Lily ja VR hakevat reilibloggaajia - Osallistu ja kierrä kesällä Eurooppaa


Kilpailu on ratkennut ja voittajat valittu! Tutustu heihin täällä.

Kisaan osallistuminen on päättynyt - suurkiitos hakemuksista kaikille! Lilyn toimitus lukee niitä kädet hikisinä - jäljellä on voittajan valinta top 5 -hakemusten joukosta. Voittajille ilmoitetaan tällä viikolla, ja kun heidät on tavoitettu, tulos kerrotaan tässä blogissa /edit. 28.5.
 

Polttaako asfaltti? Puuttuuko menolippu? Lähde meidän kanssamme kuukaudeksi reilaamaan ja kerro Euroopan ihmeistä muillekin.

Lily ja VR etsivät taas innokasta ja inspiroivaa reilibloggaajakaksikkoa. Viime vuonna Meeri ja Lea  kohtasivat miehiä pastellinvärisissä turbaaneissa Wienissä,  söivät ilmaisia herkkuja Kööpenhaminassa ja selvisivät loistavalla asenteella pienistä ja aika isoistakin yllätyksistä serbialaisessa yöjunassa.

Millaisia postauksia sinun reililtäsi syntyisi?

Kerro meille, voit voittaa mahtavan kesälomamatkan!


Palkintoon kuuluu:

Pakettiin kuuluu kaksi 1. luokan InterRail-korttia  ja neljä Mondon matkaopasta matkaajien valitsemista kohteista. Matka tehdään kesä-elokuussa 2013, ja reissussa voi olla neljä viikkoa. Palkinnon arvo on 2150 euroa.

Voittajilta odotamme:

Haemme matkaan kaksikkoa, joka tietää, kuinka koukuttava blogi syntyy. Olette kirjoitus- ja kuvaustaitoisia ja sitoudutte bloggaamaan reissusta säännöllisesti Lily matkustaa -blogissa.

Lilyn toimitus tapaa ja ohjeistaa reilaajat ennen matkaa.

Näin osallistut:

1. Kertokaa tämän jutun kommenttiboksissa, millaisen reissun te tekisitte - ja millaista blogia reissusta pitäisitte. Miksi juuri te olisitte paras kaksikko matkaan?

2. Tutustukaa VR:n InterRail-sivulla kymmeneen Euroopan kauneimpaan kaupunkiin ja kertokaa, missä niistä te vierailisitte reilillänne. Jos mikään näistä paikoista ei mahdu matkasuunnitelmaanne, kertokaa, mikä olisi teidän tärkein kohteenne reissussa.

3. Jos jommallakummalla - tai molemmilla - teistä on blogi, linkkaattehan niihin.

4. Kuva olis kiva ylläri!

Näin se ratkeaa:

Kisa ratkeaa 17.5. Voittajat julkistetaan Lilyssä, ja heille ilmoitetaan myös henkilökohtaisesti.

Jos et ole Lilyn rekisteröitynyt käyttäjä, kätä vastaukseen sähköpostiosoitteesi, jotta saamme sinuun yhteyden, jos voitat. Voit rekisteröityä Lilyyn tästä.

Onnea matkaan!
 

 

 

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Mistä kaupungista ensimmäinen kuva on? :)

Kristaliina
Puutalobaby

Ooooo! Hmm voiskohan tuonne hakea "avec napero" -reilaajaksi...? :) Ois villiä menoa ja vaipanvaihtoa :D

Kiskis (Ei varmistettu) http://kiskiksen3.blogspot.fi

Meitä olisi täällä pari, oikeastaan aviopari, jolla suunnitelmissa kesäloma-häämatka-reilireissu kesä-heinäkuuksi. Lentoliput varattiin tänään Hki-Malaga, Rooma-Hki ja tarkoituksena olisi pyöriä junalla ja jalan ainakin Espanjassa ja Italiassa - ehkä muuallakin. Ainakin Andalusian alue, Barcelona ja Cinque Terren alue ovat varmoja kohteita. Viime kesänä jo vähän reiliä harjoiteltiin, mutta blogiin asti ei reissun jälkeen montaa lomakuvaa hää- ja remonttikiireiden keskeltä ehtinyt.

Meidän reissussa mies (26v.) yrittää haalia niin monta historiallista kohdetta kuin vain jalat kantaa ja vaimo (25v.) kitisemättä kestää. Vaimo taasen kulkee mielellään pitkin kujia ja toreja ja fiilistee kaupunkien kauneutta. Mies on hieman kermaperse ja herkkusuu, joten yösijaksi ei mikä tahansa hostelli kelpaa ja ruoka on isossa osassa reissua. Vaimo taas saattaisi unohtaa syödä innostuessaan uusista kaupungeista ja vetäisee varmasti miehen tarvittaessa putiikkien ovista sisään tai etsii lähimmän uimarannan lekottelua varten.

Seitsemän vuoden yhteiselon jälkeen on todettu että aika hyvä tiimi me ollaan ja reissuissa selvitään kun edes toisella pysyy huumori mukana. Blogissakin se varmasti näkyisi, matkakuvien lisäksi.

Vaimolla on blogi. Oikeastaan kaksi, sillä välillä on ollut yritystä uudistua. Lähinnä käynnissä olevaa remonttia niissä puidaan, mutta löytyy vanhemmasta myös matkajuttuja. http://kiskiksen2.blogspot.fi/ ja http://kiskiksen3.blogspot.fi/. Ja on niissä niitä kuviakin. Ylläri ylläri!

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

Vierailija, eka kuva on Riomaggioresta, Pohjois-Italian Cinque Terrestä.

Roosa_heikkila@hotmail.com (Ei varmistettu)

Täältä löytyisi kaksi innokasta reilaajaa! Intohimojamme ovat matkustelu, valokuvaaminen ja kirjoittaminen, ja bloggaaminen on meille tuttua. Meidän reissumme olisi varmasti täynnä naurua, maailman ihmettelemistä ja mahtuisi mukaan mitä luultavimmin myös erilaisia sattumuksia ja kömmähdyksiä.

Reilausta on suunniteltu jo useampi vuosi, ja must see-listalta löytyy ainakin Berliini, Amsterdam, Pariisi, Dublin, Barcelona, Madrid ja Rooma. Jos tien päällä kuulee vinkin jostain ehdottomasti vierailtavasta kaupungista, niin suunnitelmasta voi aina vähän joustaa. Olemme molemmat reissanneet jo jonkin verran ja maalaisjärkeä löytyy, eli välttyisimme turhalta sähläykseltä. Kuitenkin maailma on täynnä kohteita, joihin palamme halusta päästä tutustumaan. Olemme molemmat melko aamuvirkkuja, eli emme jäisi sänkyyn nukkumaan vaan suuntaisimme aina innokkaasti kohti uusia nähtävyyksiä. Omaamme positiivisen asenteen ja olemme aina valmiita jutustelemaan tuntemattomien kanssa ja oppimaan lisää elämästä.

Pidämme molemmat blogia, Roosa työharjoittelustaan Espanjassa (www.mestarietsivat.blogspot.fi) ja Nanan lifestyle-blogi löytyy osoitteesta www.fiore-secco.blogspot.com. Kuvia löytyy molemmista blogeista.

Mikäli me pääsisimme yhdessä tänä kesänä reilaamaan, niin reissusta tulisi ikimuistoinen ja sitä olisi varmasti mielenkiintoista seurata myös ruutujen toiselta puolelta.

TiiaKurki (Ei varmistettu)

Täältä ilmoittautuu kaksi innokasta matkustajaa! Olemme 22-vuotiaita opiskelijoita, jotka ovat haaveilleet interrail-matkasta jo monen vuoden ajan, mutta opiskelijoina meillä ei tietenkään ole ollut varaa. Joten tämä olisi upea tilaisuus päästä toteuttamaan unelmamme! Olisimme parhaat reissuun, koska olemme innokkaita kokemaan uutta ja haluamme jakaa upeat paikat muiden kanssa.

Reissussa tutustuisimme moniin eri kulttuureihin, joten monta eri maata olisi luvassa ja erilaisia sellaisia. Blogissa kertoisimme maan kulttuurista, nähtävyyksistä, ruoista, leivonnaisista, juomista ja paikoista mitä löydämme. Joukossa olisi niin historiaa kuin nykypäivän juttuja. Me emme ole sellaisia, jotka makaavat puoleen päivään hotellissa, vaan me lähdemme aamusta tutustumaan kyseiseen maahan ja kaupunkiin, joten blogia kyllä päivitettäisiin tiuhaan. :)

Vierailisimme ainakin Amsterdamissa, Italiassa, Ranskassa, Montenegrossa, Portugalissa, Tanskassa, Saksassa ja Sveitsissä. Eiköhän paljon muutakin löyty kunhan pääsisi reittiä kunnolla suunnittelemaan. ;)

sähköpostihan on: tiia.kurki@hotmail.com

mymble93@hotmail.com (Ei varmistettu)

Tässäpä olisi teille pari, joka on unelmoinut pitkästä matkasta maalmalla jo hyvän aikaa. Ja ainakin Moint Saint-Michel (Ranska), ja kansallispuisto Kroatiassa herättivät heti matka kuumeen uusiin mittoihinsa.
Molemmat rakastamme historiaa, aurinkoa ja kauniita maisemia.
Parivaljakomme mies osapuoli rakastaa pätemistä ja haluaa nähdä maisemia, jotka jäävät mieleen iäti. Hän ei pelkää raskastakaan patikka reissua, mutta kammoaa yö elämää ja shoppailu reissuja. Hän on vannoutunut "lihansyöjä".
Nais osapuoli taas on hiljainen, mutta rakastaa uusia kulttuureja ja ihmisiä. Monen tunnin raunioihin tutustuminen ei häntä kammota, eivätkä kuumat hiekkarannatkaan ole vastus hänelle. Miesosapuolen houkuttelu tutustumaan paikalisten kauppojen antimiin taas aiheuttaa suurta ahdistusta. Suuriin haaste reissussa on tälle parivaljakolle löytää yhteinen sävel museoiden ulkopuolelta.

Blogissamme molempien näkökulmat matkaan näkyisivät varmasti, erimielisyyttäkin löytyy, mutta niin myös kommelluksia, blondeja hetkiä ja toivottavasti hyviä vinkkejä, jollekkin siellä jossain :)

Mies osapuoli ei blogia ole kirjoittanut, en kyllä minäkään moneen vuoteen. Mutta jos tälläinen mahdollisuus omalle kohdalle nappaisi, tekisimme kaikkemme tehdäksemme blogista niin mahtavan, että lukijat menettäisivät yö unensa odottaessaan seuraavaa postausta!

Täällä pidetään sormet ristissä, terkuin Salla ja Juuso

Irinja (Ei varmistettu)

Täältä löytyisi epätavallisempi pari reilille! Olen 34v. nainen, ja osallistun kilpailuun 8-vuotiaan poikani kanssa. Ja itseasiassa seuraan liittyisi vielä kolmaskin henkilö, eli 3v. pikkuveli. Varmastikaan yöelämästä ei tulisi juttua, mutta suuri seikkailu tuo reissu meille olisi. Lapseni ovat tottuneita reissaajia, ja jatkuvasti halukkaita lähtemään matkalle. 8v. lukee ja kirjoittaa sujuvasti, ja ottaa hauskoja valokuvia. Miksipä ei sitten auttaisi minua bloggaamisessa? 3v. katselee haltioissaan kuvia joka puolelta maailmaa ja huudahtelee "minä haluan mennä tuonne! Milloin mennään tuonne, äiti?". Koskaan en ole matkustanut yksin, mutta yksinhän en nytkään olisi. Perheen isä sattuu olemaan töissä kesän, täytyyhän meidän muiden keksiä jotain tekemistä ;) Nopeasti tuossa kävin läpi paikkoja joissa meillä olisi yöpaikka paikallisten luona tiedossa, ja niitä olisi ainakin Tukholma, Kööpenhamina, Bryssel, Pariisi, Nantes, Geneve, Rooma.. tarkoitus olisikin yöpyä mahdollisimman paljon tuttujen ja tutuntuttujen luona. Tuosta VR:n listasta ainakin Normandia, Saksa ja Belgia varmasti käytäisiin katsomassa.

Lasten kanssa matkustaminen on haastavaa, mutta myös hirveän antoisaa. Kohteisiin tutustutaan ihan eri tavalla kun aikuisporukalla, ja itse ainakin olen kaivannut tarinoita lapsiperheiden reissuista. Niitä vain aika harvoin on tarjolla. Reilaaminen olisi ihana tapa matkustaa ympäri Eurooppaa, lapsethan rakastavat junamatkailua! Ruoka (erityisesti paikalliset herkut) on meille tärkeä asia, shoppailu ei niinkään. Puistot, rannat, museot, linnat ja tärkeimmät nähtävyydet varmasti tulisi kierrettyä.

Irinja

..Ja äsken en ollut kirjautuneena näköjään, mutta tätä kautta saa minuun yhteyden :) 

 

Täältä ilmoittautuu, riemusta kiljuen, nuoripari ikimuistoiselle matkalle!

 

Minä, Dora, olen 22-vuotias valokuvauksen opiskelija koto-Suomesta ja aviomieheni Khaled puolestaan 25-vuotias, syksyllä Suomeen muuttoa suunniteleva, Lontoolaismies. Meillä kummallakin on vankka kokemus blogin pitämisestä, sekä intohimo valokuvaukseen ja matkustamiseen.

 

Suuntaisimme matkamme Keski- ja Itä-Eurooppaan. Maat kuten Puola, Bosnia Herzegovina, Makedonia ja Kroatia kiinnostavat, sillä tuntuu ettei niistä ole kuultu tarpeeksi. Kiinnostavien paikkojen lisäksi, haluasimme saada kosketusta paikalliseen elämään, ihmisiin ja kulttuureihin. 

 

 

Blogimme olisi visuaalisesti yhteinäinen, rehellinen ja hauska, jossa kauniit kuvat ja pilke silmäkulmassa -tyylinen teksti kulkisivat rinta rinnan. Emme missään nimessä haluaisi tehdä blogista mitään matkaopas tyylistä, vaan tavoitteena olisi jakaa kokemamme ja näkemämme mahdollisimman elävästi lukijalle. Tavoitteena olisi löytää joka maasta ainakin yksi ihminen, jonka tarinan voisimme jakaa maailmalle. Henkilökohtaisempia, päiväkirjamaisia postauksiakin tulisi, sillä kaikkihan pitää tallentaa.

 

Olisimme oiva kaksikko matkalle, sillä kansainvälisyytemme ja avoimuudemme vuoksi siitä tulisi varmasti ikimuistoinen. Khaled on loistava organisoimaan ja pitämään pään kylmänä, ja minä vähintään yhtä loistava höntyilemään ja sinkoilemaan sinne sun tänne. Itse olen pitänyt lifestyle/valokuvablogiani (linkit alhaalla) jo noin kolme vuotta ja postaan sinne lähes päivittäin. Kirjoitan Englanniksi, sillä suuri osa lukijoistani ovat ulkomailla. Perustin myös hiljaittain toisen blogin, johon julkaisen enemmän harkittua ja yhtenäisempää kuvatarinaa.  Khaledin blogi on lähinnä kokoelma häntä kiinnostavista kuvista, aiheista ja maailman epäkohdista.

 

Vaikka emme mitään lintubongareita olekkaan, Plitvicka Jezeran kansallispuisto Kroatiassa olisi varmasti helkeä salpaava kokemus ja haluaisimme ehdottomasti käydä siellä matkan aikana!  

 

Tässä linkit blogeihimme:

 

http://arabarabarab.tumblr.com/

http://doradalila.blogspot.fi/

http://oromi.tumblr.com/

 

dorakhaled.jpg

 

Terveisin, Dora & Khaled 

 

doradalila@gmail.com

Vierailija (Ei varmistettu)

Kaksi keski-ikäistä sisarusta nauttii tällä hetkellä elämästä. Meillä on aikaa, kokemusta, kuntoa ja taitoa havainnoida ympäristöä sekä ihmisiä. Toinen on maaseudun kasvatti ja toinen viestijä. Bloggaisimme arkielämästä, juna-asemista, junista, luonnosta, ihmisistä ja tunnelmista. Muistan nuoruudessa tekemältäni interraililta vieläkin junaraiteiden tuoksun, ohikiitävät hienot maisemat, kohtaamani ihmiset, ruuan ja kuuman kesän.

