Ladataan...
Lilou's Crush

Vietettiin miehen kanssa ikimuistoinen ilta kaksi kesää sitten NoLiTassa (New Yorkissa, North of Little Italy -sanoista eli alueen määrittelystä tuo nimilyhenne, jos ei tuttu juttu). Silloin yksissä tuumin päätettiin, että tänne vielä tullaan kahteen pekkaan jossain ei-niin-kaukaisessa tulevaisuudessa viettämään aikaa, ilman lapsukaisia. -Koko kesän reissu rapakon takana perheenä oli paras koskaan, mutta aikuisaika, ei ole yliarvostettua se, ei.

 

Ja oh behold.  Jos luoja suo, oksut, rokot, räät ja rutot kiertää meidät syksyllä, sinne me suunnataan syyskuun lopussa! Olin jo luopunut toivosta kohtuuhintaisiin lentotiketteihin, mutta tällä kertaa rutiinitsekkauksessa sellaiset yllättäen pomppasivat ruudulle. Pikainen varmistus, että voin käyttää kesäloman työllä täyttyneitä päiviä tähän, soitto appiukolle että lastenhoitotarjous todella piti paikkansa, varmistus, että ystävä on kaupungissa tuolloin ja kyllä. Liput on nyt ostettu! Pikkuisen pidennetty viikonloppu meidän lempparikaupungissa odottaa!

Tunnustan, että en oikein malta pysyä pöksyissäni. ESTA meni juuri vanhaksi, eli sen päivittämisellä voisi aloittaa tosifiilistelyt. Huvittavaa on, että hoidettavien asioiden jälkeen ensimmäisenä mielessä pyörii vain kaikki ne ihanuudet, missä ja mitä haluan syödä... Pitänee alkaa treenaamaan vatsalaukun venyttämistä.

PS. epäloogisesti kuvat eivät ole yhtä lukuunottamatta Nolitasta, vaan ihan kaik puolelt kaupunkki.

 

Ladataan...
Lilou's Crush

Kanalinjalla jatketaan tiiviisti! Tällä kertaa yksi unholaan jäänyt ravintolavinkki Brooklynistä! Kyseessä on yksi paikallisen ystäväni ja hänen poikansa lempiravintoloista, Sweet Chick. Simppeliä, hyvää, paikallista (joka tuntui olevan kovin trendi) ruokaa ja aika erikoisia juomia kohtuuhinnoin. Kuulemma tämä on ennenmuuta mieletön brunssipaikka viikonloppuisin, mutta eipä ollut valittamista arkilounasaikaankaan -paikka oli myös täpösen täynnä, ja hetken jonotimmekin saadaksemme pöydän neljälle.

 

Pääjuttu Sweet Chickissä ovat "fried Chicken and waffles", koko lista on etelävaltiolliseen tyyliin rakennettu, ja sieltä löytyy monta amerikkalaista lohturuokaa (esim. klassikko mac and cheese, jota lapsiystävälleni tilattiin) kuten nettisivuillakin kertovat (ovat muuten todella kivat ja elämykselliset ravintolan verkkosivut).

Olin itse aamupalasta vielä niin täynnä, että närpin vain vähän miehen kalkkunaklubivoileivästä, ja tilasin tarjoilijan suosituksesta ricotta-mustikkapannarin. Loppupäivänä ei sitten tarvinnutkaan juuri muuta syödä, oli meinaas tyyliin sopien aika valtava annos.

 

Osoite: Sweet Chick Brooklyn, 164 Bedford Ave, NY 11211

 

PS. Lasten kanssa liikkuville, paikka ottaa hyvin pienet vieraat vastaan, mutta ei ole järin ratasystävällinen.

Ladataan...
Lilou's Crush

Kaupallinen yhteistyö Siipikarjaliitto

Voin kertoa, että tämä yhteistyö on yksi erikoisimmista ja hauskimmista, mitä olen kuunaan tehnyt. Lähdimme nimittäin munan perässä Somerolle selvittämään mysteeriä, millaista tuotosta se luomukana puskee.

