteutusvaihehan tunnetusti on yhtä helvettiä. Paitsi silloin, kun kaiken käytännön homman hoitaa ammattilainen, sen olen saanut huomata tässä toimistomme tulevan tilan jättiremontissa. Tällaisessa tapauksessa projekti ainakin vielä tässä vaiheessa on sujunut oikeastaan aivan erinomaisen hyvin. Sopivasti kompromisseja, paljon pohdintaa, hyvät yhteydet vuokrantantajaan, ja sisustusarkkitehtiin lienevät ne avainsanat -ja konttorilla hyvä sparrikaveri osalle päätöksistä sekä mainioita toiveita, haaveita ja kommentteja kollegoilta, että tiloista saadaan just meille niin täydelliset kuin mahdollista.

Yrityksessämme muutosta on puhuttu vuositolkulla. Hirveän huvittuneesti suhtautuivat kollegat siihen, kun kuukauden verran toimitusjohtajana työskenneltyäni tuumasin, että nyt on sellainen juttu ladies and gentlemen, että muutamme. Löysimme meille aivan ainutlaatuisen tilan, ja yhtäkkiä kaikki tuntui loksahtelevan paikalleen. Elannon vanhan pääkonttorin jumppasalista tulee meille työtila, ja huikean kauniit muut tilat sen ympäriltä palvelevat sitten muussa käytössä, neukkareina, suunnittelutiloina, omana hengailutilana ja mitä nyt tarvitaankaan. 

On alkuperäistä lautalattiaa, on kaltevaa kattoa, parvea, alkuperäisiä peiliovia, jumalaisen kauniita ikkunoita, puolapuita ja kiipeilytankoja. Historian siipien havinaa huokuvat yhteiset tilat ovat todella vaikuttavat -ja muina vuokralaisina monen monta kiinnostavaa luovan alan yritystä. -niin vanhoja maineikkaita kuin uusia tulokkaita. Erittäin inspiroivaa.

Koska tiedän, että siellä on monia remontti-intoilijoita, ja ehkä vielä enemmän siksi, että olen niin tavattoman innoissani koko projektista, ajattelin kertoa tässä kevään myötä mökkiremppahommien muassa myös tulevan officemme valmistumisesta. Tässä postauksessa siis esimakua: kuvia tulevasta tilastamme lähtöpisteessä. 

Tästä syntyy seuraavien kuukausien aikana meidän poppoolle niin ihana pesäkolo, että en meinaa pysyä pöksyissäni. On todella hienoa voida luotsata tällaista projektia.

Tervetuloa matkalle mukaan!

Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Nyt on käsissä sellainen tuote testattavana, että kaikki väsyneet, valahtaneet, kevään myötä elottoman ja ilottoman nassunahkan omaavat, katse tänne suuntaan! 

Olen muuttunut muutaman viime vuoden aikana seerumeiden inhoajasta seerumiloveriksi -  ihan jo vain siitä fiiliksestä, minkä ne levitettäessä tuovat. Helpottavat kiristävää ihoa ja tuntuvat mukavilta. Rentouttavatkin stressierkkiä, kun rauhassa hieroo paikallensa.  Nyt voin sanoa, että tämä Kiehlsin seerumi, Midnight Recovery Concentrate, tekee jotain muutakin kuin hyvät vibat.

Sain tuotteen testiin pari viikkoa sitten, mutta en ollut ennättänyt sitä vielä avata. Lentoemännän ja ystäväni hehkutuksesta sitten aloitin pari päivää sitten käytön, ja voi pojat, totta oli joka sana. Aamulla peilistä näkyi totisesti edellistä päivää tasaisempi ja levännyt iho. Jotenkin kertakaikkisen sileä. Ei tahmea, ei kiiltävä, vaan tosi nätti ja heleä. -Levityksen jälkeen nukkumaan mennessä kyllä olin kuin öljytty turska poskiltani.

Seerumi sisältää skvalaania, helokkiöljyä, omega 6-rasvahappoja ja eteerisiä öljyjä, joista tunnistettavin on rakastamani laventeli. Tuoksu on ihanan yrttinen, melkein kuin Deep Sleep Pillow sprayn, jota ilman en oikein osaa enää olla. (kurkkaa tuosta nukahtamissuihkeesta tästä juttua!)

Midnight Recoveryä levitetään muutama tippa (tunnustan, itse otan kaksi "pruutallista"...selittänee turska-fiiliksen. ) puhtaalle iholle, ja levitellään ja hierotaan tasaisesti. Seerumia voi käyttää joko yksinään tai voiteen alla,  itse käytän aina yövoiteen kanssa. Nyt käytössäni on Nivean hinta-laatusuhteeltaan loistava Nivea Q10 Plus C -täältä voi lukea siitä lisää, ja uskallanpas pian lupailla sen tiimoilta kivaa arvontaakin!

Erittäin lämpimät suositukset tälle! Ja olisikos jotain päiväkäyttöön tarkoitettua seerumia suositella? Sellainen ei-öljyinen-versio kiinnostaisi!

Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

New York on vintageshoppailijan unelma, sehän lie selvä. Williamsburghissa on parhaat apajat ihan mille tahansa vaatesortille, edullisesta kalliisiin designervermeisiin, mutta löytyypä niitä Manhattaniltakin.

Visiteerasimme yhdessä tuoreimmista, The Real Realissa, joka on nyt avannut kivijalkaputiikin Sohon Wooster Streetille. Vaikka eurooppalaiselle tarjooma oli suurilta osin ylihinnoiteltua (Guccit, Vuittonit, Hermekset ja Chanelit käytettyinäkin aivan mahdottomissa hinnoissa), jenkkimerkkien osalta tilanne oli toinen. Rekit notkuivat hyvälaatuista Stella McCartneytä ja muita paikallisia suuruuksia oikein mallikkaissa hinnoissa.

Ennenkaikkea tykkäsimme liikkeen avarasta, valoisasta tunnusta. Poissa olivat täyteen ahdetut rekit ja kasat ennen-niin-ihania kenkiä, täällä esillepanoon oli tosiaan panostettu. Toki penkomisen iloa ei paikassa samalla tapaa tule, mutta muutoin oikein kiva putiikki ihailla kaikkea kaunista. 

Ystäväni mallaili pitkään likimain täydellisiä, ja alkuperäiseen hintaansa nähden todella edullisia Manolo Blahnikeja, mutta järkiannikkina jätti ne kuitenkin muille. Sekin budjetti taisi tulla myöhemmin samana päivänä käytettyä hyvin syömiseen ja juomiseen. Kuva tuli kuitenkin otettua fiilistelystä muistoksi.

 

PS:  The Real Realista voi lukea kiinnostavan jutun NY Timesistä täältä.

 

Ladataan...

Pages