Ladataan...
Lilou's Crush

Kaupallinen yhteistyö: Arla

Saimme tänään tuvan täydeltä yllärivieraita, ja samalla hyvän syyn testata suklaamoussereseptiä, jonka olin ajatellut tehdä ensi viikolla jälkkäriksi. Tässä helpossa suklaamoussessa on nimittäin pikku juju: tavallisen kuohukerman sijaan päätin korvata puolet kermasta uudella Arla Lempi hapatetulla kermalla.  Hapatettu kerma, joka sisältää vain kermaa ja hapatetta, nimestään huolimatta  sopii hyvin myös tällaisiin makeisiin ruokiin ja leivonnaisiin, sillä se syventää ja raikastaa ja kirpsakoittaa pikkuisen makua -suklaamoussehan on tunnetusti tuhtia herkkua. 

LAKRITSI-SUKLAAMOUSSE, 6 ANNOSTA

Tarvitset:

  • Arla Lempi hapatettu kerma n. 1dl
  • Kuohukerma 1dl
  • 200 g laadukasta tummaa suklaata
  • 0,5dl sokeria
  • 2 kananmunaa
  • 1 rkl voita
  • Lakritsikastiketta, lakua, marjoja ja minttua -tai mitä mieli tekeekään

Tee Näin:

  1. Erottele valkuaiset ja keltuaiset toisistaan. Keltuaiset kuppiin ja valkuaiset kulhoon.
  2. Lisää valkuaisiin sokeri, ja vatkaa napakaksi vaahdoksi. Jätä odottamaan.
  3. Pilko suklaa vesihauteeseen ja lisää ruokalusikallinen voita joukkoon. Sulattele rauhallisella lämmöllä, ja sillä aikaa...
  4. ​Kaada kulhoon hapatettua kermaa ja kuohukermaa puolet ja puolet, eli 1dl ja 1dl. Vatkaa vaahdoksi kun suklaa sulaa.
  5. Kun suklaa on sulanut, ota kattila pois liedeltä ja lisää keltuaiset sulaan suklaaseen, sekoita.
  6. Lisää kaikki aineet (valkuaisvaahto ja kermavaahto) suklaaseen ja sekoita huolellisesti tasaisen väriseksi
  7. Annostele maljoihin, laita jäähtymään vähintään tunniksi jääkaappiin.
  8. Ota jäähtyneet maljat jääkaapista, ja kaada päälle lakristikastiketta ja koristele lakritsilla, mintulla ja marjoilla

Tuli niin herkullista: seurue kuvaili makua täyteläiseksi ja "artesaanimaiseksi", sopi oikein hyvin myös aikuisten makuun. Hapatettu kerma on koostumukseltaan huomattavasti paksumpaa kuin tavallinen vispikerma, eli suutuntumakin oli täyteläisempi kuin mousse pelkkään tavalliseen kermaan tehtynä.

Tuossa makustellessa tuli muuten mieleen, että kotoinen ja just nyt kypsynyt puolukka olisi oiva makupari tälle suklaamousselle, eli kokeillaan kirpsakoita marjoja seuraavaksi, kun päästään mummulan mettiin!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Anttilan ja Kodin Ykkösen konkurssissa moni sisustuksesta kiinnostunut harmitteli erityisesti Anno Collectionin poistumista. Vaan eipä tarvitse harmitella enää. Anno jatkaa nyt omana brändinään. Mallisto julkaistiin hetki sitten, ja nettikauppa aukeni eilen.

Trendikästä maanläheisin sävyin väritettyä kodintavaraa luonnonsävyissä. Villaa, pellavaa, lasia, juuttia, puuvillaa niin keittiöön, olkkariin kuin makkariinkin, usein kierrätysmateriaaleista. Annon oman nettikaupan lisäksi tuotteita on myynnissä ainakin Hobby Hallissa.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lilou's Crush

Ah ihanaa,  viimein olen päässyt keuhkoja ikävästi kolhineen astetta rankemman lenssun jälkeen vähän liikkeelle -kävelemään vain, mutta happea haukkaamaan yhtä kaikki. Kävin Ympyrätalon apteekissa, ja askeleet veivät ylös kohti Kallion kirkkoa. Nappasin kuvan kotikadusta, ja sain ajatuksen kiertää lähistön vanhojen osoitteiden kautta. Täällä on vierähtänyt jo yli 20 vuotta, ja osoitteita mahtuu etenkin nuoruusvuosiin melkoinen määrä. Tervetuloa siis kotikatukierrokselle, joskin. vähän vajaalle sellaiselle. 

