Ladataan...
Lilou's Crush

Tänään on taas se päivä vuodesta, kun ovikello soi harvinaisen taajaan. Meille on nyt luvassa hyvää vointia koko tulevaks vuodeks, sen verran monta vitsaa on heiluteltu nenän edessä. 

Ymmärrän kyllä, että osaa ortodokseista harmittaa perinteiden sekoittuminen, vähän samaan tapaan kuin halloweenin ja pyhäinpäivän sekoittumien harmittaa syksyllä. Tässä suhteessa olen itse avomielinen, antaa kaikkien kukkien kukkia ja lasten leikkiä, ilo tätä on katsella.

Lämmittää myös sisikuntaa nähdä pieni trulli yhtä innoissaan kuin itse olin aikanaan asuessamme pienen hetken Pohjanmaalla. Kotiin palanneen pikkunoidan saalis oli sellainen, että tälle kyökissä kykkijällekin kyllä herahti vesi kielelle, mutta taitaa olla turha kerjätä kindereitä...

Iloista sunnuntaita!

PS. Meillä ei käynyt vain noitia, vaan pääsiäistiikeri, pääsiäismerirosvo, pääsiäisbatman ja pääsiäiskissa. Että jalostuu edelleen tämä kevyempikin pääsiäisperinne, ja itse täytyy koettaa pysyä perässä. Meillä tosin luotettiin vielä perinteiseen "tee-se-itse-noita" -tyyliin äidin vanhoine mekkoineen ja  knöölinäppyineen kaikkineen.

 

Share

Ladataan...
Lilou's Crush

Pyykinlaittohommat keskeytyivät kylppärin ilmanvaihtohormin kautta etupihalta kaikuvaan lauleluun. Hipsin ulko-ovelle uteliaana katsomaan, mikä kiva leikki mahtaakaan olla menossa.

Kuusivuotias siellä lykki lumityöt tuolla itseään suuremmalla lapiolla, että sisko pääsee päiväunilleen ulos.

 

Jos käyttäisin häshtägejä blogipostauksissa, tähän laittaisin että #sisarusrakkaus. On se aikamoista.

 

 

Share

Ladataan...
Lilou's Crush

Meillä pelataan nykyään kaikki mahdolliset hetket. Muistipelit, lautapelit, korttipelit, kaikki käy. Nyt miehen työmatkan aikana kun ainoa peliseura lapselle on ollut meikäläinen, tuntuu, että vaihtelu peleihin olisi tervetullutta. -Itsekin tykkään kovasti pelailla, mutta samat pelit rotaatiossa alkaa kyllästyttää.

Kaikista eniten tytön mieleen on tuo ylimmässä kuvassa näkyvä, ystäväiseltäni Jenniltä saatu modernin taiteen mestarin Charley Harperin kuviin perustuva muistipeli. Minusta se on hienoin pelimme, ja myös yksi rakkaimmista alkuperänsä vuoksi, mutta voi juukeli, että inhoan pelata sitä, tyttö voittaa minut aina niin perinpohjaisesti!

Vanha klassikko Kimble oli hetken aikaa suuressa suosiossa, nyt on kupla hajoamispisteessä paukuttelusta. Hippopeli oli minusta lapsena hienointa, mitä naapurista löytyi, mutta ostaessani sen nostalgiahuumassa en ollut ollenkaan tajunnut sitä korviahuumaavaa meteliä, mikä haukkaavasta hippolaumasta syntyy! Se on siis hetken pannassa, ihan vain naapurisovun vuoksi... Arvaa kuka oli toinen lempipelini lapsena, ja kun se joulupukin kontista paljastui, olin vähintäänkin yhtä innoissani, kuin paketin varsinainen saaja! Halli Klack on myös lapsen lahjapeli, kiva ja simppeli, tosin sopii minusta parhaiten alle nelivuotiaille, viisveelle on jo "liian helppo nakki", kuten omistaja itse tuumaa.

Junior Unot ovat uusin pelimme, ostettiin se kauppareissulla eilen -etsimme sitä ihan varsinaista peliä, mutta harmiksemme se oli loppunut, ja Unonhimoissamme ostimme sitten nämä pienimmillekin sopivat, ja hauska se on! Häviän siinäkin kyllä jatkuvasti, en kertakaikkiaan tajua, miten se on mahdollista!

Inhokkipelit seuraavaksi: Ellan ja Aleksin pyöräpeli oli ostos alennuslaarista reilu vuosi sitten, enkä yhtään ihmettele, että se oli sinne päätynyt. Lyhyt ja tylsä, enkä pidä edes pelilaudasta. Vali-vali. Vika on todennäköisesti minussa, ei pelissä, mutta en vain siitä ollenkaan pystynyt innostumaan. Ja Hello Kitty peli, don't get me started... peli kestää ikuisuuden ja on ohjeissaan niin epäselvä, että kymmenien pelisessioiden jälkeen en vieläkään ole ihan varma, pelataanko meillä sitä kuten pelin luoja on tarkoittanut.

Viime kesän alkukotireissulta nappasin mukaan lapsuuteni lempipelejä: Afrikan tähden ja oman lapsuuteni lempipelin, Koiramäen muistipelin. Nykyään kulkevat meillä tytön uudelleen nimeäminä "Amerikan tähtenä" ja "Riihimäkenä". -Riihimäki on ainoa peli, jossa melkein peittoan tytön joka kerta, ja siksi se onkin sitten tytön inhokeissa, ja vain jos en ole ollenkaan pelipäällä, hän käyttää sen viimeisenä houkuttelukorttina: "Äiti pelattaisko Riihimäkeä?" ..."No pelataan sitten".

Muita meillä jatkuvasti pelattavia pelejä ovat neljän suora ja yksi hurjan kiva peli, joka sopii siitä alkaen, kun lapset vasta tutustuvat lautapelien maailmaan, on Richard Scarryn hahmoihin perustuva Busytown. Pelissä koko porukka pelaa yhtenä tiiminä ahneita possuja vastaan -pelissä etsitään yksityiskohtia valtavalta pelilaudalta, ja yritetään ennättää lauttaan ja piknik-eväiden pariin, ennenkuin ahneet possut pistelevät ne suihinsa.

Olisiko teillä jakaa jotain hyväksihavaittuja, hauskoja pelejä, joita kesällä kuusivuotiaan kanssa olisi kiva aikuistenkin pelailla? Ajattelin suunnata ensi viikonloppuna pelikaupoille, joten kaikki vinkit on tosi tervetulleita! Myös vinkit peleistä, joihin ei kannata rahaa ja aikaa tuhlata otetaan ilolla vastaan :)

 

 

PS. Mihin ihmeeseen olen hukannut klassikkopelini "heitä sikaa"? Se on mahtava! Lapsena tykkäsin pelata myös köyhän miehen versiota siitä tulitikkulaatikolla :D Myös vanha kunnon Kitkatkatkat täytyisi löytää!

Share

Pages