Ladataan...
Lilou's Crush

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä Rautia

Palataanpas täältä reissunpäältä hetkiseksi kotomaahan, ja juuri lähtöä edeltäviin tunnelmiin. Sain kutsun testata Rautian Remppareseptejä, eikä ollut probleemaa valita kohdetta kohennettavaksi. Laitoimme siis vielä viime metreillä ennen matkaa kuntoon yhden pienen remonttihommissa roikkumaan jääneen jutun.   Rempparesepteihin liittyen on muuten vielä kiva kisakin menossa, siitä tuolla ihan alhaalla lisää! 

Jo aikapäivää sitten valmistuneessa rempassamme maalasimme kaikki kasikytluvun sisustuksesta tutut mäntypaneelikatot yläkerrassa valkoisiksi. Paneeli kun oli ajan saatossa tummunut, ja synkensi ja madalsi avaraa tilaa kovasti.

Yläkerran WC:n katon ajattelimme tuolloin jättävämme kuitenkin puunväriseksi, sillä se toi puisen tason kanssa mukavasti lämpöä muuten aika viileänsävyiseen tilaan. Kuitenkin (etenkin ilman listoja, jotka odottivat pari vuotta kiinnistystään varastossa...) katto näytti kovasti keskeneräiseltä omaan silmääni sellaisenaan.

Suunnattiin siis alkukesäisenä keskiviikkona auton nokka kohti Malmin Rautiaa pienten apulaisten kanssa, jossa saatiin aivan erinomaista palvelua välineiden kanssa ja erihyviä vinkkejä. Niitähän ei paljoa sisäkattohommiin tarvita, mutta selvittii itseasiassa vielä vähemmällä, kuin kuviteltiinkaan.

Pensselitäti esittelee kehuttua ja valittua sutia: riittävän, vaan ei liian leveä, jotta koko paneelin saa maalattua kerralla, pehmeät ja sileät harjakset. Onneksi maali on vesiliukoista, tällä nimittäin tullaan maalaamaan vielä monen monta juttua.

Nopeasti löytyi kaikki paneelisen sisäkaton maalaukseen tarvittava, ja remonttiemme luotto-apuri kuljetti satsin määrätietoisin askelin kohti kassoja.

  • kaksi sutia, kapea raoille ja leveä laudoille
  • paneelikattomaali
  • maalikaukalo
  • maalarinpesu+rätti
  • seinien suojamuovi
  • lattian suojapaperi
  • teipit

Maalausurakka aloitettiin vanhan pinnan pesulla. Olipa kätevä tuollainen maalarinpesu, jota ei tarvitse huuhdella, eli maalauspuuhiin pääsee nopsemmin, kun pinta on nopsasti kuiva ja valmis työstettäväksi.

Paneelikatto kannattaa maalata siis telan sijaan sudilla, niin selviää todennäköisesti sekä siistimmin että nopeammin, etenkin kun kyseessä oli tällainen noin puolentoista neliön kokoinen ala. Leveällä sudilla laudat, ja kapealla rakoset, ja sudilla maalaten kun peittoa tulee enemmän kuin telalla, selvitään tällaisesta urakasta yleensä kahdella maalikerroksella.

Suojaus on se tylsin homma, itse olisin niin kovin kärsimätön aina pääsemään itse asiaan, vaikka hyvin tiedän, kuinka tärkeä vaihe se on, esimerkiksi tuosta lattiamme ja toisen seinän luonnonkivilaatasta olisi aika ikävä käydä maaliroiskeita putsaamaan, sillä vaikka kivi on kova ja kestävä materiaali, on sen pinta herkkä kemiallisille aineille. Lattia peitettiin siis ohuella suojapahvilla, ja seinät suojattiin muovilla.

Loistava vinkki oli tuo tarrareunainen suojamuovi, joka ilmeisesti staattisella sähköllä vielä imaisee itsensä aika hyvin seinän pintaan kiinni. Ei enää kelmuuntuneita maalareita.

Mutta sittenpä päästiin hommiin. Mies muoviteltan sisään ja suti heilumaan. (Itsehän toimin tietysti työmaan valvojana ja vastaavana mestarina.)

