Ladataan...
Lilou's Crush

Kaupallinen yhteistyö Siipikarjaliitto

Voin kertoa, että tämä yhteistyö on yksi erikoisimmista ja hauskimmista, mitä olen kuunaan tehnyt. Lähdimme nimittäin munan perässä Somerolle selvittämään mysteeriä, millaista tuotosta se luomukana puskee.

Saimme siis koko perhe kutsun visiteeraamaan yhteen Suomen 36 luomumunatilasta. Kuulosti jotenkin aeeeevan ihanan kreisiltä, eli ilman muuta otettiin haaste vastaan, sillä se sopi täydellisesti loppukesän teemaamme: "Kotimaanmatkailua ja Kanahommia". Nykin reissun jälkeen nimittäin teimme pistoreissuja pitkin poikin Suomenmaata tuikituntemattomiin kolkkiin, ja samaan aikaan paras ystäväni otti ja majoitti kotipihaansa Villa Nuppulaan luomukanoja! Nuppu vietti kesän onnellista kanafarmarin elämää neljän kanansa ja Keekki-kukkonsa kanssa, joita käytiin ihailemassa aina, kun mahdollista. Ihania. Ihania ja luonteikkaita, ja munivat kaikenpäälle varsinaisia kultamunia (ainakin kappalehinnaltaan, kun lasketaan noille lellikeille hinta per tuotos...).

No, nyt lähti tarina sivuraiteille, palataan Someron reitille. Kauniina heinäkuisena maanantai-aamuna pakkasimme koko meidän poppoon Nissaniin ja aloitimme road trippimme kohti Someroa. Tunnustan häpeillen, että ennen tätä matkaa en osannut sijoittaa Someroa kartalle, mutta nytpä osaan, ja hyvä niin. Eikä vähiten siksi, että matkan varrella oli tarjolla kauneinta kotimaata.

Sää suosi, matka sujui joutuisasti, mutta kaikki ei kuitenkaan mennyt tuona maanantaina Somerolla kuin Strömsössä. Tilan emäntä, joka oli lupautunut meille tilaa ja tuotantoa esittelemään ja kertomaan luomumunien tuottamisesta aivan kaiken ja kaikenpäälle kokkailemaan lounaat matkalaisille, olikin joutunut jumiin Helsinki-Vantaan lentokentälle. Että tehtiin tällainen vaihtokauppa sitten, me etelän hetelmät sinne ja hän tänne.

Saimmekin oppaaksemme hyväntuulisen syntyperäisen somerolaisen, tilan farmarin Antti-Jussin. Eipä Antti-Jussi aamulla tiennyt, millaiseen päivään herää, sillä aamulla kanalaa kohdannut varsinainen tragedia: minkki oli päässyt tarhaan riehumaan, ja 116 kanaparkaa kohtasi maallisen vaelluksensa päätepisteen. Minkin ilkivallan aiheuttama poikkeustila vaati melkoisia järjestelyjä, jotta päivärutiinit saatiin sujumaan ja kanaressut eteenpäin kohti viimeistä leposijaansa. Tämän hässäkän päälle hälle tupsahti vielä syliin yllärinä nelipäinen helsinkiläisturistijoukko. Monella olisi hymy hyytynyt, mutta ei Antti-Jussilla, ja meillä oli aivan huippukiva päivä -pääsimme jutustelun, tilan kiertelyn ja kahvittelun lisäksi vielä pomon ja tyttärentyttärensä saappaiden perässä astelemaan sinne kaikkein pyhimpäänkin.

Kokoja on tosiaan joka lähtöön! Saimme kotiinviemisiksi myös "tuplamunia" eli tuollaisia jättimäisiä kahden lapsen nyrkin kokoisia kaksoskeltuaismunia.

Tilalla opimme, että luonnonmukainen tuotanto ei tarkoita vain elintilaan, ympäristöystävällisyyteen ja ruokaan liittyviä seikkoja, vaan kanojen luonnonmukaset käyttäytymistarpeet pyritään myös ottamaan huomioon. Kanat saavat luomutiloilla asustella väljästi ja kanamaisen mittapuun mukaan oikein mukavasti, sillä luomukanalan koko on suurimmillaan 3000 kanaa. -Tilalla voi toki olla useita kanaloita. Luomukanaloissa esimerkiksi täytyy olla 5% ikkunaa, että vallan näköalojakin kanoille tarjotaan. Maiseman lisäksi kavereille on tarjolla myös aktiviteettiä, sillä luomukanat pääsevät keväästä syksyyn saakka ulkoilemaan kanalan tarhassa, jossa tilaa on ainakin neljä neliötä per kotko.

