Ladataan...
Lilou's Crush

Tunnetteko Vestiaire Collectiven? Se on vähän kuin designer-tuotteiden kansainvälinen huuto.net, tosin Vestiairella on myös vastuu kaupoista toisin kuin huutiksessa, jossa kaupat tehdään suoraan myyjän ja ostajan kesken. 

VC:ssä ostajalle homma on yksinkertainen: etsit sopivan tuotteen, ostat sen kuten normaalista verkkokaupasta, tai jos oikein hai olet, teet tietysti myyjälle tarjouksen. Kun kauppa on tehty, myyjä lähettää tuotteen Vestiairelle, jonka vastuulla on tutkia, vastaako tuote myyjän antamaa kuvausta, ja onko se aito. (Valitsin tarkasti sanani juuri näin; Vestiaire lupaa tarkista tuotteen aitouden, mutta olen viimeaikoina kuullut monta tarinaa, jossa odotetusta paketista onkin paljastunut feikkituote, eli ihan noviisina en ainoastaan Vestiairen lupauksiin luottaisi, jos kyseessä olisi kalliimmanpuoleinen hankinta). Se turva hommassa on, että todistettavista väärennöksistä rahat saa takaisin, ja jos tuote ei muuten miellytäkään, voit laittaa sen uudelleen Vestiairen kautta myyntiin -jolloin Vestiaire toki nappaa aimo siivun välityspalkkiona sinulta myyntituloistasi.

Aistinetteko ehkä pienen kireyden tekstini taustalta... Olen tehnyt tammikuun alussa ihka ensimmäisen ostokseni, erään (varsin edullisen) vintagelaukun, kutsutaan häntä vaikka Mummeliksi. Olen jo ihmetellyt, kun minkäänlaista etenemista asiassa ei tunnu olevan sen jälkeen, kun rahat katosivat tililtäni. No, nytpä näyttää Mummeli-ressukin kadonneen kuin tuhka tuuleen: myyjä, eräs luotettava amerikkalainen vintageputiikki on mummon nimittäin toimittanut Vestiairelle, ja saanut siitä kuittauksen, että matkaan lähtee -kunnes tänään minä sain viestin, että Vestiaire kovistelee vielä myyjää pikaisesti lähetämään Mummelin matkaan, ja myyjä sai viestin, jossa häntä kehotettiin välittömästi postittamaan (jo postittamansa) lähetys. Hän olikin jo yrittänyt heti omat viestit saatuan soittaa yritykseen, mutta viikonloppuna luonnollisesti VC on suljettuna. Maanantaina sitten. Olemme molemmat hämmentyneitä, joskin olen iloinen, että tämä meidän välisemme suora yhteydenpito on mutkatonta.

Mitä lie sattunut. Tässä tapauksessa, kun jo etukäteen kovasti iloitsin hyvästä löydöstäni, ei paljoa lohduta se, että rahat palautetaan tililleni, jos laukkua ei viikon sisällä kuulu. Etenkin, kun viimeaikoina olen kuullut, että rahojen palautus kestää toooodeeeellaaaa kauan. No, toivotaan, että hommalla on kultareunansa, ja pääsen kertomaan hyvästä lopputuloksesta.

Ladataan...
Lilou's Crush

Viime viikolla laittelin kollaasiin syystarpeita vaatekaappiin. Ja laitoin myös toiveesta todeksi, sillä tuosta kauniista NAP:in paketista nostin sovitettavaksi kaksi paria Isabel Marantin kenties kohta jo klassikoiksi luettavisa Dickers-nilkkureita. Ja totta se on, ovat juuri niin mukavat kuin kehut ovat kertoneet, sisäänajokierros sen heti osoitti. Kokopuolesta osaan nyt näiden kahden parin perusteella vinkata, että ovat noin puoli numeroa kokomerkintäänsä suuremmat.

 

Minusta nämä kengät ovat kauneimmillaan ja monikäyttöisimmät vaaleassa taupe-sävyssä, mutta koska itselläni on vastaavan väriset jalkaan-edelleen-sopivat-nilkkurit, päädyin "bronze"-sävyyn, joka on tuollainen neutraali harmaanruskea, ei niinkään pronssinen sävy nimestään huolimatta. Syksyyn varsin sopiva, sanoisin. Ihan villi väri-iloittelu on nyt kenkäkaapissa käynnissä kun nämä sinne nostin.

