Ladataan...
Lily matkustaa

Kotiin on palattu, hyvillä mielin tartuttu alkavaan arkeen ja ilolla mietitty mennyttä reiliä. Kaikki meni niin nappiin. Kaiholla ollaan myös muisteltu vuoden 2010 reiliä. Tämän vinkkijutun kuvina toimiikin ensimmäisen reilimme kuvat, jotka otimme kertakäyttökameralla. Järkkärimme varastettiin silloin Milanossa, ja kun aika on kullannut kaiken, on oikeastaan aika hauskaa, että nämä ovat sen reilin ainoat reissukuvat.

Mutta nyt vinkkailuun! Päätimme kerätä ihan vain muutamia huomionarvoisia pointteja, jos lähitulevaisuudessa on reili suunnitelmissa. Pakkausjutun kirjoitimmekin ennen reissua ja se löytyy täältä.

Reilireitin suunnittelu

Mieti mitä kaupunkeja haluaisit nähdä. Reitin ei tarvitse lähtiessä olla kiveen kirjoitettu, mutta on hyvä olla jonkunlaisia raameja valmiiksi. Suosittelemme ehdottomasti sekoittamaan suurempia ja pienempiä kaupunkeja, kaupunkielämää ja luontoa, sillä samanhenkisiä kaupunkeja kiertäessä saattaa maisemiin puutua nopeasti. Jos pitää isoista kaupungeista, maiden toiseksi tai kolmanneksi suurimmat kaupungit saattavat usein olla kaikista suurinta kiinnostavampia. Esimerkiksi Göteborg on hyvä vaihtoehto Tukholmalle, Antwerpen Brysselille tai Graz Wienille. 

Mieti myös tarkkaan, miten paljon ja pitkiä matkoja haluat matkustaa. Reilaamista voi tehdä vaikka vain yhdessä tai muutamassa maassa ja nähdä silti hurjasti. Teimme tällä kertaa itse pitkän, pitkän matkan, mutta olimmekin valmistautuneet istumaan paljon junassa. Seuraavaksi haaveissa on reili pelkästään Iso-Britanniaan ja Irlantiin.

Jos yöjunien tunnelma ei houkuta, pystyy reissun taittamaan hyvin ilman niitä. Keski-Eurooppa on niin tiivistä aluetta, että muutaman tunnin päivämatkoilla siirtyy helposti paikasta toiseen.

Reilin "henki"

Haluamme kumota ennakkoluulon, että reilaaminen on räkäistä, haisevaa, boheemia, vaarallista, spontaania, ja että repussa kulkevat vain yhdet kalsarit. Reilin hengestä päätät aivan itse. Nykyajan junilla ja internetin ihmeellisen maailman avulla matkaamisesta on tullut helppoa ja kätevää, ja reilaaminen voi olla yhtä lailla fiiniä kuin törkyistä. Rinkan tilalta voi ottaa matkaan vetolaukun ja hostellien sijaan voi yöpyä vaikka viiden tähden hotelleissa. Reilikortti on junalippu, ei kokonainen matkapaketti.

On totta, että useimmat reppureissaajat haluavat vaellella suht spontaanisti halki Euroopan, mutta reili voi olla myös täydellisesti suunniteltu ja hiottu. Meidän kohdalla ensimmäinen reili vuonna 2010 oli tätä jälkimmäistä yllätyksellisempi ja vähemmän suunniteltu. Nyt halusimme tietoisesti suunnitella esimerkiksi reittimme paremmin ja kohdistaa spontaanit meiningit kaupunkien sisäisiin seikkailuihin.

Junailu ja muu matkustus

Suomi on Interrailia ajatellen suht eristäytynyt muusta Euroopasta, sillä Venäjä, Viro, Latvia ja Liettua eivät kuulu reilialueeseen. Helpoimmat keinot lähteä reissuun on laiva Ruotsiin, laiva Saksaan tai junalla Lapin kautta Ruotsiin (huom! Suomalaiset eivät kuitenkaan saa käyttää reililippuaan kotimaassa). Helpoin keino on kuitenkin luonnollisesti lentäminen, ja sitä suositamme vähintään toissuuntaisesti. Halpojen lentojen mukaan voi myös valita, mistä reilinsä aloittaa.