Niin tomerina he siinä!

Luulin itse, että luomumunan tuotanto on vielä aika pientä, mutta opinpa taas uutta. Viimeisen 15 vuoden aikana tuotanto on kasvanut lähes viisinkertaiseksi, eli luomutrendi on kovassa nosteessa myös lennostossa. Luomumunien osuus kaikesta munatuotannosta on noin 4%, ja isoissa kauppaketjuista jo kymmenen prosenttia myynnistä on luomua.

Sylillinen valkeaa kultaa, niitä jättimunia, niin suuria, että eivät edes peruskennoihin mahtuneet!

Meidän ostokäyttäytymiseemme kaikella kuulemallamme ja kesän mittaan tapaamillamme kanapersoonilla on ollut merkitystä. Eettisyys ja kanojen hyvät olot miellyttävät kovasti, ja ruoan alkuperä ylipäänsä kiinnostaa yhä enemmän. Samoin luomumunien puhtaus on tärkeää tällaiselle smoothiemaanikolle: raakanakin näitä uskaltaa huoletta popsia. Lisäksi lääkkeiden käyttö kanoille on erittäin vähäistä. Nämä on tärkeitä juttuja etenkin kun käytämme kananmunia aikalailla jäätäviä määriä, jos tällainen slangitermi sallitaan. Tätänykyä yhä useammin kattilassa porisee siis iloisen kirkkaankeltaisen keltuaisen sisältäviä nolla- tai ykköskoodin munia (luomukanalan ja freerange-kanalan koodit nuo nolla ja yksi), vaikka muitakin kyllä vielä tulee joskus ostettua.

Kertokaapa, ladies ja possible gentlemen, suositteko itse luomua, oletteko sekakäyttäjiä, otetaan mitä on tyrkyllä vai vaikkapa sitä ostetaan mitä halvimmalla saadaan-osastoa?

 

PS. Poikkesin myös matkan varrella kolkuttelemassa Baddingin paratiisi-kioskilla, kuten ekasta kuvasta näkyy, mutta ei ollut Baddinggi kotosalla. Ens kerralla sitten.

 

Ladataan...
Lilou's Crush

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä Säästöpankki

Olen tainnut kertoa, että olen lähtöisin hyvin pienituloisesta perheestä. Kuusi lasta, vanhemmat taidealan ammattilaisia ja ysikytluvun lamassa nurin mennyt yritys, se sen ajan turhankin tavallinen tarina. Kenties siitä johtuen, olen aina säästänyt silloin, kun elämäntilanne on sen sallinut. Pelännyt sitä pahaa päivää, ehkä? Koululaisena säästin kesätyörahat omaan kotiin muuttoa ja opintoja varten, työelämään siirtyessäni asunnon käsirahaa varten, sen jälkeen vähän pienempiä tavoitteita varten kuten lomat, suuremmat kodin hankinnat ja sen sellaista.

Kun menimme kimppaan mieheni kanssa, huomasimme olevamme erilaisia rahankäyttäjiä (ei hän mikään huithapeli ollenkaan ole, erilainen vain). Löysimme pian meille sopivan tavan hoitaa raha-asiat: minä otan selvää, yhdessä jutellaan ja sitten päätetään, mikä on meille sopivin vaihtoehto. Tämä onkin toiminut kymmenen vuotta hyvin, niin hankinnoissa kuin säästämisessä. 

Viimeisin suurempi säästökohteemme on ollut tämä aika, jota elämme juuri nyt. Olen jäämässä ihan pian päättyvän äitiysloma jälkeen hoitovapaalle, ja jo kun haave toisesta lapsesta tuntui vähän todemmalta, aloitimme varautumisen siihen, että jos tuo haave toteutuisi, voisin viettää myös tämän toisen pienen kanssa hiukan pidemmän ajan kotona kuin vain äitiysloman. Siinä samalla voin saatella esikoista koulutielle ja ottaa vastaan ainakin ensimmäisen puolen vuoden ajan, mahdollisesti vähän pidempäänkin. Säästimme siis näiden hyvin päivien varalle.

