Ladataan...
Lilou's Crush

Olemme asuneet nykyisessä kodissamme aikalailla tasan neljä vuotta. Se on pitkä aika kaltaiselleni nomadille, joka aiemmin muutti vuoden-parin välein  lukuunottamatta kymmentä viimeiseksi lapsuudenkodiksi jääneessä kodissa vietettyä vuotta. 

Tästä pitkästä aikaajaksosta on seurannut eräs meidän perheessä ihan uusi juttu: tavaraa alkoi kertyä ihan huomaamatta. Entisessä kolmen huoneen ja keittiön kodissa sellainen olisi ollut sula mahdottomuus(kuten tietysti myös aiemmissa kaksiossa-kolmiossa-yksiössä-kaksiossa-yksiössä-kaksiossa... mitä näitä nyt onkaan ollut). Yhtäkkiä huomasin, että jestas, ruuhkavuodet ja lapsiperhearki ovat tuoneet huomaamatta mukanaan myös perkaamattomat lastenvaatesäilöt, ja omissakin oli hiukan tekemistä. Kirppiksellä kävin toisinaan, ja säkkitolkulla olen lahjoittanut pieniä vaatteita eteenpäin, mutta silti näin pääsi käymään. Ei mitenkään tukalaksi elo mennyt, mutta omalla mittapuulla poikkeukselliseen tilaan kyllä päästiin.

Vajaan vuodenverran olen siis karsinut kertynyttä, silmäillyt, pohtinut ja karsinut vähän lisää. Niin omia kuin yhteisiäkin kamppeita. Sisäinen hurraa-huuto, ja samalla haikea häilähdys tuli, kun ensimmäiset vauvatavarat on nyt saatu kiertoon. Sinne pääsi sitteri uuteen kotiin, samoin yhdet rattaat, ja pikkuhiljaa muutakin. Tarpeettomiksi käyneiden tavaroiden, esineitten ja vaatteiden päästyä kiertoon on tullut jotenkin mukavasti ilmava ja kevyt olo. 

Sitten kuulin Konmari-aatteesta. Luin häthätää  englanninkielisen tiivistelmän, ja laitoin heti ruksin jonotuslistalle kirjastoon. Viimein reissusta palatessani sain japanilaisen järjestelijägurun Marie Kondon Siivoamisen elämänmullistava taika -kirjan käteeni, ja ahmin sen samalta istumalta. Aivan mahtava opus! Inspiroiva, vähän lapsellinen, helppo ja selkeä, hauska, herättelevä ja kertakaikkiaan toimeen pakottava, jos asia millään lailla kiinnostaa ja koskettaa -kun kirjan lukee Suomi-suodatin silmillä, saa japanilaiseen elinpiiriin kirjoitetun kirjan kyllä toimimaan täälläkin.

Tiivistettynä, Marie Kondo toteaa, että elämänsä saa järjestykseen, ja hyviä asioita alkaa tapahtua, kun yhdellä rysäyksellä laittaa koko kotinsa kuntoon hävittämällä turhat tavarat, jotka eivät tuota iloa. Sain mainioita oivalluksia kirjan sivuilta, yksi suurimmista kenties se, että tavaraa ei perata totuttuun tapaan hylly tai kaappi kerrallaan, vaan laji kerrallaan.  Aloitetaan vaatteista, ja kasataan vaikkapa kaikki yläosat kodin joka ikisestä nurkasta esiin, ja tehdään huolellinen läpikäynti. Ja samaa rataa siis kaikki muut esineet, tähän on oma tarkka järjestyksensä.