Matkasuunnitelmaa emme vielä ole tehneet, mutta houkuttelevaa olisi matka Saksaan, Slovakiaan, Italiaan ja Espanjaan.

Blogeja:
http://puutarhakotoilua.blogspot.fi/
http://paikallisviestinta.blogspot.fi/

Terveisin

Heli ja Tiina

Vierailija (Ei varmistettu)

Ja jos kiinnostuitte sisaruksiin Heli ja Tiina, yhteyden saa osoitteesta: heli.veripaa(at)pp.inet.fi tai blogien kautta. Kuvakin toisesta löytyy blogista.

Vierailija (Ei varmistettu)

Paljasjalkainen parikymppinen tamperelaiskaksikko Tia ja Sunna on ehtinyt pitkälle - toistaiseksi enemmän muille mantereille kuin kokemaan Euroopan ihmeitä. Viimeisen vuoden aikana Tia on matkustanut yli 35000 km; mm. viettänyt lähes vuorokauden bussissa New Yorkista Torontoon, jäänyt jumiin Kiinaan matkalla Japaniin, asunut puoli vuotta japanilaisen pikkukylän kupeessa vuorella, käynyt riisikakkumuseossa Seoulissa, kävellyt kirjaimellisesti tulisilla hiilillä temppelissä, juhlinut uuttavuotta perinteiseen japanilaiseen tapaan, juhlinut kiinalaista uuttavuotta tuhansien ihmisten joukossa Hong Kongissa...ja tulevaisuus on mahdollisuuksia täynnä. Sunna taas tuntee Kaakkois-Aasian impulsiivisilta pikkumatkoiltaan. Useasti muita matkailijoita majoittanut Sunna päättikin viime joulukuussa panna säästötilinsä sisällön hyötykäyttöön ja lähteä Malesiaan ja Singaporeen elämänsä seikkailulle. Kuukauden päiviin sisältyi mm. unettomia öitä Abu Dhabin lentokentällä, 12 tunnin bussimatka halki sademetsien ja vuorten, Singapore ja sen hillityt, mutta sitäkin yllätyksellisemmät yöt, Malesian tropiikki, Britannian armeijan sotilaat, neljä päivää nigerialaisessa yhteisössä, aamuyö intialaisessa ravintolassa miesten alusvaatteissa, hurjia ja saasteisia kaupunkeja, henkeäsalpaavia luontoretkiä sekä paljon muuta.

Meitä kiinnostaa kaikki, mikä on elämässä tärkeintä: hyvä ruoka, hyvä seura ja kauniit asiat. Junamatkailu on ekologinen valinta matkustaa, ja ihanteellinen ympäristön tarkkailuun. Reissulla päätyisimme taatusti sinne, minne paikallisetkin: kauppahallit ja katukuppilat, tapahtumat galleria-avajaisista underground-klubeihin tulisi koluttua ja kuvailtua. Kamera pysyy kädessä kummallakin, eikä kielimuuri ole ikinä ylitsekiipeämätön asia. Ennakkoluulottomuus, uteliaisuus ja avoimuus uusille kokemuksille yllättää meidät itsemmekin mitä kummallisimmista tilanteista.

Mikäli teette oikean valinnan ja pääsemme reissuun, on kohteiden valinta vaikeaa! Ehkäpä lukijat voisivat äänestää suosikkikohteitaan ja ehdottaa paikkoja, mistä haluavat lukea? Omalla listallamme Tanska, Ranska, Kroatia, Unkari sekä Italia vetävät pisimmän korren.

Sen lisäksi, että on kirjoittanut niin maksua vastaan kuin huvikseenkin sekä suomeksi että englanniksi erinäisiin julkaisuihin, Tia on reilun vuoden verran pitänyt matkoiltaan ja kulloistestakin kodistaan Home is Where Your Heart Is - blogia (http://www.hiwyhi.wordpress.com). Nimi on enne! Oman bloginsa lisäksi Tian rustailuja löytyy mm. Four Sigma Foodsin blogista (http://www.foursigmafoods.com/blog).

Jenna Karhula (Ei varmistettu)

27-vuotias raumalainen nainen ois kiinnostunut lähtemään.
Haluan nähdä matkoillani ns tunnetut nähtävyydet paikassa kuin paikassa, mutta en halua käyttää niihin liikaa aikaa. Kävelen mielellään kohteeseen hieman vaihtoehtoista reittiä ja bongailen mestoja joissa ihan jokainen turisti ei välttämättä käy. Ruokakulttuuri kuuluu vahvasti reissuihin, mutta ns turistikatujen varrella olevat mestat vältän tässäkin. Ne ovat yleensä kovin hintavia ja taso on vähän mitä lie. Joku pikkumesta sivukadulla voi olla paljon mielekkäämpi ja mielenkiintoisempi elämys. Blogia en ole pitänyt, sillä en ole oikein keksinyt aihetta. kirjoitan kyllä mielelläni ja Tykkään kovasti valokuvaamisesta, vaikka aina ei otokset ihan parhaita olekaan niin ainakin persoonallisia. Tarkkailen paljon ympäristöä ja otan mielellään kuvia sekä eiffel-tornista että sen juurella istuvasta herrasta :) tykkään "hifistellä" kuvien kanssa ja fiilistellä vaikken mikään ammattilainen olekaan. Blogista tulisi varmasti värikäs, erilainen ja siitä saisi vinkkiä sekä perusmatkailija että hän joka ei ihan perinteisestä meiningistä välitä.
Tällä hetkellä reissuseuraa ei ole, mutta varmasti sellaista löydän jos kisan voittaisin. Päätin nyt kuitenkin osallistua Ja lähden vaikka yksin. Se ei ole ongelma. Olen reissannut jonkin verran, mutta ehdottomasti kiinnostavat matkakohteet olisi tuolla Portugali, Espanja sektorilla tai Itä-euroopassa slovenia, unkari, croatia... Akselilla. Tärkeintä on että pääsisi reissuun ja paikkoja ja reittejä voi sitten hieman täsmennellä fiiliksen mukaan. Sellaisia kaupunkeja joita osaisi mainita olisi lissabon, madrid, valencia, niza, milano, ljulbjana, zagreb, budabest, krakova. Huh huh. Niitä olisi vaikka millaiseksi listaksi.

Jenna Karhula (Ei varmistettu)

Ja luonnollisesti s-posti tuosta puuttui eli jenna.karhula@gmail.com

AT
AT

Täällä olisi kaksi innokasta nomadimielistä reissaajaa valmiina lähtöön. Euroopan suurkaupungit on jo nähty ja haaveissa onkin matka Itä-Eurooppaan, paikkoihin joihin ei muuten ehkä tulisi lähdettyä. Reilireissu olisi oiva tapa tutustua näihin kohteisiin. Lisäksi junan ikkunasta näkee niin paljon enemmän kuin lentokoneesta.

Meitä kiehtoo mm. Bosnia ja Hertsegovina, Serbia, Bulgaria, Romania, Makedonia ja Montenegro. Ehdoton kohde olisi myös Kroatiassa sijaitseva Plitvicen kansallispuisto. Ateenassakin riittäisi nähtävää. Suunnitelmissa olisi tutustuminen ainakin pääkaupunkeihin, mutta lähdemme mieli avoimena ja reitiltä voidaan poiketa tutustumaan myös pikkukyliin. Couchsurffauskin on vielä kokematta!

rail.jpg

Teemu käyttää aikaa kiehtovien ravintoloiden löytämiseen ja pakkaa mukaansa kauluspaidan, kravatin ja läppärin. Hän vastustaa kuitenkin liian tarkkoja matkasuunnitelmia. Anna taas ottaa mukaansa vaelluskengät, bikinit ja kameran ja nukkuu yönsä hyvin vaikka riippumatossa. Anna kirjoittaa työkseen ja Teemu tuntuu ratkaisevan kaikki ongelmat tekniikan avulla.

Nautimme ruokien maistelusta, shoppailusta, arkkitehtuurista, luonnosta, ekoilusta, pohdiskelusta, patikoinnista, maailmanperintökohteista ja hitusen myös taidehistorian aarteista. Emme myöskään pelkää hypätä hevosen selkään. Ennakkoluulottomuus ja seikkailunhalu vievät meitä jännittäviin paikkoihin.

Anna & Teemu

Lizz

 

No huh huh missä sitten on oltu ja mitä kaikkea on tehty, ei vaan reilattu koskaan. MUTTA tänä kesänä tämä duo lähtee 14 päiväksi kiertää Euroopan kauniimpia paikkoja. Mukaan tulevat ainakin kamera ja huumori niin miks ei tämän kisan upea palkintokin. Ai niin, me ollaan Aleksa(25) ja Liisa (17) and we are sisters. Aleksa on tämän sukulaissuhteen navigaattori, diktaattori, tulkki, pääsuunnittelija, sijoituspäällikkö, kassanhoitaja, lapsenvahti eli itsepäinen järki. Liisa nuorempi osapuoli on lääkäri, muusikko, kuvaaja, kokki, eläinsuojelun aktivisti, romanttinen filosofi, joka on ehdottomasti duon  tunteellinen sydän.

So here is the plan:
Autolla tuttujen kyydissä päästään Viron, Latvian, Liettuan, Puolan,Slovakian ja Slovenian kautta parissa päivässä Kroatian Pulan rannikkolle Medulinin 1 km:n pituiselle hiekkarannalle.

Kun Pulan Colosseum (Rooman Colosseumin kaksoisveli) on nähty otetaan laivan Italian Venetsiaan, mistä varsinainen interrail expierience alkaa. Venetsiasta Veronan kautta Garda järvelle ja sieltä Parman kautta henkisalpavaan Riomaggioreen. Italian maisemat vaihdetaan Ranskan taivaansiniseen rannikkoon ja jatketaan Espanjan Costa Bravalle ja sieltä bileparatisiin Barcelonaan. Mihin sitten? Only sky is the limit. Gibraltar tai mixei Ranskan Normandia? Interrailin tuottama vapaus inspiroi improvisoimaan.

Viime kesänä päästiin elävänä (Äipän  iloksi) 17 päivän ´´interflyista´´ : Saksan Dusseldorf-Italian Bari-Maltan St. Julian's-Ranskan Riviera-rakkauden Pariisi-and back  to Helsinki lentäen sujui kuin tanssi nii eiköhän me tästäkin matkasta selviydytään rikkain kokemuksin.

Blogia emme valitettavasti omista, mutta semmosen perustaminen on pitkään ollut mietinnässä ja tämän kisan voitto olisi mainio startti. Miksi blogimme olisi lukemisen arvoinen? Kiinostuksemme kohteet ovat äärimmäisen erilaiset: ydinreaktorin toiminnasta ranskalaisiin impressionisteihin , joten kyllä matkan varrella löytyisi erittäin paljon kerrottava ja näytettävä.

Trains are wonderful.... To travel by train is to see nature and human beings, towns and churches and rivers, in fact, to see life.
(Agatha Christie)                

58338_10151165349187128_149099578_n-001.jpg
 

Terveisin ,  Aleksa & Liisa 

susmus

 

♪♫ Halutaan lähtee

Mennä reilaamaan, ei tiedetä millä matka maksetaan

Halutaan lähtee

Saataisko Lily sponssaamaan?

Mennään matkaan ♪♫

(Elokuu – Tänään lähtee)

 

Kaikkien aikojen kesä 2013 on alkamassa, ja mikä olisikaan parempi päätös kesälle kuin neljän viikon InterRail -reissu helteisessä Euroopassa? Olemme 21- ja 17-vuotiaat siskokset, joiden jalkoja pakottaa päästä kuluttamaan Ranskan, Espanjan, Italian ja Kroatian katuja. Aiempaa kokemusta reilaamisesta meillä kummallakaan ei ole ja juuri siksi olisimmekin mielestämme täydellinen pari matkaan!

Sarianna (17) on ”tekevälle sattuu” mentaliteetilla elävä, valokuvausta harrastava hauskuuttaja, jonka kanssa reissatessa ei varmasti tule koskaan tylsää. Susanna (21) on ennen enemmänkin kirjoitusta harrastanut haaveilija ja suunnittelija, joka uskoo kuitenkin siihen, että parhaat seikkailut löytyvät suunnitelmista poiketessa. Meidän kahden reissussa ristiriidoilta ei tultaisi täysin välttymään, mutta olemme todenneet, että kyllä se oma sisko on aina parasta seuraa :)

Urheilullisena kaksikkona emme väsy pitkästäkään kävelystä ja haluammekin koluta kaikki pienet kadut ja kujat, jotta mitään ei jäisi näkemättä. Tämän lisäksi olemme kahviloiden ja ruoan ystäviä, joten reissullamme vierailisimme pienissä paikallisissa katukahviloissa ja tutustuisimme mielenkiinnolla erilaisiin ruokakulttuureihin. Matkalla haluamme pitää hauskaa, mutta muualla kuin yöelämässä, jotta voisimme herätä auringonnousussa kylpevään kaupunkiin. Haluamme välittää lukijoille katujen, torien ja kahviloiden tarjontaa ja tunnelmaa. Blogimme olisi kesäistä tunnelmaa, hyvää fiilistä, makuja, kauniita maisemia ja tietenkin hauskuutta, jota vain siskosten yhteisellä matkalla voi olla.

 

Alea iacta est

-Sussu & Sarkku-

img_4073.jpg

Henriikka S.
Lily matkustaa

 

 

Hello Buddies.

Täällä kaksi elämäntapaseikkailijaa, urbaania kuljeskelijaa Helsingin Arabianrannasta. Janne on muusikko ja videotuotanto-yrittäjä, ja Henriikka kulttuurituottaja ja bloggaaja. Yhdessä on nähty jo Aasiaa, Afrikkaa ja Amerikkaakin, mutta nyt olisi tarkoitus sukeltaa taas koto-Euroopan uumeniin tavoitteena universaali ymmärrys ja suurensuuret seikkailut.

RAUHAA JA RAKKAUTTA KOLISEVILLA KISKOILLA, ONNEA JA AUTUUTTA YLI VALTIONRAJOJEN. Öitä juna-asemilla, sohvasurffaten ja dormihuoneissa kera kymmenen brasilialaisen. Pennin venyttämistä ruokailun suhteen niin, että Italiassa voi käyttää koko budjetin jäätelöön.

2.jpg
 
Matkamme alkaa länsinaapurimme ihanaisesta Göteborgista, jossa sammutamme hattaranhimomme Lisebergin huvipuistossa. Jatkamme matkaa Køøpenhaminaa reunustaviin lähiöihin. Pyrimme löytämään autenttisen smørrebrødin ja huuhtomaan sen alas paikallisella, tummalla ølilla.
 
Vaihdamme peruna suussa puhutun kielen toiseen, kun siirrymme Tanskan niemimaalta Belgiaan. Koska meitä kiinnostaa asiat myös EU:n pääkonttorin ulkopuolelta, sukellamme aidon Brysselin sykkeeseen. Saattaapa raiteet viedä meidät myös Belgian keskiaikaiseen sydämeen, Bruggeen.
 
Edellinen vierailumme Ranskaan on jäänyt mieliimme kummittelemaan, sillä silloin varastettu järkkäri otti päähän ja lamautti. Ranska on jäänyt meille velkaa ja saa nyt maksaa takaisin korkojen kera. Pyhä kolminaisuutemme tulee sisältämään Pariisin, Bordeaux’n ja AH niin ihanan Marseillen. Henriikka huokailee pariisilaisten uskomattomalle tyylitajulle ja valokuvaa katumuodin kompaktiksi kollaasiksi. Evästaukopaikkoina toimii visuaalinen ja historiallinen Normandia, sekä kaltaisillemme nörteille kulttimaineeseen kasvanut Etelä-Ranskan Carcassonne.
 
Kun lämmin Ranska ja patongit tulevat korvista ulos, rullaamme identtiset baskerimme takataskuun ja nousemme korkean ilman leirille: ompelemme siksakkia Sveitsin ja Italian rajalla. Mäenlasku Alpeilla keskellä kesää täysin paidatta kuulostaa paitsi eksoottiselta ja vapauttavalta, myös uutiskynnyksen ylittävältä otsikolta.
 