Aika helposti hahmotettavia juttuja, ja konkreettisia, nuo edellämainitut säästökohteemme. Nyt kun koti on tässä ja perhe on tässä, mielessä on käynyt myös aika, joka tuntuu olevan jossakin noin viidentuhannen valovuoden päässä: ne kultaiset eläkevuodet. Tuntuu harvinaisen selvältä, että oma eläkekertymä ei tule aikanaan yksinään mahdollistamaan mukavia eläkevuosia, vaikka tässä painaisi hommia vielä niin kauan kuin "alamus" kestää (esikoisen lanseeraama uudissana eiliseltä).  En ollut nuorena tyttönä niin kaukaa viisas, että olisin osannut aloittaa valtion avustaman eläkesäästämisen, ja jos totta puhutaan, ihan omanlaiselta säästäminen, jossa säästöihin ei pääse käsiksi kuin todella pakottavan syyn sattuessa, ei tunnukaan omalta. Olen niin kovin turvallisuushakuinen, myös säästämisessä. 

Vaikka vuosissa mitattuna säästäjänä olen konkari, olen säästämisen tavoissa noviisi. Äitiysloman aikana olinkin päättänyt perehtyä myös muihin vaihtoehtoihin, ja ennätin jo hiukan tutustua kirjallisuuteen ja selailla netistä tietoa rahastosäästämisestä sun muusta. Vielä aika kinkkiseltä tuntui, kuten monen uuden asian opettelu tietysti alkuvaiheessa. Ehdotus osallistua Lilyn ja Säästöpankin kamppikseen ja tutustumaan Oman talouden tuokioon tuli siis kuin Manulle illallinen. Oman talouden tuokio on Säästöpankin kaikille avoin maksuton oman talouden kartoituksen noin tunnin visiitti pankissa, jossa voi kysyä apua säästämisessä tai suuremmissa hankinnoissa kuten asunnon ostossa askarruttaviin juttuihin. Minulla  mielen päällä  olivat siis nämä muuhun kuin säästötilille säästämiseen liittyvät asiat.

Kerroin tuokiossa sijoitusasiantuntijalle taustaksi, että olen säästänyt pennoset aina ihan tavalliselle säästötilille, muutaman kerran tehnyt ennen asuntokauppoja vuoden-parin siirron korkeakorkoisemmalle määräaikaistilille, mutta siinä kaikki, mihin olen rohjennut. Riskin otto vaivoin säästetyillä pennosilla on aina tuntunut liian pelottavalta. Samalla olen  kuitenkin ymmärtänyt inflaation nakertavan säästöpossun paksuutta, mutta varovaisuus ja tiedon puute on estänyt tekemästä muutoksia tähän vanhaan tapaan. Vaikka säästäminen ei juuri nyt ole mahdollista, halusin tulevaa varten tietää, onko olemassa jokin tapa, jolla säästämistä voisi tehdä säännöllisesti, pitkäjänteisesti ja hiukan tuottoisammin, mutta silti turvallisesti ja vähäriskisesti, sitten kun taas palaan työelämään ja talous tasapainottuu.

Lähtötaso keskustelulle oli kuulemma mainio, koska olen sentilleen selvillä siitä, miten tulot ja menot taloudessamme menevät (kiitos excel-seurannan, jota teen kuukausittain. Tämä ei todellakaan ole odotettu lähtötaso keskustelulle, mutta mitä paremmin on tilanteesta kartalla, sitä tarkemmin tuokiossa asioista voidaan keskustella). Teimme kertomani perusteella minulle yhdessä säästäjä- sijoittajaprofiilin, ja totesimme sen olevan "Ryhti". Pelkkä säästäminen ei aivan riitä, vaan odotan myös tuottoa, koska pelkät talletukset eivät ole se mielekkäin tapa säästää rahaa, juuri tilillä makaavan rahan arvoa nakertavan inflaation vuoksi. Olen hyvin kaukana rohkeammista sijoittajatyypeistä, ohoi, riskit, pois ne meidän kukkarosta.

Profiilin ja kertomani perusteella sopivin säästötapa meille olisi ohjata puolet säästösummasta edelleen säästötilille, neljännes korkorahastoihin ja neljännes osakkeisiin, ja näistä valita vähäriskiset versiot. Kuukausittainen säästösummamme ei ole suurensuuri, sillä maksamme hartiavoimin vielä asuntolainaa yli kymmenen vuotta, mutta tällä tavoin palasteltuna rahastot ja osakkeet eivät tunnu enää pelottavilta, vaan kiehtovammilta nimenomaan tuon inflaation peittojina. Selkeän tuokion jälkeen tuli uutta intoa tutustua aiheeseen vielä syvemmin. Aikaisemmin mielessäni oli kajastellut asuntosijoittaminen, kun oman asuntolainamme joskus  tulevaisuudessa saamme sopivaan malliin, mutta pientä sijoittamista voisin lähteä toteuttamaan aikaisemmin.

