Ladataan...
Lilou's Crush

Pääsiäiseni murmelina... miten se meneekin niin, että joka vuosi löydän itseni rautakaupasta?!

Tällä kertaa vuorossa oli hetki sitten poistetun, läpimädän parvekelaudoituksen seuraajan rakentaminen. Ensin ajattelin, että suunnittelen uudesta oikean arkkitehtoonisen kokonaisuuden ja tehdään se rimoista. Ongelmaksi tuli kuitenkin korkeus: jo vanha laudoitus oli liian korkea, 4cm, ja rimoittamalla korkeus olisi ollut jotakuinkin sama.

Niinpä hylkäsin tämän, ja siirryin "einesten" pariin, eli valmiisiin parvekelaattoihin. Niissä alapuolella yhdistämässä on matalat muoviritilät, ja korkeus jää kahteen senttiin. Pieni, mutta vallan merkittävä ero.

Ei tässäkään ilman muotosahaa ja muutamaa muuta välinettä pärjätä, palat kun ovat tietysti neliön muotoisia, ja parvekkeemme se puolikaari. Askarreltavaa siis piisaa, mutta tuntuu jo siltä, että tulen olemaan aika tyytyväinen lopputulokseen. Että äitien (?) tekemää lattiaa sitä tässä tuunaillaan...

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Sisältää mainoslinkkejä

Kuten ehkä tiedätte, minulla on aika vähän laukkuja. -Ovat kyllä erityinen kiinnostuksen kohteeni noin tyyli-wise, mutta omaan makuuni vähemmän on enemmän, laatu korvaa määrän ja niin edelleen ja niin edelleen.

Nyt olen pienoisen kassihaasteen edessä: koska kävelen joka päivä työmatkan ainakin toiseen suuntaan, ja lisäksi jommalla kummalla matkalla on seuralaisena rattaissa istuva taapero, on reppu ollut viimeaikoina ainoa järkevä valinta. Sellainen löytyykin, tuo koko kansan lempilaukku eli Fjällrävenin Kånken. Niinpä, ei kovin persoonallista, mutta olen siihen oikein tyytyväinen: simppeli, sopivan kokoinen perusreppu.

Mutta-mutta. Se tyyli tosiaan sitten... Eihän kettureppu oikein omaan "bisnestyyliini" istu sitten mitenkään. Nekin päivät, kun muuten olen onnistunut pukeutumaan ihmismäisen nätisti ja fiinisti, repunrönttäle viimeistelee asun sinne ei-niin-toivottuun suuntaan. Niinpä olen alkanut katsella vaihtoehtoja...

Haluaisin jonkun kauniin, vähän naisellisen, vaan ei pikkusievän repun. Esimerkiksi otakin sellaista, kuin tuossa ensimmäisessä kuvassa olevat Rebecca Minkoffin(ihana väri tuo "mushroom"!)  ja Unmaden laukut

Musta reppu olisi ehkä tyylikkäin valinta. Royal Republicin(kuvassa ensimmäisenä) malli olisi mukavan yksinkertainen.  Malene Birgerin Cadena taas olisi vähän pirteämpi, mutta koko saattaa olla koneelle nafti. Rebecca Minkoffin söpö tasselilaukku olisi tyyliltään ehkä eniten mieleeni näistä tummista, mutta sinnekään ei kone mahtuisi. Sattuisi juuri olemaan Bootzin isossa alessakin juuri nyt...

Ylläolevan kuvan vaaleat reput Daylta ja Tiger of Swedeniltä näyttävät kivalta näin kevään ja kesän kynnyksellä. Vaan kuinkahan säilyvät siisteinä? Toisaalta eivätpä juuri joudu missään pyörimään, että ei ihan mahdoton ajatus olisi tällainenkaan.

Monien yllätykseksi yksi aika hyvin laukuissani edustettu merkki on Louis Vuitton. Sopivat moneen menoon ja etenkin kanvas-kassit tuntuvat kestävän täydellisen siisteinä vuodesta toiseen, ja toimivuus on erittäin hyvä. Välillä logovilinä ärsyttää, välillä taas tykkään siitä. Etenkin rennon farkun kanssa mielestäni ihan lyömätön! Vanha malli miellytti silmääni enemmän kuin nykyinen Bosphore, mutta kyllä minä tuotakin kantaisin, jos se syliin tupsahtaisi.

Decissions, decissions... 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Mennyt syksy ja talvi oli huonoa aikaa, mitä tulee itsestään huolehtimiseen. Nukuin liian vähän tai liian huonosti, ja liikuin aivan kelvottoman vähän. Ei ollenkaan tapaistani sellainen nuupahtaminen. Mutta kun päässä pesee ja linkoaa, ei kropalla ollut enää puhtia siihen. Ratikalla töihin, ratikalla päiväkotiin, pieni pyrähdys kotiin ja ruoka- ja ehkä isomman lapsen harrasterumban kautta nukkumaan. Sillä lailla murmelinpäivin tuntui se synkin talvi taittuneen.

