Ladataan...
Lilou's Crush

Notta ei turhan jännäksi olisi mennyt, niin tähän päivään saakka piti odottaa sitä viimeistä sinettiä remontin käynnistämiseen. Nimittäin hallituksen lupaa. 

Viimeksi tarinoidessani kerroinkin hitusen turhaantuneena aina vain uusista ja uusista tarpeista ja tiedusteluista niiden taloyhtiön ja isännöitsijän normaalisti vaatimien päälle. Vähän jo alkoi hermot vinkua viulunkielinä, mutta niin vain sain kaiken tarvittavan kasaan.

Tänään meille sitten marssi sisään pörheitä miehiä viisin kappalein: ensin oma ja urakoitsijamme, ne vähiten pörheät, ja sitten isännöitsijöitä peräti kaksin kappalein, ja kaiken päälle taloyhtiön remontille asettama valvoja. Hallituksen puheenjohtaja (joka sattuu olemaan perhetuttujamme) ei päässyt paikalle. Ei olisi kyllä tainnut mahtuakaan, sillä jo nyt joutui istumaan toinen isännöitsijöistä Stokken Tripp Trappissa (valitsi itse istuimensa).

Mietin jälkeenpäin, että en tiedä, onko se valvojan työn varjopuolia, vai mikä siinä mahtaa olla, että jokaikinen asia on todennäköinen katastrofi, josta seuraa tulva, tulipalo ja heinäsirkat syö loput, mitä jäljelle ehkä jäisi. Olen ehdottomasti huolellisen työn kannattaja, ja samoin urakoitsijamme, joten koin osan keskustelusta käydyn merkilliseen alentuvaan sävyyn.  Samoin mietin ivallisesti lausuttuja kommentteja ja selkeää epäkohteliaisuutta. Maksunaisena valvojan suuntaan valitettavan avoimella valtakirjalla kun tässä ollaan, niin palaverin päätteeksi oli pakko tuumata, että josko nyt aloitettaisiin avoimin ja positiivisin mielin, kun suunnitelmat on tehty huolellisesti ja selkeältä näyttää, ja mahdolliset yllätykset hoidettaisiin sitten sitä mukaa, jos sellaisia eteen tulee -ilman turhaa kuoleman laakson maalailua.

Pääasia kuitenkin, että työmaan aloituskokous tuli käytyä, jokainen kohta katsottiin läpi huolellisesti, ja poistuessaan toivottivat isännöitsijät vielä hyvää remonttia. 

Että tästä se lähtee: Tiistaina alkaa lekan leikki!

 

PS: Kuva jonkin ajan takaa, kun mittailtiin saunan ja kalusteiden paikkoja maalarinteipillä. Tuli väkisinkin mieleet vanha kunnon Frank Drebin...

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Ihana asia, mitä en muistanut yli kymmenen vuoden takaisilta Rooman reissuiltani, oli kaupungin vihreys. Aika oli saatellut ikuisen kaupungin muistikuvissani hienoksi, mutta harmaaksi kaupungiksi. Miten kummallisen väärin muistinkaan. Tuo vihreys teki lomassa sielulle ehkä kaikkein parasta. Siksi se ansaitsee ihan tällaisen oman postauksensa ja kuvakavalkadinsa.

Kesäinen vehreys hyökyi yli jo lentokenttäjunassa, kun puksuteltiin niittyjen poikki ja esikaupunkialueen läpi. Eikä se viherrys loppunut keskustaankaan -siellä, mistä puuttuivat puistot, löytyi viherseiniä, muratteja ja muita istutuksia, sekä puita teiden varsilla, tai pilkistämässä kummallisista paikoista. Kattopuutarhoja unohtamatta!

Huikea rakennustaidonnäyte Colosseum ja lempinähtävyyteni Forum Romanumkin ovat kaikkea muuta kuin pelkkää mennyttä kiveä, kuten nämä alimmat viisi kuvaa näyttävät.

Share

Ladataan...
Lilou's Crush

Matka on ollut aivan ihana. Täydellinen suorastaan. Eiliseltä keskikaupungin kierrokselta ostin pitkään suunnitellun jutun -mikäpä sen parempi matkamuisto, kuin käyttöön tuleva juttu, joka ilahduttaa monina monina tulevina päivinä.

Puhun siis Guccin klassikoista, Jordaan -loafereista. Täydellisen kaunista käsityötä, jotka istuivat heti jalkaan kuin hansikas. Tai siis sukka. Vai miten sitä nyt kengistä tavataankaan sanoa. 

Nyt kun vain saataisiin vielä kotomaahankin kuivat, lämpimämmät kelit!

Share
Ladataan...

Pages