Jäin pohtimaan asiaa, tässä kun on vielä aikaa makustella ennenkuin palkka alkaa taas juoksemaan, tällä haavaa vain siis käytämme kertyneitä säästöjämme normaaliin elämään. Kenties villiinnyn ja kun tarpeeksi perehdyn asiaan, olen muutaman vuoden päästä ihan haka ja teen suoria osakeostoja itse. Mitä todennäköisimmin kuitenkaan en, tällä luonteenlaadullani.

Millaisia te olette säästäjinä? Onko kokemusta, ja millaista, rahastosäästämisestä, sijoittamisesta ynnä muusta, hyvin vihreä noviisi imee mielellään kaiken opin, koska näistä asioista ei paljoa ole yleensä juurikaan tapana jutella, päivänpolttavien asioiden viedessä huomion. 

Kuvituksena pääosin sen "kaikkein kallehimman" eli oman kodin kuvia, tuntui jotenkin sopivalta aiheeseen liittyen, ja koska tuo kevätkin tuolta jollottelee. Sitähän sanotaan, että asuntolainan maksu on pakkosäästämistä, ja sinne ne meidän suurimmat eurot menee, joka kuukausi. Samalla se on sellainen säästökohde, josta syntyy väistämättä myös melkoisia menoja, jos siitä pidetään asianmukaisesti huolta.

 

Ladataan...
Lilou's Crush

Yhteistyössä Fitness

Sain Fitness-täysjyvämuroilta (hih, tämänhetkiseen olotilaani tuo Fitness kuulostaa tosin meikäläisen yhteydessä lähinnä kettuilulta!) haasteen kertoa omista aamiaistavoistani ja testata uusia vähäsokerisempia ja runsaskuituisempia muroja siinä mukana. Haaste tuli siinä mielessä hyvään saumaan, koska olen odotusaikana ollut vähän hukassa aamiaiseni kanssa, mutta en vain ole saanut otettua itseäni niskasta kiinni ja kokeilemaan jotakin muuta. -Ihan niinkuin sen lounaankin, kiitos vinkeistänne ja resepteistänne, antoivat tosi paljon uusia eväitä puuduttavaan yhden hengen lounaan laittoon ja niitä olen jos soveltanutkin!

...Syöminen, niin ihanaa ja niin hankalaa.

Eksyksissä olen aamiaishommien kanssa siis siksi, että olin juuri ennen paksahtamistani (paksuksi poksahtaminen sai näköjään juuri uuden termin) löytänyt omalle kropalleni ja aineenvaihdunnalleni sopivan aamiaisen, eli nuo "superfood" smoothiet. Oma suosikkini koostuu maitorahkasta, leseistä, mustikoista, mansikoista, mustaviinimarjoista, jäärouheesta,viherjauheesta ja spiruliinasta. Sekä maistui minulle että piti nälkää käsittämättömän hyvin. Raskauden aikana en kuitenkaan halua syödä noita viherjauheita sun muita, koska minulla ei ole ihan riittävästi infoa niiden mahdollisista vaikutuksesta pienokaiseen, ja ulkomaisten pakastemarjojen suhteen on tässä tilassa myös syytä olla varovainen. Edessä oli siis paluu ruisleipä-aamiaiseen, jota olinkin ehtinyt natustaa ennen smoothie-vaihettani sen noin kolmekymmentä vuotta... Eikä siinä mitään, toki Jälkiuunipalat+Oivariini (ei muita lisukkeita tuolle nimenomaiselle leivälle!) on maistuvainen edelleen, mutta vaihtelunhalu houkutti mukaan haasteeeseen, kun kuulin että vähäsuolaisempi- ja sokerisempi kaveri olisi tarjolla.

