Ladataan...
Lilou's Crush

Kaupallinen yhteistyö, Pattex, Aero 360

Luin jokin aika sitten mökkiläisten FB-ryhmästä ensimmäistä kertaa kosteudenpoistajista, ja kiinnostuin heti. Meidän saarimökkimme talvehtii ihan horroksessa, vailla ylläpito- tai muutakaan lämmitystä, ainakin toistaiseksi. Kosteudenpoistaja tuntui siksi heti kovin kiinnostavalta, sillä kylmillään olevien rakennusten kanssa eläneet tietävät, miten tärkeää on pitää mökin tilanne optimaalisena, että ylimääräistä kosteutta ei pääse muodostumaan.

Sain aivan sattumalta pian tuon ensikohtaamiseni jälkeen yhteydenoton Pattexilta, ja näin pääsin jo hyvissä ajoin kotona tutustumaan systeemin toimivuuteen. Meille saapui siis yksi "Pate" eli Aero 360-tuote kotiin. Ja kun kerran innostuin, ostin vielä toisen sen kaveriksi, eli nyt on vehkeitä testattu huolella.

Kotona sijoitin Patet, anteeksi, Aero 360:t kodinhoitohuoneeseen ja kylppäriin. Nämä valitsin siksi, että asumme ylimmässä kerroksessa ikivanhassa talossa painovoimaisen ilmanvaihdon armoilla. Ilman vaihtuvuus ja sitä myötä kosteuden poistuvuus ei ole ihan samaa luokkaa kuin uusissa taloissa  (tai kuin alemmissa kerroksissa meidän lyhyemmän putken vuoksi). Kosteutta kuitenkin kertyy ihan samalla tapaa täällä yläkerrassakin: suihkussa käydään pienintä lukuunottamatta joka ilta, pesulla toki hänkin, ja lisäksi pestään ja kuivataan pyykkiä isoja määriä, sellaista normielämää mitä nyt lapsiperheessä vietetään.

 

Paten saa muuten näppärästi piiloon, koska ei ole kooltaan jättiläinen, kuten esimerkiksi on makkarin ilmanpuhdistajani...siellä se piileskelee verhon takana...

Varsinaista suuresti häiritsevää kosteushaittaa ei onneksi ole syntynyt, kunhan huomioin, että pesen pyykit ja käytän kuivuria aina kodinhoitohuoneen ovi auki: pari kertaa miehen laitettua hetkeksi oven vahingossa kiinni kun kuivuri on päällä, on kodari ollut kuin turkkilainen sauna! Siitä sen huomaa, miten paljon kosteutta kuivuri kuivatessaan ilmaan puskeekaan. Meikäläinen on tuolloin kiroillut kuin merimies, sillä ko. huoneessa majaansa pitävä kosmetiikkani ei todellakaan pidä kosteasta ja kuumasta (siksi ei ole kotiutunut kylppäriin) kuten nyt tietysti rakenteetkaan, se vielä tärkeämpänä. 

Aero 360:t istua möllöttivät ensimmäisen päivän ihan kuivina, ja mietin jo, että "heruuks" sieltä ikinä mitään. Mutta niin vain sinne pikkuhiljaa alkoi tipoittain valua ilmasta tuon aeron sisällä olevan donitsin näköisen kapseliin kerääntynyttä kosteutta.

Paten käyttö on tosi helppoa: kosteutta imevä donitsin näköinen tabletti asetetaan laitteen valkoiseen kanteen sisäpuolelle, kansi napsautetaan kiinni ja laite laitetaan mihin sattuu sopimaan -seinän ja laitteen väliin kannattaa jättää 10cm rako, että ilma pääsee kiertämään ja poistamaan sekä kosteutta että neutralisoimaan epätoivottuja ödööreitä (kuvausteknisistä syistä nämä meidän on nyt lähempänä seinää kuin hommissa ollessaan). Teho riittää 20m2 huoneessa 1-3kk, eli meidän pikkuriikkisissä kylppärissä ja khh:ssa kestää yksi donitsi tosi pitkään varmasti tosi pitkään. Saapa nähdä, koska laitetaan seuraavat rinkulat!