Saimme siis koko perhe kutsun visiteeraamaan yhteen Suomen 36 luomumunatilasta. Kuulosti jotenkin aeeeevan ihanan kreisiltä, eli ilman muuta otettiin haaste vastaan, sillä se sopi täydellisesti loppukesän teemaamme: "Kotimaanmatkailua ja Kanahommia". Nykin reissun jälkeen nimittäin teimme pistoreissuja pitkin poikin Suomenmaata tuikituntemattomiin kolkkiin, ja samaan aikaan paras ystäväni otti ja majoitti kotipihaansa Villa Nuppulaan luomukanoja! Nuppu vietti kesän onnellista kanafarmarin elämää neljän kanansa ja Keekki-kukkonsa kanssa, joita käytiin ihailemassa aina, kun mahdollista. Ihania. Ihania ja luonteikkaita, ja munivat kaikenpäälle varsinaisia kultamunia (ainakin kappalehinnaltaan, kun lasketaan noille lellikeille hinta per tuotos...).

No, nyt lähti tarina sivuraiteille, palataan Someron reitille. Kauniina heinäkuisena maanantai-aamuna pakkasimme koko meidän poppoon Nissaniin ja aloitimme road trippimme kohti Someroa. Tunnustan häpeillen, että ennen tätä matkaa en osannut sijoittaa Someroa kartalle, mutta nytpä osaan, ja hyvä niin. Eikä vähiten siksi, että matkan varrella oli tarjolla kauneinta kotimaata.

Sää suosi, matka sujui joutuisasti, mutta kaikki ei kuitenkaan mennyt tuona maanantaina Somerolla kuin Strömsössä. Tilan emäntä, joka oli lupautunut meille tilaa ja tuotantoa esittelemään ja kertomaan luomumunien tuottamisesta aivan kaiken ja kaikenpäälle kokkailemaan lounaat matkalaisille, olikin joutunut jumiin Helsinki-Vantaan lentokentälle. Että tehtiin tällainen vaihtokauppa sitten, me etelän hetelmät sinne ja hän tänne.

Saimmekin oppaaksemme hyväntuulisen syntyperäisen somerolaisen, tilan farmarin Antti-Jussin. Eipä Antti-Jussi aamulla tiennyt, millaiseen päivään herää, sillä aamulla kanalaa kohdannut varsinainen tragedia: minkki oli päässyt tarhaan riehumaan, ja 116 kanaparkaa kohtasi maallisen vaelluksensa päätepisteen. Minkin ilkivallan aiheuttama poikkeustila vaati melkoisia järjestelyjä, jotta päivärutiinit saatiin sujumaan ja kanaressut eteenpäin kohti viimeistä leposijaansa. Tämän hässäkän päälle hälle tupsahti vielä syliin yllärinä nelipäinen helsinkiläisturistijoukko. Monella olisi hymy hyytynyt, mutta ei Antti-Jussilla, ja meillä oli aivan huippukiva päivä -pääsimme jutustelun, tilan kiertelyn ja kahvittelun lisäksi vielä pomon ja tyttärentyttärensä saappaiden perässä astelemaan sinne kaikkein pyhimpäänkin.

Kokoja on tosiaan joka lähtöön! Saimme kotiinviemisiksi myös "tuplamunia" eli tuollaisia jättimäisiä kahden lapsen nyrkin kokoisia kaksoskeltuaismunia.

Tilalla opimme, että luonnonmukainen tuotanto ei tarkoita vain elintilaan, ympäristöystävällisyyteen ja ruokaan liittyviä seikkoja, vaan kanojen luonnonmukaset käyttäytymistarpeet pyritään myös ottamaan huomioon. Kanat saavat luomutiloilla asustella väljästi ja kanamaisen mittapuun mukaan oikein mukavasti, sillä luomukanalan koko on suurimmillaan 3000 kanaa. -Tilalla voi toki olla useita kanaloita. Luomukanaloissa esimerkiksi täytyy olla 5% ikkunaa, että vallan näköalojakin kanoille tarjotaan. Maiseman lisäksi kavereille on tarjolla myös aktiviteettiä, sillä luomukanat pääsevät keväästä syksyyn saakka ulkoilemaan kanalan tarhassa, jossa tilaa on ainakin neljä neliötä per kotko.