Kuvissa muuten tyttären annos, Muumilusikat kavaltaa

On tässä yksi hankaluus: murot ovat mielestäni aika tylsää popsittavaa sellaisenaan. Vähän niinkuin puuro ilman höysteitä. Päädyin sitten kokeilemaan kuvissa näkyvää komboa. Tuhlasin surutta mansikoihin ja mustikoihin (olihan muuten pesemistä, ulkolaisia kun olivat...), ja kyllähän se todella toimi. Mutta mitäs muuta tänne voisi sekaan heitellä, kun marjoja ei raaski ihan tavakseen ostella? Mielelläni maistelisin aikuiseen makuun sopivia annoksia, vaikka vähän eksottisempinakin yhdistelminä. Tai luksusversioina... Tai superterveellisenä? Aikamoinen makeanhimo olisi päällä paraikaa, mutta josko sitä saisi jotenkin suitsittua aisoihin, että ei tulisi kerättyä yhtään ylimääräisiä vauvakiloja, niitä kun väistämättä on jo kertynyt kannettavaksi ja kertyy vastakin.

Vai syöttekö te aikaihmiset nykyään muroja? Minkä kanssa? Mitä niiden seurana? Jos ette, haluatteko koklata? Täältä linkistä pääsee nimittäin tilaamaan näytepaketin (ja niitä riittää kolmelle sadalle) jos edellisestä muroaamiaisesta on vierähtänyt tovi. EDIT: kuulin juuri, että tänne varatut näytteet ovatkin jo menneet teidän nopeisiin testisuihinne, mutta uusia mahdollisuuksia on tulossa :)

Lempiastiani Arabian jo lopetettua Oma-sarja. Miksi oi miksi kaikki ihanuudet ovat vain pari vuoden tuotteita, meillä on pari juomalasia hajalla :(

- Kuulin muuten huhuja, että joku laittaa lautaselle ekaksi maidon ja sitten vasta murot!  Sehän on yhtä hullua, kuin jos voitelisi näkkärin sileältä puolelta, tai laittaisi kinkun leivällä juuston alle ;) Ja onko kupin muodolla väliä? Mies katteli kuin höyrähtänyttä, kun söin murot aika laakealta syvältä lautaselta, enkä "kissankupista" eli Teema-kulhosta...

Nimim. "Tapojensa Orja".

Ladataan...
Lilou's Crush

Yhteistyössä Perlana

Jos jokin osa-alue elämässäni on aina järjestyksessä, se on pyykkihuolto. Liekö jotain elämänhallinnan vahvaa kaipuuta vaiko mitäkö, mutta rakastan puhdasta ja hyväntuoksuista pyykkiä ja siistejä vaate- ja lakanapinkkoja! Olen tainnut aiheesta joskus blogini alkuvuosina hehkutella enemmänkin. Minusta pyykinpesu ja laittelu on yksinkertaisesti kivaa. Ja todellakin ihan toista kuin pihahommat, uschhh, tai tiskaaminen, yökkkk.

Olen perheemme yksinvaltias ja ehdoton pyykinpesun kunkku ja kuningatar yhdessä koossa.Tämä juontaa juurensa noin kymmenen vuoden taakse, mieheni ensimmäiseen ja ainoaksi jääneeseen kertaan jolloin hän pyykkäsi. Selvitykseksi sanottakoon, että juoneen liittyi olennaisesti joukko tyystin pilalle menneitä upouusia pitsialusvaatteita... Pyykkihommat hoidan mielelläni siksi, että haluan meidän poppoon vaatteiden säilyvän hyvänä mahdollisimman pitkään. Vaatteet ostetaan harkiten ja huolletaan yhtä hyvin, oli niiden hinta sitten edullinen tai kallis.

1. Lajittelu ja säilytys

Miestäni vähän nauratti, kun aikanaan uutta kotia etsiessämme listasin tarpeita: kolme huonetta, tila pyykkikaapille ja pesutornille, työpöydälle tila muualla kuin makuuhuoneessa... Ei puhettakaan ensimmäisten joukossa saunasta tahi parvekkeesta. Pyykkikaappi, se on paljon tärkeämpi! Tilava pyykkikaappi, ilmavat suuret ritilävetokorit, ainakin kolme kappaletta. Ja pari hyllyä pesuaineille ja sen sellaisille.

