Ladataan...
Lilou's Crush

Tätä päivää on kuulkaas odotettu!  Ryhdyin SATS Itiksen perustajajäseneksi reilu vuosi sitten, ja siitä saakka olen odottanut pääsyä upouudelle salille. Mutta kuinkas kävi. Tuli yks tuskainen raskaus, tuli yks synnytys ja tuli monta muuta riesaa. Kertaakaan en ehtinyt perustamallani salilla käydä tiluksia ihmettelemässä, ennenkuin kortti jouti pakastimeen kalapuikkojen kaveriksi. 

Nyt on pitkä odotus siis viimein ohi, ja salikortti sulaa niin että litinä kuuluu. Sulaiskohan kohta joku muukin... Pitäkää peukkuja, se on ny menoa se!

 

PS. Paitsi että nih. Jumppakenkäostoksille pitää ehtiä vielä ennen tuntia, sillä ne olivat yhden niistä kengistä, joiden sopivuuten jalan kasvu vaikutti: bonsaipuuefekti varpaissa ei houkuta. 

PPS. Jostain syystä puhelin ei lähetä kuvia sähköpostiin, joten jotta ei ilman liikunnallista kuvaa vallan jäädä, koipikuva ensimmäisiltä mahavapailta lenkeiltä. Lenkkarit ja trikoot sentäs mahtuu!

 

 

Share

Ladataan...
Lilou's Crush

Olen kuin varsa kevätlaitumilla, kun ikuisuuksien tauon jälkeen pääsen taas lenkkeilemään -reippaasti kävellen hikipintaan-henkeen, juoksun onnistumisesta en vielä tiedä polvileikkauksen jälkeen, eikä tietysti ennen jälkitarkastusta sovi hurjasti riehuakaan.

Kun ennen viimeisintä leikkausta vielä juoksin aktiivisesti, oli paras lenkkikaverini puhelimeen latamaani RunKeeper-sovellus, joka sopii kaltaiselleni tekniikka- ja gadgetfanille oivasti: se monen muun fiksuuden ohella mittaaa niin matkaa, kierrosnopeutta kuin vertaa menoa aiempiin lenkkeihini ja lähettää positiivisia tsemppiviestejä sähköpostiini (maksullisessa Elite-versiossa, ilmaisessa perusversiossa saa myös paljon dataa). Voin sanoa, että kyseinen sovellus todellakin auttoi puristamaan lenkeistä aina vähän enemmän irti, juoksemaan vähän pidemmälle ja vähän nopeampaa kuin edelliskerralla. Käytän RunKeeperiä edelleen joka lenkillä, tällä hetkellä vain valitsen lajivalikosta kävelyn tuon rakastamani juoksun sijaan.

RunKeeperin lisäksi lenkkejäni kirittää Fitbitiltä käyttöön saatu hyvinvointi- aktiivisuusranneke (jonka olen synkannut tietty Runkeeperin kanssa yhteen). Fitbit on tätänykyä ranteessani ihan koko ajan: se mittaa päivän askeleet, aktiivisen liikkumisen ajan, ja mikä minusta mielenkiintoista, unta. Laite saa tsemppaamaan ottamaan vielä muutaman askeleen ja valitsemaan tossut auton sijaan -uteliaana onm yös kiva tietää ihan perusaktiivisuustasokin sellaisina päivinä, kun erikseen ei tule liikuttua.

Tuo unidata-homma on tällä hetkellä aika surkuhupaisaa, koetan kääntää asian päässäni niin, että voin sitten heittää Monnisen kanssa ylävitoset sellaisina öinä, kun mennään yhden herätyksen taktiikalla, ja meikäläiselle kertyy viittä tuntia enemmän unta... No, tässä väsymyksen tilassa liikunnan ja raittiin ilman merkitys vain korostuu, sellaisinä päivinä, kun lenkki on jäänyt väliin (niitä ei onneksi ole montaa) olo on jokseenkin nuutunut, kun taas lenkki-iltoina olo on endorfiinihuppelissa aikalailla virkeä.

