Ladataan...
Lilou's Crush

Pikainen heipahdus ja elonmerkki :)

Aamuinen femtolasik Helsingin Yksityisessä Silmäsairaalassa onnistui näillä näkymin mainiosti! En edes oikein osannut jännittää, ja itse varsinainen toimenpide oli kivuton, eikä yllätyksekseni epämukava miltään osin. Minusta tuntui tosi rauhoittavalta se, että hoitaja piti käsivarresta kiinni toimenpiteenaikana, vaikka tuskin pelkäsi minun karkuun ponkaisevan, ja symppis lääkäri (Juha Lehtosalo) tsemppasi pontevasti ja kertoi mitä milloinkin tapahtuu.

Ystäväni yllättyi löytäessään flegmaattisen ja vetistelevän olion sijasta aika skarpin joskin simät ummessa istuvan kaiffarin heti leikkauksen jälkeen.  Sitten hurautettiin kilsa taksilla kotiin, ihan vaan "because we are worth it".  Sitten ruokaa, hyvää seuraa kunnes kutsui päiväunet ja ystävää pikku juttu nimeltä Los Angeles... Toinen simmu on vähän tikkuisan tuntuinen, kokonaisuudessaan näkö pikkuriikkisen usvaisa ja vähän vaihtelevanlaatuinen, toinen varsin ehta noin niinkuin roskantunteen osalta. Aika huimaa, koska leikkauksesta on vasta niin vähän aikaa, enkä tippojakaan ole vielä laisinkaan tiputellut tänään.

Kirjoittelen teille paremman leikkauskertomuksen toisella kertaa, tämä koneen katselu ei kuitenkaan vielä tunnu ihan parhaalta tavalta viettää aikaa. Ei sen puoleen ollut kyllä Tuksun ja Arton häidenkään vilkuilu.

Niin ja nuo aurinkolasit. Ei minua häikäise ollenkaan, vaan ne ovat suojana 2,5 vuotista pikku kuivauimahyppääjältä ja hillitsemättömän hallitsemattomilta käsiliikkeiltään :)

Share

Ladataan...
Lilou's Crush

Sain testattavakseni kaksi tuubisarjaa lumenen söpösiä uutuuksia; Radiant touch -voideluomivärejä ja Smile Booster-huulikiiltoja.

Kerrottakoon taustaksi, että olen aina inhonnut tahnaluomivärejä, sillä niillä on epäystävällinen tapa jo puolen tunnin sisällä kertyä luomivakoon ja saada koko meikki näyttämään toissapäiväiseltä. Lähtöasetelma testille oli siis tuotteille varsin haastava.

Otin vielä riskin, ja sivelin (nimettömällä, näin joku meikkaaja minua joskus on neuvonut voideluomareita levittämään) väriä luomille juuri ennen erään tietyn hurmaavan herrasmiehen viimelauantaisia synttärikekkereitä. Yllätyin positiivisesti: voide oli notkeaa että hyvin levittyvää, ja se pysyi iltaan asti aivan siistinä. Toki näin sen luvataan putkilon kyljessäkin tekevän, mutta harvoinpa tuollaiset myyntiväittämät paikkaansa pitävät.

Etenkin nyt tulevan laserleikkauksen jälkeen tulen käyttämään vallan näitä, kunhan taas saan meikata, koska en halua varistella heti alkuun luomiväriä operoituihin silmiin. Omat suosikkini ovat nuo kaksi vasemmanpuolesta sävyä, Nude Glow ja Nougat Glow. Innostuin tosin jo noista kahdesta tummemmastakin, ja tänään töpsyttelin vuorostaan niitä. Voi kun tähän sarjaan tulisi vielä yksi ihan hitusen vaaleampi, kulmaluulle sopiva sävy.

Sävytetyt huulirasvat ovat tuubeissa ihan karkkia, huulilla hillitympää. - Tuoksu on tosin melko voimakas, joten se saattaa jakaa mielipiteitä. Näitä uskaltaa sivellä huuliinsa vaikka lennossa tai pimeässä, sen verran hyvin ne sulautuvat huulten väriin.