Lapsuudenkodissani, jossa meitä oli peräti kuusi lasta pienin ikäeroin ja kaksi aikuista, voin kuvitella, että pyykkirumba oli vanhemmilleni kaikkea muuta kuin miellyttävä juttu. Sitä oli loputtomasti, ja tilat kovin rajalliset minkäänlaiseen sortteeraukseen. En tiedäkään ketään, joka osaisi pestä kaikkeen vaaleaan pyykkiin vuosien varrella yhtä hienostuneen vaaleanpuna-harmaan sävyn kuin isäni...  Kenties siksi itse miellänkin, että lajittelu on helppouden ja sujuvuuden kannalta a ja o. Likapyykit ja kone mieluiten samassa tilassa, jotta pyykkejä ei tarvitse raijata paikasta toiseen. Taskut takuulla tyhjiksi, vetskat ja tarrat kiinni ja vaatteet vielä nurinniskoin. Meillä nakataan hienopyykki ja valkoiset ylimmäiseen, kirjopyykki keskimmäiseen ja tummat ja lakanat alimmaiseen, jotta lajittelu on helppoa kolmesta korista.

2. Oikeat pesuaineet ja pesulämpötilat

Huolellinen pohjatyö eli lajittelu ja muut edellä mainitut toimenpiteet nopeuttaa oman kokemukseni mukaan pyykkihommia potenssiin kaksi. Vaatteiden kunnossa pysymiselle tärkeintä on oikeat lämpötilat ja hyvät pesuaineet.  Mustalle/tummalle musta, väripyykille nimenomaan niille tarkoitettu ja silkille ja villalle omansa. Sain Perlanalta testattavaksi uusia pesuaineita, ja erityisesti olen tutustunut Color&Delicates -pesuaineeseen, meillä kun väripyykkiä tulee tolkuttomasti -pääasiassa pinkin, sinisen ja sen haastavimman säilytettävän eli mustan sävyissä.

Meillä lapsuuden kodissa käytettiin aina edullisinta mahdollisinta pyykinpesuainetta ja pestiin suurin osa pyykistä vakio-ohjelmilla, joko kuudessakympissä tai neljässä kympissä, ja lopputulos näkyi edellämainitulla surkealla tavalla tunkkaisena värinä sekä voimakkaampien sävyjen haalistumisena vaatteissa. Testaamastani Perlana colorista kerrotaan, että se on n.s low duty -detergent, eli tavallista hellempi ja huoltavampi kuiduille ja pitää vaatteet siksi kunnossa pidempään. Nyt yhden pullollisen käytön jälkeen eli testin kannalta varsin pienessä mittakaavassa, pyykki on tällä hellemmäksikin mainitulla pesuaineella puhdasta (tahrat poistuneet ihan normaaliin tapaan) ja sävyt säilyneet - syväanalyysiä en toki voi tällä käytöllä kertoa, sillä värien osalta se näkyisi vasta kuukausien käytössä, koska muutenkin olen aina panostanut värillisten vaatteiden pesuaineisiin.

3. Pesukone, pesulämpötila, energian käytön ja pölyn kanssa tasapainottelu

Kolmas tärkeääkin tärkeämpi juttu meillä on oikeanlainen pesutorni -etsin ylimmässä kuvassa näkyvää pariskuntaa ja vertailin koneita ja arvosteluja monta kuukautta ennen ostoa. Yhä kuuden vuoden jälkeen, en voisi olla tyytyväisempi. Saksassa tehty, metallirunkoinen Siemensin työjuhtakaksikkoni on toiminut moitteetta ja kestänyt niin kestovaipparumban, lenkkaripyykit, pienet matot kuin tonneittain peruspyykkiä -ja kaksi muuttoakin vielä.

Koneissa minulle oli tärkeää, että niistä löytyy monipuolinen pesuohjelmavalikko, hifistelijä kun olen. Usein pyykin voi pestä puhtaaksi matalassa lämpötilassa, ja säästää näin energiaa, mutta tietyt vaatekappaleet, tahrat ja materiaalit vaativat kunnon kuumaa pesua. Uskallan koneessani pestä turvallisin mielin myös silkit, villasukat ja ulkovaatteet: yksikään pesuohjelman mukaan oikealla aineella pesty vaate ei ole vielämennyt pilalle koneessa. -Sellaisia hasardeja olen onnistunut tekemään vain sujauttamalla mm. hienopyykkiä vaatineen paidan 60 asteen lakanapyykin kaveriksi ja sen jälkeen vielä kuivuriin huviajelulle...