Alpeilta laskemme Italian pohjoisosien läpi Ljubljanaan. Tavoitteena on ymmärtää itäeurooppalaisen ihmisen mielenjuoksua heittäytymällä sata taulussa heidän elämäntyyliinsä kansallisruokia myöten. Tehtävä jatkuu vielä Sarajevossa, jossa parinkymmenen vuoden takaiset muistot näkyvät yhä ihmisten kasvoissa. Matkalla pysähdymme luonnollisesti myös Kroatiassa, Plitvicka Jezeran kansallispuistossa ja syötämme Ranskasta reppuun jääneet leipäpalat villisoille.
 
1.jpg

Jannella on hallussa video- ja valokuvaus sekä käsittämätön karttojen lukutaito, Henriikalla tyyli ja spontaani vaeltelu. Vainuamme parhaat second hand -aarteet, sympaattisimmat katukuppilat, railakkaimmat reivit ja mielenosoitukset sekä kaupunkien kauneimmat lenkkarit. Lähdemme rinkat ja tajunnat tyhjinä, raportoimme molempien täyttymisestä. Reitti ei ole kiveenhakattu, mutta laatu on.

Blogikokemuksen antia voitte lukea täältä:
 
Henriikka: http://aamukahvilla.blogspot.fi/
Janne: http://www.luomustudio.fi/blogi
 
- Viime reilillämme kesällä 2010 kameramme lähti kävelemään samoin kuin viime vuoden Lilyn reissussa. Aiomme siis jatkaa siitä mihin jäätiin, tavoitteena onnellinen loppu. Yhdestä ainakin olemme varmoja: emme nukahda Belgradin ja Budapestin väliseen yöjunaan!
 
A man's gotta do, what a man's gotta do.
- Janne & Henriikka

 

 

Henriikka S.
Lily matkustaa

 

Hello Buddies.

Täällä kaksi elämäntapaseikkailijaa, urbaania kuljeskelijaa Helsingin Arabianrannasta. Janne on muusikko ja videotuotanto-yrittäjä, ja Henriikka kulttuurituottaja ja bloggaaja. Yhdessä on nähty jo Aasiaa, Afrikkaa ja Amerikkaakin, mutta nyt olisi tarkoitus sukeltaa taas koto-Euroopan uumeniin tavoitteena universaali ymmärrys ja suurensuuret seikkailut.

RAUHAA JA RAKKAUTTA KOLISEVILLA KISKOILLA, ONNEA JA AUTUUTTA YLI VALTIONRAJOJEN. Öitä juna-asemilla, sohvasurffaten ja dormihuoneissa kera kymmenen brasilialaisen. Pennin venyttämistä ruokailun suhteen niin, että Italiassa voi käyttää koko budjetin jäätelöön.

2_0.jpg
 

Matkamme alkaa länsinaapurimme ihanaisesta Göteborgista, jossa sammutamme hattaranhimomme Lisebergin huvipuistossa. Jatkamme matkaa Køøpenhaminaa reunustaviin lähiöihin. Pyrimme löytämään autenttisen smørrebrødin ja huuhtomaan sen alas paikallisella, tummalla ølilla.

Vaihdamme peruna suussa puhutun kielen toiseen, kun siirrymme Tanskan niemimaalta Belgiaan. Koska meitä kiinnostaa asiat myös EU:n pääkonttorin ulkopuolelta, sukellamme aidon Brysselin sykkeeseen. Saattaapa raiteet viedä meidät myös Belgian keskiaikaiseen sydämeen, Bruggeen.

Edellinen vierailumme Ranskaan on jäänyt mieliimme kummittelemaan, sillä silloin varastettu järkkäri otti päähän ja lamautti. Ranska on jäänyt meille velkaa ja saa nyt maksaa takaisin korkojen kera. Pyhä kolminaisuutemme tulee sisältämään Pariisin, Bordeaux’n ja AH niin ihanan Marseillen. Henriikka huokailee pariisilaisten uskomattomalle tyylitajulle ja valokuvaa katumuodin kompaktiksi kollaasiksi. Evästaukopaikkoina toimii visuaalinen ja historiallinen Normandia, sekä kaltaisillemme nörteille kulttimaineeseen kasvanut Etelä-Ranskan Carcassonne.

Kun lämmin Ranska ja patongit tulevat korvista ulos, rullaamme identtiset baskerimme takataskuun ja nousemme korkean ilman leirille: ompelemme siksakkia Sveitsin ja Italian rajalla. Mäenlasku Alpeilla keskellä kesää täysin paidatta kuulostaa paitsi eksoottiselta ja vapauttavalta, myös uutiskynnyksen ylittävältä otsikolta.

Alpeilta laskemme Italian pohjoisosien läpi Ljubljanaan. Tavoitteena on ymmärtää itäeurooppalaisen ihmisen mielenjuoksua heittäytymällä sata taulussa heidän elämäntyyliinsä kansallisruokia myöten. Tehtävä jatkuu vielä Sarajevossa, jossa parinkymmenen vuoden takaiset muistot näkyvät yhä ihmisten kasvoissa. Matkalla pysähdymme luonnollisesti myös Kroatiassa, Plitvicka Jezeran kansallispuistossa ja syötämme Ranskasta reppuun jääneet leipäpalat villisoille.

1_0.jpg

Jannella on hallussa video- ja valokuvaus sekä käsittämätön karttojen lukutaito, Henriikalla tyyli ja spontaani vaeltelu. Vainuamme parhaat second hand -aarteet, sympaattisimmat katukuppilat, railakkaimmat reivit ja mielenosoitukset sekä kaupunkien kauneimmat lenkkarit.

Lähdemme rinkat ja tajunnat tyhjinä, raportoimme molempien täyttymisestä. Reitti ei ole kiveenkirjoitettu, mutta laatu on.

Blogikokemuksen antia voitte lukea täältä:

Henriikka: www.aamukahvilla.blogspot.com

Janne: www.luomustudio.fi/blogi

- Viime reilillämme kesällä 2010 oma kameramme lähti kävelemään samoin kuin viime vuoden Lilyn reissussa. Aiomme siis jatkaa siitä mihin jäätiin, tavoitteena onnellinen loppu. Yhdestä ainakin olemme varmoja: emme nukahda Belgradin ja Budapestin väliseen yöjunaan!

 

A man's gotta do, what a man's gotta do.

-Janne & Henriikka

 

 

ValoOn

rautatieKäännöksiä -blogi

        Kohtaamisia Euroopassa sanoin, äänin, kuvin ja videoin.

Noora löytää Lily matkustaa -blogin ja laittaa Facebook-seinälleen ilmoituksen: Matkaseuraa haetaan. Heti ilmoittautuu yksi, mutta deadline on vasta aamulla. Ja niinhän siinä käy, että myös Suvi herää kellojen soittoon. “Mie lähen", Suvi chättää aamuyhdeksältä. Non se ne parla più. Se o sillä selevä. Eikä yhtään vatvomista. Melkein voisi luulla, että asialla on pohojalaanen, mutta reissuun lähtee kaksi kolmekymppistä kovin puheliasta naista karjalaisin ja savolaisin juurin.

 

upavistha_konasana_tuolein.jpg

Noora ottamassa tilannetta haltuun Agropolissa, Etelä-Italiassa.

Suvi ja Noora ovat taiteen perusopettajia - Suvi musiikin ja Noora tanssin. He tutustuivat opiskellessaan musiikkiteatteria Lahden Ammattikorkeakoulussa. Molemmat ovat melko kovia ohjaamaan toimintaa, teatterista puhumattakaan. Reissaaminen on molemmille jo tuttua ja matka leipäkauppaan saattaa muodostua yhtä kiehtovaksi tarinaksi kuin Euroopan ylityskin. Nooraa kiehtovat ympäristö-estetiikasta innostuneena erilaisten paikkojen ja ympäristöjen atmosfäärit. Suvi taas löytää itsensä aina uusien ihmisten seurasta jammailemasta paikalliseen tyyliin milloin mikäkin instrumentti kädessä.

 

Kohtaaminen Skypessä I

Noora: Ciao! Miten menee? Juon...
Suvi: ... oota laitan aamukahvin tulemaan.

Kuuluu pörinää
Kuuluu lisää pörinää ja kolinaa

S: Jahas, maito olikin huonoa. No nyt voidaan aloittaa ajatteleminen.
N: Kuule, ootko varma, että haluat uudelleen reissuun mun kanssa?
S: Totta kai. Luvassa on varmasti odottamattomia käänteitä ja outoja mestoja.

 

Noora ja Suvi reissasivat ensimmäisen yhteisen 'round tourinsa' vuonna 2008 reitillä Lahti, Riika, Kööpenhamina, Göteborg, Tukholma ja tietenkin Ruotsinlaivalla takaisin Suomeen! Riikassa ihmeteltiin muutama tunti, Köpiksessä Noora joogasi ja Suvi söi pitkiä aamiaisia. Hostelleiden kahdenkymmenen hengen huoneiden hajut tulivat tutuksi. Eräs ilta päättyi marokkolaiseen ravintolaan, jonka omistaja päätti sulkea puljun, vaikka tytöt vielä miettivät, olivatko ruoan raaka-aineet kaikki ihan sallittuja. Noora kävi omistajan kanssa syvällisiä keskusteluja jumalasta ja Suvi oli tyytyväinen siemaillessaan ihmeellisen hyvää ilmaista minttu-teetä. Tunnelma oli enemmän kuin epäilyttävä. Tukholmassa päädyttiin tatuoimaan Suvin ranteeseen tähti.


 

suvi.jpg

Suvi dyynin harjalla Abu Dhabissa.

 


Kohtaaminen Skypessä II

S: Mitä jos mennään lautalla Puolaan?
N: Sopii hyvin. En ole ollut koskaan Puolassa.
S: En mäkään.
N: Otetaan manner-Eurooppa haltuun. Ehdotan, että matkustetaan rannikkoa pitkin.
S: Sopii.
N: Paitsi, että mä reissasin kymmenen vuotta sitten Hollannissa ja Alankomaissa.
S: Eikö ne ole sama paikka?
N: Ei ollenkaan. Etymologisesti ne voisivat olla ihan eri juttuja.
S: Tarkoitit kuitenkin Belgiaa.
N: Joo. Niin tarkoitin.
S: Ajetaan niistä ohi.
N: Hyvä. Ajetaanko myös Portugalin ohi, koska kerran sä olet reissanut siellä?
S: Ajetaan vaan. Paitsi, että pysähdytään Penichessä.
N: En löydä sitä Google Mapsista. Oletko varma, että sellainen paikka on?
S: On se. Pitää vain löytää se.
N: Ahaa niinpä. No nyt löytyi. Sehän on ihan älyttömän pieni paikka.
S: Mitä väliä sillä on?
N: Ei mitään.
S: … mutta siellä voi surffata.
N: Ahaa-a! I see. Sinne siis!

 

Suvi on aiemmin reissannut muun muassa Meksikossa, Belizessä ja Japanissa. Noora on puolestaan ottanut haltuunsa muutaman askeleen verran Intiaa, Thaimaata, Bulgariaa, Egyptiä ja selänpituudelta Italiaa. Noora puhuu englantia, italiaa ja ruotsia, mutta tarvittaessa laulaa ranskaa, sanskritia, antiikin kreikkaa, saksaa ja espanjaa. Voikohan junalipun ostaa laulamalla Edith Piafin Hymniä rakkaudelle? Suvilla sen sijaan on auttavat englannin ja espanjan kielen taidot, eikä aina löydy sopivia sanoja odottamattomiin tilanteisiin. Mikä olisikaan hauskempaa reissussa kuin tutustua yli kielimuurien?

 

N: Eli matkareitti olisi jotakuinkin seuraava: Gdansk, Flensburg, Hamburg, Haag, Brugge, Mont Saint-Michel, Brest, Bilbao, Santiago de Compostela, Peniche, Faro, Gibraltar, Valencia, Palma, Ciutadella, Barcelona, Sassari, Civitaveccia, Roma, Napoli, Salerno, Palermo, Bari, Ancona, Trieste, Koper, Plitvickan kansallispuisto, Dubrovnik, Bar.
S: Pitäähän se tietty päättää Baariin.
N: Aika ironista. Ehkä mä voin käydä siellä tekemässä sovinnon kaikkien baarien kanssa. Sovitaanko muuten, että sinä kirjoitat blogia aamuisin sillä aikaa, kun mä joogaan, ja minä kirjoitan iltaisin, sillä aikaa kun sä olet siellä baarissa?
S: Joo sovitaan vaan. Mutta en ole kyllä varma siitä, että pysytäänkö me tolla reitillä.
N: No kunhan pysyttäisiin raiteilla.
S: Mites se pitäisi tulkita, että ollaan suunniteltu reissuun myös aika monta lauttamatkaa?
N: Esimerkiksi katoamisen estetiikkana, tai bardona, kuoleman ja elämän välisenä tyhjänä tilana tai pakona lapsuuden veneretkiin tai sitten vaan kätevänä paikasta toiseen siirtymisenä. Haluna tavoittaa teleportti.
S: Säästä minuu, jooko. Ei miulla ole tarvetta paeta mistään.
N: Eikä mulla kyllä etsiä yhtään mitään.
S: Paitsi polkupyörä. Sellaset olis hauska löytää.
N: No se on totta.

 

pyorat.jpg

Kööpenhaminasta jäi hinku pyöräilyyn. Se on vaan niin tyylikästä! Ja tie on aina pyöräilijälle kohtalaisen auki.

 

Kohtaus Skypessä III

Suvi: Miksi sillä blogilla olisi tollainen nimi? Eihän juna käänny?
Noora: Kääntyy se. Train, tåget, zug, treno, tren, trem... Sitäpaitsi meidän draamantajulla matkan aikana syntyy varmaan aika monta käännettä.
S: Okei. Hyvä sitten. Mutta yksi juttu.
N: Mikä?
S: Mä haluan ratsastaa rannalla auringonlaskussa.
N: (Nauraa) No se pitää saada videolle kanssa. Jos me nyt pysytään tolla reitillä niin rantaa pitäis riittää, että eiköhän se jossain vaiheessa tapahdu. Mutta on mullakin yks juttu.
S: Mikä niin?
N: Mä haluan bongata auringonnoustessa merikeijun eli Hydrobates pelagicuksen.
S: Minkä? Tai anna olla. Kai se sieltä löytyy.
N: Onko meillä mitään yhteisiä intressejä?
S: On tietysti. Esimerkiksi hyvä ruoka ja musa.
N: Totta. Ja tanssiminen ja uudet ihmiset. Eiffel-torni tulee kyllä kierrettyä aika kaukaa...
S: ...mutta mennään takuuvarmasti Katakombeihin. Ja mä istun sitten junassa aina nenä menosuuntaan.
N: No problem. Mä voin istua selkä tulosuuntaan. Joko lähdetään.
S: Heti kun nää työt loppuu.
N: Tie on kohtalaisen auki.
S: Dici?

 

Palveluksessanne

                Suvi & Noora

 

P.S. Nooran blogiin voit käydä tutustumassa osoitteessa: www.avoimetovet.blogspot.fi

 

 

 

 

H&M (Ei varmistettu)

Parivaljakko, joka käsittää insinöörin ja humanistin, ei voi välttyä ristiriidoilta. Yhdestä ollaan kuitenkin harvinaisen samaa mieltä: junaan on päästävä!

Aina vuodesta 2010, jolloin Maiju teki ensimmäisen reilimatkansa, ollaan puhuttu myös yhteisestä reissusta raiteilla. Joka kesä yritetään – mutta joka kesä matka on kutistunut niin aikansa kuin etäisyytensä puolesta. 2011 oli Suomen roadtrip, kun taas 2012 veivattiin polkupyörillä pitkin Turun saaristoa. Ehkä 2013 on se onnen kesä, kun vihdoin hyppäämme veturin vietäviksi?

Keskellä kaukomaahuumaa olemme entistä kiinnostuneempia läheltä löytyvistä helmistä. Omasta maanosasta löytyy vielä monen monta kolkkaa, jotka täytyy päästä kokemaan. Kiinnostusta herättää erityisesti Itä-Eurooppa, jossa Henkan mieltä lämmittää halpa olut ja historian havina, Maijun etsiessä kotoisimmat kahvilat ja kreiseimmät katutaiteilijat.