Kannattaa huomioida, että pelkällä reililipulla ei välttämättä pärjää. Etenkin nopeisiin juniin tarvitsee usein tehdä varaus, jonka hinta vaihtelee matkasta ja junatyypistä riippuen parista eurosta miltei sataan euroon. Paikallisjunilla ja intercityillä matkustaminen päiväsaikaan on pääsääntöisesti ilmaista. Yöjunan makuupaikka on useimmiten usean kympin, joskin niissä tilanteissa säästää hostellin hinnan. Makuupaikat maksavat poikkeuksetta ja usein yöjunien istuma-/lepopaikatkin ovat varausmaksullisia.

Oli reitti millainen tahansa, on reilin pointtina jossain määrin junassa kököttäminen. Ota ihmeessä tekemistä mukaan, joskin maisemien katsominen on osa elämystä. Maisemareitit ovat merkattu reililipun oston yhteydessä saadussa interrail-kartassa.

Reililiput

Reililippuja on olemassa monenlaisiin tarpeisiin. Global passilla matkustat koko reilialueella, kun taas One Country passilla matkustat yhden maan sisällä (suomalainen ei saa ostaa tälläistä lippua Suomeen). Näiden lisäksi kuitenkin myös lipun voimassaoloajat vaihtelevat. "Jatkuvia" reilikortteja on saatavilla 30, 22 ja 15 päivän ajaksi. Näiden lisäksi on saatavilla myös 22 päivän kortti, jonka sisällä reissaaja voi valita 10 matkustuspäivää. Samalla periaatteella on 10 päivän lippu, joka sisältää 5 matkustuspäivää. Reiliä ei kannata kuluttaa junassa istuen, ja usein nämä halvemmat jälkimmäiset liput riittävät matkustuspäivineen oikein hyvin.

Kaikkein halvimmalla pääsevät alle 26-vuotiaat, mutta alennuksia saavat myös yli 60-vuotiaat. Reililippujen hinnat näet täältä.

Lisää reilivinkkejä reilusti VR:n sivuilta. Meidän reiliretkemme päättyi tiistai-keskiviikko-yönä. Tänään päätämme tämän reiliblogin. Suurkiitokset kaikille, jotka pysyivät matkassa mukana ja laittoivat innostavia viestejä ja vinkkejä. Toki mielellämme vastaanotamme vielä palautetta ja kommentteja, olisi kiva kuulla, millä mielin juttuja luitte. Vastamme vielä kaikkiin kommentteihin, kunhan arjesta löytyy sopivia hetkiä. 

Loppufiilikset kaksikolta

Henriikka:

Ihan mieletön matka, taas kerran. Matkustaminen on ollut suuressa osassa muokkaamassa itsestäni sen, mikä olen. Yksi maailman parhaita tunteita on se, kun lähtee jostain paikasta ja tekisi mieli jäädä. Vieläkin ihanampi on kuitenkin kotiinpaluu. Reissaaminen ei olisi puoliksikaan yhtä hohdokasta, jos ei jossain olisi paikkaa johon palata.

“Why do you go away? So that you can come back. So that you can see the place you came from with new eyes and extra colors. And the people there see you differently, too. Coming back to where you started is not the same as never leaving.” 
― Terry Pratchett, A Hat Full of Sky (Discworld, #32)

Henriikan aamukahvilla-blogia voi seurata täällä: www.aamukahvilla.blogspot.com.

Janne:

Olen matkustamisessa kiinnostunut niin paljosta: maiden historiasta, vieraista kulttuureista, politiikasta ja ihmisten kohtaamisesta. Se mikä tekee reilaamisesta muista poikkeavaa, on se että junalla matkustaessa ja hostelleissa majoittuessa tuntuu pääsevän tavanreissua enemmän pinnan alle. Joka maasta näkee junan ikkunasta myös maaseutua ja tavallista elämää, ja jos on hiukkaakaan aktiivinen, kohtaa matkalla ja kohteissa myös mitä mielenkiintoisimpia ihmisiä. Tämäkään reissu ei pettänyt odotuksiani.

Kiitos ja syvä kumarrus. Jos emme nyt kuitenkaan jäisi väkisin langoille roikkumaan.