Kuinka nopeasti pystyitte, kahden tai useamman lapsen äidit, taas juoksemaan ja urheilemaan täysipainoisesti? Ensimmäisen jälkeen palautuminen oli selvästi nopsempaa, ja tällä kertaa pitää selvästi ottaa rauhallisemmin, sillä en nyt ihan enshätään tavoittele kohdunlaskeumaa tai erilleen jääviä vatsalihaksia... Jälkitarkastukseen saakka saa siis riittää tällainen meno, marraskuussa astuu taas salikortti voimaan. Sitten selviää viimeistään myös tuo operoidun polvenkin sietokyky... jännittää.

Share

Ladataan...
Lilou's Crush

Siitä tunnistaa vaatekaapin tulevan loistoyksilön, kun jo kaupan kassalla haluaisi vetää sen päälleen.

Kruunaan nämä Stadiumin avaruushenkiset juoksupöksyt urheiluvaatteideni kingiksi, sillä ne teki mieli jättää jalkaan jo sovituskopissa ja kipittää anoppilaan! Tänään on kuitenkin lepopäivä, vähän sääliä eilisen rutistuksen jälkeen. Tuollainen pinkki toppi minulla oli jo ennestäänkin, loistava juoksukaveri: kuvasta ei näy, mutta kangas on sellaista ihan pienenpientä reikää, joten ilmastointi pelaa hienosti.Tykkään Stadiumin edullisista SOC-urheiluvaatteista kovasti, miksailen niitä usein Niken romppeiden kanssa. Sukat taitavat olla ainoa urheiluvaate, missä SOCit eivät minulla toimi, malli ei vain istu.

Jäin muuten koukkuun ilmaiseen RunKeeper -sovellukseen. Taitaa olla yksi simppelimmistä sellaisista (toimii iPhonessa). Tykkään erityisesti siitä, että sovelluksen naisääni kertoilee pitkin matkaa matkan etenemisestä, keskivauhdista ja sen sellaisesta, kirittää siis ihan huomaamatta, hyvää lenkkiseuraa hyvän soittolistan kanssa! RunKeeper kertoo juoksun päätteeksi matkan reitin, mitan, kulutetut kalorit ja muut olennaisuudet, ja kerää dataa talteen vertailtavaksi. Maksullinen versio tarjoaa sitten syvempääkin analyysiä, mutta itse koen pärjääväni tällä perusversiolla. Ainoa ärsyynnys on se, että sovellus vaihtaa jatkuvasti matkat kilsoista maileiksi. Pieni riesa ilmaisesta ilosta kuitenkin tuo.

Ei vitsi. Jos ihan pikkiriikkinen lenkki kuitenkin näin aurinkoisen illan kunniaksi...

Share

Ladataan...
Lilou's Crush

Täpötäysin terveenä en harmillista kyllä muistanut ihan joka-ikinen-päivä muistanut olla onnellinen siitä, että pystyin urheilemaan, olin loistokunnossa ja suoriutumaan aikamoisista fyysisistä koitoksista leikiten. Minulle on ollut todella kova paikka se, että polvieni vuoksi olen joutunut luopumaan joistain harrastuksistani kokonaan, ja rakkaimpien pariin päässyt keveästi pikkuhiljaa ja pieneksi hetkeksi ennen seuraavaa operaatiota. Sen jälkeinen aika on vielä mysteeri, mutta kovasti teen töitä, että en vallan masentuisi menetetyistä lenkeistä ja hikilammikoista, vaan pystyisin nauttimaan jäljellä olevista mahdollisuuksista.

Koin tänään illalla aivan valtavan onnentunteen, kun hetken pystyn taas liikkumaan melkein kuten ennen. Niin, että hiki virtaa ja veren kohinan kuulee korvissa. Olin voimani tunnossa, kuten sanonta taitaa kuulua. Hassua kyllä, juuri ollessani siinä "voimani tunnossa" olen yleensä fyysisesti ihan loppu!

Mahtavaa!

Kaikkens antanut on alimman kuvan teema. Mies, lenkkikaverini, muuten rakastaa noita "metsäbodauspaikkoja". Itse preferoin kieltämättä siistejä sisätiloja, mutta toki niitä piti kokeilla kun kohdalle sattui!

Nyt keskityn siis nauttimaan liikunnasta, enkä murehdi tulevia koipikoitoksia tai olemassa olevia kolotuksia.  Syksyn tuomat haasteet aion ottaa vastaan parhaassa mahdollisessa kunnossa. Kenties toipuminenkin sitten helpottuu!

Share