Ladataan...
Lilou's Crush

Joskus kannattaa hillitä mielensä -tai aika useinkin. (tosin mieheni voi olla tästä toista mieltä, sillä olen saanut hänet hillitsemään halunsa ostaa sekä PS3:sen, iPhonen että iPadin sillä verukkeella, että hinnat ihan varmasti kohta tulee tippumaan. Oma odotukseni ei hetkauttanut pankkitilin saldoa ihan noin suuresti:

Muistatte ehkä, kun vähän haikailin Housen of Harlowin avainkorun perään. Ilokseni bongasin sen Asoksen alesivuilla harhaillessani liki puoleen hintaan.

Tykkään muutenkin malliston koruista ihan hurjasti,en vain aikaisemmin ole saanut niitä hankituksi. Niissä yhdistyy hauskalla tavalla etnisyys, inkavaikutteisuus, kaksikymmenluku ja nykypäivä. Hinnat liikkuvat noin viidenkympin lähtöhinnasta aina reilusti pitkälle parinsadan. Koruissa on usein kultaus ja puolijalokiviäkin silloin tällöin.

Helpoiten niitä taitaa muuten saada juuri Asokselta. Muissakin verkkokaupoissa koruja on tarjolla, etenkin ameriikkalaisissa.

Share

Ladataan...
Lilou's Crush

Kääks, kevät tuli, ja lapsella on vain talvigoret ja rakkoja nilkkoihin aiheuttavat Vansit. Lähdimme touhutennareiden metsästykseen mummulareissulla Lahdessa, ja tutkimme koko kaupungin kenkävalikoimat. Mielessä siintelivät joka paikassa (K-Kenkä, CM, Prisma, Sokos) alennuksessa olleet Vikingin kahden tarran lenkkarit, mutta koko 26 oli kaikkialta finito. Netissä hintaa oli liki 70€, joka on ehdottomasti liikaa. Helsingissä sama vesiperä. Kolmet kengät raahasin sovitettavaksi kotiin, ja tulos oli yhdet aivan liian leveät, yhdet pienet ja yhdet ihan liian isot. Kuinkas ny onnistuki.

Poimin kuitenkin muutamia vaihtoehtoja verkkokaupoista ostoskoiin odottelemaan (Ellos, Barnskospecialisten). Ehtoina oli tarrat (helpottaa päiväkodin tätien ja setien elämää), ei keinonahkaa, ja mikäs muu, kuin tybykän tykkäämä väri. Mutta ei nekään nyt oikein nappaa.

Kesän jenkkireissulla täytynee täyttää puoli matkalaukkua pikku-Nikeillä ja Adidaksilla, sillä tennarit ovat tuossa lenkkareiden luvatussa maassa puoli-ilmaisia Eurooppaan verrattuna. Mallejakin löytyy niin, että pää menee ihan pyörälle.

Share

Ladataan...
Lilou's Crush

Kevään tullen herää lähes poikkeuksetta kaipuu omaan pihaan, kuopsuttamaan pikkuista kukkapenkkiä, pötköttämään lepolassilla ja pelaamaan palloa ikiomalla nurmipläntillä.

Olen muuttanut elämässäni toistakymmentä kertaa ja asunut mm. Riihimäellä, Kurikassa, Koskenkorvalla ja Haapamäellä. Kokemusta eri kokoisista ja oloisista paikoista ja ihmisistä on niin etelästä, Pohojammaalta kuin Keski-Suomestakin, ja likimain kaikista Helsingin kantakaupungin alueista. Se on rikkautta, mutta se on myös juurettomuutta. Se on sitä, että ei ole oikein mistään kotoisin.

Meidän perhe on kotiutunut Helsingin keskustaan, Kruununhakaan. Ja rakastamme näitä kulmia. Kruna on minulle ensimmäinen Koti. Asumme kuitenkin ahtaasti (ja valitettavan kalliisti). Siksi toisinaan herää ajatus jostakin ihan muusta. Näin käy etenkin ihanan anoppilassa vietetyn pääsiäisen jälkeen, kun yksitoista henkeä mahtui kepeästi viettämään laatuaikaa, ja lapsi, (joka muuten nimesi itsensä tänään Kesätytöksi, karkasi nakuna temmeltämään aurinkoon, mutta ilman pelkoa lähistöllä vaanivista liikennevaaroista tai namusedistä.

Minusta olisi tosi kiva kuulla, miten te asutte? Miksi tykkäätte kaupungista, miksi ette? Entä onko oma tupa ja perunamaa sen kaiken onnen mittainen, millä siitä kuulee puhuttavan? Kuinka paljon on tarpeeksi huoneita, entä neliöitä? Kuinka vähän on liian vähän? Voiko asunto olla liian suuri? Kuinka pitkä on sopiva työmatka? Ja helsinkiläiset, mitkä kulmat täällä ovat lapsiperheelle sopivimmat ja mukavimmat?

 

 

Share

Pages