- Henriikka & Janne (at Helsinki, Suomi)

Ladataan...
Lily matkustaa

Hei kaverit. Viimeistä paikkaa viedään. Istumme Budapestin lentokentällä, kohtalaisen väsyneinä, suhteellisen nuhjuisina. Eilinen kotimatka alkoi yöjunalla Splitistä Zagrebiin, jossa vaihdoimme aamulla Budapestin päiväjunaan (Hytissämme matkustanut mahtava, kovaääninen mies puhui ja vitsaili tauotta koko matkan, yli 6 tuntia! En muista koska olisin viimeksi nauranut niin tiiviissä kippurassa). Sitten vielä sisäinen metrometrobussi, niin perillä oltiin. Lento lähtee kohti Suomea klo 21.25, joten puolen yön jälkeen olemme takaisin kotimaassa. Nyt istumme kämäkahvilassa ja mutustamme aamulla viimeisillä Kroatian Kunilla ostettuja sämpylöitä. Yksi reilaamisen parhaita juttuja on, kun pitää tuhlata kunkin maan viimeiset lantit. 

Viimeiset reilipäivät oli tarkoitettu lööballe, höllimiselle, köllimiselle, rentoilulle, lankuttamiselle. Joten spesifejä vinkkejä ette tule tästä jutusta repimään. Mielestäni reissut kannattaa aina mahdollisuuksien mukaan päättää letkeilyyn, ja juuri sille Kroatiassa vietetyt viimeiset kaksi päivää oli pyhitetty. Rehellisyyden nimissä todettakoon, ettei Split kaupunkina ollut listamme kärjessä. Listassa korkeammalla olivat lähialueen saareet ja pienemmät rantakapungit. Split oli kuitenkin Sarajevon jälkeen, tulevaa Budapestiä ajatellen kaikkein järkevimpien junayhteyksien päässä. Ja toisinaan on ihan hyvä vain todeta, että helpolla pääseminen ei ole synti.

Sarejevo - Split -välillä eivät junat kulkeneet kätevästi. Käänsimme takkimme ja taitoimme sen pätkän bussilla (7h/23€hlö). Eipä tarvinnut tylsistyä, kun bussi kulki Bosnian kauniiden kaupunkien jälkeen Kroatian rannikkoa pitkin. Meri avautui autotien viereen ja auton ilmastointi pelasi. Nice. 

Ja mitä meitä Splitissä odotti? Kaunis, sininen meri, mukulakivikatuja ja vanha kaupunki Rooman ja Kreikan sekamelskan henkeen. Ihmisiä ja turistejahan paikassa riittää, mutta se ei tuntunut häiritsevältä. Usein on hassuakin, kuinka backpackerit kammoavat turistilaumoja, vaikka turistejahan he ovat itsekin yhtä lailla. Eikä ainakaan näin lyhyen vierailun aikana päälle hyökänneet edes pikkuletit, rantahuivit, tekocrocsit ja sombrerot. 

Kaikkein paras juttu kaupungissa oli, että kartan käyttäminen oli turhaa. Vanhan kaupungin alue on ihastuttava raunioineen, puisine ikkunalautoineen, kukkaruukkuineen ja katujen välissä kuivuvine pyykkeineen, eikä ristiin rastiin kulkevien pikkukatujen kiertämiseen kannata suunnitella liian loogista reittiä. Päämäärätön haahuilu tuottaa parhaat tulokset, kun sisäpihoilta löytyvät terassit ja sivukujilta halvimmat aamupala-croissantit.

Majoitukset ovat meillä menneet tällä reissulla nappiin. Yhtä nakupelleä lukuun ottamatta huonetoverit ovat olleet mitä mainiointa seuraa, ja hostellit ovat olleet keskivertoa parempia. Splitissä asuminen on kallista, mutta onnistuimme löytämään sängyt 6 hengen dormista 25€/pää. Sinänsä hostellissa ei ollut mitään ihmeellistä, ja esimerkiksi yhteistilat olivat olemattomat, mutta visuaalisuudesta on annettavat täydet pisteet. Wine Garden -hostelli oli nimensä mukaan viiniterassin yläkerrassa, ja sisäpihaa ja ulkoseiniä koristivat viinirypäleköynnökset.

Kyllä kelpaa aamukahvia hörppiä, kun voi salaa napata katosta roikkuvia viinirypäleitä ja ihailla pihaseinän Caesaria.

Mitä shoppailuun tulee, siihen ehdimme jo kyllästyä ennen Splitiä ja skippasimme ostomahdollisuukset. Sen verran kävin kuitenkin aurinkolaseja kurkkimassa, että tajusin kauppojen hyvästä palvelusta huolimatta vähän huijaavaan. Myönnettäköön, että oma ajatuksenikin oli, että lasit ovat varmasti huomattavasti huokeampia Kroatiassa. Kaikki aurinkolasit näyttivät kuitenkin olevan epäilyttävästi alennuksessa, niinpä tein pientä hintavertailua. Totuus on, että alennuksen jälkeen hinnat ovat suurinpiirtein samoissa, kuin mitä ne ovat Suomessa oletuksena. Älköötten siis menkö liian syvään lomakoomaan, shopingshop-vimmaan.