Olemme maalanneet muut asunnon katot ensin pohjamaalilla, ja sitten muussa remontissa käyttämällämme maalilla. Voi juku, miten paljon aikaa olisi säästynyt, jos olisimme suosiolla valinneet paneelikattomaalin: pohjamaalia sen kanssa ei tarvita, vaan päästiin suoraan tositoimiin. Ja lopputuloskin oli jo ensimmäisen kerroksen jälkeen erittäin hyvä... 

...kahdella maalikerroksella täydellisen peittävä.

Ta-daa! Tällainen kokonaisuus nykyään sitten on!

Ollaan tosi tyytyväisiä, kyllä kummasti näinkin pieni juttu raikastaa tilan ja yhtenäistää kokonaisuutta. Katon lisäksi uusittiin samaan syssyyn reistaillut lukkopesä, joten nyt voi rauhassa sulkeutua yksinäisyyteensä vailla pelkoa sinne jäämisestä. 

Enpä olisi uskonut, että noin seitsämällä kympillä ja parin tunnin työllä tulee näin virkistävä muutos.

Sitten siihen kisaan! Rautialla on käynnissä Remppa tai Reissu-kisa, jossa voit ihan simppelisti arvaamalla voittaa joko 500 euron matkalahjakortin tai lahjakortin remppatarvikkeisiin. Mitäkö pitää arvata... Risteilyaluksen vaatima maalimäärä! Sehän minulta, vanhalta laivanvarustamolaiselta sujuisi tietysti ihan ulkomuistista ;)...not! Pääset tuonne kisaan tästä, mars, kivat palkinnot!

 

PS. Meidän soveltamamme rempparesepti sisäkaton maalaukseen löytyy täältä, ja sieltäpä löytyy myös monta muuta näppärää remppaohjetta, että jos kesälomalla iskee remontti-into, niin tuonne vaan!

 

Share

Ladataan...
Lilou's Crush

Tapettipohdinnat jatkuu.

Alakerran työ-slash-vauvanhuoneessa vallitsee kammottava kaaos. Ahistaa kuulkaa edes astua koko kamariin. String-systeemi on väliaikaisesti purettu pois seinältä työpöydän vaatiman tilan vuoksi. Yläkerran vanhasta työhuoneesta purettujen kappien Kaikki Tärkeät Tavarat on kannettu sinne odottamaan uutta lokipaikkaansa. Lisäksi huoneessa pitää majaa edellämainittujen kaappien tyhjennyksessä karsittu (kirppikselle suuntaava) tavara sekä kaikki ne pieneksi käyneet vauvanvaatteet, jotka eivät vielä löytäneet uutta kotia lähipiiristä tai Vaaka:n keräyksestä (vielä voi osallistua, takaan, että tulee hyvä mieli!). Kirppispöydän varaaminen taitaakin olla tärkein askel tässä projektissa, sitten käydään porailemaan osa Stringeistä toiselle seinälle.

Kaikkea on siis paljon, paitsi aikaa.

Mutta niihin tapetteihin. Näiden ekojen aatosten aikansa muhittua alkaa linja olla selkeä. Tilaan tulee joko Woods tai tuo ekojen kuvien Ferm Livingin simppeli Grid. Grid ehkä pitää pientä kaulaa tällä hetkellä, se tuntuu kovin sopivalta puunsävyn ja valkoisen kaveriksi, ja pientä tulevaa asukkia viihdyttämään siihen on nätti lisäillä pastellisävyjä. Hetken mietin tuota vihreääkin sävyä, mutta siitä muistui liikaa mieleen sairaalanvihreä, ja siitä on nyt kiitos vain, saatu tarpeeksi helkutin pitkäksi aikaa. 

Myös Ferm Livingin Herringbone oli hetken mietinnässä, mutta kuvion pystyviivat ovat liian paksut tarkan herra senior creativen makuun, jotta ei kelvannut. Hän lienee tapansa mukaan oikeassa. Minua pystyviivojakin enemmän häiritsi sahalaidan juoksu silmissä, kun hetken aikaa kuosia tuijottelin. Tykkään kyllä silti.

Jotta ei liian helpoksi tämä souvi mennyt, paljastui yläkerrassakin kepeä pieni yllätys. Puretun kaapiston takaa löytyi nimittäin talon rakennusaikana 80-luvulla täysin käsittelemättömäksi jätetty seinänkaistale. Puuttuu niin rappaus kuin maali. Arghh...  Mitä juuri pääsinkään sanomasta määreestä "aika"...?