Ladataan...
Lilou's Crush

Pikavinkkauksena, bongasin niistä uutiskirjeistäni River Islandin alen. River Islandista pidän näistä brittiläisistä vaateketjuista ehkä eniten, kenties jopa enemmän kuin Topshopista, jonka vaatteet ovat omaan makuuni ylihinnoiteltuja laatuun nähden. Poikkeuksiakin tietysti löytyy laajasta valikoimasta.

Koska pullistunut olemus kaipaisi etenkin alaosan katteeksi jotakin rennompaa, mietin, tilaisinko tuollaisen sinisen joustovyötäröisen hameen. Minulla on hyvin saman tyylinen silkkinen versio Zarasta, luottokesäriepu monen vuoden tkaa, mutta se on tällä hetkellä auttamattomasti liian pieni.  Uskoisin, että normikokoa yhtä suuremmassa koossa tuo vyötärönauha asettuisi hyvin massun alle. Pellavaiseen raitapaitaan tykästyin myös. Noita muita en tulisi ostaneeksi, mutta kivoja nekin, joten laitoin kollaasiin mukaan: edullinen villasekoiteteepaita, jota löytyi useassa värissä, ja herkullisen värinen jakkutakki.

Kokopuolesta RI:ssä, koot vastaavat etenkin yläosissa hyvin mittataulukkoa oman (vaatimattoman) kokemukseni mukaan, alaosien kanssa olen huomannut enemmän vaihtelua, ja jouduinkin palauttamaan viime syksynä tilaamani "diskopääntsit" liian pieninä, vaikka tiirasin taulukkoa ja mittanauhaa tarkkaan. Toimituskulut olivat muistaakseni vitosen luokkaa korjaus, kahdeksan euroa.

Ladataan...
Lilou's Crush

Terveyssandaali-trendi löi täysillä läpi tulevaksi kesäksi. Koska mukavuus ennen kaikkea ja niin edelleen, ja niin edelleen, olen tästä möhkötyylistä kieltämättä hyvilläni. Olen kovasti miettimässä klassikko-Birkenstockien hankintaa (kyllä, rakas mieheni, olen tosissani, olkoot tämä kosto susupalaepisodista... voisin jopa toivoa ne synttärilahjaksi...kjäh!).

Väri on vain pohdinnan alla -musta vai valkea, valkea vai musta. Vaikka on sitä puolensa Topshopista löytyvissä pirteissä mintunvihreissä Birkenstockien tallustimissakin. Vaikka nilkkaremmi pitäisi sandaalit paremmin jalassa, en usko, että kärsivällisyyteni kesäkenkien suhteen riittää solkiin, joten tuo remmitön malli olisi siksikin varmasti paras valinta.

Mikä on kiva juttu, on se, että nämä kollaasin sandaalit eivät kaikki ole ollenkaan hinnalla pilattuja. Edullisimmat löytyvät Topshopin valikoimista, muistaakseni 36€, ja muut siitä ylöspäin. Birkenstockin jotkut mallit kustantavat reilun viisikymppiä, se ihan perus-perus Arizona, jota tuo turkoosi pari edustaa, sitten tietysti eniten, noin 80-90 euroa. Höh. Vagabondin hinnat olivat noin 70€, ja Zarassa pyörittiin viidenkympin hujakoilla.

Olisiko jollakulla viisaalla jakaa kokemuksia Birkenstockien mitoituksesta? Näissä on ikävää, jos hölsköttelee, ja toisaalta tuo kärjestä nouseva reuna ei tosiaankaan tunnu liian nafteissa sandaaleissa kivalta!

Ladataan...
Lilou's Crush

Hokasin viime viikolla, että keittiöpyyhetilanteemme oli suorastaan surkuhupaisa: suurin osa pyyhkeistä oli peräisin lapsuudenkodista, ja kenties ne parhaat päivänsä nähnyt jo siellä, ennenkuin lähtivät matkaani ensimmäiseen opiskelijasoluuni. Rakkaat toki, mutta ajkamala, minkä näköiset... Koska kierrätän pyyhkeitä aikamoista vauhtia pyykin kautta takaisin keittiöön, niitä tarvitaan melkoinen pino.

Aloitin siis pikkuhiljaa uusimaan varastoamme -pari vanhaa pääsi heti trasselikiertoon ja tilalle nyt ensalkuun Finnish Design Shopista Design Lettersin kahden pyyhkeen paketti. Pyyhkeitä kuvittaa Arne Jacobsenin suunnittelema fontti vuodelta 1937 -kelpasivat graafikko-miehellekin, kun paketista paljastuivat.

Pages