Tämmöiset myyntikikat eivät sinänsä mieltäni pahoita, toisin kuin huono asiakaspalvelu. Sellaista joutuu kohtaamaan Kroatiassa ja muualla Itä-Euroopassa valitettavan usein. Faktahan on, että monet maat ovat kokeneet kovia ja mielenlaadut, temperamentit ynnä muut ovat luontaisesti myös erilaisia. Kysyn kuitenkin, mihin asti näillä voi selitellä kaiken jäätävän huonon käytöksen? Ymmärrän, että purnaamista saattaa riittää, jos joutuu päivä toisensa jälkeen palvelemaan rassaavia ulkomaalaisia, mutta miten olisi edes yksi pieni hymy? Kun laittaa itsensä likoon ja yrittää olla mukava asiakas, on uuvuttavaa saada vastaan töykeää naama ja keskisormea. Pökäle pois suusta, senkin hapannaamat. Saatte anteeksi huonon käytöksenne vain siksi, että myytte kaikesta huolimatta jäätelöä niin halvalla.

Onneksi yksi ihana korvaa usein kymmenen kamalaa. Itä-Euroopasta löytyy myös aitoa hammashymyä, palvelualttiutta ja elämäniloa. 

Rentoilupäivät saivat arvoisensa päätöksen, kun heitin vihdoin keltaiset varvastossuni menemään. Yli viisi vuotta sitten ostetut tossut ovat reissujen kuluessa muuttuneet aivan vain kamalimmiksi, ja samalla muistojen kertyessä on luopumisen tuska kasvanut. Viimeisen uintireissun päätteksi tein kuitenkin lopullisen päätöksen näiden öllötysten viskaamisesta. 

Tämä viskaaminen symboloikoon huikean hataran aasinsillan kautta sitä, että kaikki hauska loppuu aikanaan. 
Kaikki iloinen ja keltainen loppuu aikanaan. Niin kuin tämänkin reilimme.

Eivaan, kaikki ällö ja ruma heitetään roskiin aikanaan, mutta hauskanpito jatkuu.
Eikä tämä ole vielä viimeinen juttumme, älkääpäs luulko.

-Henriikka (at Lentokone, Budapest-Helsinki)

Ps. Voitteko kuvitella, että viimeistelin tämän jutun lentokoneessa? Mitä kaikkea ne keksivätkään. Kohta interrailejäkin pystyy varmaan seuraamaan reaaliaikaisesti internetin välityksellä kuvin, tekstein ja videoin. Huh huh.

 

Ladataan...
Lily matkustaa

Olen niin iloinen, että päätimme lisätä matkaamme 10 tuntia lisää junailu-aikaa ja 9 tuntia bussi-aikaa, ja käydä Bosnian ja Hertsegovinan pääkaupungissa Sarajevossa. Arvoimme asiaa pitkään, aikataulu kun on ollut tiivis, ja Sloveniassa ollessamme teki usein jo mieli lopettaa reissu vain neljän päivän makoiluun Kroatian rannikolla. Mutta ei, sen sijaan päätimme istua junaan, viettää 12 tuntia kämäisessä yhteisvaunussa, ja saapua monia elämänvaiheita nähneeseen Sarajevoon.

Junamatkalla saimme iloisen kohtaamisen. Puolesta välistä matkaa hyttiimme istui vanhempi Bosnialainen pariskunta, joka höpötteli iloisesti bosnian kielellä, emmekä löytäneet englannista yhteistä välinettä kommunikaatioon. Noin neljän tunnin matkan jälkeen päätin näyttää heille kartalta elekielellä interrail-matkamme vaiheet, jolloin naisen silmät kirkastuivat: "Är ni från Sverige?" rouva kysyi. "Nej, från Finland, men jag talar lite svenska", vastasin ja saimme vastaamme yllättyneet kasvot. Pariskunta oli aikanaan paennut sodan alta Ruotsiin, ja oli nyt matkalla Sarajevoon häihin. Oli mielenkiintoista keskustella sodasta ja siitä vaikeudesta, jonka kohtaa kun on täysin kielitaidottomana uudessa maassa ja pitäisi selvitä. Kyseessä oli myös kummallekin meistä ensimmäinen kerta, jolloin ruotsi on ollut ainoa väline kommunikoida. Ruotsalaiset kun pääsääntöisesti puhuvat mielellään ja sujuvasti englantia. Kohtaaminen oli siis monella tapaa antoisa ja antoi näkökulmaa tällaisille untuvikoille.