Matkaa ei kuitenkaan ruveta turhan tarkkaan suunnittelemaan, vaan annetaan fiiliksen viedä. Etsimme reissulta elämyksiä, mutta kierrämme tehokkaasti myös tutumpia turistikohteita. Monien jo mainitsema Plitvickan kansallispuisto siintää mielessä, samoin ”Puolan Riviera” Sopot. Auschwitziin voisi käydä tutustumassa, ja reissata aina Ateenaan asti vetämään kreikkalaista salaattia napaan. Ja, ja, ja… Matkakuume sen kun nousee!

Viimeiset puoli vuotta ollaan vaihdettu kuulumiset Skypessä, sillä toinen on viettänyt aikaansa Tanskanmaalla, toinen Espanjan auringossa. Näiden muilla mailla vietettyjen kuukausien aikana tehdyt tuttavuudet ovat jo luvanneet toimia paikallisoppaina jos oikeille huudeille eksytään.

Kesä 2013 olkoon siis myös se rakkauden kesä, jolloin päästään taas saman katon alle. Täydelliseksi kesän tekisi se, että kyseinen katto sijaitsisi junanvaunussa!

Reissublogimme tulisi olemaan värikäs kokonaisuus yksityiskohtia, reissuvinkkejä ja fiiliksiä.
Tämänhetkiset blogimme kertovat vaihtarielämästä:
http://espanjaeloa.blogspot.com
http://www.ria.fi/opiskelijat/blogi

Rinkka kiinni ja mieli auki!
- Maiju & Henkka

Ps. Yhteyden saa heittämällä postia tähän suuntaan: maanlamm@student.jyu.fi

Hirvee hinku reilaamaan. T. Kaneli&Saga (Ei varmistettu)

Nimemme ovat Kaneli ja Saga. Olemme kaksi elämäniloista 19-vuotiasta tyttöä jotka ovat haaveilleet reilille lähtemisestä jo useamman vuoden ajan. Pariin otteeseen lähtö on ollut jo lähellä, mutta syystä tai toisesta matka on aina lykkääntynyt seuraavaan ja sitä seuraavaan kesään. Tänä kesänä kuitenkin tuntuu siltä, että kaikki tiet vievät Eurooppaan ja jos vain onni meitä suosii niin unelmiemme kesälomamatka toteutuu viimein tämän kilpailun myötä.

Mihin matkustaisimme? Länsi-Euroopan suuret (pää)kaupungit ja tunnetut turistirysät on jo koluttu läpi ja sen vuoksi suuntaisimme reilillämme kohti meille vielä tuntematonta itää. Etenkin Prahan, Budapestin ja Ljublianan kadut ja kujat kiehtovat. Tarkoituksena olisi löytää ja kokea Itä-Euroopan kätketyt helmet ja kertoa niistä muillekin blogin avulla.

Koska rakastamme aurinkoa ja lämmintä tunnelmaa jatkaisimme Itä-Euroopasta Italian läpi kohti Ranskan Rivieraa ja suosikkikaupunkiamme Barcelonaa. Berliini on toinen vanha suosikki johon olisi reililläkin ihan pakko palata.

Mitä tekisimme? Meitä kiinnostaa kulttuuri, hyvä ruoka, letkeä meininki ja uusien ihmisten tapaaminen. Reilillämme koluaisimme varmasti myös läpi kaikki vastaantulevat ihanat vintagekaupat, eksyisimme vehreisiin puistoihin ja viettäisimme illat kuohuviiniä siemaillen.

Millaisen blogin tekisimme reiliä varten? Koska valokuvaaminen kuuluu molempien lempipuuhiin blogissa olisi varmasti rutkasti kuvamateriaalia reiliseikkailuistamme. Kaneli kulkee aina kamera kourassa paikasta toiseen, ja vaikka kamera olisi unohtunut kotiin, hetket ikuistetaan kätevästi iphonella.

Koska pitkän matkan aikana sattuu varmasti kommelluksia, niin blogistamme tulisi varmasti hauska ja mielenkiintoinen. Emme halua suunnitella ihan kaikkea etukäteen, välillä on paljon hauskempaa elää hetkessä, niinpä yllättävät käänteet ja “tartu hetkeen”- mentaliteetti värittäisi reiliblogimme ja tekisi siitä kiinnostavan ja mukaansatempaavan.

Bloggaus on meille tuttua puuhaa. Kaneli on kirjoittanut blogiaan vuodesta 2010 lähtien ja Sagakin on aina välillä kirjoittanut omaa blogia, mutta tyytyy tällä hetkellä muiden kirjoituksien seuraamiseen. Bloggailun ohella opiskelemme molemmat Helsingin yliopistossa, Kaneli kirjallisuutta ja Saga journalistiikkaa. Sana on siis meillä molemmilla hallussa ja kirjoittaminen kuuluu jokapäiväiseen elämäämme.

Kesä ja reili 2013 olemme valmiina!

Kanelin blogi: http://spicegirl.ratata.fi/blogg/ (sieltä löytyy myös paljon kuvia, emme saaneet tähän kommenttiruutuun liitettyä kuvaa meistä, mutta kanelin blogista niitä löytyy ;) )

sähköpostiosoitteemme: sagamannila@hotmail.com & kaneli.johansson@gmail.com

Janneoja (Ei varmistettu)

Tööts, tudum! Tältä kuulostaa eräs blogikirjoitus eräällä paikkakunnalla X euroopan syvyyksissä. Kyseinen blogikirjoitus syntyy kun rautatien hellään ja vauhdikkaaseen huomaan päästetään Janne ja Nekku. Tämä parivaljakko nappaa matkan mausteeksi taskun pohjalle huuliharpun ja sormipianon. Näiden vekottimien varaan ei toki äänen tuottaminen matkan varrella jää, vaan reissun päältä napataan mukaan paikallisia ääntä tuottavia vempaimia, sekä paikallisia perinnelauluja, joita sitten ilmestyy ääninäytteinä päivä päivältä blogiin. Tulevaa menoa ja meininkiä tietysti selventää paremmin pari fiktiivistä blogikirjoitusta mahdollisesta reissusta:

Päivä 10. Costa Brava.

Kuka on tämä mies tässä kuvassa? Hänen nimensä on José. Arkisin hän työskentelee läheisessä elintarvikekaupassa. Tänä iltana hän on bileiden kuningas! Päädyimme sattumalta vieraslistalle Josén veljen häihin, jossa vahingossa lupauduimme osaksi juhlan ohjelmaa. Koska kyse oli häistä, ei blues-musiikki oikein sopinut kuvaan. Myöskän Suomalainen kansanmusiikki ei uponnut yleisöön niin hyvin kuin olisimme kuvitelleet. Junaimitaatio huuliharpulla taas nostatti väkijoukon alla olevan kuvan mukaiseen riehakkaaseen joukkohysteriaan. Tätä ennen pystyin vain kuvittelemaan miltä tuntuu, kun on puhkunut ilmaa ulos ja sisään tiheään tahtiin kolmen tunnin ajan yhtäjaksoisesti. Seuraavana aamuna teki kipeää liikauttaa mitään keuhkoja lähellä sijaitsevaa lihasta.

Päivä 20. Barcelona.

Eih, mikä ultimaattinen katastrofi! Uskollinen huuliharppumme on mitä ilmeisimmin adoptoitu tietämättämme uudelle onnelliselle omistajalle. Hätä ei onneksi ole tämännäköinen: reissuremmiin on liittynyt uutena perheenjäsenenä neljä kieltä omaava kielisoitin ukulele!

Aika houkutella paikalle paikalliset esiintymisvalmiit miekkoset. Alku oli lupaava, mutta pian alkanut sadekuuro ajoi soittajakaksikon lähimmän puun alle ja mahdolliset kanssamusisoijat vieläkin kauemmas. Pohdiskelimme, josko ukulelen rämpytys ajaisi sadesään tiehensä, mutta tuntien odottelun (ja yhä enemmän käheytyvien lauluäänien) jälkeen ilmatila on tismalleen sama. Paikalle eksyi kuitenkin tänä aikana eri kiva mummo (esim. Maria) joka riensi sadetta suojaan viereemme ja liittyi lopulta soitantaan. Hän opetti meille espanjalaisen kansanlaulun Parado de Valldemosa. Tämä kappale tuoreen triomme esittämänä löytyy tästä linkistä.

Kuvia:
https://dl.dropboxusercontent.com/u/6817404/kaari.jpg
https://dl.dropboxusercontent.com/u/6817404/ranta.jpg

janne.ojajarvi@gmail.com

Täällä kaksi 23-vuotiasta tyttöä, jotka palasivat juuri mini-lomalta Lontoosta.
Meidän matkoille ei voi luoda liian tarkkaa suunnitelmaa. Ollaan matkustettu paljon erikseen ja nyt huomattiin että yhdessäkin matkustelu sujuu ja molemmat innostuivat tästä mahdollisuudesta päästä reilaamaan. Ollaan tunnettu toisemme vaippaiästä asti.

Sanna on ollu vapaaehtoistyössä muutamia viikkoja Bangladeshissä, Keniassa, Ghanassa ja asunut kaksi kuukautta Namibiassa työskennellen päiväkodissa. 
Aasiassa ja Australiassa on tullut tehtyä kaupunki -, ja kulttuurimatkoja. 
Vaikka Euroopassakin on tullut matkusteltua, (ja 16 vuotiaana jääty jumiin junaan vaihtopysäkillä, kaveri pääsi junasta ulos, Sanna ei) löytyy sieltä kuitenkin monta maata mitkä ovat vielä näkemättä ja Sannaa houkuttelisikin erityisesti Unkari, Serbia, Turkki, Puola, Budapest ja Makedonia, joissa kiinnostaisi eniten historia, kulttuuri ja paikallinen, aito elämä, kaupunkien vilske ja vähemmän tunnetut mestat. Norja, josta löytyi VR:n sivuilta kymmenen kauneimman kaupungin listalta Åndalsnes ja viimeisenä mentäisiin laivalla Kreikkaan rentoutumaan, nauttimaan hyvästä ruoasta ja viinistä, tutustumaan pieniin kyliin ja mukaan paikalliseen hulinaan.

[URL=http://kuvaton.com/k/][IMG]http://kuvaton.com/k/Y6uM.jpg[/IMG][/URL]

Mira on markkinointiopiskelujensa loppusuoralla ja hänen oikea intohimonsa piileekin eri maiden kulttuureihin tutustumisessa. Mira on ollut opiskelijavaihdossa Ranskassa, joten Brysseli-Lille-Pariisi-Lontoo akseli on tullut erittäin tutuksi.
Vaihtonsa ansiosta ystäviä on tullut haalittua eri maista. Miran toiveena onkin, että Kreikassa pääsisi paikallisen kanssa tutustumaan paikalliseen kulttuuriin aivan uudella tavalla. Kaupunkeina Miraa houkuttelevat Praha, Vienna ja Budapest. Mont Saint Michaelissa ja Loiressa olisi upeita linnoja ja Sveitsissä Reichenbachin putoukset olisivat varmasti huikeat. Ehdoton matkakohde molemmille on Bukarest, Romania.

[URL=http://kuvaton.com/k/][IMG]http://kuvaton.com/k/Y6ud.jpg[/IMG][/URL]

Matkalle lähdetään avoimin mielin, katsotaan mihin nokka näyttää ja otetaan vastaan se mitä tämä reissu meille antaa. Ei hätkähdetä pienistä ja pärjätään hyvin englannilla ja omalla päällä. Uskalletaan tarttua tilanteisiin ja halutaan kokea uutta. Blogia ei löydy, mutta emme anna sen olla este, vaan uskomme että tästä matkablogista tulisi mielenkiintoinen, aito ja rohkea. Meidän näköisemme.

Sannan kuvia näkyy instagramissa nimim. "nannaafrica", mihin hän on aloittanu päivittämisen kunnolla viime syksynä.

nannaafrica@gmail.com

(Kiitos uudesta sivustosta! Muokkaus ja esim. kuvien lisääminen ei vielä tunnu onnistuvan, joten laitettiinpa sitten linkit toisaalle.)

***
Tarinan ainekset:
- Ystävykset Anton, 24 (anton.vanhamajamaa@gmail.com), ja Anni, 25 (anni.rajamaki@helsinki.fi)
- Neljä viikkoa elokuussa
- Junanraiteet
- Syntinen Itä-Eurooppa
***

Näistä syntyy reiliblogi, jollaista ei Dan Browninkaan kynästä lähtisi, sillä:

1. Osaamme kirjoittaa. Luvassa siis laadukasta matkareportaasia ja tuokiokuvia, joissa kiteytyy reilaamisen romantiikka – ja nurja puoli. Raskaita rinkkoja, kadonneita kenkiä, reikäisiä sukkia ja yleistä epämukavuutta ei pelätä, vaan ne otetaan vastaan isolla pehmeällä halilla!

2. Muuta emme sitten oikein osaakaan, mutta tämäpä kai juuri takaa seikkailuntäyteisen matkan.
Tulemme luultavasti eksymään suurkaupunkien vilinässä, ajaudumme kammottaviin väärinkäsityksiin sekoillessamme olemattomilla kielitaidoillamme (englannilla ei kuulemma kaikkialla pärjää, mutta Anton väittää kyllä osaavansa saksaa) ja häpeämme silmät päästämme erilaisissa kommelluksissa.

3. Meillä on jännittävä reitti: Matka alkaa, kun astumme aamuhämärissä laivaan Vuosaaressa. Paatilla saunotaan, juodaan saksalaista lageria ja kylvetään rekkakuskien kanssa. Heräämme Travemündessa, jossa vietetään pieni rantaloma idyllisillä kultarannikoilla, ennen kuin matka jatkuu rautateitse Auschwitziin. Matkan varrella poiketaan tosin Berliiniin ja vieraillaan tarunhohtoisella Kitkat-klubilla, jonne ei farkut jalassa ole asiaa.

Sitten kohti itää. Emme aio edetä tarkkaan suunnitellun reitin mukaan, vaan tunnustella, mikä on Zeitgeist. Jonkinmoisia etappeja reitillä ovat ainakin: Romanian paikalliset psy-trance-festarit (http://www.transylvania-calling.com/), Kroatian Plitvicka Jezeran upea kansallispuisto, Montenegro (Euroopan Williamsburg) ja aina ihana Budapest Euroopan parhaine festareineen (Sziget, jonka jälkeen festarikohmelosta eheyttävät kylpylät!). Haaveena olisi edetä aina Mustanmeren rantaviivalle asti.

Reilin päätteeksi jatketaan vielä junalla Moskovaan ja sieltä Pietariin, rakkaita kaupunkeja molemmat. Pietarissa spagettia ja vodkaa naamaan ja homoklubeille tanssimaan, ja Allegrolla aamuksi kotiin.

(Tässä kuvassa Anni lööbaa Venetsiassa: http://oi39.tinypic.com/330tsuv.jpg)

4. Taustojemme ansiosta blogissamme kaikki aistit saavat virikkeitä: Opiskelemme molemmat taidehistoriaa, mutta tämä ei tarkoita pitkästyttäviä matkaopastekstejä Eremitaasin loputtomilta käytäviltä. Sen sijaan meitä kiinnostavat kaupunkien nurjat puolet ja pinnan alla kytevät alakulttuurit. Millaista on bukarestilainen katumuoti? Miten lähihistoria näkyy Belgradin katutaiteessa? Löydämmekö Albaniasta queer-skeneä? Myös blogimme kuvitus tulee siis olemaan jotain aivan muuta kuin annoskuvia ravintoloista ja maisemia näköalatorneista. Jo vuosikaudet reissussa uskollisesti palvellut Canon tulee tälläkin matkalla tallentamaan kaikkein hengästyttävimmät jutut ja outoudet.

Anton kirjoittaa freelancena elokuvasta ja musiikista, ja matkareitin varrelle osuvat ainakin parit festarit. Annistakin tulee journalisti, todisteena esimerkiksi artikkeli viime Imagessa. Hän myös pitää huolen matkalukemisesta, mutta aprikoi vielä, blogataanko Waltarin vai Kerouacin hengessä.

Varsinaista blogia kumpikaan ei tällä hetkellä pidä, vaan matkapäiväkirjat ovat toistaiseksi menneet luotettavaan Moleskineen. Lilyn aktiivilukijoita olemme kumpainenkin, ja kirjoitettua tulee päivittäin. Reissussa ollaan yksin ja erikseen niin paljon kuin ehditään, mutta kuukauden yhteispyrintö on ensimmäinen laatuaan.

