Ladataan...
Lilou's Crush

Odaiba on keinosaari Japaninlahdella, jonka rakentaminen aloitettiin jo 1853, tarpeesta suojata Tokiota mereltä tulevilta hyökkäyksiltä. Kolmekymmentä vuotta sitten aluetta alettiin kehittää vuoden -85 maailmannäyttelyn menestyksen myötä, tarkoituksena tehdä siitä kotialue 100.000 asukkaalle. 1990-luvun alun laman myötä Japanin talous romahti ja alue jäi joutomaaksi, kunnes sitä alettiin taas 1996 kaavoittaa uudelleen ja alueelle rakennettiin hotelleja, suuriyritysten pääkonttoreita ja ostoskeskuksia (Wikipedia).

Yhä edelleen aluetta rakennetaan ja kehitetään kiivaasti. Alueesta puhuttiin tulevaisuuden kaupunkina, ja siksipä mekin siitä kiinnostuimme ja lähdimme katsomaan moderneinta Tokiota.

Paikan päälle pääsee sekä perinteisellä metrolla, että meren yli korkeuksissa kulkevalla Monorail-junalla (Shinjukusta otimme metron Shimbashiin, jossa vaihdoimme Yurikamome-linjaan joka on siis tuo monorail). Monorail-ajelu oli yllättäen yksi matkan monesta mieleenpainuvasta hetkestä. Metro kulkee ilman kuljettajaa, ja meillä oli tuuria päästä istumaan ensimmäisiin penkkeihin etuosaan lasin eteen, josta pääsimme ihailemaan joka suuntaan avautuvia huikeita maisemia. Suosittelen ehdottomasti! Jos ensimmäinen tuleva juna on täynnä, jää odottamaan seuraavaa (jonottamaan etuovien kohdalle) niin koet hienon ajelun! Erityisen hieno kokemus lapsille. puikkelehtia pilvenpiirtäjien lomitse, korkealle kaartuvaa silmukkarataa ja lopulta huristella hurjaa vauhtia meren yli.

Saarella sijaitsee lukuisia ostoskeskuksia sekä yksi kauimmas näkyvimmistä maamerkeistä, yksi maailman suurimmista maailmanpyöristä, 115 metrinen Daikanransha-maailmanpyörä, joka harmillisesti ei ollut toiminnassa visiittimme aikana. Sinne olisin todellakin halunnut.

Kävimme lounastamassa Tokio Passin katsomisen arvoiseksi mainitsemassa Venus Fort-kauppakeskuksessa, joka on kirjan mukaan vain naisille suunnattu, varsin hämmästyttävä ostosparatiisi ravintoloineen. Tässä oli ensimmäinen kerta, kun kyseinen opus tuotti pettymyksen, minusta keskus ei ollut oikein mistään kotoisin, vaan aikalailla silkka (laimea) kopio Dubain Ibn Battuta Mallista sinisenä taivaineen ja hämärine kujineen. Erittäin hyvän ja suhteellisen edullisen lounaan, erinomaisesti palveltuna, tosin siellä söimme, joten ei jäänyt ihan tyhjäksi se reissu. Tosin esimerkiksi Aqua Cityn the Decks-ostoskeskuksessa,jossa oli myös mm. Lego-maailma ja muuta toimintaa lapsille, olisi myös hyvää purtavaa löytynyt viihtyisän näköisistä terassiravintoloista, ja noin sata kertaa mielenkiintoisemmassa ympäristössä. Menkää siis Decksiin, jättäkää Venus Fort väliin, on oma suositukseni.

Tyttö ihasteli Venus Fortissa suihkulähdettä, joka olikin parasta antia kauppakeskuksessa, tosin emme olleet liikkeellä shoppailumielessä muutenkaan.

Matkan varrella kohdattua tilataidetta.

The Decks sijaitsi heti rantabulevardin tuntumassa, ja sen edustalta oli hienot näkymät Rainbow Bridgelle, joka yhdistää saaren mantereeseen. Rannalta oli kiva katsella meressä purjehtivia isompia ja pienempiä paatteja, ja lähteepä rannasta myös venekuljetukset eri puolille mannerta.