Itselleni Sarajevo on ollut jonkinmoinen pakkomielle jo pitkään. Isäni aikoinaan kertoi käynnissä olevasta Bosnian sodasta, ja mielessä kummitteli pääkaupungin nimi. Ihmisten iloisuuden ja toivon näkeminen oli kuitenkin liikuttavaa, sillä vaikka sodasta on jo 20 vuotta, näkyy kapungissa vielä selvästi sen jäljet: luodinjälkiä on sadoissa rakennuksissa, ja keskustan ulkopuolella myös paljon hylättyjä asumuksia. Joku teistä oli luonnehtinut kaupunkia "ristiriitaiseksi" ja sitä se sanan positiivisessa merkityksessä juuri oli. Kaupunki tuntui kaikesta huolimatta eläväiseltä, ja kun vielä satuimme paikalle Sarajevo Film Festareiden aikaan, oli kaupungissa väkeä tuhatpäin.

Yksi ilta ja kokonainen päivä osoittautuivat ihan kelpo ajaksi nähdä kaupunki pääpiirteineen. Keskusta on pieni ja helposti hahmotettava. Muutamat pakolliset nähtävyydet kiertää nopeasti. Sarajevossa näkee uskonnon läsnäolon selkeästi, ja kolmen eri uskontokunnan palvontapaikkoja kannattaa kiertää. Myös aikanaan ensimmäiseen maailmansotaan kipinän antaneen Itävalta-Unkarin kruunuprinssi Franz Ferdinandin murhan tapahtumapaikka on suosittu nähtävyys, vaikkei se sinänsä olekaan kummallinen. Paikalla on nykyään 1900-luvun alun Sarajevon tapahtumista kertova museo, joka kuulemma on käymisen arvoinen. Sarajevon vaikeahkon saavuttavuuden vuoksi suosittelisin kuitenkin kahta tai kolmea päivää minimissään. Tällöin jäisi aikaa ympäriinsä haahuilemiselle, nähtävyyksille ja vaikkapa päiväretkelle Bosnian ja Hertsegovinan toiseen tärkeään kaupunkiin, kauniiseen Mostariin.

(hmmmm, kuulostaako ravintolan nimi tutulta kenenkään muun mielestä? Njahhh)

Majoituimme Sarajevossa Residence Rooms -nimisessä hostellissa. Saimme paikasta ehkä matkan lämpimimmän tervetulotoivotuksen, sillä hostellia ylläpitävä perhe on omistautunut asialleen täysin. Hostellissa oli kaikki tarvittava tarjolla ja kysyjä sai neuvoa mihin vain. Hostellissa kohtasimme myös reilin mielenkiintoisimman huonetoverin. Portugalilainen Jose oli hyvin äänekäs, muodista kiinnostunut bloggaajapoika, mutta nukkui myös mielellään munasillaan. Siis dormihuoneessa! Eipä siinä, jos olisi pysynyt peiton alla. On sanottava, että "man really needs some serious balls to do that!" (Ei, siitä ei ole kuvaa)

- Ja mitäs mitäs! Lankesimmeko Sarajevon Adidas-puljun huokeisiin hintoihin? Ehkä.

Yksinkertaisesti on suositeltava Sarajevoa jok'ikiselle. Kaupungilla on niin monet kasvot ja niin monta tarinaa. 

Tällä hetkellä istumme kroatialaisessa pizzeriassa, ja ensi yönä yöjuna kuljettaa meidät Budapestiin, mistä lentokone hyrrää Helsinkiin tiistai-keskiviikko-välisenä yönä. Bikiniuutiset ovat tältä erää loppu, mutta juttuja aiomme tulittaa vielä muutaman kappaleen. Voi olla, että tästä on muodostunut meille pakkomielle ja jäämme linjoille väkisin roikkumaan. Teemme myötähäpeää herättäviä Helsinki-videoita ja tuputamme blogiin jokaisen reissukuvan ripotellen. Heeheehee.

Heeheehee. Ei ole enää puhtaita paitoja ja kalsareita kuin yhdet jäljellä. Aika tulla kotiin.

-Janne (Split, Kroatia)

Pages