 

PS. Tuossa aluksi mainitsemalleni mökillekin hankin pari Patea odottelemaan, katsotaanpa, miten siellä toimivat, kun oikein kunnolla intoudutaan saunomaan! Omani ostin Claes Ohlsonilta, ja sen lisäksi löytyy ainakin Tokmannilta, Bauhausilta ja Cittarista.

 

 

 

Share

Ladataan...
Lilou's Crush

Olemme asuneet nykyisessä kodissamme aikalailla tasan neljä vuotta. Se on pitkä aika kaltaiselleni nomadille, joka aiemmin muutti vuoden-parin välein  lukuunottamatta kymmentä viimeiseksi lapsuudenkodiksi jääneessä kodissa vietettyä vuotta. 

Tästä pitkästä aikaajaksosta on seurannut eräs meidän perheessä ihan uusi juttu: tavaraa alkoi kertyä ihan huomaamatta. Entisessä kolmen huoneen ja keittiön kodissa sellainen olisi ollut sula mahdottomuus(kuten tietysti myös aiemmissa kaksiossa-kolmiossa-yksiössä-kaksiossa-yksiössä-kaksiossa... mitä näitä nyt onkaan ollut). Yhtäkkiä huomasin, että jestas, ruuhkavuodet ja lapsiperhearki ovat tuoneet huomaamatta mukanaan myös perkaamattomat lastenvaatesäilöt, ja omissakin oli hiukan tekemistä. Kirppiksellä kävin toisinaan, ja säkkitolkulla olen lahjoittanut pieniä vaatteita eteenpäin, mutta silti näin pääsi käymään. Ei mitenkään tukalaksi elo mennyt, mutta omalla mittapuulla poikkeukselliseen tilaan kyllä päästiin.

Vajaan vuodenverran olen siis karsinut kertynyttä, silmäillyt, pohtinut ja karsinut vähän lisää. Niin omia kuin yhteisiäkin kamppeita. Sisäinen hurraa-huuto, ja samalla haikea häilähdys tuli, kun ensimmäiset vauvatavarat on nyt saatu kiertoon. Sinne pääsi sitteri uuteen kotiin, samoin yhdet rattaat, ja pikkuhiljaa muutakin. Tarpeettomiksi käyneiden tavaroiden, esineitten ja vaatteiden päästyä kiertoon on tullut jotenkin mukavasti ilmava ja kevyt olo. 

Sitten kuulin Konmari-aatteesta. Luin häthätää  englanninkielisen tiivistelmän, ja laitoin heti ruksin jonotuslistalle kirjastoon. Viimein reissusta palatessani sain japanilaisen järjestelijägurun Marie Kondon Siivoamisen elämänmullistava taika -kirjan käteeni, ja ahmin sen samalta istumalta. Aivan mahtava opus! Inspiroiva, vähän lapsellinen, helppo ja selkeä, hauska, herättelevä ja kertakaikkiaan toimeen pakottava, jos asia millään lailla kiinnostaa ja koskettaa -kun kirjan lukee Suomi-suodatin silmillä, saa japanilaiseen elinpiiriin kirjoitetun kirjan kyllä toimimaan täälläkin.

Tiivistettynä, Marie Kondo toteaa, että elämänsä saa järjestykseen, ja hyviä asioita alkaa tapahtua, kun yhdellä rysäyksellä laittaa koko kotinsa kuntoon hävittämällä turhat tavarat, jotka eivät tuota iloa. Sain mainioita oivalluksia kirjan sivuilta, yksi suurimmista kenties se, että tavaraa ei perata totuttuun tapaan hylly tai kaappi kerrallaan, vaan laji kerrallaan.  Aloitetaan vaatteista, ja kasataan vaikkapa kaikki yläosat kodin joka ikisestä nurkasta esiin, ja tehdään huolellinen läpikäynti. Ja samaa rataa siis kaikki muut esineet, tähän on oma tarkka järjestyksensä.