Hämmentävä näky oli rannassa seisova Vapauden patsas. Kun Ginzassa kohtasimme Deja vu-ilmiön New Yorkin Fifth Avenuelta aina Abercrombie&Fitch -liikkeestä kantautuvaa voimakasta hajustetta myöten, täällä sen aiheutti tämä patsas. Kun Japanissa juhlittiin Ranskan vuotta 1998, Ranskalaiset lähettivät juhlaa koristamaan oman kopionsa Vapauden patsaasta. Patsaasta tuli niin suosittu, että kun Ranskan patsas lähetettiin takaisin, samalle paikalle pystytettiin vuonna 2000 uusi patsas. Hassu juttu, mutta Japanista löytyy kaksi muutakin Vapauden patsasta, Osakasta Amerikkalaisesta kylästä ja Shimodasta, missä amerikkalaisilla on tukikohta. Neljäs patsaista sijaitsi Ishinomakissa, mutta vaurioitui 2011 tsunamissa.

Tyttö oli fiilistellyt etukäteen rantaan pääsemistä niin paljon, että mikään mahti maailmassa ei olisi saanut kenkiä pysymään jalassa, varpaat oli pakko saada santaan. Onneksi päivä oli ollut lämmin ja hiekkakaan ei tuntunut kylmältä. Aikamoinen homma oli putsata hiekat pois pienten varpaiden väleistä, kun taas sukat ja kengät sujahti jalkaan.

Auringonlaskun ihailemiseenn ranta ja rantabulevardi oli mitä parhain paikka, aurinko nimittäin plumpsahtaa suoraan vastapäisten pilvenpiirtäjien taakse. Siellä hempeilivät monet paikalliset, ja koska alueella sijaitsee myös yksi Tokion suurimmista yökerhoista, juhlimaan tulevat porukat kokoontuivat rannalla ja aloittelivat iltaa vilttiensä päällä.

Kaikenkaikkiaan, suosittelen, ihan toisenlaista Tokiota.

PS. Autoista kiinnostuneita varmasti kiinnostaa myös saarella sijaitseva Toytoan auto"museo" Megaweb, jossa on esillä. mm. kaikki merkin uusimmat ja kehitteillä olevat automallit.

 

Share

Ladataan...
Lilou's Crush

Heti reissun alkupäivillä suunnattiin kauan odottamaamme Studio Ghiblin museoon, Mitakaan. Koska päivä oli ihanan lämmin ja aurinkoinen, päätimme metroasemalta kävellä perille parin kilometrin matkan. 

Ja voi onnen päivää, se kannatti; ensimmäiset rohkeat kirsikkapuiden kukat olivat ilmestynee Tamagawa Josui Waterworksin varrelle! Loppureissusta pääsimmekin todistamaan lämpimän ja varhaisen kevään kirittämää sakuraa lähes koko loistossaan -näky, jota en varmasti koskaan tule unohtamaan, mutta siitä tuonnempana.

Kuten jo aiemmin olen kertonut, ollaan koko perhe animefaneja, ja nimenomaan Studio Ghiblin tuotoksille. Etenkin AD:na ja kuvittajana työskentelevä mieheni ei meinannut pysyä nahoissaan matkalla museoon, olihan kohde ihan ensimmäinen mistä puhuimme, kun matkaa ensi kerran suunnittelimme.

Mitaka, jossa museo sijaitsi, tuntui heti matkan varrella jotenkin niin kovin tutulta, sillä niin samankaltainen on ympäristö monissa animaatioissa.

Museorakennus oli jo itsessään elämys, linnamainen vanha kartano, aivan Ghiblin tuotannon henkinen. Kapeita kierreportaita, salaonkaloita, vehreä puutarha patsaineen.

  Harmi kyllä sisällä ei saanut kuvata, joten tässä netistä löytämäni piirustus hahmottamaan rakennusta (kuva linkkinä lähteeseen)

Lapsi pääsi kiipeilemään kissabussiin, mies viettämään aikaa originaalikuvitusten parissa ja minä ihmettelemään animaation tekoprosessia ja taidolla rekonsrtuktuja kuvittajien huoneita ja inspiraatiokollaaseita. Museossa on myös pieni kotoisa elokuvateatteri, jossa katsoimme  kertakaikkisen suloisen leffan, joka kuului lipun hintaan. Museo siis vastasin kaikkia odotuksiamme, suosittelen lämpimästi aiheesta kiinnostuneille vierailua!

 

PS.  kurkkaa ohjeet lippujen hankkimiseen etukäteen täältä (kannattaa, sillä museo mainitsee ottavansa vastaan vain 200 vierasta päivässä).