Niin tomerina he siinä!

Luulin itse, että luomumunan tuotanto on vielä aika pientä, mutta opinpa taas uutta. Viimeisen 15 vuoden aikana tuotanto on kasvanut lähes viisinkertaiseksi, eli luomutrendi on kovassa nosteessa myös lennostossa. Luomumunien osuus kaikesta munatuotannosta on noin 4%, ja isoissa kauppaketjuista jo kymmenen prosenttia myynnistä on luomua.

Sylillinen valkeaa kultaa, niitä jättimunia, niin suuria, että eivät edes peruskennoihin mahtuneet!

Meidän ostokäyttäytymiseemme kaikella kuulemallamme ja kesän mittaan tapaamillamme kanapersoonilla on ollut merkitystä. Eettisyys ja kanojen hyvät olot miellyttävät kovasti, ja ruoan alkuperä ylipäänsä kiinnostaa yhä enemmän. Samoin luomumunien puhtaus on tärkeää tällaiselle smoothiemaanikolle: raakanakin näitä uskaltaa huoletta popsia. Lisäksi lääkkeiden käyttö kanoille on erittäin vähäistä. Nämä on tärkeitä juttuja etenkin kun käytämme kananmunia aikalailla jäätäviä määriä, jos tällainen slangitermi sallitaan. Tätänykyä yhä useammin kattilassa porisee siis iloisen kirkkaankeltaisen keltuaisen sisältäviä nolla- tai ykköskoodin munia (luomukanalan ja freerange-kanalan koodit nuo nolla ja yksi), vaikka muitakin kyllä vielä tulee joskus ostettua.

Kertokaapa, ladies ja possible gentlemen, suositteko itse luomua, oletteko sekakäyttäjiä, otetaan mitä on tyrkyllä vai vaikkapa sitä ostetaan mitä halvimmalla saadaan-osastoa?

 

PS. Poikkesin myös matkan varrella kolkuttelemassa Baddingin paratiisi-kioskilla, kuten ekasta kuvasta näkyy, mutta ei ollut Baddinggi kotosalla. Ens kerralla sitten.

 

Ladataan...
Lilou's Crush

Kuten jo mainitsinkin, Turun reissulla yövyttiin Radisson Blu Marina Palacessa (aikamoinen nimihärdelli siinä!), ja viehätyin tosi kovasti arkkitehtuurista. Silmiä hiveli etenkin tuo kaunis marmoriportaikko, jonka kaiffarini Henna tiesi kertoa olevan suojeltu. Ei ihme, upea.

Ylläni juhliin lähtiessä oli vähän turhankin tuhdisti vaatetta, olen niin kamalan vilunarka. "Tuhti" tässä sanavalintana ihan tietoisesti, sillä tuolla laatikkojakulla ei varsinaisesti ole hoikentava taipumus... Ulkonahan sitten vastaan paiskasi hellekelin, joten jakku juhli puutarhan sijaan autossa, ja kaiken päälle sipsuttelin avojaloin. Kun kassinkin vielä jätin pois, oli meno huomattavasti maanläheisempi kuin lähtötilanteessa. Näin myös ihan käytännössä, sillä ryömiskelin Monniskan perässä terassilla perä maata viistäen suurimman osan aikaa.

Jälleen kerran yllä löytöjä kaapistani: jakku ja kengät jostakin noin kahdeksan vuoden takaa Zarasta, H&M:n ballerinahamonen ei taida esittelyjä enää kaivata. Pellavatoppi on puolestaan noin esikoisen ikäinen Reiss:in alelöytö. Kiva, kun ovat kestäneet monissa menoissa hyvänä, tykkään jokaisesta. No, kengät alkavat olla taipaleensa päässä, mutta suotakoon se niille.

 

PS. Kaulassakin killuu jotain aivan esihistoriallista, olisikohan hento sydänriipus lahja ihkaekalta poikaystävältä, ellen täysin väärin muista. Niin kaukaa menneisyydestä, että dynastia vallan vaivaa keski-ikäistyvää. Nimeni vuoksi noita sydänriipuksia olen muutaman vuosien saatossa saanut, kuten ehkä arvata saattaa. Yhtä kaikki, kiva löytö näin piiiiiitkän ajan jälkeen, ja sopii tähän hentojen korujen trendiin, joka nyt minusta on kiva.

