Ladataan...
Lilou's Crush

Lilyn toimitus haastoi mukaan pohtimaan oman elämän tärkeintä uraoivallusta, sillä nyt ystävänpäivänä ilmestyvän uuden Trendin teemana on juurikin työ ja ura.

Kerron hetken kuluttua taas hiukan työkuulumisia, sillä paljon on kahteen menneeseen kuukauteen sisältynyt (pääset lukemaan viimeisimmän työpostauksen tästä). Mutta nytpä jaan oman pienen uraoivallukseni jo tässä.

Jos minun pitäisi miettiä vain yksi asia, minkä oivalluksen kuljettamana olen päätynyt urapolullani työhöni mainostoimiston toimitusjohtajana, se olisi todennäköisesti...

#Rohkeus

Helppoako on olla rohkea, jos ei pelkää. Jotakuinkin näin sanoi joku Muumilaakson viisas aikanaan.

Rohkeutta on tehdä asioita, jotka jännittävät, tuntuvat suurilta tai ovat upouusia, ja asiat, joissa on epäonnistumisen mahdollisuus. Ottaa vastaan liian suuria saappaita, kurkotella korkeammalle. Vaihtaa suuntaa, jos siltä tuntuu, välittämättä normaaleista urakaarista. Uskaltaa kertoa mielipiteensä ja pitää siitä kiinni -tai toisaalta paremman vaihtoehdon löydyttyä uskaltaa kääntyä toisesta kulmasta. Hypätä tuntemattomaan, jos tunne on oikea. Uskaltaa puolustaa muita ja itseään. Uskaltaa epäonnistua ja kokeilla uudelleen. Ei kaikki se helppoa ole aina ollut, mutta ajan kanssa muuttunut tavaksi toimia, lihaksiksi selkärangan ympärille.

Mutta aivan ennenkaikkea oivalsin, että rohkeutta on uskaltaa kohdata ihminen ihmisenä, piiloutumatta jakkutakkien ja jargonin taakse. Olla läsnä ja aidosti oma itsensä. Näin olet haavoittuvampi -mutta samalla aidompi, helpommin lähestyttävä ja suurella todennäköisyydellä parempi versio itsestäsi. Olemalla aidosti oma itseni, omat heikkouteni ja vahvuuteni tiedostaen, uskon, että olen saanut aikaan enemmän hyvää, kuin jos olisin kutonut ympärilleni piinkovan bisnesviitan.

Tai tiedä häntä, mutta näin on ainakin niin kovin paljon ihanampi elää ja tehdä töitä!

 

 

Share

Ladataan...
Lilou's Crush

Aika on jälleen kypsä, ollessaan viisitoista vuotta edellisistä teräväkärkisistä valkoisista nilkkureista. 

Näin nämä, päätin napata -ja kun asian parin päivän päästä muistin, huomasin että monelle muullekin aika oli ollut oikea (tai tullut tällä kierroksella uutena juttuna eteen). 

Valkoiset nilkkurit on hassu vaatekappale. Se on joko supertrendikäs tai aivan totaalisen mauton. Tai ehkä samaan aikaan molempia, kauneushan on usein katsojan silmässä... Sovinnaisempia valkoisia kenkiä ovat tennarit, lenkkarit, ballerinat sun muut, mutta nahkanilkkurit, niissä on tämä hassu jako.

Omiin edellisiin valkoisiin popoihini liittyy hauska muisto, ja onpa se itseasiassa blogin vuoksikin: Ensimmäisellä Nykin reissullani kuljeskelin ympäri Sohoa, mies oli studiolla ja minulla oli omaa aikaa seikkailla ja shoppailla. Eräässä kadunkulmassa japanilainen toimittaja pysäytti minut, ja kysyi, saisiko ottaa Street Style-osastoon lehteensä kuvan. Erityisesti kenkäni olivat olleet mieleensä. Seurasin tuohon aikaan japanilaista Tokio Street Styleä (tai vastaavaa) joten olin tästä ujolla tavalla tosi otettu, vaikka nolottikin poseerata keskellä katua (ja koen sen muuten todella omituiseksi edelleen, en siis mielelläni ota blogikuvia julkisilla paikoilla).

No mutta, Nykistä nilkkureihin, jäin siis nuolemaan näppejäni. Ei iso haitta, nuo korotkin omaan puolijuoksuiseen etenemistyyliin hankalat. Taidan kuitenkin kurkata myöhemmin, jos popoja olisi tullut uusi kattaus,  jäi kyllä kutkuttelemaan.

 

Kuvat & Other Storiesin nettikaupasta.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Elämä on tällä hetkellä yhtä hundkarusellia, niin aatoksellisesti kuin kirjaimellisesti tuon pikku luupään kanssa. Nuoremmalla lapsukaisella on kauniisti sanottuna voimakas "tahtoikä" päällä. Meidän molempien vanhempien työt ovat iltamenoineen ja ylitöineen melko kuormittavia, ja kaiken päälle mies lähtee vajaaksi kahdeksi viikoksi aivan toiselle puolen palloa työmatkalle. 