Antonin festariblogeista on tässä pari esimerkkiä:
http://www.rumba.fi/kansa-tyrmistyi-weekend-festivalissa-ruuhkaa-ja-roskaa-katso-kuva-31960/
http://www.rumba.fi/islanti-on-ihana-suuri-iceland-airwaves-abc-ja-of-monsters-and-men-haastattelu-33586/
http://www.rumba.fi/primavera-blogi-paattyy-tyler-the-creatorin-nostattamaan-raivonhurmeiseen-kaaokseen-ja-vuoden-kovimpaan-keikkaan-23889/

(Tässä kuvassa Anton nukkuu, kun tylsä Rufus Wainwright ulisee Primaveran päälavalla herran vuonna 2012: http://oi40.tinypic.com/o7k46t.jpg)

***
Reililtä sopii odottaa paljon uusia tyyppejä, isoja ja pieniä tapahtumia, kälyisiä taidegallerioita, kalseaa neuvostoarkkitehtuuria, hauskuutta, uhkarohkeutta, merta, vuoria, kyliä ja kujia. Pääsemmekö Mustallemerelle asti? Riittävätkö rahat? Kestääkö ystävyytemme läpi valvotut yöt, rämisevät junat ja meluisat dormit?
***

HUOM! Reilikisan osallistumisaikaa jatketaan, koska Lily on ollut tällä viikolla alhaalla. Voit osallistua kisaan torstaihin 23.5. klo 12 asti.

Susani ja Saana (Ei varmistettu)

Planeettamme maa. Tuo kaunis sininen hohkaava timantti on vaarassa. Tuhoisa katastrofi uhkaa saattaa maailmamme epätasapainoon. Vieraan pelko, ihmisten tietämättömyys, rakkauden puute jokaista elävää olentoa kohtaan, arkipäiväisten asioiden väheksyminen, materialismi ja kulutushysteria sekä erilaisuuden arvostelu sulkevat silmämme ja verhoavat ympäristömme harmaaksi itsestäänselvyydeksi. Jotain täytyy tehdä, ja pian.

Vain ihme - tai supersankarit - voivat pelastaa tilanteen.

Yksi musta. Toinen valkoinen. Yin ja Yang. Susani ja Saana.
……………………………………………………………………………………………

Jos totta puhutaan, emme ehkä ole supersankareita, mutta meillä on takataskussamme muutama strategia, jotka heittää pöydälle uhkaavassa tilanteessa.

Vieraan pelko? Ajattelimme tehdä invaasion eurooppalaisiin koteihin ja surffata ihmisten sohvilla.
Ihmisten tietämättömyys? No, oikeasti me emme vielä paljonkaan tiedä, mutta aiomme ottaa selvää ja kertoa sen teillekin!
Rakkauden puute jokaista elävää olentoa kohtaan? Jopa juna-asemalla istuskeleva bulgariaksi kiroileva juoppopummi ansaitsee ylävitoset.
Arkipäiväisten asioiden väheksyminen? Lupaamme fiilistellä maailman kauneutta ja kedon kukkivia kukkia silloinkin kun olemme astuneet koiranpaskaan ja yö on vietetty sillan alla.
Materialismi ja kulutushysteria? Tähän reissuun lähdetään rähjäisen puliukon lookkia mukaillen, omaisuus Alepan muovikassissa (eipähän käy niin kuin edellisille voittajille, hehheh). No okei, ehkä kuitenkin sullomme kalsarimme ja tamppoonimme Fjällraveniin, koska Alepan pussukka ei välttämättä kestäisi hurjaakin hurjemmissa riennoissamme. Olisihan se noloa, jos pöksyt tippuisivat tanssilattialle kesken kreisibailauksen.
Erilaisuuden arvostelu? Laitetaan roolit vaihtoon, haitari kainaloon ja kokeilemaan miltä tuntuu olla katusoittaja Bukarestin pääkadulla. Tai vaikkapa italialaisen luostarin harras nunna.

Me haluamme oppia tuntemaan jokaisen maan sielun, tutkia pintaa syvemmältä. Onko Draculallakin tunteita? Mitä löytyy italialaisen pizzakokin tuuheiden viiksien takaa? Polttavatko mafiosot aina sikaria? Mitä tapahtuu Istanbulin kaduilla ennen moskeijan joka-aamuista rukouskutsua? Mitä köpenhaminalainen hipsteri ajattelee kun käy parturissa? Miltä bratwurst maistuu dipattuna tummaan saksalaiseen olueen? Janoamme vastauksia näihin sekä moneen muuhun kiperään kysymykseen. Päämme ovat täynnä arvoituksia, emmekä pysty nukkumaan öitämme rauhassa ennen kuin ne ovat ratkaistu. Junanraiteet polttelevat kuumuuttaan, on aika syöksyä kohti Euroopan sykettä. Suunnitelmia on paljon, ideoita vieläkin enemmän, mutta se minne oikeasti päädymme riippuu kohtalosta, karmasta ja vetovoimanlaista. Ainoa asia jonka voimme luvata on se, että tämä reissu ei jää vain pintaraapaisuksi.

Me olemme siis Susani ja Saana, kaksi entistä yliopisto-opiskelijaa ja nykyistä oman polun kulkijaa, jotka haaveilevat tulevaisuudesta tv- ja elokuva-alalla sekä omien matkailudokumenttien tekemisestä. Meistä voi lukea enemmän yhteisestä blogistamme http://goneffishing.blogspot.com ja Saanan reissublogista http://saanak.blogspot.com

Reppu selkään, lippis päähän, ja menoks.

See you on the way! Eli veturinkopissa moikataan!

PS. Kuvia tähän ei näköjään saa laitettua, mutta onneksi päätimme kuvata teille hiukan esimakua meidän reissuarjestamme:
http://www.youtube.com/watch?v=mRevCGGZy7c

gonefishing.susani@gmail.com
gonefishing.saana@gmail.com

häkkilintu

Olemme Noora ja Laura, räjähtävän jännittävän perustylsyyden seikkailijattaret valmiina ratsastamaan idän pikajunalla. Tai itseasiassa lännen pikajunalla, sillä tulevina kukkahattu-kulttuuritanttoina sydämemme väpättävät vanhan kulttuuri-Euroopan sydänmaille. Itä-Eurooppa on vähän liian kotoinen juttu, kun neukkunostalgiaa voi kokea Tampereellakin. Paljasjalkaisina manselaisina haluamme suunnata nenämme nuuhkimaan uusia eksoottisempia tuulia. Sellaisia joiden perustuoksu ei pyöri asbestin tai homeen ympärillä.

Meillä on aina reivit feat. motivaatiopöllö ja lisäkäsi

 

Palavien autojen Pariisi, liian suurten kakkujen Wien tai polkupyöräterroristien Amsterdam olisivat päiväuniemme täyttymys, emmekä karsasta myöskään raikasta vuoristoilmaa siellä missä edelweiss kukkii ja nahkashortsit narisevat. Mielemme tekee kirmailla jossain Prahan vanhan kaupungin kivetyksillä, vetää napa soikeana vihervasemmistolaisfeministisquuerpasifistista luomuvegebrunssia Berliinin Prenzlauer Bergissä, välttää tippumasta Montmartreen kukkulalta ja olla uppoamatta Venetsian mukana jonnekin Egean mereen. Budapestin kadut vetäisivät kyllä graafikko-osapuoltamme puoleensa, mutta välivuosikas-vaatetusihmeemme suhtautuu skeptisemmin Unkarin äärioikeistolaishenkiseen hallitukseen ja taskuvarkaisiin. 

Matkamme pääasiallisena tavoitteena on villitä sisäisiä viilipyttyjämme. Opiskelijaelämän lähes porvarillinen tasapainoisuus olisi jo vähitellen syytä suistaa raiteiltaan. Tavoitteenamme ei kuitenkaan ole oksentaa melodramaattisesti krapuloissa reelingin yli juna-lautta matkalla Malmöstä Saksaan. Mielenjärkytykseksi riittää jo se, että osa junamatkasta taittuu laivassa, siis juna on siellä laivassa, huh huh. Senkin ajan voi viettää mielekkäämmin nallekarkkien filosofisesti syvällisessä seurassa. 

 

Jossain täällä me eksyttäisiin ehkä (kartta: maps.google.com)

 

Olemme tunteneet lukioajoista asti ja yhtä kauan olemme kärsineet yhdessä kofeiinimyrkytyksistä. Opiskelujen aiheuttama eromme oli yhtä tuskaisa kuin siiamilaisten kaksosten erotusleikkaus. Olimme jo niin tottuneita toistemme pierun hajuun, että ödööritön ilma aiheuttaa yksinäisyyden tunteen. Nyt toivomme hartaasti kesäiseksi lokaatioksemme Keski-Eurooppaa, jotta voisimme jälleen ilmavaivailla yhdessä. Sitähän reilit kun kuulemmamme mukaan ovat, jännittävä sekoitus jalkahikeä, pierua ja paniikissa jossain hienostotavaratalossa ennen junan lähtöä raikastukseksi suihkittua kukkaisparfyymiä. Ah!

 

Reilin suunnittelun olemme toki aloittaneet hyvissä ajoin. Todella tärkeiden tietojen kasaaminen mustaan moleskineen aloitettiin jo abivuonna 2008. Pidimme silmällä mystisessä tulevaisuudessa hehkuvaa reiliämme, kun kokosimme aineistoa suurella pieteetillä. Sääli, että niin pieni osa tiedosto on saatu valjastettua käyttöön. Tähän mennessä olemme lääkinneet reilille pääsemättömyyttämme budjettireissuilla Tukholmaan ja Berliiniin ja leikkimällä, että se vakikahvilamme kahvi on jonkun italialaisen Giorgion omin karvaisin käsin paahtamaa.

 

Tällä käsialla informaatiota mahtuu

 

Mitä blogin sisältöön tulee, emme luonnollisesti voi ennustaa kaikkea sitä puntteja tutisuttavaa ihmeellisyyttä, jonka reilillä koemme. Eikä meillä ole edes kristallipalloa, minne kurkistaa. Onneksi kuitenkin tiedämme mitä haluamme. Elämää suurempia kuviahan sinne ainakin tulisi, Nikon D90 lähtee mukaan. Lisäksi himoitsemme kahvianalyysejä, nutellaa, rankkaa triviatietoa, päivänokosia, taidetta ja muuta kulttuuripummeilua, kun meillä kerran on jo hyvää kokemusta Berliinin kaupungin oopperan harjoitusten salakuuntelusta. Joskus pitää myös päteä, edes pikkuisen.

 

Ai niin, bloggailemmekin joskus tahoillamme ja tahattomuuksissamme osoitteissa:

http://diggingmyeyeballsout.wordpress.com/

http://www.lily.fi/teemat/hakkilintu-kopissaan-0

http://kennomania.blogspot.fi/

 

Pusuhalikouristuksii kaikille ja hyvää mahtavuuden kesää 2013!

 

Terkkusin: Nore ja Lare

 

 

Oi, VALITKAA MEIDÄT!

 

Olemme kaksi lukiolaistyttöä. Meidän molempien lempituoksu on hieman ummehtunut matkalaukkupyykki, puhumme yhteensä kuutta kieltä ja podemme kroonista ja kriittistä matkakuumetta.

Vuosi sitten saimme hullun idean lähteä yhdessä reilaamaan. Viime kesänä kiertelimme Pohjoismaita yhden ikimuistoisen viikon ajan ja totesimme samalla, että kyyniset kommentit siitä, että Pohjoismaissa on kaikkialla samanlaista, ovat täysin huuhaata.

Tuon reissun jälkeen olemme joutuneet toteamaan, että tulemme viettämään todennäköisesti vähintään kymmenen seuraavaa talvea aivan innosta pinkeinä, aina vain odottaen seuraavan kesän reissua.

 

Reeta tykkää tehdä havaintoja ihmisistä, joskus tosin liian kovaan ääneen. Hän on tehnyt freelancer-toimittajan töitä mm. Suomen Kuvalehdelle, Imagelle ja Suomen lukiolaisten liiton lehdelle Improbaturille.

Reetan reportaaseja ja muita juttuja on tässä:

Muu maa mansikka, SK 31/2012 

Kuuleeko Kouvola, Improbatur 2/2013 

Huumevalistuksia haistelemassa, HS 1.5.2012 

 

Oona hymyilee aina, paitsi silloin, jos joku yrittää rajoittaa hänen oikeuttaan olla onnellinen. Oona tykkää kuvaamisesta ja esteettisyydestä.

Oonalla on tapana tehdä suuruudenhulluja suunnitelmia – ja yrittää sitten toteuttaa niitä. Ennen matkaa Oona koostaa monisivuisia matkasuunnitelmia juna-aikatauluineen ja ravintola-arvosteluineen – vain koska se on hänestä hauskaa. 

 

 

 

Tässä joitakin tämänvuotisia suunnitelmia

 

Vaikka kaikki reilaajat eivät sitä paljon harrastakaan, meistä reissun yksityiskohtainen suunnittelu on iso osa matkustamisen hauskuutta. Jos meidät valitaan, kirjoitamme mielellämme etukäteispostaukset matkamme suunnittelusta, sekä lisäksi viimekesäisestä reissusta.

 

Täksi kesäksi olemme ostaneet menolennon Prahaan ja paluulennon Pariisista. Väliin jäävän kahden viikon aikana käymme ainakin Pohjois-Italiassa ja Liechtensteinissa.

Pohjois-Italiasta meidän on pakko nähdä Verona ja Genova. Italian postauksissa tullaan maistelemaan kasoittain sitruunasorbettia, nauttimaan Cinque Terren ihastuttavista maisemista, välttelemään crocseihin sonnustautuneita suomalaisturisteja ja sönkkäämään Berlitz-italiaa – sekä soluttautumaan paikallisten sekaan ja raottelemaan turistikulissia.

Ja koska ikuinen periaatekeskustelumme siitä, kumpi on ihanampi, meri vai vuoristo, ei ota ratketakseen, on mukana myös alppivaltio. Liechtensteinissa ei monien nettikeskustelujen mukaan maksa vaivaa edes käydä, mutta juuri pienuutensa ansiosta se viehättää meitä suuresti. Aiomme kävellä valtion päästä päähän ja kärttää vielä tulliviranomaiselta passeihimme leimat vakuudeksi siitä, että olemme todella vaivautuneet kolmella junalla ja bussilla matkustamaan tänne Zürichistä.

Toki aikaa täytyy jäädä myös ex tempore -villitysten seurailulle, ja iloksemme olemme huomanneet, että tätä tarkoitusta varten junareittimme varrella komeilevat muun muassa München, Zürich ja Milano.

 

Viime kesänä vanhemmat eivät vielä päästäneet meitä Pohjoismaita pidemmälle. Tuolla matkalla huomasimmekin hämmästykseksemme, että suurin osa muista reilaajista oli 25-vuotiaita miehiä.

Monienkaan ikäistemme vanhemmat eivät nimittäin vielä anna jälkikasvunsa lähteä reilaamaan. Viime kesänä onnistuimme kuitenkin vakuuttamaan omat vanhempamme ­– ja tänä kesänä olisi tämän blogin myötä muiden meidän ikäistemme ja heidän vanhempiensa vuoro.

Reilaamisen voi nimittäin aika pienillä konsteilla muuttaa hieman turvallisemmaksi, ja meidän mielestä myös nuorilla tytöillä olisi oikeus kokea reilaamisen ihanuus ja vapaus.

 

Blogia meillä ei kummallakaan ole, mutta Reeta tykkää kirjoittaa ja Oona taas on visuaalisesti lahjakas, idearikas ja teknisesti näppärä, joten täydennämme toisiamme tässäkin suhteessa erinomaisesti. Olemme monesti suunnitelleet yhteisen matkablogin aloittamista, ja tämä olisi aivan loistava mahdollisuus saada hyvä alkusysäys siihen.

 

Meidät tavoittaa parhaiten osoitteesta reeta.niemonen@gmail.com

 

 

 

Tiina_Ira (Ei varmistettu)

Täällä on kaksi palavasti reissuun halajavaa!