Ladataan...
Lilou's Crush

Apua apua, jouduin viemään työjuhtani huoltoon jatkuvan jumituksen vuoksi, ja nyt naputtelen miehen koneella. Siinähän on toki kaikki ihan "väärin", pikanäppäimet ihan hömelösti, skrollaussuunta päin hoota ja mitä kaikkea. Mutta eiköhän tästä selvitä. Siinä, missä ne kuvat, joista ajattelin kirjoittaa, ovat nyt Ruoholahdenkadulla taikureiden aka nörttimiesten hyppysissä, täältä koneelta löydän kasapäin sinne matkalla lataamiani kuvia. 

 

Niinpä me lähdetäänkin kuulkaas nyt Coney Islandille! Jee! 

Miten voikin olla, että noin kymmen Nykin reissua takana, enkä kertaakaan ole päätynyt Coney Islandille? Käsittämätöntä! Coney Island on siis Brooklynin kaukaisimmilla perukoilla niemennokassa oleva iki-ikivanha huvittelualue, joka on viime vuosina kokenut ansaitsemansa renesanssin. Brooklyn Downtownista matka metrolla Coney Islandille kestää vajaat puoli tuntia, vähän junasta riippuen. Manhattanilta sitten parikymmentä minuuttia enemmän. 

Coney Islandilta löytyy hienohiekkaista rantaa, eli jo aiemmin vähän vilauttamani Brighton Beach, jossa varpaat voi upottaa viileään Atlanttiin, tahi sitten siirtyä rantabulevardin toiselle puolelle huvittelemaan. Meidän reissujengimme testasi kyllä hiekan, pehmoista oli, mutta pääpaino päiväretkellämme oli ehdottomasti huvipuistoissa.

Huvipuistoja alueella on kaksi: Luna Park ja Denos Wonder Wheel Amusement Park, jotka tosin ovat sulassa sovussa sekaisin ja ripirinnan. Taidan kehdata sanoa, että Luna Park on se, jossa on kaikki kivat laitteet, ja Denos teki olon vain vähän surulliseksi, joskin jännällä tavalla vei mielen ikivanhoihin jenkkileffoihin friikkisirkus-meininkeineen, ongintoineen, hattaramasiinoineen jne.

Siinä, missä Luna parkin laitteet olivat siistit ja hurjat, Denoksella oli pienempiä jopa epämukavan tuntuisia kieputtimia -ei siis hauskoja tai hurjia, vaan yksinkertaisesti nykiviä ja kolhivia.

Olen aina ollut kova kieppumaan, mitä nyt vanhemmiten tullut vähän aremmaksi (ja pahoinvoivemmaksi). Täällä testasin kaikki mahdolliset laitteet, jopa tuon aivan järkkyhirmukamalan (mutta aivan upean) Thundeboltin. Veti kyllä voiton kaikista hurjimuslaitteista IKINÄ! Lankomieheni huusi vieressä apuun milloin mitäkin, itse en saanut suusta ulos kuin "iiiiiiiiiiiihhhhhh" ja "eeiiiiiiiiiiiiiiihhh".  Huh. 

Miljöö ja laitteet olivat siis enemmän kuin kohdillaan. Ainoa, mistä on reissullemme annettava miinusta, on ruokapuoli, sillä rantabulevardilla ja huvipuistoalueella tarjolla oli (kuten odottaa saattoikin) vain ylihintaista rasvamättöä. Corn dogeja, hot dogeja, ranskiksia, wingsejä... Kyllähän niilläkin nälkä lähtee, mutta olo ei kovin hyväksi muutu, ainakaan, jos makaa naama kiinni urheiluhallin tatamin hajuisen laitteen turvamatossa ja sinkoilee kierteellä ylös-alas. Parhaat eväät tarjosikin rannan mangomamma tuoreine mangokukkineen!

PS. Rannan läheltä löytyy myös Aquarium, mutta sinne emme tällä kertaa ennättäneet. 

 

Pages