 

Share

Ladataan...
Lilou's Crush

Jännittääjännittääjännittää!

Ja torstaiaamuna vasta jän-nit-tää-kin, sillä olen menossa tuolloin femtolasik-leikkaukseen. Tavoitteena olisi siis miinuslasien päästäminen varhaiseläkkeelle. Suhtaudun leikkaukseen varsin realistisesti, mutta tokihan se silti on aika pelottava paikka, kun tärkeimpään aistiin kajotaan.

Olen pohtinut laserleikkauseen menoa jo yli kymmenen vuotta; aikanaan mallintöissä piilarit ärsyttivät usein silmiä pitkinä kuvauspäivinä, ja lisäksi jotkut meikit ärsyttivät silmiä ihan erityisesti piilareiden kanssa, viimeistään kotona pois otettaessa piilarit saivat aikaan varsin hurmaavat särkisilmät.

Tuolloinen megaurheilijaminä myös koki erityisen hankalaksi nenän päällä urheiluharrastuksissa pomppivat rillit, aina kun ei jaksanut tai muistanut piilolinsseihin vaihtaa vain urheilukertaa varten.

 

Kävin esitutkimuksessa muutama vuosi sitten, ja sarveiskalvo ja miinukset todettiin oikein sopiviksi leikkaukseen (vahvuuteni on n. -3,5) mutta tuolloin vielä jänistin -ja sitten poksista, olinkin raskaana ja sitten imetin ja sitten elämä taas veikin mennessään ja asia painui taka-alalle.

Nyt elämä on seestyneempää, mutta edelleen arkielossa rillit ovat kaltaiselleni poikkeavan onnettomuusalttiille henkilölle hitusen hankalat. Lapsen kanssa touhutessa ne saavat kyytiä joka päivä. Nukahtelen ne päässä sohvalle ja sangat ovat vinksin vonksin, en löydä kuntosalin suihkussa kunnolla omaa pyyhettäni, ne ovat aina täynnä omia/lapsen/miehen nenän ja sormenjälkiä ja sitä sun tätä pikkuriesaa.

Pokistani tykkään ihan hurjasti,mutta elo rillitönnä toisi arkeen huomattavasti helpotusta, etenkin kun piilarit eivät jostain syystä enää sovi silmiini entiseen malliin, vaan alkavat kuivua ja hiertää  melko nopsasti.

Kun yksi jos toinenkin ystäväni on leikkauttanut silmänsä ja on todella tyytyväinen lopputulokseen, pikkuhiljaa itsekin aloin taas lämmetä ajatukselle. Ja tässä sitä siis ollaan toiseksiviimeistä päivää rillikkäänä, oletettavasti. Oma leikkaukseni tehdään torstaiaamuna Helsingin Yksityisessä Silmäsairaalassa. Minulla on myös ilo toimia Silmäsairaalan mainoskasvona, ja saan tämän oman operaationi korvauksena siitä työstä.

Kiinnostuneille löytyy hyvä tietopaketti osoitteesta laserleikkaus.fi, jonne tulee myöhemmin myös ihan videojuttulaakin aiheesta, ei tosin omasta leikkauksestani, sitä hupia en suo kenellekään, kun juttelen höpöjä rauhottavissani. Sen ilon (hahaa) saa kokea vain paras ystäväni, joka tulee mukaani leikkauspäivänä henkiseksi tueksi ja kotiinkuljettajaksi.

Kuulisin tosi mieluusti kokemuksia teiltä, joiden silmät on jo "lasikoitu", ja toki myös sellaisilta, jotka asiaa harkitsevat. Luonnollisesti kun asia jännittää, vaikka kaikki mahdollinen ja mahdotonkin info aiheesta on leikkaavalta lääkäriltä ja tietysti netin kauhupalstoilta hankittu.

(kuva 1. Kira Gluschkoff)

Share

Pages