Sitten taittui talven selkä, ja sain "fitpitin" eli Fitbit Altan testiin (vanha uskollinen fitbitini hajosi reilu vuosi sitten) ja niin vain kuulkaa elämä alkoi pikkuhiljaa palata normaaliin, liikunnallisempaan moodiinsa.

Alta on nykyään aina ranteessani: sen lisäksi, että se mittaa askeleet, se toimii myös kellona. Huvittavin ominaisuus siinä kuitenkin on, että se hälyyttää värisemällä, kun minulle on tulossa puhelu tai tekstiviesti, ja jopa näyttää viestin alkua näytössään. Huvittavinta oli ensimmäisenä käyttöpäivänä, kun en tähän ominaisuuten vielä ollut tutustunut, yhtäkkiä ranteessa alkoi väristä ja välkkyä: asiakkaani soitti. Hoopona naputtelin ruutua ja mietin jo, pitääkö kunnon agentin tyyliin vastata puheluun rannekellon kautta ...kunnes järkevöidyin ja vastasin ihan perinteisesti puhelimella.

Ominaisuuksista tärkeimpiä ovat itselleni (hyödyllisen kellon lisäksi tietysti) tuo askelmittaus ja unen laadun mittaus. Askeleita suositellaan päivässä kertyväksi vähintään 10.000. Ja voin sanoa, että kun jotkut päivät olivat noita ratikkapäiviä molempiin suuntiin, ilman erillistä lenkkiä kymppi ei tullut täyteen, vaikka kuinka toimistossa kipitteli. Normaalina päivänä askeleita kertyy sellainen 11-13.000, ja tämä vaatii yleensä vähintäänkin yhteen suuntaan käveltyä työmatkaa ja jotakin muuta pientä pyrähdystä. Lenkkipäivinä tai reissunpäällä askeleita saattaa kertyä melkein parikymmentätuhatta päivässä. Ylipäätään, vähemmän kuin olisin kuvitellut.

Unen laatu puolestaan... Ai hyvät hytyrypykät, mitkä itkunsekaiset naurut sain katsastaessani statistiikkaa kuopuksen vauva-ajalta (data kertyy samaan  ohjelmaan vaikka laite on uudempi ja siinä on monipuolisempi seuranta) muutamaakin yötä, jolloin herätyksiä oli nelisenkymmentä, tai kun koko yönä unta vain pari hassua tuntia, eikä tietenkään yhteen putkeen sitäkään vähää... Nyt olen säätänyt itselleni hälytyksen kello kymmeneksi, joka tuuttaa kännykkääni viestin "start winding for bed" jolloin fiksu, ei-bloggaava ihminen jo alkaisi valmistautua yöpuulle... Vain minimaalisena osuutena öistä olen nukkunut tavoitteeni 7,5 tuntia, ja se kismittää. Unen määrään pitää kyllä kiinnittää entistä suurempi huomio, vaikka tilanne on vähän parantunutkin tämän pikku huolehtijan kanssa.

Kuten kuvasta, joka on yksi Fitbitin appin perusnäkymistä näkyy, tänään on ollut aika normipäivä, joka ei sisältänyt sen kummempaa kuin hyötyliikuntaa. Ja nukuin aivan valtavan levottomasti pitkästä aikaa. -Niinpä nyt olenkin menossa samantien tämän postauksen ulospukkaamisen jälkeen nukkumaan, vähän tasaamaan tilejä nukkumatin kanssa.

Lisäksi laitteella voi seurata painoa ja kalorinsaantia, riittävää vedenjuontia ja treenejään. Altaan voi myös asettaa erilaisia liikuntaan, nukkumiseen, syömiseen ja painoon liittyviä tavoitteita, mutta omani olen pitänyt noissa askeleissa ja unessa.

Mittarointi on ollut ennenkaikkea salakavalasti askelten keräämiseen kannustavaa: jos päivän tavoite meinaa jäädä saavuttamatta, teen kyllä parhaani, että ne askeleet tulee tikattua. Mukavaa on, että laite ei syyllistä, jos tavoite jää saavuttamatta, mutta palkitsee hienolla ilotulitteella ja tärinällä ranteen, kun askelmäärä ylittyy. Edelleen haluan sen animaation nähdä, vaikka se on nähty jo muutaman kymmentä kertaa. 

Ne pienet (liikunnan) ilot :)

 

PS. Kuten kuvista näkyy, Fitbit Alta on aivan superkaunis -jotakin ihan muuta, kuin sellaiset sporttimörssärit. Näiden rannekkeiden lisäksi minulla on myös ruskea nahkaranneke, joka tosin on kokoa L, joten vähän turhan suuri kapoiseen kätöseeni. Käytän pääosin tuota simppeliä mustaa kumiranneketta, jossa on kuitenkin kaunis pieni kultainen yksityiskohta tuon varsinaisen minitietokoneen sivuilla.

Share
Ladataan...

Pages