Filosofiaa aivan sen kaikkine mutkineen en allekirjoita, enkä oikeastaan pystykään, sillä kuudessa kuukaudessa en kertakaikkiaan pysty käymään omaa kotiamme läpi sen joka kolkalta, vaikka uskonkin, että vähän kerralla järjestäessä työ ei lopu koskaan... Koetan siis järjestää "vähän enemmän kerralla". En koskaan todennäköisesti tule tyhjentämään laukkuani päivän päätteeksi ja laittamaan tavaroita sieltä omille paikoilleen ja keräämään niitä taas aamulla. Edelleen alennan joitakin vaatteita "edustusvaatteista kotiasuiksi", sillä olen viimeisen vuoden aikana yhtäkkiä alkanut käyttää farkkuja myös kotona, mikä ennen olisi ollut ennenkuulumatonta. Kirjojen karsintaan en taida myöskään pystyä ihan konmari-aatteen mukaisessa määrin, mutta siihenkin kirjasta sain ehkä hitusen pontta, että nyt hyllystä nousevat lempikirjat paremmin esille.

Hihittelin lukiessa moneen otteeseen, että "odotappa, kun saat lapsia" mutta moni pikku juttu todella toimii, ja tuo kovasti iloa -järjestin esimerkiksi kokeilumielessä toppi-, t-paita-, alusvaate- ja sukkalaatikkoni konmari-opein, ja mikä nautinto onkaan nyt sielä vaatteita poimia. Näen kaiken, ja ne vievät vähemmän tilaa, ja jotenkin liukusävyyn vaaleasta tummaan edestä taakse asetellut laatikot tyydyttävät sisäisen pikku perfektionistini (joka on suosiolla laitettu pitkälle etelänmatkalle näiksi ruuhkavuosiksi) aisteja. Tänään tein saman systeemin vauvan vaatteille, aaaaah mikä selkeys laskeutui ritiläkorikaappiin! Mies seurasi mielenkiinnolla sivusta, ja nyt kun tovin aikaa olen konmari-aatteita mukaellen toteuttanut, on huomannut hänkin hyödyt, ja "konmaroi" jo itsekin joitain juttuja, ja on aika innostunut muutenkin tästä kevyemmästä tavaramäärästä. -Enäähän emme tokikaan taittele pyykkejä, vaan verbi "konmaroida" on tullut jäädäkseen tähän huusholliin niin tuolle rullaustekniikalle kuin kaikelle sortteerauksellekin.

Siellä konmarointia harrastavia? Etenkin jos olet todella laittanut puolessa vuodessa kaiken uusiksi, KERRO! Ja jos siinä sivussa taloudessasi asuu muitakin ihmisiä, jaa taikasi!

PS. Tarttuvaa on, tämä konmarismi, sillä eilen tartutin taudin myös kyläilevään ystävääni, jolla samankaltainen karsimisvaihe on ollut menossa kuin itsellänikin. 

Share

Ladataan...
Lilou's Crush

Minulla ei ystäväni mukaan ole mitään oikeutta hihittää tyttäreni valitsemalle ihka ensimmäiselle oman rahan pitkään harkitulle ostokselle. Samoin nauttimani luottamus shoppailuavustajana on iäksi mennyttä. En välitä. Suuri tonttujahti on viimein päättynyt, aikalailla vuosi alkamisestaan.

 

PS. Harmaan kaverin nimi on Lis, tontulle vahvasti ehdolla on Torsti tai sukunimeemme rimmaten internatsionaalimmin Torsten. Muhitellaan.

Share

Ladataan...
Lilou's Crush

Ei kesää ilman remonttia. Jos sitä ei kaipaa keittiö ja kylpyhuoneet, pihan terassit on nätisti paikallansa, niin mitäs jos käytäisiin ihan vain muuten hommiin, ettei taidot pääse ruostumaan. Tulevana kesänä meillä todennäköisesti käynnistyy tuolileikin henkeen suuri huoneleikki. Tuolileikistä poiketen, tässä kukaan ei jää ilman. Vai olikos se sittenkään ihan niin?