Hämeentiellä Kalliossa sijaitsi järjestyksessään toinen Helsingin kodeistani, ensimmäinen oli Malminkadulla Kampissa. Tässä kodissa en ollut kovin onnellinen, moniakaan iloisia muistoja ei tule heti mieleen. Seutu oli noihin aikoihin levoton. Mm. narkomaani kävi kimppuuni takaapäin keskellä kirkasta päivää, ja työnsi minut bussikaistalle. Sieltä minut kävi nostamassa ylös lähikaupan kauppias, joka myös soitti poliisit paikalle. Kyseinen tapaus jäi kiinni melko pian käytyään vanhuksen päälle vähän kauempana Katri Valan puistossa. Joinain öinä kotiovesta yritettiin tulla sisälle, kävi ilmi, että yläkerrassa tehtiin muutakin kuin ternimaitobisnestä. Poliisiautot lähimaastossa olivat turhankin tuttu näky. Että semmoiset kivat, kevyet muistot pulpahti pintaan päällimmäisenä. Kun kaivelemaan oikein kävi, niin onneksi niitä hihityttäviäkin muutama löytyi.

Seuraava osoite sen sijaan suorastaan tulvii iloisia muistoja! Siltasaarenkadulla, vain muutaman hassun korttelin päässä Hämeentieltä vietin hauskimpia sinkkuaikoja. Muutto kävi helposti, naurattaa (ja vähän itkettää) vieläkin, kun kahteen pekkaan serkkupuoleni kanssa kannettiin sohva katuja pitkin uuteen kotiin, ja roudattiin 8. kerrokseen... Aivan kipaisumatkan päässä asui monta hyvää ystävääni. Ihania ihania ihania aikoja. Rakkaus, mikäs muukaan, kuljetti aikanaan täältä Ullanlinnaan ja sieltä Töölöön, mutta ihan sinne saakka ei kävelylenkkini ulottunut.

Kulmakatu on yksi lempiosoitteistani Helsingissä. Tuo edellä mainittu rakkaus päättyi ja muuttui ystävyydeksi, ja aloitin uuden elämänvaiheen särkyneen sydämeni kanssa mitä suloisimmassa miniasunnossa. Aluksi haikeita, mutta pääosin kuplivia, iloisia, hauskoja ja railakkaita aikoja tarjosi Kulmakatu. Tässä miniasunnossa asuessani tapasin nykyisen aviomieheni -ja sain riiausaikana kokonaisen bändin miehen lisäksi elämää rytmittämään. Miestä, tuolloin poikaystävää, vei keikat ja levynteko yhtenään kauas maailmalle, ja että yhteistä aikaa löytyisi edes vähän, hyvin nopsasti hän muutti kämppäkaverinsa luota kitaransa, bassonsa ja kassillisen vaatteita luokseni. Sopu antoi sijaa, ja ilman vuokrasopimuksen päättymistä olisimme varmasti viihtyneet täällä tosi pitkään! Muutimme Pietarinkadulle, mutta asunnossa oli pahoja probleemia, ja jo kuukauden päästä jouduimme keräämään kimpsut kasaan. Huh sitä roudausta!

Sitten tuli Liisankatu ensimmäisen kerran. Asuntomme oli kivan kokoinen, mutta sai alakerran ravintolan savut sisäänsä, ja makuuhuoneen seinän takana asui elämäntapajuhlija. Ilmankos vuokra oli puoli-ilmainen! Sinnittelimme melko pitkään, mutta kun kaupungin terveyselinkin totesi asunnon asumiskelvottomaksi noista syistä, muutto oli pakolla taas edessä, emmekä halunneet palata remontin jälkeen asuntoon.

Ostimme asunnon  Aurinkolahdesta, ja olipa se mainio! Kahden vuoden asumisen jälkeen kuitenkin palasimme Kruununhakaan, Kristianinkadulle. Siellä asustimme toisessa omistusasunnossamme, joka oli remonttimme jälkeen söpö kuin nappi. Ja miten merkittävä koti se olikaan: esikoisemme syntyi juuri, kun remontti alkoi olla loppusuoralla. Ihanaa aikaa! Pikku kaksio kävi kuitenkin pieneksi, myimme sen, -ja muutimme samassa talossa muutaman kerroksen ylöspäin kolmioon. Tällöin aloitin bloggaamaankin, eli tämä koti on aikanaan kuvissakin näkynyt. 

Ja viime käänteet tiedättekin. Reilut viisi vuotta ihanassa Vartsikassa, kunnes jälleen palasimme tänne Krunikkaan. Meidät voi näköjään yrittää saada täältä pois, mutta joku magneetti tänne meitä näyttää vetävän -turha taitaa olla taistella vastaan!

Neljä kilometria oli varmasti liikaa kuntooni nähden, onneksi tahti oli rauhaisa. Vanhoja kotireittejä oli vain niin kiva kierrellä. Täytynee joku päivä käydä vielä Ullanlinnan kahden kodin ja Töölön kodin kautta, sitten on kaikki kuljettu!

 

Share
Ladataan...

Pages