Ladataan...
Lilou's Crush

Auroran hiuspostaus innosti minuakin tekemään oman. Alkoi hihityttämään, sillä tajusin hyvin nopeasti kuvia etsiessäni olleeni e-rit-täin uskollinen lookilleni jo vuosikymmenen ajan. Jämähtämistä vai oman tyylin löytämistä perin varhain? Haluaisin uskoa jälkimmäiseen. Tosin luonnonkihara hiuslaatu luo sellaisen jännitysmomentin, että  yksikään tukkapäivä ei todellisuudessa ole samanlainen, vaikka väri ja leikkaus olisivatkin samat päivästä ja vuodesta toiseen.

Mutta matkaan, aloitetaan ylioppilasvuodesta:

Vuosi 1997

Ensimmäisen kerran menin kampaajan värikäsittelyyn ennen ylioppilasjuhlia.  Punainen ei todellakaan ollut sitä, mitä kampaajalta lähdin hakemaan, mutta minkäs teit. Annoin värin haalistua nopsaan pois ja palasin naturelli-elli-meininkiin.

Vuosi 2000

Opiskeluaikoina uskaltauduin ottamaan elämäni ekat vaaleat raidat. Ihan pari vain, mutta tykästyin. Siihen saakka olin aivopesty uskomaan, että sen pahempaa ei tukalleen voi tehdä. No, hetkinen, tavallaan se oli totta, sillä tuota hetkeä ennen en ollut koskaan tavannut kaksihaaraista hiusta päästäni. Malliaikoina luonnollisuus oli helppo ja hyvä ratkaisu tukkahommiin.

Vuosi 2002

Vuonna 2002 muistan kokeilleeni silloin trendikästä värjäystapaa, jossa alimmat hiukset värjättiin tummemmaksi. Koska silloinkin tykkäsin mahdollisimman luonnollisesta lookista, tuota ei juuri huomaa. Lettikuvassa tummemmat osiot kuitenkin näkyvät ohimoilla ja leteissä. Pieni mutta ihan kiva muutos.

Vuosi 2005

Vuonna 2005 tukka oli edelleen pitkä, mutta sen kesän vietin ulkosalla ja ulkomailla, ja aurinko poltti tukan ihan vaaleaksi. Kuvassa näkyvissä myös kyseisen kesän hitti, ruskeat (kuvassa punaiset ;) piilarit. 

Vuosi 2007

Tukka säilyi edelleen hyvin vaaleana, hitusen kerrostettuna.

 

Alkuvuosi 2008

Kokeilin likimain otsista, miten rohkeaa. Ja luonnonkikkara+laiskuus tukanlaittoon+otsis=nou nou, ellet jaksa joka aamuista suoristusrumbaa. Muuten hyvä tukka, roimasti lyhentynytkin. Harmi, että tämä on ainoa kuva kyseisestä lookista.

Loppuvuosi 2008

Äitiyslomalla likimain luomuna, kuvassa muutama raita ja tukka ja koko henkilö luonnontilassa.

Vuosi 2009-2010

Vakiona peruslaineet ja keskijakaus, helppous ennen kaikkea.

Vuosi 2011 kevät

Ja nyt ollaan sitten tässä. Kohti alkuperäisempää väriä pikku-pikkuhiljaa. Parhaimmillaan tukka on sattumanvaraisina hyvälaine-päivinä, mutta varman päälle jos haluaa pelata, on näytettävä suoristusrautaa.

Eli tässä kaikkinensa varsin radikaalit 14 vuotta Liloun tukkaelämää yhdessä postauksessa. Antakaas tulla omia tukkajuttujanne, onko kukaan näin jämptisti yhden tyylin nainen:)

 

Ja vielä bonuskuva muistaakseni vuodelta 2007:

Jos olisin tumma- ja suorakutrinen, leikkaisin tukkani juuri näin.

 

 

Ladataan...
Lilou's Crush

Minulla on tiskirättikammo, on aina ollut. Siis märkien käytettyjen tiskirättien kammo.