Alkuperäinen ajatuksemme oli istuttaa molemmat tyttöset loppukesästä samaan huoneeseen. Tämä oli vanhemmastakin lapsesta kiva ajatus. Kun aikamme mallailimme sänkyjä, leluja ja säilytystiloja, hiipi mieleen ajatus, että entä jos kuitenkin pyöräyttäisimme paletin uudemman kerran ympäri jo vähän aiottua aikaisemmin. Luopumalla työhuoneesta saamme nimittäin molemmille tytöille heti omat huoneet, mikä on kyllä koululaisellekin varmasti ihan kiva juttu. Tuo työhuoneemme on syvien kaappien johdosta melko pieni, mutta kyllä sinne saadaan sovitettua se tyttösen suurin toive, ikioma parvisänky, jonka alle saa rakennettua mukavan majan. 

Työtila on kuitenkin edelleen oltava, joten loppujen lopuksi se olen tässä leikissä minä, joka jostain luovun, nimittäin lähes täydellisesti järjestetystä vaate- ym. huoltokeskuksestani. Työtilalle ainoa fiksu, rauhallinen ja järkevä  paikka kun löytyy alakerran epähuoneestamme, jossa vaatekaapistoni sijaitsee. No, mitäpä sitä ei tekisi perheensä eteen... Ei työtila kuitenkaan koko huonetta täyttäisi, kissanviikset, mies vain suuruudenhulluissa kuvitelmissaan niin taisi ajatella, kun koko tilan värjäsi tuolla "työhuonevärillä".

Sen lisäksi pohdimme vielä, josko kuopus siirtyisi nykyiseen vanhempien makuuhuoneeseen, ja me siirtyisimme nykyiseen lastenhuoneeseen, jonka yhteydessä on myös vaatehuone ja runsaammin kaappitilaa. Huone taitaa myös olla hippusen isompi kuin nykyinen makuuhuoneemme, vaikka pohjapiirros toista väittääkin, se on vain suuntaa-antava tuossa kuvana. Etuna olisi myös se, että lasten leikit kesällä sujuisivat mukavammin suoraan omasta huoneesta terassille-ja-takaisin juostessa, sitä ravausta on nimittäin pal-jon. Iltamyöhällä saunan jälkeen joutuisimme tosin sitten hipsimään nukkuvan lapsen ohi vilvoittelemaan... No, katsotaan, tämä vaihtoehto on vielä kiikunkaakun, ehkä pysymme entisessä mallissa alakerran makuuhuoneiden osalta.

Mutta jottain ainakin taas tapahtuu. Kiva päästä taas suunnittelupuuhiin.

 

 

Share

Ladataan...
Lilou's Crush

Reilut kaksikymmentä vuotta sitten neuloin äitille raidalliset lapaset. Sen jälkeen ei ole lapaslanka sormia kutitellut, kunnes sain viime viikolla (älkää kysykö mistä, en osaisi vastata, olen äimistynyt) aivan järrrkyyttävän, suorastaan pakottavan tarpeen alkaa neuloa. Siis niin kovan himon, että nukkumaanmenon sijaan kello 2.27 googlailin muistin virkistykseksi neulesanastoa (tämä sivusto muuten eri hyvä kaltaisilleni uudestaan aloittajille: Punomo. Videoita, kuvia ja selkosanaisia ohjeita.)

Kohtausta seuraavan päivän luppohetket käytin penkoessani komeroita ja laatikoita löytääkseni puikot, joita tiesin omistavani ihan kivan nipun männävuosien lapas- ja kaulaliinatehtailulta. En tietenkään löytänyt. Hiki tuli, ja ärsytys, miten muka eivät olleet muiden etäisestikään käsitöihin viittaavien objektien seurassa. Yhden kerän villalankaa sentäs sain saaliikseni. 

Sitä seuraavana päivänä pakkasin vauvan kärryihin ja kävelin päättäväisesti reilun kolmen kilometrin päähän inhassa vesisateessa ja viimassa, koska neulomustarve oli jo noussut pakkomielteiselle tasolle. Mukana oli myös tarkat värikoordinaatit eskarilaiselta, siniset tumput ne tulla pitää.

Ja kun viikonloppu saapui, kuului viimein hento sipse upouusista bambupuikoistani. Oikein-nurin-oikein-nurin... Aaaaaah! Jo helepotti!

Share

Pages