Ladataan...
Lilou's Crush

Muistatte ehkä blogeissa viime syksynä kiertäneen "10 vaatetta"-haasteen, jossa kuukauden ajan piti selviytyä käyttämällä kymmentä vaatekappaletta. Hiukan huvittuneena totean, että ei näköjään olisi tehnyt edes kolme kuukautta tiukkaa, sen verran supistui ankean ja kylmän talven myötä oma garderobini, että pikku skarppauksella olisin takuulla onnistuut.

Kokosin nimittäin tähän ylivoimaisesti eniten käyttöaikaa saaneet vaatteeni, ja niitä ei kovin montaa ollut. Ja tuo väriskaala...

 

Paidoissa lempparini: Alexander Wangin teepaidat turvapaitana neuletakkien alla. Ja kappas, harmaita neuleita, sekä Wangilta että Cosilta. Neuletakit jäivät uupumaan, mutta ennalta-arvattavasti ne olivat harmaa ja musta Zaran cashmirneule. Yllärinä rinnalla vähän vähemmän käytetty sama kamelinvärisenä.

Pöksypuolella liputin sport luxen perään, eli Whistlesin toimistokelpoiset verkkapöksyt ja J Brandin houlihanit olivat suosikkeja (alle mahtuu mukavasti pitkät kalsongit;). Niillä+tummansinisillä Acnen farkuilla läpi talven taivallettiin.


Sekalainen seurakunta asustekoruja ja huiveja, ja harvinaiset "väripilkut" eli Whistlesin vihreä pantterimekko ja saman merkin vaalea silkkipusero toivat pilkahduksen väriä.

Ja kaksi turvavaatetta: läpi talvem kuljin Canada Goosen untuvaparkassa, ja hurjimpina pakkaspäivinä kietoiduin Designers Remix Collectionin vuorelliseen angoravillatakkiin. Kyseinen takki jätti jälkensä missä vain kuljinkaan, karvanlähtö on ihan mahdotonta edelleen.

Tänä talvena en juuri "naissaappaita" tai nilkkureita ulkosalla käyttänyt: Hunterin herraskaiskumpparit ja Uggit ajoivat ulkokenkien asian säiden vaihdellessa vesikelistä villeihin pakkaslukemiin. Toimistossa sitten vaihdoin popot kevyempiin.

Summa summarum: harmaata ja mustaa, värejä, joissa talvella tunnen olon kotoisaksi. Mutta annas olla, kun koittaa kevät, painuu tummat taka-alalle, ja nyt jo kaapissa ensimmäisenä sattuu käteen kermanvaaleaa, nudea ja vaaleammanharmaata.

Olisikin tosi kiva kuulla niistä vaatekappaleista, jotka avittivat teidät talven läpi? Olenko ainoa, joka pesii vakiohyvissä silloin, kun viima viiltelee, vai uskallatteko uhmata talvea uusilla kokeiluilla?

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Yksi kiva juttu seuraa myös tästä silmäoperaatiosta; enää ei tarvitse pelata piilareiden kera, kun haluaa käyttää kivoja aurinkolaseja. Vahvuudellisia minulla ei olekaan ollut vuosiin, en vain onnistunut löytämään sellaisia, joissa yhdistyisi sekä viileä ulkonäkö että käyttömukavuus.

Kaikille laserleikkauspotilaille silmäsairaala laittaa kotiinviemiseksi myös 100€:n lahjakortin aurinkolasiostoksille Silmäasemalle, joten siellä sitten napsin kökköisesti iPhonella lemppareistani kuvat.

Suosikkini on tässä. En täsmälleen samaa mallia löytänyt netistä, mutta useampia yhtä kivoja. Mutta oi ja voi, hinta Chaneleissa on kyllä suolainen, n. 320€. Pöö sille!

Wayfarerit eivät esittelyjä kaipaa -päässä vähän perusmallia pienempi versio, josta hopeanastat kulmista puuttuu.

Nämä olisivat vallan paljon maltillisemmat hinnaltaan, n. 140€, eli lahjakortin jälkeen maksettavaa jäisi 40€, ei paha.

PS. Tänään siis oli leikkauksen kontrollikäynti, ja kaikki on mennyt "kuin oppikirjan mukaan". Tällä hetkellä näössä pientä usvaa enää, kohdentaminen tähän koneen etäisyydelle hivenen hankalaa, mutta yleisnäkö oikein hyvä. Hitusen plussan puolella näkö nyt, kuten kuvaan kuuluu, ja sen pitäisi nyt sitten siitä niiata alaspäin kohti nollaa. Muuten tuntuma on kuin olisi kuivahkot piilarit silmissä, ja se tunne on hiipinyt tässä illan mittaan väsymyksen mukana.

Share

Ladataan...
Lilou's Crush

Pikainen heipahdus ja elonmerkki :)

Aamuinen femtolasik Helsingin Yksityisessä Silmäsairaalassa onnistui näillä näkymin mainiosti! En edes oikein osannut jännittää, ja itse varsinainen toimenpide oli kivuton, eikä yllätyksekseni epämukava miltään osin. Minusta tuntui tosi rauhoittavalta se, että hoitaja piti käsivarresta kiinni toimenpiteenaikana, vaikka tuskin pelkäsi minun karkuun ponkaisevan, ja symppis lääkäri (Juha Lehtosalo) tsemppasi pontevasti ja kertoi mitä milloinkin tapahtuu.

Ystäväni yllättyi löytäessään flegmaattisen ja vetistelevän olion sijasta aika skarpin joskin simät ummessa istuvan kaiffarin heti leikkauksen jälkeen.  Sitten hurautettiin kilsa taksilla kotiin, ihan vaan "because we are worth it".  Sitten ruokaa, hyvää seuraa kunnes kutsui päiväunet ja ystävää pikku juttu nimeltä Los Angeles... Toinen simmu on vähän tikkuisan tuntuinen, kokonaisuudessaan näkö pikkuriikkisen usvaisa ja vähän vaihtelevanlaatuinen, toinen varsin ehta noin niinkuin roskantunteen osalta. Aika huimaa, koska leikkauksesta on vasta niin vähän aikaa, enkä tippojakaan ole vielä laisinkaan tiputellut tänään.

Kirjoittelen teille paremman leikkauskertomuksen toisella kertaa, tämä koneen katselu ei kuitenkaan vielä tunnu ihan parhaalta tavalta viettää aikaa. Ei sen puoleen ollut kyllä Tuksun ja Arton häidenkään vilkuilu.

Niin ja nuo aurinkolasit. Ei minua häikäise ollenkaan, vaan ne ovat suojana 2,5 vuotista pikku kuivauimahyppääjältä ja hillitsemättömän hallitsemattomilta käsiliikkeiltään :)

Share

Pages