 

Yllättävän aikaavievää lisätyötä siis putkahti ennestäänkin turkasen täydelle työlistalle. Koska seinä täytyy jokatapauksessa käsitellä, pohdimme, olisiko myös tälle seinälle kiva laittaa jokin tapetti. En ihan älyttömästi tykkää tehosteseinien viljelystä sinne ja tänne, mutta voisihan se olla ihan hauska juttu.

Tyttö kuitenkin hylkäsi suoralta kädeltä ehdottamani vaihtoehdot, kuten esimerkiksi nuo Fermin "Half Moon" -tapetit, joten pohditaan vielä. Cole&Sonin palmuille antoi peukkua, mutta koska suurinta osaa seinästä peittää parvisänky, en ole ihan varma, kannattaako tapettia pistää piiloon niin, että palmusta pilkottaa tupsu sieltä ja toinen täältä.

Mikäli tapettiin kuitenkin päädytään, sen tulee olla jotakin sellaista, mikä ei ole "liian lapsellista" kohta koululaiselle ja on nimenomaan asukin maun mukaista, ja se onkin vaikea maku tulkittavaksi, yllättää ihan joka kerta. Vinkkejä otetaan vastaan, lempivärinsä on sininen.

Share

Ladataan...
Lilou's Crush

Ei kesää ilman remonttia. Jos sitä ei kaipaa keittiö ja kylpyhuoneet, pihan terassit on nätisti paikallansa, niin mitäs jos käytäisiin ihan vain muuten hommiin, ettei taidot pääse ruostumaan. Tulevana kesänä meillä todennäköisesti käynnistyy tuolileikin henkeen suuri huoneleikki. Tuolileikistä poiketen, tässä kukaan ei jää ilman. Vai olikos se sittenkään ihan niin?

Alkuperäinen ajatuksemme oli istuttaa molemmat tyttöset loppukesästä samaan huoneeseen. Tämä oli vanhemmastakin lapsesta kiva ajatus. Kun aikamme mallailimme sänkyjä, leluja ja säilytystiloja, hiipi mieleen ajatus, että entä jos kuitenkin pyöräyttäisimme paletin uudemman kerran ympäri jo vähän aiottua aikaisemmin. Luopumalla työhuoneesta saamme nimittäin molemmille tytöille heti omat huoneet, mikä on kyllä koululaisellekin varmasti ihan kiva juttu. Tuo työhuoneemme on syvien kaappien johdosta melko pieni, mutta kyllä sinne saadaan sovitettua se tyttösen suurin toive, ikioma parvisänky, jonka alle saa rakennettua mukavan majan. 

Työtila on kuitenkin edelleen oltava, joten loppujen lopuksi se olen tässä leikissä minä, joka jostain luovun, nimittäin lähes täydellisesti järjestetystä vaate- ym. huoltokeskuksestani. Työtilalle ainoa fiksu, rauhallinen ja järkevä  paikka kun löytyy alakerran epähuoneestamme, jossa vaatekaapistoni sijaitsee. No, mitäpä sitä ei tekisi perheensä eteen... Ei työtila kuitenkaan koko huonetta täyttäisi, kissanviikset, mies vain suuruudenhulluissa kuvitelmissaan niin taisi ajatella, kun koko tilan värjäsi tuolla "työhuonevärillä".

Sen lisäksi pohdimme vielä, josko kuopus siirtyisi nykyiseen vanhempien makuuhuoneeseen, ja me siirtyisimme nykyiseen lastenhuoneeseen, jonka yhteydessä on myös vaatehuone ja runsaammin kaappitilaa. Huone taitaa myös olla hippusen isompi kuin nykyinen makuuhuoneemme, vaikka pohjapiirros toista väittääkin, se on vain suuntaa-antava tuossa kuvana. Etuna olisi myös se, että lasten leikit kesällä sujuisivat mukavammin suoraan omasta huoneesta terassille-ja-takaisin juostessa, sitä ravausta on nimittäin pal-jon. Iltamyöhällä saunan jälkeen joutuisimme tosin sitten hipsimään nukkuvan lapsen ohi vilvoittelemaan... No, katsotaan, tämä vaihtoehto on vielä kiikunkaakun, ehkä pysymme entisessä mallissa alakerran makuuhuoneiden osalta.

Mutta jottain ainakin taas tapahtuu. Kiva päästä taas suunnittelupuuhiin.

 

 

Share

Pages