Ira on 24-vuotias käsikirjoittaja Joensuusta, mutta päivystää nykyisin Helsingissä. Hän on höpsö pöytälaatikkoon kirjoitteleva unelmoija, joka hakisi reissusta ideoita uusiin tarinoihin. Ira nauttii uusien tuttavuuksien tekemisestä ja elämästä oppimisesta, joten hän uskaltaa heittäytyä tilanteisiin mukaan. Ira myös rakastaa kirjoittamista, joten huvittavia tekstejä reitin varrelta päätyisi blogiin runsaasti. Iran oma blogi löytyy täältä: http://poikkeapolulta.blogspot.fi/

Tiina on 25-vuotias kohta valmis kääntäjä Vaasasta, joka rakastaa huonoa huumoria ja Euroviisuja. Hän uskoo, että eksotiikkaa voi löytää yllättävimmistäkin paikoista ja kerää mieluummin kokemuksia kuin tavaroita. Visuaalisuus ja kielet ovat Tiinan erikoisalaa ja hän keskittyisi valokuvaamaan sekä juttelemaan ihmisten kanssa heidän asenteistaan eri kieliä kohtaan. Tiina oli yksi Umeå Calling -blogin kirjoittajista ollessaan viime kesänä Ruotsissa töissä. Blogin löytää täältä: http://umeacalling.blogspot.fi/

Tapasimme kolme vuotta sitten ennen kesätöiden alkua Chicagossa ja se oli väärinkäsityksiä ensi silmäyksellä. Itä- ja länsisuomalaisuutemme myötä murteemme eroavat, mutta aatteemme eivät. Uskomme ihmisiin, auringonlaskuihin ja musiikkiin, jonka tahtiin ei voi olla tanssimatta. Asumme sen verran kaukana toisistamme, ettemme voi nähdä niin usein kuin haluaisimme. Yhteinen reissu olisi huikea kokemus kummallekin päästä haistelemaan Euroopan ilmoja ja luultavasti myös toistemme haisevia kenkiä.

Blogimme sisältäisi huvittavia tarinoita matkan varrelta, vinkkejä reissunaisille ja -miehille sekä huikeita kuvia tapahtumapaikoista ja tietenkin päähenkilöistä, joita meidän lisäksemme olisi takuulla runsaasti. Mielestämme kiinnostava blogi koostuu ihmisten tarinoista ja kaikesta matkan varrella tapahtuneesta, joista kerrotaan lukijoille rehellisesti ja ytimekkäästi. Tietenkin kuvat kertovat vielä lisäksi omaa tarinaansa.

Olemme kiinnostuneet käymään ainakin Hollannissa, Belgiassa, Saksassa, Ranskassa, Espanjassa ja Portugalissa. Tarkoituksena on kirjoittaa siitä, mitä tiellä tulee vastaan.

Tiina
http://www.flickr.com/photos/95855935@N07/8755112630/
tiinasaanio@gmail.com

Ira
http://www.flickr.com/photos/95855935@N07/8753989657/
i.juvonen@gmail.com

Kolme naista, kolme miestä. Kaksi pariskuntaa, yksi entinen ja operaatio The Parta. Hanna, Riikka, Eeva, Riku, Santtu ja Arttu. On hullua kissanaista, ATK-nörttiä, ompelijaa, vegaania, arjen filosofia ja seppää.

Hanna – osaa KAIKKI ruokien lisäaineet ulkoa, maalaa tauluja, haluaisi peräkärryllisen kissoja, E 621 (natriumglutamaatti) on hänelle kirosana!

Riikka – soittaa kitaraa, syö luomua, laittaa lakkaamatta ruokaa. Motto: IHANAA!

Eeva – pitää omaa putiikkia, koluaa kirppiksiä, nukahtelee kesken kaiken. Tekee ”yhden vielä”.

Riku – rakastaa hevosia ja lyömistä; rumpujen ja raudan, ei vaimon! Sanoo: ”Kyl maar”

Santtu – lukee Fingerporia, ei syö vehnää, käyttää foliohattua, "CHEMTRAILS"

Arttu – dataa, asuu punttiksella, rustaa riimejä. Idoli: ISO Arska, Arnold Schwarzenegger.

Mikä ihmeen operaatio The Parta? NOH, kukaan meistä ei ole ikinä nähnyt Arttua ilman The Partaa, vaikka yhdessä on roikuttu jo ikuisuus. Parta on pyhä ja osa Artun identiteettiä. Nyt on terrieriparran aika lähteä ja päräyttää reissu käyntiin! Yksi sääntö: Ajaa ei saa, vaikka se haittaisi puhumista, syömistä ja kiihkeitä suudelmia tullitarkastuksessa?!

Meille tärkeää on yhteisöllisyys, luonto, makunustyröitä hivelevä ruoka, huumori ja vapaus.

Lähdemme etsimään itseämme, toisiamme ja elämän tarkoitusta. Toivottavasti jätämme myös jotain itsestämme maailmalle. Päämäärämme ei ole nähdä asioita, kulahtaneita rakennuksia eikä kuppaisia patsaita. Sen sijaan poraudumme kulttuurin juurille, tapaamme ihmisiä, nautimme tunteista, väreistä, hajuista, kaikesta täysin siaraimin! Haluamme tietää miltä Italia maistuu, miltä alppikylä Sveitsissä tuoksuu ja miltä ihmiset Keski-Euroopassa kuulostavat.

Reissumme alkaa Saksan metropolista, ja jatkuu halki Sveitsin, yli Alppien patikoiden Italiaan. Itävallassa tapaamme seppämestarin ja loppuhuipennuksena fiilistelemme Ozora-festareita Unkarissa.

Oman haasteensa reitille tuo ruoan metsästys. Mistä vainuamme parhaat kasvispaikat, löytyykö niitä kaikkialta, vai joutuuko kasvissyöjämme keräämään rehut tienposkesta tai mikä pahinta upottamaan hampaansa pihviin? Entä saammeko tilattua Santulle pizzapohjattoman pizzan?

Mitä reissusta jää käteen, löydämmekö koskaan takaisin? Syvennymmekö ystävinä pureutumalla toistemme henkiseen ytimeen, kuoriutuuko meistä kivenkova tiimi, joka tekee kaikkensa toistensa hyväksi? Vai vihaako jalkapohjamme meitä ikuisesti, sen lisäksi että vihaamme toisiamme ja itseämme. Miten käy pari- ja ystävyyssuhteiden, hajoaako kaikki vai kohoaako ihan uusiin ulottuvuuksiin?

Rahaa on jemmattu sohvatyynyihin sellaisella tahdonvoimalla, että reissuun lähdetään joka tapauksessa. Ei toki haittaisi, vaikka tämän kilpailun voitto osuisi meidän kohdalle :)

Kuinka villiksi parta kasvaa, kääntyykö Riikka lihansyöjäksi? Kysymys ei kuulu miten selviämme reissusta, vaan selviämmekö? Kuka on kuka ja miten meidän käy?

 

 

Yhteydenotot:
Eeva, eeva_salmi@hotmail.com
 

Satska

 

 

 

 

 

 

LYHYESTI

 

Partaan ja viiksiin panostava peliartisti ja satukirjaa kirjoittava tulevaisuuden-kassi-Alma & toimittaja lupaavat välttää parisuhdedraamaa ja tuottaa upeaa valokuvamatkablogia, jossa vierailee kiinnostavia katutaiteilijoita ympäri Länsi-Eurooppaa.

 

 

PITKÄSTI

 

Olemme yhdessä matkustamisesta haaveileva suomalais-meksikolainen-pariskunta, toimittaja ja artisti. Yhteinen kielemme on espanja.

 

Yhdessä olo ei ole meille itsestäänselvyys, vaikka olemme pariskunta. Neljän vuoden kaukosuhde, tuhansien kilometrien välimatkalla, on välillä vaatinut veronsa ja tuonut myös mausteensa suhteeseen. Olemme kyllä matkustaneet, mutta kahden maan välillä: Suomi-Meksiko, Suomi-Kanada ja viimein Suomi-Berliini. Yeah, baby! Tämän lähemmäs emme vielä ole päässeet asumaan. Yhteinen matka olisi jotain todella erityistä!

 

"Kulta, eikö ole ihanaa matkustaa yhdessä? Mitä kaikkea näemmekään!"

 

"Matkamme alkaa romanttisesta Pariisista. Ah, kuvittelen meidät viettämässä kesäistä piknikkiä Eiffel-tornin juurella tai vaeltamassa auringonlaskun viettelemänä pitkin Seinen rantaa Serge Gainsbourgin ja Jane Birkinin laulaessa vieressä Je T'aime. Kohokohta: Matkalla ranskalaiselle aamupalalle löydämme suloisimman suklaapuodin ikinä!"

 

"Matkamme alkaa Pariisista, jossa kierrämme kaikki ne kymmenet uskomattomat sarjakuvaliikkeet, joita se on pullollaan. Kohokohta: Kolmen päivän etsinnän jälkeen löydän super-erikoispainoksen Spidermanin julkaisusta vuodelta 1989, jossa Spiderman taistelee ennennäkemätöntä pahista vastaan! No lo puedo creeeeeer!!! Elämäni paras päivä!"

 

Stop!

 

Jo tässä kohtaa täytyy pysähtyä miettimään. Kuvitelmamme eivät ihan kohtaa. Kumpikin joutuu selvästi tekemään kompromisseja, ja huolella.

 

Millaisen matkan tekisimme sitten yhdessä?

 

Yksi yhteinen kiinnostuksemme kohde on katutaide&graffitit. Niitä jaksamme ihastella tuntikaupalla ja kaupungista toiseen.

 

Näkökulma helpottaa kompromissien tekemisessä ja tuo ehkä eheyttä blogiin.

 

Ajatus on siis tämä:

 

*Tapaamme matkan varrella kiinnostavia katutaiteilijoita, jotka toimivat oppainamme paikalliseen kulttuuriin. Varsinaiset turistirysät pyrimme jättämään muille, niistä voi lukea matkaoppaista. Toki, kauniit paikat kolutaan, vaikka sinne muutama turistikin olisi eksynyt. 

* Lupaamme paljon kauniita kuvia, koska olemme kumpikin visuaalisia narkkareita. Itse toivoisin bongaavani persoonallisia katutyylejä.

* Toivomme, että törmäämme kulttuureihin kulttuurin sisällä tai muuten mielenkiintoisiin persooniin. Itse rakastun ihmisiin ja heidän tarinoihinsa, tuntemattomiin ja tuttuihin. 

* Parisuhdedraamaa pyrimme välttämään matkan aikana, vaikka temperamenttimme ja tapamme toimia välillä törmäävätkin kulttuurieroista johtuen, aika paljonkin. Sen voidaan ajatella antavan myös oman twistinsä blogiin.

 

Eliaksen aikaisemmin ottamia valokuvia matkoilta ja muualta voi käydä kurkkaamassa täältä ja täältä.

 

 

 

 

 

REITTI

 

Reittimme valitsemme sen perusteella, missä tiedämme olevan paljon katutaidetta. Sitä paitsi kyllä se aurinko ja rantamaisema vaan vetää puoleensa! Eivätkä vähempää rakkauden kielet ranska ja espanja! Länsi-Eurooppa it is!

 

Pariisi pyöräillen. Putiikit. Paikalliset independent-sarjakuvaliikkeet (pakkohan ne on). Joku tyylikäs old school barber shop täytyy kai myös reidata, jotta saadaan viikset ja parta ojoon. Katutansseja kadulla tai klubilla. Katugalleriat ja -museot. Boheemi Montmartre ja Latinalaiskortteerit. Piknik á la français!!!

 

Toulouse Toivomme, että paikallinen katutaiteilija näyttää meille kaupunkia.

 

Lissabon. Lissabonissa ihailemme tuntikausia värikkäistä laatoista tehtyjä seiniä ja taloja. Posliinilaattoihin kyllästyttyämme keräämme simpukoita rannalla. Illastamme merenherkkuja mieluiten paikallisten äitien kokkaamana ja maistelemme paikallista vihreää viiniä. Illalla kutsuvat  Fado-klubit. Päiväretkestä haaveilemme Sintraan tai Cascais'n rannalle.

 

Granada. Meitä kutsuvat Arabikorttelit ja Sacromonten romaniluolat, joista myös varoitellaan. Granadassa asuu tunnettu katuartisti, El Niño de las Pinturas, jonka töitä voi nähdä ympäri kaupunkia. Toivomme tapaavamme artistin ihan itse.

 

Madrid. Heittäydymme muiden armoille. Paikallinen opas taiteilija/ystävä saa näyttää meille parhaat palat siitä, mitä Madridissa oikeasti pitäisi nähdä ja kokea. Espanjasta sen verran: FLAMENCO, FLAMENCO ja FLAMENCO! Sevilla kai olisi oiva Flamenco-kohde, mutta toivon hartaasti pääseväni katsomaan paikallista flamencoesitystä, ehkä jopa kokeilemaan flamencoa itse!

 

Barcelona. Haukomme henkeämme ihastuksesta! Parc Güell ja Gaudin koko visuaalinen karuselli ympäri kaupunkia sekä La Ramblan katutaiteilijat. Barcelonassa asuu yksi suosikkitaiteilijoistamme, Conrad Roset, jolta olisi aivan upeaa saada inside-tietoa Barcelonasta.

 

Costa Brava. Costa Bravassa on lukuisia kyliä, joissa vierailla.

 

Marseille. Monte Kriston kreivistä tuttu If-saaren linnoitus ja paikallinen merellinen ruoka.

 

Riomaggiore, Cinque Terre. Voiko kauniimpaa kylää olla?

 

Berliini. Hylätyt paikat. Berliinissä on paljon kauniita hylättyjä kohteita. Puisto - ja biletapahtumia riittää. Berliiniin juuri avattu, feministit murahtelemaan saanut, pinkki oikeankokoinen Barbie-talo kiinnostaa uteliaisuudesta. Mauerparkin jättikirpparilla tapahtuu aina. Berliinissä on loputtomasti tekemistä ja elämää kaduilla!

 

Praha. Josefovin juutalaisghetto, olut-tuvat, tanssiva talo Tancici Dum sekä John Lennonin seinä.

 

Aikataulusta riippuen, myös nämä kohteet kutsuvat:

Saksa, Neuschwansteinin linna, Hohenschwangaun kylä (ollut aina unelmamme käydä) / Brugge, Belgia / Mont Saint-Michel, Normandia, Ranska

 

Itseäni kiinnostavat kulttuurin lisäksi basaarit, pikkubutiikit, kirpparit ja second hand -putiikit, joten jos aika antaa periksi, niitäkin on luvassa, ja jos mies jaksaa. :)

 

En usko, että suunnitelmat ovat koskaan vedenpitäviä, vaan ne kehittyvät sitä mukaa, kun haasteita tai iloisia yllätyksiä tulee vastaan.

 

* Henkilökohtainen tavoitteemme on saada mahdollisimman monta uutta kuvaa lucha libre -naamioissa. Lucha libre on meksikolaista showpainia, ja tämä traditio on jäänyt meille Meksikon ajoiltamme.

 

 

 

 

 

MEISTÄ

 

Elias on graafiseksi suunnittelijaksi Meksikossa valmistunut, mutta peliartistina Berliinissä työskentelevä karpaasi, jonka intohimoihin kuuluvat Star Wars, viiksien- ja parran kasvattaminen ja musiikki, taiteen, piirtämisen ja valokuvauksen lisäksi. Eliaksella on oma blogi, äidinkielellään meksikonespanjalla.

 

Satu on työskennellyt viimeiset pari vuotta toimittajana tv- ja nettipuolella. Valmistuminen kirjoittavaksi toimittajaksi on nurkan takana. Sadun intohimoihin kuuluvat kuvitus- ja valokuvataiteen ihailun lisäksi musiikki ja liikkuminen tanssin muodossa. Tulevaisuuden haaveprojekteja ovat satukirjat ja dokumentit. Erilaiset kulttuurit ja kulttuurierot ovat aina kiinnostaneet.

 

Matkalla voi koitua haasteeksi muutama seikka.

 

Satu on ajan liikakäyttäjä, vielä hetki, ihan kohta, tuun just, ei mulla kauaa ja ohops, joka esimerkiksi joka kerta kuvittelee matkustavansa Helsingin toiselta puolelta toiselle yhdessä minuutissa. Eliaksen meksikolainen aikakäsitys sitten? No, se ei ainakaan nopeuta matkan tekoa. Sen ajan, minkä Satu kirii pikakävelyllään, sen Elias ottaa tuplasti takaisin ai-mikä-kiire-?-ai-mikä-aika?-ai-kun-sä-kävelet-nopeasti!-asenteellaan. Eliaksen bravuuri on myös sinisilmäisyys, mitä tulee katukauppiaisiin ja muihin "rahanruinaajiin". Kukkaro tyhjenee yllättävän nopeasti, kun kävellään torin poikki, ilman, että torilla on yhtään myyntikojua. Kartanlukutaito on taas Sadun vahvuus, ja reippaana tyttönä hän valitsee aina sen pisimmän reitin. Useimmiten: Tää kartta on tosi outo! Tää kartta on piirretty graafisesti tosi epäselvästi ja kaiken kukkuraks karttaan on unohdettu merkitä kaikki tiet ja polut, tai niitä on merkitty liikaa!

