Ladataan...
Lilou's Crush

Kyllä iski todellisuus vasten pläsiä nahkarukkasella, kun taas syksyllä aloitin baletin. Uudella jaksolla on sellaisia liikkeitä, että minä kremppapolvineni pystyn tekemään niistä lähes jokaisen -ja huomasin kauhukseni, että nuoruudessa suhteellisen flexiibeliksi voimisteluharrastuksen myötä treenattu keho on mennyttä vain. Ja mitä muuta se voisi olla, kun aikuisiällä urheilu on ollut omatoimista, eikä venyttely ikinä, fiksuudestaan huolimatta, kuulunut villiin, valmentajattomaan elämääni muutakuin ohimennen rykäistynä tai kuuluessaan ohjattuun tuntiin. Pahimpana kuitenkin nuo massiiviset polvimurheet, niistä johtuvat asentovirheet ja osan lihaksista totaalinen käytöstä poisto ja uudelleen aktivointi... tuloksena on ruosteinen rautakanki vartalona.

Etenkin vasen, leikattu puoli, on tällä haavaa huonona. Kuntoutuksessa kiinnitettiin kyllä huomiota polven liikerataan, mutta ei niin kertaakaan minkäänlaiseen yleiseen liikkuvuuteen. Siihen päälle vielä toimistorotan elämä, ja avot, tosielämän Klonkku is here. Pakarat jumissa, lonkankoukistajat jumissa, etureidet, takareidet, ihan toivottomassa jökissä. Ja tässä oli vasta alaraajat... 

https://www.youtube.com/watch?v=Bq4TIc2y10E

Onneksi olen jääräpäinen, ja nyt pikkuhiljaa alkanut omatoimisesti hankkia notkeutta takaisin. Venyttelytunneille/joogaan/pilatekseen/mihinvaanihanaan en ehdi mitenkään, joten seurakseni on tullut YouTube. Siellä en seuraa niitä trendikkäimpiä Persoona-Rainereita, vaan parhaat vinkit on antanut rehti, suora, suomalainen mies lyhyillä ja selkeillä videoillaan. Ei viimeisen päälle (jos laisinkaan) hiottuja graffoja, säädettyä musiikkia tai tehosteita. Kuvattu ilmeisesti kotona ilman sen kummempia vipstaakkeileita, ihan tavalliset collarit päällä. Helposti ymmärrettävää ja mutkatonta jutustelua ja suoraan asiaan. Sitä, ja nyt jo paljon aukinaisempia lihaksi on tarjonnut Eroonjumeista -kanava. Tässä postauksessa muutama lemppariliikkeeni videot, ja niitä löytyy vaikka ja kuinka (jostain syystä en saanut ihan kaikkia videoita näkymään kanavan kautta, mutta niitä on paljon, kun aloittaa vain jostakin ja katsoo, mitä seuraavaksi tarjotaan.)

Olenpa ollut vuosia mäntti -niin se ihminen vain menee jumiin, ja nuoruuden vetreys katoaa, kun ei mittään tee, ei siltä välty ketterinkään, vaikka olisi kuinka voimistelunohjaajaksi kouluttautunut, ja teoriassa tietäisi kaiken. Vaan en ole enää yhtä pöljä, korjaan luuni vielä hetkeksi lattialle, rauhalliset venyttelyt illan päätteeksi, ja samalla saan ihanasti lämmittävän vetreytyneen verenkierron myötä myös hyvät unet.

PS. Tässä vielä mahdottoman hyvä venytys niska-hartiasäryistä kärsivälle päätetyöskentelijöille:

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Helsingin Sanomissa oli koskettava juttu isäpuolten isänpäivistä. Jutussa isäpuoleksi vähän alle nelikymppisenä tullut mies kertoi, kuinka liikuttui bonuslapsiltaan saamastaan odottamattomasta isänpäivämuistamisesta. 

Itse olen kahden isän tuotos: biologiselta isältäni sain geenit ja iskältäni kasvatuksen. Geenien merkitystä on vaikea hahmottaa, etenkin kun ulkoinen habituksenikin on vahvasti äidin puolen suvulta, mutta ei sitä voi vähätelläkään. Olen niin pienestä kuin muistan tiennyt olevani "puolikkainen", eli tytärpuoli, jolla on isäpuoli. En muista ydinperheaikaa, mutta en myöskään sellaista tilannetta, että isäpuoli on astunut jotenkin vieraana elämääni. Iskä on aina ollut iskä. 

Muutama vuosi sitten sain tiedon biologisen isäni kuolemasta, ja ainoana lähiomaisena hoidin tuon minulle lähes tuntemattomaksi jääneen ihmisen perunkirjoituksen ja hautaan saattamisen. Se oli raskasta aikaa ja hyvin raskas tehtävä. Elämänlangan etsiminen vihje kerrallaan, sen seuraaminen kuolinsairaalasta asuinpaikka kerrallaan kohti syntymää sekä kaikkien virallisten dokumenttien ja papereiden läpikäyminen ja täyttäminen oli retki biologisen isäni elämään. Opin hänestä ja valinnoistaan tässä työssä enemmän kuin aikuisiällä luomamme hennon yhteyden kautta. 

Hyvää isänpäivää siis kaikille hyville isille. Teille, joille lapsenne ovat tärkeät, ovat sitten bonuksia, puolikkaita, kokonaisia tai lainalapsia. Isyys ei vaadi verisidettä, vaan oikean sydämen asennon ja asenteen, läsnäoloa, tukea ja turvaa. 

 

Kuvassa minä ja iskäni joskus vuosia vuosia sitten <3

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Johan on ollut viikonloppu! Vasta lauantai, ja olen jo ehtinyt viettää mökkireissua ystäväni vapaa-ajankodissa Artjärvellä, ihanaksi laitetussa vanhassa koulussa. Saunomista, kiihkeitä keskusteluita ja hyvää ruokaa. Vain tuhdit yöunet jäivät uupumaan, olen vähän huono nukkumaan vieraissa paikoissa, vaikka fasiliteetit olivat paremmat kuin hyvät.

Sieltä kurvasin kaverin kyydillä kotiin, ja pikaisen kassin päivityksen jälkeen kiiruhdin junalle ja perheen luo Lahteen. Täälläkin tietysti täysi meno päällä, ja kova odotus huomisesta isänpäivästä. Se, ja vuosittainen Blossa enteilevät aina vuoden loppua.

Tämä vuosi on ollut aivan järjettömän vauhdikas, antoisa, haastava, onnellinen, kehittävä ja mitä vielä. Muutaman rauhallisen vuoden jälkeen se on sekä mahdottoman kivaa, että myös aika kuluttavaa. Plussan puolella, ehdottomasti. 

Mutta tuohon Blossaan: onpa kiva maku! Täällä appivanhempien kanssa aloitettiin siis glögi/hehkuviinikausi tänään. Mukavasti kipristelee Intian maut kielen päällä, ja minkä joulutunnelmassa menettää, ilossa voittaa tuo pullo! 

Share
Ladataan...

Pages