Ladataan...
Lilou's Crush

Tällaisissa maisemissa talvilomaillaan. Minä pötköän sohvalla ja mies huseeraa, siis. Vaikea käsittää, että valtava remonttiurakkamme ihan oikeasti lähestyy loppusuoraa. Viis siitä, että pikkunippelihommia on vielä aaneloselle asti, isot jutut on rappukäytävän jälkeen kunnossa. Nyt on listat maalattu ja odottelevat paikoilleen pääsyä, samoin kaiteet. Siinä ne pötköttää ja nauttii vapaastaan.

Yksi seinä saa pintaansa vielä puhdasta lumivalkeaa (siis Tikkurilan Lumi-maalia) ja betoniportaat uuden harmaan neulahuopamaton. On muuten oiva porrasmateriaali, monia portaikkoja pohtien kuljettuani: turvallinen, lämmin jalan alla, pestävä ja todella kestävä. Vanha matto on nimittäin yli 30 vuotta vanha, ja ennen kuin aloimme remppatouhuihin, todella hyväsä kunnossa. Hämmästyttävää. Omamme on Tarkettin neulahuopaa RTV:stä. Oli muuten tosi vaikea löytää kivassa sävyssä. Ensin ajatukseni oli tumma grafiitinharmaa, mutta portaikon valaistuttua uuden maalikerroksen kautta, halusimme valoisuuden säilyttääkin, ja valitsimme keskiharmaan, joka sopii myös valkoöljyttyyn tammilautaan jota meillä on lattioissa.

Koti on ihana. Valoisa ja avara. Ja erityisesti tykätään erinomaisesta "haptisesta tuntumasta" eli tehdyistä matskuvalinnoista lattioissa ja pinnoissa, tuumittiin juuri tänään. Vieläkään näin kolmen vuoden jälkeen en montaa seikkaa tekisi toisin: kenties vaatekaappeihin mattavalkoiset ovet, mutta sopivia ei ollut saatavilla remontin alkaessa, ja siksi kiiltovalkoista on joka huoneessa olevissa vaatekaappiseinissä.

-Hihittelin, että kohtahan se taitaakin sitten olla uuden remppakohteen etsinnän paikka, siihen nämä remontit nimittäin ovat meillä ovat aina päätyneet :D (ja nyt kuului KOPS kun mies pyörtyi).

Share

Ladataan...
Lilou's Crush

Tuossa se on, meidän makuuhuone hetki sitten. Tällä hetkellä ruuvinvääntimen surinasta päätellen kaapistoa on jo kaatunut. Sen jälkeen siirretään sänky tuonne meidän Epähuoneeseen ja jalan alla ikävän kylmän pyökkilaminaatin on aika lähteä. Jännätään vähän, löytyykö altaa muovimatto kovine liimoineen, vai selvitäänkö vain väärin asetetun kosteudensulkumuovin löytämisellä.

Seinissä on kiva valkoinen melko uusi tapetti, se saa jäädä, ellei purkuhommat aiheuta katastrofeja. Ikkunanpieliin ja terassin oveen maalia, ja toivottavasti meillä on rauhallinen pesä uinua. Kaapistoksi nykyisen massiivisen kaapiston sijaan laitamme n.35 senttiä syvää kaappia, joka vapauttaa hiukan lattiapintaa ja tuo avaruutta. Ei siis mitään huikeita muutoksia, mutta viihtyisyyden kannalta minusta aikas kivoja.

Minä onneton nappasin loppuviikosta jonkun flunssapöpön, joka koittaa ottaa ylivaltaa. Lepoa, ja niin kivojen menojen peruutusta tältä viikonlopulta. Ensimmäinen kerta viiteen vuoteen, kun voin rauhassa levätä ja potea, kun pikkiriikki matkasi eilen junalla mummulaan ja pitää siellä hauskaa.

 

PS. Epähuonepohdinta saatiin päätökseen; se säilyy epätilana, kaapistoa tulee kenties kulmakaapin plus yhden ei-niin-syvän verran lisää, ja Stringin korkeat hyllyt kaappeineen tiilisenää vasten tekemään aulasta viihtyisämmän. Saanpa viimein kivan paikan himoitsemilleni kollaasihommeleille ja äitini tauluille. Kutsutaan sitä vaikka sitten galleriaksi sen jälkeen ;) Kun vielä löydän paikan kauniille ompelupöydälleni, sitten se on siinä.

Share

Ladataan...
Lilou's Crush

Ihan mahtava vappu takana! Ei siksi, että olisi hippailtu kuin viimeistä päivää, vaan koska meidän kotona remppa otti taas raviaskelia eteenpäin. Keittiö sai viiiiimein sokkelit ja minä maalasin työhuoneen ja yläkerran WC:n ovet ja ovenkarmit. Yllättävän iso urakka, vaikka pinnassa on vasta pohjamaali. Mutta jo sekin teki ihan ihmeitä fiilikselle. Hämmennyin vallan, kun ajatuksissani tulin yläkertaan ja edessä oli ihan uudenlainen näkymä.

Sen lisäksi, että sudin noita edellämainittuja, sudin myös kynsiini L'Orealilta testiin saamistani Top Coats- kynsilakoista sitä, johon ihastuin ensi silmäyksellä. Ihan törkeän hieno dalmatialaisefekti, ja roiskepilkut kynsissä saavat myös käsissä olevat maalinjäämät näyttämään melkein tarkoituksellisilta.

Kameraa pitelevä eli näkymättömissä oleva oikea käsi on nimittäin saanut sirot pilkut kämmenselkään ja sormiin telan kanssa teutaroidessani, jotka eivät lähteneet edes lakkabensiinillä. No, jos vanhat merkit paikkansa pitää, meikäläisen hysteerisellä käsienpesutahdilla ovat jo iltaan mennessä valuneet pesuvesien mukana viemäriin.

Nyt en vain malta odottaa viikonloppua, sormet aivan syyhyää päästä käsiksi porraskaiteisiin ja eteisen ja alakerran oviin... Piiloon ruskea viilu, tervetuloa raikas maali!

 

Kynsilakan sävy 916 Confettis

 

Share

Pages