 

Kannattaisi ehkä jatkossa luopua kartasta ja luottaa omaan suuntavaistoon. Ja eikun matkaan!

 

Kesää toivottaen,

Satu ja Elias

 

Satska

Voi ei, tulipahan kovetut rivinvälit. Toivottavasti silmä jaksaa lukea.

Tässä kisaan ilmoittautuu tyttökaksikko, jossa kummallakin on ikää 24 vuotta ja taustalla muotoilualan opintoja. Minä olen Ammi ja opiskelen tekstiilisuunnittelua Helsingissä. Matkaan mukaan ottaisin ystäväni Sallan, joka puolestaan työskentelee sisustamiseen ja somistamiseen liittyvissä tehtävissä Tampereella.

Olen joskus ajatellut olevani jopa liian hyvä pakkaamaan pieneen laukkuun paljon tavaraa ja tätä kykyä pitäisi ehdottomasti testata reilausreissun merkeissä. Tapanani on lähettää matkoilta paljon postikortteja, mutta eiköhän se blogin kirjoituskin luonnistu. Sanotaanko näin, että puhun tai kirjoitan, niin juttu ei tuppaa loppumaan kesken.

Salla on sporttinen ja energinen mimmi, jonka kiharat hiukset ovat useimmiten pikaisesti ja peiliin katsomatta kietaistu kadehdittavan tyylikkäälle nutturalle pään päälle. Hiusnuttura vaan heiluu, kun Salla viipottaa menemään. Minä järkeilen, Salla toimii. Siksi me ollaan niin hyvä kombo.

 

Paras tapa tutustua kaupunkiin on vapaasti eksyillä hieman suuremmista turistimassoista sivummassa. Silloin näkee sekä niitä tunnettuja turistikohteita että aidompaa paikallista elämää. Kuljen kamera kädessä ja haluan taltioida eri alueiden tunnelmia ja katujen mielenkiintoisia yksityiskohtia.

 

Sallaa kiinnostavat erityisesti arkkitehtuurisesti merkittävät paikat sekä kahviloiden ja ravintoloiden sisustusratkaisut. Sallan tarkastellessa niiden tapetteja ja huonekaluja, minä varmaankin keskityn mahdollisimman moneen erilaiseen leivokseen.

Olemme tunteneet toisemme alakoulun loppupuolelta saakka. Yhteiset reissumme ovat kuitenkin rajoittuneet pääasiassa Suomen rajojen sisälle. Kouluretkestä Tanskaan on jo reippaasti yli 10 vuotta – olisi jo korkea aika konkretisoida yhteiset matkahaaveet ja lähteä kauemmaksi. Voitaisiin käydä tuota Sallaa paahtamassa jossain etelämmässä, siihen kun väri tarttuu, toisin kuin meikäläiseen.

 

Katsastimme VR:n 10 kauneinta paikkaa Euroopassa -listan ja mietimme, mitkä paikat sieltä yhdistyisivät järkevästi meitä entuudestaan kiinnostaviin kaupunkeihin. Voisimme lähteä junailemaan esimerkiksi reittiä Krakova – Wien – Budapest – Zagreb – Venetsia – Milano.

Tämän reitin varrelta löytyisi varmasti muutama museokin vierailtavaksi. Leivosten lisäksi lupaamme esitellä myös muita ruokaherkkuja sekä katuvilinän vastapainoksi vierailla puistoissa ja puutarhoissa.

Joko mennään?
 

P.S. Tuolla ylempänä ReetaN kirjoittaa, kuinka ” - - matkalla huomasimme hämmästyksemme, että suurin osa muista reilaajista oli 25-vuotiaita miehiä.” Siinähän voisi jopa olla lisäsyy lähteä reissuun...

Hadi (Ei varmistettu)

Oi ja voi... Kyllä tämä parivaljakko olisi enemmän kuin täydellinen tuohon puuhaan. Seikkailuista ja extempore-jutuista elämäänsä virtaa saava parivaljakko, joka osaa nauttia elämän pienistä asioista ja opettaa sitä vähän muillekin. Pienten lasten äiteinä hurjat reissut ovat viime vuosilta jääneet pois, mutta tämä olisi loistava keino päästä palaamaan niihin seikkailuihin ja osoittaa muillekin, että ei se elämän vakiintuminen tarkoita sitä, että kaiken villin olisi loputtava.
Parivaljakosta toinen on ammatiltaan valokuvaaja ja toinen harrastanut bloggaamista jo parin vuoden ajan, joten uutta tämän blogin kirjoittaminen ja kuvamateriaalin haaliminen ei olisi.

MinnaJ (Ei varmistettu)

Täällä ilmoittautuu kisaan mukaan tehosiskokset Minna 22.v ja Mirja 18.v.

Minna opiskelee Kouvolassa muotoilua ensimmäistä vuottaan, ja valmistuu 2016 designer-stylistiksi. Harrastuksista voisi mainita uusiin ystäviin tutustumisen uudella paikkakunnalla, tutorina toimimisen, rennon hengailun sekä, pisteenä iin päällä, sokeritoukkien ja hämähäkkien nitistämisen soluasunnosta. Minnaa ei siis ulkomaiden öttimönkiäiset paljon hetkauta.

Mirja lopettelee lukion toista luokkaa, ja aloittaa syksyllä yo-kirjoitukset. Hän on harrastanut jääkiekkoa 11 vuotta, ja vieläpä poikajoukkueessa. Pari vuotta sitten hän aloitti myös jääkiekkoerotuomaroinnin. Eli kyseessä ei ole mikään heiveröisin naisen alku! Muita harrastuksia on salilla käynti sekä sellonsoitto.

Meidän reilireissu tulisi olemaan täynnä kielten oppimista, rusketusta, uusia ystäviä, valokuvaamista, shoppailua, meressä lillumista, jäätelön syömistä ja suuria määriä blogikuvia. Löytäisimme kaupunkien pienimmätkin kadut ja putiikit, joista blogissamme kertoisimme. Pienille kujille tosin eksyisimme vain päiväsaikaan. Hih!

Me olisimme paras kaksikko tälle reissulle, koska jos meidät päästää vauhtiin niin meitä ei pysäytä mikään! Osaamme löytää kaikesta jotakin positiivista ja olemme rohkeita, seikkailunhaluisia ja uskaliaita. Tulemme toimeen toistemme kanssa paremmin kuin hyvin! En muista että olisimme koskaan riidelleet tämän 18 vuoden aikana. Tulemme toimeen myös muiden ihmisten kanssa hyvin. Vaikka osaamme pitää hauskaa ja revitellä niin meillä on myös tilannetajua ja jämptiyttä. Emme ole mitään "eilisen teeren tyttöjä". Me molemmat jäimme valitettavasti kesätyöttömiksi tänä vuonna, joten reissu olisi parempi kuin sopiva meille! Molemmat omistamme laadukkaat kamerat, ja olisi jo aikakin päästä kuvaamaan niillä muutakin kuin pienen kotikylämme rapistuneita taloja. Mirja ei ole koskaan käynyt ulkomailla (ellei Haaparannan IKEAssa käyntiä lasketa), joten olisi mahtava homma jos juuri meidät valittaisiin. Tämä alkuvuosi on ollut meille myöskin hieman outo; Minna on ollut suurimman osan ajasta Kouvolassa opiskelemassa, ja Mirja kotipaikkakunnallaan. Olemme olleet erossa pidemmän aikaa kuin koskaan ennen. Tämä kesä olisi loistava tilaisuus tehdä jotain ikimuistoista yhdessä ja korvata erossa oltu aika. Tämän reissun avulla jaksaisimme taas sitten elokuusta joulukuuhun olla erossa.
Reiliin kuuluisi ehdottomasti Roomassa piipahtaminen. Minna kävi vuonna 2007 koulureissulla Roomassa, ja heitti Fontana Di Treviin kolikon, mikä tarkoittaa Roomaan palaamista vielä jonain päivänä. Ehkäpä tämä toteutuisi jo tänä kesänä? Toinen matkakohde olisi Córdoba Espanjassa. Minna oli kansainvälisellä työharjoittelujaksolla siellä, ja ihastui paikkaan täysin! Mirjan tulisi todellakin nähdä tämä kaupunki. Olisi myös ihanaa nähdä kavereita ja tuttuja paikkoja Córdobasta. Minna on opiskellut espanjaa ammattikorkeakoulussa alkeiskurssin verran, joten tulisimme mukavasti toimeen Espanjassa. Muut matkakohteet voisi vaikkapa villinä arpoa kartalta! Välimeren rannikkomatka reilisivuilla näytti myöskin hyvin mielenkiintoiselle.

Mirjalla on blogi (http://mirjalovessports.blogspot.fi/), jossa hän kirjoittelee treenailuistaan ja yleisistä kuulumisista. Treenaamisen voisi yhdistää myös reilimatkaan, sillä hyväksi havaittu treenauskeino on juosta pehmeällä hiekkarannalla. Kyllä jalkalihakset ja pakarat kiittää! Mirjan blogiin tekstejä tulee kuitenkin harvakseltaan, sillä lukio vie paljon aikaa. Minnakin on miettinyt blogin aloittamista, mutta se on jäänyt ajatuksen tasolle. Minna tosin seuraa ja lukee monia blogeja. Molemmilla on hyvä kirjoitustaito ja kuvaustaidot, joten blogin pitäminen ei olisi ongelma lainkaan!

Joten miten olisi, pääsisimmekö tänä kesänä mahtavalle reilimatkalle, kokemaan jotain unohtumatonta ja tuomaan palan matkaamme kotosuomeen blogin välityksellä?

sähköposti: minnajuvonen@hotmail.com

https://fbcdn-sphotos-d-a.akamaihd.net/hphotos-ak-ash4/399450_4336512128...

https://fbcdn-sphotos-b-a.akamaihd.net/hphotos-ak-ash4/295404_3615028333...

Sonja & Roosa (Ei varmistettu)

Olemme parhaat ystävät, tämän kevään ylioppilaita Tiirismaan lukiosta ja suunnittelimme reissuun lähtöä lukion päätyttyä jo kauan, mutta elämä yllätti ja kummankin tulevat lahjarahat menevätkin pääosin suoraan elämiseen; vuokraan, auton remonttiin ja muuttoon.
Jos pääsisimme reissuun, yrittäisimme käydä mahdollisimman monessa paikassa, majoittua motelleihin, hostelleihin ja sohville niin, että valmistaisimme itse ruokamme, mutta pyrkisimme tutustumaan myös paikalliseen kulttuuriin ruokailemalla ja käymällä turistirysien ulkopuolella pienemmissä paikoissa. Haluaisimme tutustua mahdollisimman paljon uusiin ihmisiin eri puolilta Eurooppaa ja päästä mahdollisimman sisälle kuhunkin kulttuuriin.

Sonja : Olen harrastanut bloggausta kolmisen vuotta ja valokuvausta suurin piirtein yhtä kauan ja olen innokas matkustelija, mutta taloudellisista syistä joutunut olemaan Suomessa jo melkein vuoden yhtä mittaa. Haluaisin toteuttaa jonkinlaisen kuvasarjan matkan aikana tapaamistani ihmisistä ja paikoista, sillä rakastan muoto- ja miljöökuvausta, Etelä-Euroopalle tyypillisiä kirkkaita värejä ja kaupunkimaisemassa näkyviä kultuureja. Muuten ei ole mahdollista päästä reissuun ennen kesää 2014, jolloin yritetään päästä reilaamaan avovaimon kanssa.
kiittamaton.blogspot.fi

Roosa: Olen kiertänyt Eurooppaa perheeni kanssa ollessani pieni, mutta haluaisin kokea kaiken uudelleen nyt, kun saisin siitä enemmän irti ja kykenisin muistamaan asiat jälkeenpäin – paremmin kuin seitsemänvuotiaana tehdyn reissun jälkeen.

Yrittäisimme mahduttaa mahdollisimman monta linkin kohteista matkallemme, mutta tarkkaa matkasuunnitelmaa emme viitsi alkaa tekemään ennen kuin tiedämme pääsevämme matkaan, koska kaiken suunnittelun jälkeen pettymys olisi kamalaa, kun rahat eivät riitä noin vain lähtöön. Ranska, Italia, Saksa ja Espanja kuuluisivat joka tapauksessa suunnitelmaan, sen osaamme sanoa jo nyt.

kuvat
Sonja: http://i1127.photobucket.com/albums/l621/korrektur/mie2-1_zps553f1b28.png
Roosa: http://i1127.photobucket.com/albums/l621/korrektur/d237_zpsaa1eb746.png

Tttakaa yhteyttä!
sonjasii@hotmail.com

Äiti-tytär -yhdistelmä (Ei varmistettu)

Jestas!
Tämä kisahan on kuin tehty minulle ja voitto olisi ratkaisu kahteen ongelmaani. Minulla on nimittäin tytär, joka on nyt vuoden ajan uutterasti opiskellut media-assistentiksi, herännyt joka jumalan aamu paljon ennen minua ehtiäkseen linja-autoon ja kouluun, tehnyt annetut tehtävät aina ajoissa ja kerrassaan loistavasti, hoitanut koiraa ja pikkuveljiä siinä sivussa ja ollut kaikin puolin kelpo tytär. ENKÄ MINÄ VOI PALKITA HÄNTÄ SIITÄ MITENKÄÄN, koska olen tyhmyyksissäni opiskellut kulttuurialaa, jonka työt ovat tunnetusti pätkä silloin ja toinen tuolloin niin ettei rahaa ole koskaan mihinkään ylimääräiseen eikä aina edes kaikkeen välttämättömimpään. Haluaisin niin kovasti, että tyttäreni voisi rankan lukuvuoden jälkeen rentoutua, nauttia elämästä, uusista maista ja kaupungeista, ruuista ja juomista - tietysti parhaassa mahdollisessa seurassa eli äitinsä kanssa!

Ikuisen rahapulan lisäksi poden jatkuvaa syyllisyyttä siitä, että ne vähäiset roponi mitä minulla on joskus ollut, olen itsekkäästi törsännyt matkustelemalla pitkin maailmaa - eikä tytär ole päässyt muualle kuin kerran Bulgarian Sunny Beachille isänsä ja pikkuveljensä kanssa. Samaan aikaan kun minä olen liehunut pitkin Pariisia, Berliiniä tai Petroskoita, on lapsiraukka kyyhöttänyt kotona ja tehnyt läksyjä. Olisi jo korkea aika hänen nähdä muitakin paikkoja kuin Oulu, Helsinki ja... niin, siinäpä ne oikeastaan tulikin. Tyttöparka, ei ole edes Tukholmassa käynyt! Mutta nyt, Lilyn ja VR:n tuella, voisin palkita tyttäreni upeasti suoritetusta ensimmäisestä opiskeluvuodesta JA viedä hänet kuukaudeksi matkustelemaan pitkin Eurooppaa! Enkä pane yhtään pahakseni sitä, että itse pääsen siinä samalla toteuttamaan pari matkaunelmaani.

Ja kuka voisi olla parempi matkaopas kuin äiti - ei kukaan! Jokainen 17-vuotias haluaa lähteä reilaamaan äitinsä kanssa! Omien matkojeni tuomalla kokemuksella ja varmuudella johdattaisin lapseni turvallisesti mutta kuitenkin sopivalla seikkailumielellä sekä Euroopan metropolien sykkeeseen että pienten keskiaikaisten kaupunkien kujille. Matkustusperiaatteeni on, että reissulle valitaan muutama kiintopiste joihin ankkuroidutaan ja joista käsin tehdään pienempiä reissuja lähiympäristöön. Toinen periaatteeni on, että matkalla pitää olla sopivassa suhteessa suunniteltua toimintaa ja päätöntä hortoilua – koska parhaat paikat tunnetusti löytyvät vahingossa ja upeimpia kokemuksia ei voi suunnitella etukäteen. Kolmas ohje kuuluu, että aina pitää käydä vessassa kun siihen on mahdollisuus.