Filosofiaa aivan sen kaikkine mutkineen en allekirjoita, enkä oikeastaan pystykään, sillä kuudessa kuukaudessa en kertakaikkiaan pysty käymään omaa kotiamme läpi sen joka kolkalta, vaikka uskonkin, että vähän kerralla järjestäessä työ ei lopu koskaan... Koetan siis järjestää "vähän enemmän kerralla". En koskaan todennäköisesti tule tyhjentämään laukkuani päivän päätteeksi ja laittamaan tavaroita sieltä omille paikoilleen ja keräämään niitä taas aamulla. Edelleen alennan joitakin vaatteita "edustusvaatteista kotiasuiksi", sillä olen viimeisen vuoden aikana yhtäkkiä alkanut käyttää farkkuja myös kotona, mikä ennen olisi ollut ennenkuulumatonta. Kirjojen karsintaan en taida myöskään pystyä ihan konmari-aatteen mukaisessa määrin, mutta siihenkin kirjasta sain ehkä hitusen pontta, että nyt hyllystä nousevat lempikirjat paremmin esille.

Hihittelin lukiessa moneen otteeseen, että "odotappa, kun saat lapsia" mutta moni pikku juttu todella toimii, ja tuo kovasti iloa -järjestin esimerkiksi kokeilumielessä toppi-, t-paita-, alusvaate- ja sukkalaatikkoni konmari-opein, ja mikä nautinto onkaan nyt sielä vaatteita poimia. Näen kaiken, ja ne vievät vähemmän tilaa, ja jotenkin liukusävyyn vaaleasta tummaan edestä taakse asetellut laatikot tyydyttävät sisäisen pikku perfektionistini (joka on suosiolla laitettu pitkälle etelänmatkalle näiksi ruuhkavuosiksi) aisteja. Tänään tein saman systeemin vauvan vaatteille, aaaaah mikä selkeys laskeutui ritiläkorikaappiin! Mies seurasi mielenkiinnolla sivusta, ja nyt kun tovin aikaa olen konmari-aatteita mukaellen toteuttanut, on huomannut hänkin hyödyt, ja "konmaroi" jo itsekin joitain juttuja, ja on aika innostunut muutenkin tästä kevyemmästä tavaramäärästä. -Enäähän emme tokikaan taittele pyykkejä, vaan verbi "konmaroida" on tullut jäädäkseen tähän huusholliin niin tuolle rullaustekniikalle kuin kaikelle sortteerauksellekin.

Siellä konmarointia harrastavia? Etenkin jos olet todella laittanut puolessa vuodessa kaiken uusiksi, KERRO! Ja jos siinä sivussa taloudessasi asuu muitakin ihmisiä, jaa taikasi!

PS. Tarttuvaa on, tämä konmarismi, sillä eilen tartutin taudin myös kyläilevään ystävääni, jolla samankaltainen karsimisvaihe on ollut menossa kuin itsellänikin. 

Share

Ladataan...
Lilou's Crush

Hei ystävät hyvät, auttakee!

Surettaa, kun lempparikirjailijaltani Henning Mankellilta, Jonathan Safran Foerilta ja Ruth Rendelliltä (jeespoks, aika kevyttä, Henningiä lukuunottamatta ehkä) ei ole tullut pitkään aikaan mitään uutta, ja tuntuu etten millään löydä uusia suosikkeja.

Etsinnässä olisi siis laatudekkarit, mielellään brittikirjailijalta, tahi sitten kirjallisuutta, jossa elämän pienistä asioista löydetään suuria oivalluksia.

Itseasiassa eilen jo kävinkin vähän apajilla, ja toteutin erään pitkäaikaisen hankinnan: Agatha Christien Hercule Poirot, kaikki tuotantokaudet DVD:llä. Etenkin sairastellessa ja muutenvain väsähtäneessä olotilassa Ärkylee on niin kovin lohdullinen sohvakaveri. Hercule sai naisseuraa pakettiinsa Rachel Zoen Style A to Zoesta, kun sen kympillä paperikantisena sai.

PS. Tiesittehän, että Amazon.uk tarjoaa ilmaisen kuljetuksen yli 25 punnan tilauksille myös Suomeen tilattaessa?

Share