Ja nykyään myös tasoon upotettu tiskiallas. Enää ei viitsi ihan niin huolettomasti tiskirättiä lojutella, kuin edellisten kotien teräksisten tiskipöytien päällä, ja hanan päällä riiputtaminen on ehdoton no-no, etenkin kun olen vähän pihkassa tuohon meidän Grohen Minta-hanaan. Vaalin sitä hellyydellä.

Vähän googlailin ja tutkiskelin asiaa, ja löysin Magisson keittiörättitelineen, kun joskus olin tällaiseen törmännyt, mutta en muistanut yhtään missä. Suomalaista käyttödesignia parhaimmillaan. Systeemi kiinnitetään magneettivastakappaleella kiinni ja pysyy järin hyvin paikoillaan, taittuu vasemmalle ja oikealle, ja ripustuskorkeus on luonnollisesti valittavissa altaan mukaan mihin kohtaan vain. Näitä saa myös pyöreille altaille.

Kävin heti Stokkalla siivousälinevälikössä, ja sieltähän se löytyi. Hintaa oli 39€, ei siis mikään ilmainen vekotin, mutta olen sitä mieltä, että kaikki, mikä helpottaa siivousta ja kotitöitä, on yleensä hyvin tuhlattua rahaa -ellei nyt ihan överihinnoille mennä.

Tästä tuotteesta voin tuumata, että käytössä kaksi päivää, ja jo nyt hintansa väärti!

Ladataan...
Lilou's Crush

Tanskan ylpeys HAY on niin mahtava, että ansaitsee oman postauksensa. Samoin upea HAY House-liike Strögetillä, Illum-tavarataloa vastapäätä.

HAY Housesta löytyi HAY:n lisäksi myös muita tuttuja merkkejä, kuten esimerkiksi Muuto:n tuotteita. Omia suosikkejani ovat meille tuonnempana saapuva kolmijalkainen, kapea valkoinen vaaterekki Loop ja vähän yllättäen pussilakanat. Silkoisaa puuvillasatiinia, pinkkinä etenkin hurjan kaunis. Samoin suloinen torkkuhuopa pinkin ja violetin sävyisin koristein houkuttelisi kovasti, mutta siitäpä en sitten näköjään napannutkaan kuvaa. Hyvä niin, hinku ehkä helpottaa :)

Ladataan...
Lilou's Crush

Toivoisin voivani antaa kaikenkattavan esittelyn Kööpenhaminan hienoihin putiikkeihin. Tällä kertaa shoppistelut jäivät kuitenkin melko pieniksi omalta kohdaltani. Sen verran kuitenkin sanon, että ei ole hullumpi paikka shoppailulle tuo Tanskan pääkaupunki, mitä nyt hinnakas on, mokoma.

Omat löytöni tein, tuskin kenenkään yllätykseksi, COS:ista. Sovittelin yhtä...

...sun toista...

Mutta päädyin kassalle kashmirkaulaliinan ja tummansinisen samaa ainetta olevan perusneuleen kanssa (oikeammainen kuvassa). Ja villaisen lepakkohihaneuleen kanssa, siitä kenties asukuvaa pukkaa huomenna, kun sen aion pukea päälleni.

Strögetin varrelta löytyvät peruskaupat H&M, Gina Tricot, BikBok (vastaavaa tyylisuuntaa kuin edelliset), Aldo, Topshop, Urban Outfitters, Esprit, InWear, Monki jne. 

Strögetiltä lähteviltä sivukaduilta löytyy sitten vähän harvinaisempia herkkuja laidasta laitaan: Abercrombie&Fitch, Tanskan ylpeydet kuten Malene Birger, Day by Birger& Mickelsen, Designers Remix Collection ja sitten taas toisaalta Louboutin  jne maailman merkit sekä useita pieniä mielenkiintoisia liikkeitä, joiden nimiä en hoksannut kurkkia. Mutta sekaan vaan.