Kuivuria meillä käytetään pölyallergiani vuoksi paljon, se vähentää huonepölyä huomattavasti verrattuna siihen, että sama määrä pyykkiä kuivatettaisiin sisällä telineessä. Vaikka nykykuivurit eivät ole enää samanmoisia sähkön- ja vaatteensyöppöjä kuin vanhat, sähkönkulutuksessa näkyi kyllä, kun edellinen kestovaippapeffa liittyi talouteen. "Perusvaatteet" menevät meillä pääasiallisesti kuivuriin, samoin kaikki lakanat, pyyhkeet ja sen sellaiset.  Tärkeää on, että kuivurissakin valitsee ohjelman huolella, jotta vaatetta ei kuivuroi turhan kuumalla ja turhan pitkään, vaan mahdollisimman vähäisellä kulutuksella tulos ja ulos. Huoleton hunsvotti ei siis kuivurin suhteen kannata muutenkaan olla, esimerkiksi osa lasten ulkovaatteista kestää kuivuria, osalle se on ehdoton ei suojakalvojen pitävyyden vuoksi.

 

Tämän pitkääkin pidemmän lempiaihettani sivuavan vuodatuksen päätteeksi kerron, että pyykki- ja tyylihommilla voi voittaa myös reissulahjakortin: Perlanalla on käynnissä "Mun tyyli" -kisa, jossa voi voittaa 500€ matkalahjakortin jossakin kisan kategorioista #perlanablack, #perlanacolor tai #perlanasport. Kisaan voi osallistua lataamalla oman tyylikuvan sopivan em. hashtagin kera Twitterissä tai Instagramissa tai Facebook-sivulla.  Täältä kisasta lisätietoa ja äänestämään ja osallistumaan Facebookista. Lisäilen omiakin vaatekuvia tuonnempana, jos vain täältä kotosalta taas poistun pukeutuneena muuhun kuin kotivaatteisiin :)

Minua kiinnostaisi kovasti, näin pyykkifanaatikkona, kuulla löytyykö toisia kaltaisiani... Vai onko pyykinpesu yleensä pakkopullaa? Silittämisestä en niinkään piittaa, mutta tämä muu huolto, kemikaaliosasto ja koneiden kanssa puljaaminen, se passaa meikälle :)

Iloista lauantaita -arvatkaas mihin meikäläinen painuu? No tietty laittamaan lapsen pihatalkoissa kuraantuneet vaatteet pyykkiin, kuinkas muuten.

Ladataan...
Lilou's Crush

Kaupallinen yhteistyö Aurinkomatkojen kanssa.

Meidän perheessä matkakuumeillaan. Viikonloppuna nimittäin alkaa Aurinkomatkojen yhteistyökamppis, jossa pääsen kolmen muun blogittaren kanssa kokemaan Kanarian ihmeitä eri puolilla saaria. Olen ihan mahdottoman iloinen ja tohkeissani, kuten myös pieni nainen perheessämme.

Meidän poppoo suuntaa Teneriffalle, Costa Adejeen, joka on pieni kylänen suuremman lomakohteen Playa de Las Americasin vieressä. Mennään sinne nuuskimaan, mitä kaikkea kivaa perhelomailijat voi Tenskulla tehdä. 

Sen verran jo ollaan tutustuttu kohteeseen virtuaalisesti, että retki eläinpuistoon (gorillat! laiskiaiset! pinkviinit!) minijuna-ajelu ja vesipuisto (katsottiin yksi ilta YouTubesta vesiliukumäkivideoita tytön kanssa melkein tunti!) ainakin kuuluu ohjelmaan, jos säät vain sallii. Tosi mielellämme otetaan vastaan vinkkejä, koska ei olla ikinä siellä suunnalla käyty, ihan neitsytkanarialaisia ollaan.

Matkalaukut on jo raahattu esille ja tärkeimpiä juttuja heitelty niiden pohjalle (Barbie-joulukalenteri, Kindermunasta tullut minimotskari ja passit, niistä on hyvä aloittaa).

Aurinkomatkojen FB-sivuille tulee lähiaikoina kaikenlaista kivaa, eli sitä kannattaa seurailla kanssa. Me laitetaan sitten kuvia ja tunnelmia reissun päältä, kunhan sinne saakka päästään.

Vähän on jännitystä masunpohjassa, niinkuin matkojen alla aina.

 

PS. Kylläpäs oltiin samalla tapaa sommiteltu kuvat reissumimmi Piretin kanssa!

PPS. Pieni kertoo kaikille, että on lähdössä Karibialle. Same same, but different :)