 

Share

Ladataan...
Lilou's Crush

Shinjukun aseman kautta kulkee päivässä yli 3,6 miljoonaa ihmistä. Kyllä, 3,6 miljoonaa. Olen tänään eilistäkin hämmästyneempi kulkemisen sujumisesta. Tokiossa on nimittäin (ainakin) kolme metroliikennettä eri reiteillä hoitavaa firmaa, ja liput maksetaan matkan mitan mukaan -päivälippujakin on saatavilla, ja ladattavia kortteja, mutta sellaiset eivät olleet tarpeen päivän pieneen ajeluumme.

Yhtäkaikki, lippujen osto, metrolaiturin löytäminen, kaik helppoa kuin heinänteko, vaikka valmistauduin henkisesti tunteeseen, joka myös vieraanmaanmetroasema-ahdistuksena tunnetaan.  Täytyy mainita myös metroon meno ja sieltä poistuminen: laiturilla ovien kohdalle oli merkittynä vihreä viiva, jonka taakse muodostettiin kaksi jonoa. Keskelle jätettiin tilaa metrosta poistuville. Sievästi sisään ja ulos.

Matkasimme tänään Harajukuun, ensin katsastamaan nuorten suosimaa Takeshita Doori-katua. Pari muuta tyyppiä oli siellä kanssa. Toisena havaintona tältä päivältä: se, mitä sanotaan japanilaisessa ihmispaljoudessa liikkumisesta, pitää todellakin paikkansa. Sangen kehittynyt kylkiviiva heillä.

Katu on täpötäynnä pääasiassa teineille suunnattuja vaatekauppoja, kahviloita, crepespaikkoja ja krääsäliikkeitä, sellaista söpötavaraa. Oli kiva ihmetellä pikkuliikkeitä ja hypistellä tytön kanssa pinnejä, nalleja ja kaikenmaailman pinkkiä rompetta. Sitä meinaas riitti.

Vastaan tuli yhtenään upeasti laittautunutta cosplay-porukkaa, matkalla Yoyogi-puistoon hengailemaan. Ahtaalla kadulla ei harmi kyllä oikein pystynyt pysäyttämään olentoja kuvan ottamista varten, vaan oli pysyttävä virran mukana.

(Ilme, kun tajuaa, että akku loppui ja kaikki päivän kuvat on otettu väärällä asetuksella.)

Takeshita Doorin jälkeen sukellettiin syvämmälle Harajukuun. Meiji Doorilta löytyvät ketjuliikkeet ja kauppakeskukset, Omotesandolta yksittäisiä liikkeitä vieri vieressä. Paljon. Jos shoppailu kiinnostaa, Harajukun alueelta löytyy liikkeitä ihan mihin makuun ja mille budjetille tahansa, Bvlgarista aina 105 jenin kauppoihin, joissa kaikki maksaa siis alle euron. Me samoilimme ristiin rastiin sekä näillä suurilla että pienemmillä kaduilla, ja puikahdettiin välillä liikkeisiin sisään. Mies löysi etsimänsä Supran tennarit, oli kovin iloinen. Kävimme myös lelukauppa Kiddylandissa, jota voin suositella -viisi kerrosta kaikenlaista japanilaista lisenssituotetta sekä lisäksi Disneyn ja Muumi-juttuja. Ajattelin ostaa sieltä jonkin pienen kivan matkamuiston, mutta tulin ulos tyhjin käsin. Valinnanvaikeus -kaik jäi sinne.

(mustekalaherkuille oli vientiä)

Erityisen kiva katu oli Cat Street, josta en enää voinut napsia juurikaan kameran nukahtamisen vuoksi. Kävelykatu jatkuu aina Shibuyaan asti, ajateltiin se vielä tepastella joku päivä loppuun saakka, jos joudetaan vain.

Välillä napattiin crepesit ulkovaunusta -jälleen uusi juttu meille: valinta etukäteen, maksu automaattiin, lipukkeen kanssa tiskille. Jono liikkui sutjakkaasti. Syötyä on tullut paljon ja hyvin muutenkin; matkalla takaisin hotellille löytyi minipieni kiva sushipaikka, Standing Sushi, jossa nimensä mukaisesti syödään seisten, kylki kyljessä muiden kavereiden kassa. Nyt on siis testattu paikallinen "susikin" kuten tyttö sanoo.

Huomenna on vuorossa Ghibli Museo. Oi että! Nyt unille, saapas nähdä, maistuuko taas yli kymmenen tuntia kuten viime yönä. Hyvää yötä :)

Share

Pages