Kalenterista tuntuvat loppuvan päivät, siinä missä vuorokaudesta tunnit ja tunnista minuutit. Sinne jonnekin ohikiitävien minuuttien ja sekuntien väliin pitäisi varata aikaa niin henkiselle kuin fyysiselle itsestään huolehtimiselle. Perheen keskeinen aika on niin ilmiselvän tärkeää, että sitä en meinaa muistaa edes listalle mainita. 

Koska tämä on sitä elämää, mitä eletään, sen on paras olla parasta mahdollista. Päätin vuoden alussa toteuttaa seuraavaat kolme asiaa, jotka parantavat elämänlaatua:

  1. Liikun enemmän
  2. Hankin siivoojan
  3. Nukun enemmän

Näin vuoden toisena kuukautena voin sanoa, että 66% tavoitteista on saavutettu näiden ensimmäisten viikkojen aikana, ja uskon, että jatkoa seuraa, koska hyöty-panossuhde on tuntunut merkittävältä

1. Liikunta

Olen liikkunut tänä vuonna joka viikko arkiliikunnan lisäksi 2-5 kertaa. Balettia, hiihtoa, bodypumpia, kävelylenkkejä, kuntosalikorttini on saanut kyytiä monta sataa prosenttia enemmän kuin sille varsin surkeana viime vuonna. Toivottavasti saan pidettyä tästä kiinni! Olen aika ylpeä saavutuksestani ja samalla tunnen olevani enemmän oma itseni, olen identiteetiltäni liikkuja, viime vuosi meni kyllä sillä mittarilla laiskamatona. Arkiliikuntaa en juuri ehdi lisäämään, mutta esimerkiksi tänään soittaessani parhaalle ystävälleni ennakoitua kilometripuhelua, vetäisin tilanteen salliessa ulkovermeet niskaan, ja tarvoin nappikuulokkeet korvissa pakkasessa puolen tunnin reippaan lenkin ihan huomaamattani. Tätä lisää.

2. Siivous

Kyllä! Sen tein tänään. Meillä on käynyt siivooja silloin tällöin pari kertaa kuukaudessa aiemmissa kodeissa, mutta täällä remonttihommien vuoksi ei ole ollut järkevää sellaista palkata. Aloin pari viikkoa sitten etsimään meille sopivaa siivoojaa, ja tänään palkkasin kaverini suosituksesta rouvan, joka saapuu meille tästälähtien joka toinen maanantai. Pääsen samalla harjoittelemaan henkilökohtaisen elämäni työnantajataitoja, sillä maksan palkat Palkka.fi:n kautta. Muutama kiemura vero-asioissa on vielä selvittämättä, mutta eiköhän niistä selvitä. Siivooja vapauttaa ajan lisäksi aivokapasiteettia, kun ei tarvitse kuluttaa kaistaa pohtimiseen, mitä pitäisi seuraavaksi siivota.

3. Uni

Tässä haisen, eli I suck. Olen nukkunut vähemmän kuin aikoihin tuon uudenvuoden lupaukseni jälkeen. Tämä johtuu monesta seikasta, joita koitan nyt yksi kerrallaan eliminoida, että saisin tämän ehkä kaikkein tärkeimmän seikan arjen sujuvuuden kannalta toimimaan. Onneksi unimäärät tuntuvat olevan nyt kasvussa muutaman viikon takaiseen viiden tunnin säännölliseen uneen verrattuna. Tavoitteena on ensin seitsemän, ja joskus kauemmassa tulevaisuudessa siintää haave kahdeksan tunnin yöunista. Se kyllä vaatii jo muitakin elämänmuutoksia, mutta askel kerrallaan.

Muita pelastusrenkaita arjessa ovat olleet Woltin, Äitien tekemän ruoan ja Krunikan ravintoloiden säännöllinen käyttö ruokakriisin uhatessa, vaikkakin tämä on sellainen juttu, joka kotiruoan ystävää vähän harmittaa. Varsinainen Baywatch-rantaleijona-hengenpelastaja on kuitenkin ollut appiukko, joka eläkkeelle siirryttyään on pelastanut meidän poppoon pahimmista pulista, ja ottaa ensi viikolla lapsukaiset pariksi päiväksi luokseen, kun itse istun strategiapäivässä ja reissaan itsekin työn puitteissa. 

Minkäs laisia life hackseja sieltä löytyy? Siivooja? Aupair? Vakituinen lastenvahti? Kertokaa kaikki!

 

PS. Tähän hengenvetoon disclaimerina haluan todeta, että en halua valittaa, koko tämä palapeli on itse rakennettu ja kaikki sen osat tärkeitä. Kaksi lasta on meille toteutunut unelma, mielenkiintoiset työt myös itse valitut, joskin toisinaan kieltämättä ylikuormittavat,  ja koira, se tosiaan tuorein tulokas, 75% perheestä lämmöllä tervetulleeksi toivottama, ja se yksi, "Rukkasia" hokevakin tyyppi on paljastettu lepertelemästä aivan pehmoisia tuolle karvakamulle joka ikinen päivä... 

Share
Ladataan...

Pages