Ladataan...
Lilou's Crush

Tällä viikolla koko meidän perheellä on ollut niin paljon menoa ahdettuna kalenteriin, että oksat pois. Kummallista, että se tuntui hirveän pitkältä, vaikka yleensä aktiiviset ajat menee nopeasti. Emme olleet mieheni kanssa yhtenäkään iltana kotosalla samaan aikaan, joten viikonloppu tuntuu siksikin vielä mukavammalta, koko perhe kasassa taas. 

Täällä kotona sain kuitenkin yhden pitkään ratkomista odottaneen asian ainakin vähän eteenpäin: Warhol-posteri on viimein ensimmäisellä testipaikallaan, muutaman mutkan kautta -menossa on jo toiset kehykset, sillä edellämainittu kakslahkeinen onnistui kaatamaan ripustamista odottaneet taulut, ja sirpaleitahan siitä seurasi ja uusi Ikea-keikka.

Paikka on aika hyvä minusta, koitetaas hetki näin, tottuisikohan. Ihanaa, leppeää lauantaita. Pullat uunissa ja kahvi tulilla täälläpäin.

Ladataan...
Lilou's Crush

Minulla ei ystäväni mukaan ole mitään oikeutta hihittää tyttäreni valitsemalle ihka ensimmäiselle oman rahan pitkään harkitulle ostokselle. Samoin nauttimani luottamus shoppailuavustajana on iäksi mennyttä. En välitä. Suuri tonttujahti on viimein päättynyt, aikalailla vuosi alkamisestaan.

 

PS. Harmaan kaverin nimi on Lis, tontulle vahvasti ehdolla on Torsti tai sukunimeemme rimmaten internatsionaalimmin Torsten. Muhitellaan.

Ladataan...
Lilou's Crush

Toissa vuonna hankimme kotiimme keinutuolin, tänä vuonna vähän pienemmän jutun, nimittäin Iittalan Aitio -seinähyllyn. Se on napottanut seinässä keittiö- ja olkkarialueen välillä jo pitkän tovin, mutta ei ihan löytänyt rooliaan. Alkuperäiset aatokseni keittokirjoista sen päällä kun menivät romukoppaan: ihan sekaiseksi meni koko seinä sellaisella kokoonpanolla. Viikonloppuna on suunnitelmissa oikein siivousmaraton, ehkä sitten samalla kirkastuu ajatus siitäkin, että mitä tuonne hyllylle laittaisi, poiskaan sitä ei haluta ottaa, vaikka ekat ajatukset nyt mettään menikin.

Minusta tuon hyllyn alle sopisi muuten kivasti tiikkinen senkki tai pieni kaappi, jonka päällä jokin vihreä kasvi, mutta tila ei sellaiseen oikein anna myöden, liikaa huonekaluja en välittäisi tänne laitella. Tässä samaa seutua tuijotellessa pohdin myös punaisesta penkistämme luopumista, istuintilaa on isompia kekkereitä lukuunottamatta ihan riittävästi. 

 

Ladataan...
Lilou's Crush

Jos joidenkuiden tuttavieni, niin lasteni (haltija)kummien koti Helsingin keskustassa vanhassa kivitalossa on sekä tunnelmaltaan että sisustukseltaan ihana. Seesteinen ja ilmava, siellä on hyvä ihmisen hengittää. 

Kyläiltiin kummilassa jälleen viikonloppuna, ja sain luvan ottaa lempparikodista kuvia tänne blogiini.  Ennätin visiittimme venyessä ikuistaa vain otoksia olohuoneesta, mutta jääpä sitten jotain toiseenkin kertaan.

Tervetuloa siis vierailulle!

 

Toivottavasti viihdyitte vieraisilla meidän matkassa, taitaa nimitäin olla aika sulkea ulko-ovi ja lähteä kotia kohden. Lepoa vailla ovat meidän revohkan jälkeen kummitusparat!

Ladataan...
Lilou's Crush

Meillä on eteisessä (joku fiinimpi ihminen sanoisi ehkä "hallissa", siis tuulikaapin jälkeen mutta jo ihan "sisätiloissa") Ikean vaaleat sisalmatot keräämässä ne kengistä tulleet hiekat, jotka eivät jää pysähdy tuulikaapin varsinaiseen kuramattoon. Ovat kestäneet hyvinä parisen vuotta, ja sattuvat vielä olemaan väriltäänkin just nappi valkoöljyttyyn tammilattiamme nähden, hyvin maastoutuvat eivätkä pomppaa silmille. Edullisetkin olivat.

Miinuksena sisalmatossa on se, että kunnon pesu omin avuin on ihan mahdotonta. Pesulapesetys taas maksaa kaksi kertaa maton hinnan, -kertaa kaksi (mattoja on siis kaksi vierekkäin). Uusien osto ei tosiaankaan tunnu järkevältä heti, jos vanha menee likaiseksi, eikä senpuoleeln tuota kyseistä väriä enää löydy valikoimistakaan, vaan se on korvattu tummemmalla. Vaikka matot ovat tähän saakka pysyneet siisteinä huolellisella imuroinnilla ja yksittäisten tahrojen pikaisella poistamisella, kohta alkavat vaunujen renkaat tuoda toisella lailla kuraa ja kosteutta sisälle, ja joku toinen ratkaisu tulee tarpeeseen melko pikaisesti.

Koska tila on napakka ja neliön muotoinen, on sopivan maton löytäminen yllättävän haastavaa!  Aiemmassa kodissa vastaava tila oli käytävämallinen, ja Pappelinan muovinen matto oli eteishommissa täydellinen valinta: kivan näköinen, mukavan tuntuinen jalan alla ja ääreest helppo pitää siistinä. Useimmat muovimatot, niin Pappelinat kuin muutkin, vain tuppaavat olemaan joko "pitkiä ja laihoja" tai jos leveitä, myöskin sitten tosi kookkaita. Meille täydellisin koko olisi noin 160x160, tai jotakin sinne päin, pituuden suhteen hiukan kasvun varaa on, leveydessä vastaan tulee portaikko. Mutta eihän sellaisia tunnu löytyvän.

Ilmeisesti edessä on taas kahden 70x160cm maton hankinta ja laittaminen vierekkäin yhden ison sijaan. Pappelinan säyseän hillitty Svea-matto sävyssä Fossil Grey (Pappelinan pressikuvassa tuossa yllä) miellyttää silmää, mutta vielä enemmän miellyttäisi, jos löytyisi jokin vastaava, vähän edullisempi vaihtoehto.

Pages