Strögetin tiimoilla on kaksi tavarataloa, Illum ja Magasin, joista ensiksi mainittu on minusta mukavampi: moderni ja valoisa. Suhtkoht sama valikoima kuitenkin molemmissa. Mikä pisti silmääni, on se, että kummassakin tavaratalossa oli käytössä HAY:n kolmijalkavaaterekit, semmoinen kapea kun on joskus saapumassa meillekin alakert

Metsästäjä pitää tiukkana kiinni saaliistaan matkalla kohti kassaa

Mies löysi Illumista vuosia metsästämänsä untuvatakin. Viimeinkin. Metsästys oli jo alkanut nimittäin saada surkuhupaisia piirteitä, ja hätävaraksi aikanaan hankittu henkkamaukan perustoppis näyttää surulliselta, laihtuneelta ja nukkavierulta. Timberland lämmittäköön seuraavat kuusi vuotta, ja päästetään Henkkis ansittuun lepoon.

PS. Pitää vielä mainita, että jos energia tuntuu loppuvan shoppailureissulla, kannattaa siemaista Joe & the Juicen tehomehut; testasimme juomat nimeltään Joe's Sweet Kiss (vadelmaa, inkivääriä ja omppua), jossa oli turkasesti potkua siitä inkivääristä, ja vähän miedomman Stress Downin. Nams. Löytyy tavaratalojen/vaateliikkeiden yhteydestä ja lentokentältäkin. Ainoa miikka liian kovalla soineesta musiikista. Minä vanhus :)

Ladataan...
Lilou's Crush

Olin kerrankin kaukaa viisas, ja varasin meille molemmille illoille pöydät ravintolasta, ettei nälkäpäissään tarvitse kiukutella ja etsiä jotakin syötäväksi kelpaavaa (sellaisesta saa niin helposti katastrofin aikaiseksi).

TripAdvisor on näissä asioissa luotettu ystäväni, ja tällä kertaa valinta päätyi kahteen mahdollisimman erilaiseen ruokalaan.

Perjantaina illallistimme trendikkään tyylikkään kodikkaassa, argentiinalaisessa Fuego-ravintolassa. Lihansyöjän taivas. Olen itse kaikkiruokainen, mutta syön punaista lihaa erittäin harvoin. Ymmärrän kuitenkin hyvän pihvin päälle silloin kun sen kohtaan, ja tuo kohtaaminen tapahtui perjantaina, 30.9.2011 klo 22.

Kuvassa annos "Parillada, Argentiinan kansallislautasellinen" herkkuineen

Mieheni pitää japanilaisesta ruuasta erityisen paljon, joten lauantaiksi olin varannut ravintolan (jälleen TripAdvisorin suosituksesta) Alex Sushi-ravintolasta. Erityisen suosittuja ravintolassa ovat "White menu", vähän erikoisempia raaka-aineita sisältävä "Red Menu" ja vallan erikoisen huikea (ja hinnakas) "Black Menu".

Itse en ollut hirveän nälkäinen, joten päädyin tilaamaan sushia listalta, ja yhtään liioittelematta se oli yksi elämäni parhaita sushireissuja. Mieheni söi Valkoisen menun, ja oli kovin tyytyväinen annoksiinsa, joita siihen kuului.

Huomaavaisesti eteeni kannettiin valtava lautasellinen maustettua meriruohoa, kun omaan annokseeni ei varsinaista alkuruokaa kuulunut. Samoin tarjoilija toi minulle "närkkimislautasen" pyytämättä, kun oletti, että haluan kuitenkin maistaa jotakin mieheni annoksista.

Molemmissa ravintoloissa ruokailu oli kertakaikkinen nautinto: palvelu oli ystävällisen välitöntä mutta erittäin ammattitaitoista, ja olo oli mukava ja kotoisa. Ruoka oli ensiluokkaista. Hinnaltaan Alex Sushi oli käsittääkseni hitusen hinnakkaampi, toki söimme vähän eri tyyliin molempina iltoina, kuitenkin kahdelta hengeltä ruokailut ja muutama lasi viiniä kustansivat yhteensä noin 100€ kumpaisessakin paikassa. Voin suositella molempia varauksetta ja lämpimästi, itse aion vakaasti seuraavallakin Köpiksen reissulla suunnata Fuegoon, sen sijaan sushikiintiöni on nyt hetkeksi täynnä.

 

PS. Molempiin ravintoloihin varaukset voi tehdä kätevästi netissä omilla sivuillaan, ja mahdolliset peruutukset hoituvat samaa reittiä.

 

Pages