Koska tyttäreni ei tiedä tästä kisasta mitään, voin nyt tyrannimaiseen tyyliin päättää, että meidän matkamme kiintopisteet ovat Napoli, Amsterdam ja Dublin. Napoli siksi, että haluan syödä Elizabeth Gilbertin kirjassaan Eat, pray, love suosittelemaa maailman parasta pizzaa (en usko ennen kuin maistan, ettei maailman parhaassa pizzassa ole muka muita täytteitä kuin kastiketta ja venyvää juustoa). Amsterdam siksi, että haluan näyttää tyttärelle cof… öh, kanaalit. Ja Dublin siksi, että olen aina halunnut Irlantiin mutta en ole sinne asti vielä ehtinyt. Tuohon matkan varrelle jää sopivasti monia mukavia paikkoja joissa voidaan poiketa, kuten vaikkapa rakastamastani tv-sarjasta tuttu Downton Abbeyn kartano (linna?) Englannissa. En ole ihan varma, missä päin tuo ihana rakennus sijaitsee, mutta eiköhän se sieltä löydy.

Tiivistelmä kaikesta tästä jaarittelusta:

Matkaan lähtevät äiti, 38 – vuotias (jos on onni myötä, juhlin 39 – vuotissynttäreitäni jossain päin Eurooppaa) kulttuurialan sekatyöläinen, sekä tytär, 17 – vuotias media-alan opiskelija, valokuvaaja, bloggaaja.

Matkakohteina alustavan suunnitelman mukaan Italia, Hollanti, Irlanti, Englanti… Ehkä myös Ranska, koska muistin yhtäkkiä, että Pariisissa asuu hyvä ystäväni Maikki, jonka luona voisimme viipyä tovin. Kas näin nopeasti ne suunnitelmat muuttuvat!

Blogiin kirjataan säännöllisesti kuvin ja sanoin kokemuksia kaikesta, mitä matkan aikana tapahtuu, itseään säästämättä, sensuuria tuntematta. Molemmat matkaajat osaavat kirjoittaa ja kuvata, joten tapahtumia tarkastellaan sekä nuoren että hieman, hm, kypsemmän naisen näkökulmasta.

Tämä matka olisi rakastavan äidin lahja (Lilyn ja VR:n tuella) upealle tyttärelle. Ettei voi pilata näin hienoa yllätystä, ettehän?

Tyttären blogi löytyy täältä
http://margaretatar.blogspot.fi/
Ja juuri perustettu kuvablogi on tässä
http://thethirdgirlfromtheleft.tumblr.com/

Ystävällisin terveisin,
Heidi

tiri.heidi@gmail.com

Ps. Blogimme ensimmäinen kuva olisi tyttären ilme kun ilmoitan hänelle voitosta :)

siskot (Ei varmistettu)

Hoi!
Täällä Ida ja Venla, kuplivat siskokset puukäpylästä. Toinen on 22 ja toinen 23. Venla opiskelee Lahden muotsikassa ja Ida myy teetä. Tykätään reissaamisesta, piirtämisestä, junista, tarinoista ja valokuvista. Ja teestä, David Bowiesta ja rommista.
Olemme jo ostaneen yhdensuuntaiset lennot Helsingistä Lissaboniin ja sieltä Valenciaan. Eilen vasta bongasimme tämän blogikilpailun netissä ja iloksemme tajusimme, ettei ole vielä liian myöhäistä osallistua! Valenciasta suuntaamme nokkamme kohti Barcelonaa ja sieltä Ranskan rannikkoa pitkin junailemme itsemme Italiaan. Matkalla voisimme ilomielin käydä Costa Bravassa ja matkustaa Riomaggioren kautta Roomaan, jossa rakas ystävämme asuu. Italiasta jatkamme matkaamme Budapestiin ja Sziget festivaaleille. Unkari on meille rakas paikka, ja olemme viettäneet siellä kaikki kesämme lapsena, joten mökkireissu Balaton järvelle ja tunnelmallisille viinifestivaaleille kuuluu myös suunnitelmiimme. Unkarista lähdemme tutustumaan Kroatiaan, joka on meille täysin tuntematonta maaperää. Kansallispuistoon täytyy siis Kroatiassa poiketa jos siellä kerran näyttää tuolta! Hui!
Kaikkea kaunista olemme nähneet ja maailmalla kierrelleet. Blogistamme tulisi elämänmyönteinen, avoin ja seikkailullinen. Parhaimmat tarinat syntyvät ihanista ja yllättävistä paikoista ja hetkistä. Nämä tytöt olisivat maailman onnellisimpia, kun saisivat apua ihanaan kesäseikkailuunsa ja kertoa tarinaansa kaikille, jotka haluavat kuulla.
T: siskokset ku ilvekset.
ps. sähköpostia voi lähettää venla.haverinen@gmail.com tai idahaverinen@hotmail.com

[img]http://farm9.staticflickr.com/8393/8785734876_c950f5434c.jpg[/img]

Terve teille!

Me olemme kaksi yhteensä neljäkymmentäkolmevuotiasta henkilöä Helsingistä, Homanni ja Sirja nimiltämme. Olemme jo aikoja sitten päättäneet lähteä tänä kesänä reilaamaan ja ostimmekin talvella festariliput valmiiksi elokuulle Espanjaan. Lähdemme junailemaan varmasti siitäkin huolimatta että olemme hieman tyhjätaskuja, mutta onneksi on myös tällainen kilpailu tarjolla!

Suunnitelmamme on aloittaa hurja seikkailumme kauniiden ruotsalaisten kanssa metsässä Emmaboda-festivaaleilla riehuen, ja jatkaa siitä suoraan Espanjaan Arenal Sound -festareille tanssimaan meren rannalla. Sen pidemmälle emme ole matkareittiä tarkasti suunnitelleet, mutta haaveilemme esimerkiksi jälleennäkemisestä Berliinin kanssa, Itä-Euroopan oudoista maista joista emme tiedä vielä mitään, ja siitä, että päätämme matkakohteet yleensäkin pettämättömällä intuitiollamme lähtevien junien listaa asemilla tiiraillessamme.

Haluaisimme matkallamme edes kerran yöpyä jonkun tuntemattoman ihmisen sohvalla/lattialla, sekä toisinaan taivasalla, miksei vaikka tilaisuuden sattuessa luksushotellissa tai porho-penthousessa. Lupaamme päätyä moniin ennalta-arvaamattomiin ja kummallisiin tilanteisiin, kuitenkaan joutumatta hämäräheikkien tai virkavallan kynsiin. Retkihistoriaamme mahtuu uusia ystäviä ympäri maailman, vallattujen talojen ja muiden salaisten paikkojen tutkimista sekä muun muassa spontaani klubi-ilta kuuluisan brittibändin kanssa Chicagossa.

Matkakassamme ei vielä tällä hetkellä päätä huimaa (ellemme voita megapottia Kulta-Jaskassa tai Luontoarvassa), mutta olemme siihen opiskelijoina/kaupankassoina/nuorina yrittäjinä tottuneet ja osaamme ottaa kaiken huvin irti vaikka pennittömästä tiistaipäivästä. Olemme hakoja löytämään edullisia, persoonallisia ja mielenkiintoisia ruokapaikkoja, kauppoja, näyttelyitä ja tapahtumia, jotka kiinnostavat varmasti monenlaisia matkailijoita.

Tarkoituksemme on joka tapauksessa blogata reilistämme - joten miksei sitten Lilyn ja VR:n kanssa yhteistyötä tehden. Valo- ja videokuvaaminen on reissuillamme, kotimaan kekkereissä ja aina kaikkialla tilanteesta riippumatta ollut hauskaa ja tärkeää, joten luvassa on paljon värikästä materiaalia Euroopan eri kolkista.

Valitkaa meidät tai ette pääse kokemaan esimerkiksi Lidl-bingoa kanssamme läpi Euroopan! Kiitos ja kuulemiin!

 

Rakkaudella,
Homanni & Sirja
randomvatska@gmail.com

zvonne
Don't hate the player

 

EUROOPPA, UTOPIA Olipa kerran eräs parivaljakko: Elja ja Yvonne. Ylja ja Evonne. Hylje ja Mursu. Eleli tämä koominen kaksikko meren rannalla, suurten autojen kaupungissa Espoossa, köyhyysrajalla elämän opiskelijoina. Näiden pienten eläinten sydämmet olivat täynnä pieniä hohtavia hippuja, jotka purkautuivat enemmän tai vähemmän sopivina aikoina ulos paperille, tanssina hiekkaisille jalkakäytäville, ääniaaltoina tyhjiin halleihin. Joku vastaantulija saattoi taiteilijaksi kutsua. Tälläiset kommentit saivat eläimet kaivautumaan syvemmälle sohvatyynyjen väliin.  Yvonne etsi elämässään hetkiä, jotka salpaavat hengityksen. Niitä hän etsi, herkeämättä, pyörän selästä käsin, kaikkialta. Ja silloin kun hetki löytyi, valo muuttui suotuisaksi ja ilma tiheni, Yvonne hengitti syvään ja nauroi. Jos keskittyi kovasti, pienen palan taianomaista hetkeä pystyi ikuistamaan kameran kennoon. Tai sanoin paperille, josta syntyisi myöhemmin pieni laulu. Elja, tuo kansan suussa usein väärin ymmärretty nimi (Elia, Eljas, Elias, Ela, Eja, Ella) kuului kotikoloa asuttavalle pikku murmelille. Tämä maailmoja vanhempiensa kanssa reissannut pikku pallero omasi yhtä suuren innostuksen juniin kuin Sheldon Cooper Rillit Huurussa -sarjasta* ja tahtoi jakaa tämän maailmat yhdistävän ilon oman hassukkansa Yvonnen kanssa. Mikä olisikaan parempi tapa olla rakkaudessa kuin junan kyydissä kulkien. Mikäli tämä maan eläjä päästettäisiin irti Etelä-Eurooppaan, joutuisi tämä maanosa kohtaamaan tanssivan energiapakkauksen.  Tulipa kerran saariston kalliolla, horisonttia katsellessa, pariskunnalle idea. Suomi oli miellyttävä ja turvallinen, mutta Euroopan kebabin- ja viininhuuruiset tuulet kiusoittelivat nenää ja pyysivät luokseen. Halusivat pienet eläimet reilimatkalle. Vaan mistä varat, kun ei opiskelijain kukkaro halunnut joustaa tarpeeksi, kun siellä oli kuitteja niin paljon. Eräänä iltana kissahuumorisivustoja selatessaan Yvonne törmäsi Liljojentuoksuiselle sivulle, jossa luvattiin oikeanlaiselle parille reililiput kuukaudeksi. Into tästä nousi suuri, kuopattu unelma nosti päätään, olo oli kuin Jalilla kultaista lippua suklaakääreistä etsiessä. Tarvittiin kirjoitus- ja kuvauskokemusta sekä raportointihalua. Kaikkea tätä löytyi ja lisäksi into pinkeä.  Reittiä eivät pienet eläimet halua liikaa suunnitella, sillä eksymällä löytää yleensä parhaimmat paikat. Kuitenkin VR:n reilikuvia katsellessa silmissä rupesi siintämään ainakin Riomaggiore ja Barcelona. Italiaan on pakko päästä muutenkin, sillä Yvonnen salaisissa suunnitelmissa on herättää Eljan lukioaikainen D-italia ja saatava se käyttöön romanttisena sopertelukielenä juottamalla Elja humalaan sitruunaliköörillä.  Yvonnen ja Eljan blogi olisi varmasti humoristinen, mutta myös herkkä, hermostunut, ehkä koskettavakin. Jos pienet eläimet pääsisivät matkalle, ne etsiytyisivät uusien mielenkiintoisten ihmisten seuraan, sohville, reiveihin, kivijalkakauppoihin ja kaduille. Kaksikko etsisi kulttuurien rihmastoja, välineitä omaan ilmaisuun ja yhdistäviä tekijöitä meidän kaikkien välillä. Millainen henkilö on eurooppalainen? Ultra bran sanoin: "Onko metro luotettava Tukholmassa, Onko Pariisissa tallella vahva terästorni, onko berliinissä makkaraa ilman läskiä, onko Helsinki tunnin edellä vai jäljessä" *http://www.youtube.com/watch?v=jCNrs23r4DA Eljan blogi: "Sry no dancehall" Blogi kertoo tapahtumajärestäjän näkökulmasta miltä tuntuu järjestää katutanssitapahtumaa ja mitä kaikkea siihen liittyy. http://lepuskijam.blogspot.fi/   Yvonnen blogi: "Blue Round Balloons" uusia tuulia etsivä, ja siten tauolla oleva, blogi pyrkii antamaan näkökulmaa arkeen ja juhlaan valokuvien kautta. Teksti on karsittu minimiin, jotta kuvat kertoisivat oman tarinansa. http://blueroundballoons.blogspot.fi/ 

zvonne
Don't hate the player

ohoh, kaikki rivivälit poistuivat, laitetaanpas toiseen kertaan. Eli palstan moderaattorit. tämän version voi poistaa :D

zvonne
Don't hate the player

 

EUROOPPA, UTOPIA  Olipa kerran eräs parivaljakko: Elja ja Yvonne. Ylja ja Evonne. Hylje ja Mursu. Eleli tämä koominen kaksikko meren rannalla, suurten autojen kaupungissa Espoossa, köyhyysrajalla elämän opiskelijoina. Näiden pienten eläinten sydämmet olivat täynnä pieniä hohtavia hippuja, jotka purkautuivat enemmän tai vähemmän sopivina aikoina ulos paperille, tanssina hiekkaisille jalkakäytäville, ääniaaltoina tyhjiin halleihin. Joku vastaantulija saattoi taiteilijaksi kutsua. Tälläiset kommentit saivat eläimet kaivautumaan syvemmälle sohvatyynyjen väliin.   Yvonne etsi elämässään hetkiä, jotka salpaavat hengityksen. Niitä hän etsi, herkeämättä, pyörän selästä käsin, kaikkialta. Ja silloin kun hetki löytyi, valo muuttui suotuisaksi ja ilma tiheni, Yvonne hengitti syvään ja nauroi. Jos keskittyi kovasti, pienen palan taianomaista hetkeä pystyi ikuistamaan kameran kennoon. Tai sanoin paperille, josta syntyisi myöhemmin pieni laulu.  Elja, tuo kansan suussa usein väärin ymmärretty nimi (Elia, Eljas, Elias, Ela, Eja, Ella) kuului kotikoloa asuttavalle pikku murmelille. Tämä maailmoja vanhempiensa kanssa reissannut pikku pallero omasi yhtä suuren innostuksen juniin kuin Sheldon Cooper Rillit Huurussa -sarjasta* ja tahtoi jakaa tämän maailmat yhdistävän ilon oman hassukkansa Yvonnen kanssa. Mikä olisikaan parempi tapa olla rakkaudessa kuin junan kyydissä kulkien. Mikäli tämä maan eläjä päästettäisiin irti Etelä-Eurooppaan, joutuisi tämä maanosa kohtaamaan tanssivan energiapakkauksen.   Tulipa kerran saariston kalliolla, horisonttia katsellessa, pariskunnalle idea. Suomi oli miellyttävä ja turvallinen, mutta Euroopan kebabin- ja viininhuuruiset tuulet kiusoittelivat nenää ja pyysivät luokseen. Halusivat pienet eläimet reilimatkalle. Vaan mistä varat, kun ei opiskelijain kukkaro halunnut joustaa tarpeeksi, kun siellä oli kuitteja niin paljon.  Eräänä iltana kissahuumorisivustoja selatessaan Yvonne törmäsi Liljojentuoksuiselle sivulle, jossa luvattiin oikeanlaiselle parille reililiput kuukaudeksi. Into tästä nousi suuri, kuopattu unelma nosti päätään, olo oli kuin Jalilla kultaista lippua suklaakääreistä etsiessä. Tarvittiin kirjoitus- ja kuvauskokemusta sekä raportointihalua. Kaikkea tätä löytyi ja lisäksi into pinkeä.   Reittiä eivät pienet eläimet halua liikaa suunnitella, sillä eksymällä löytää yleensä parhaimmat paikat. Kuitenkin VR:n reilikuvia katsellessa silmissä rupesi siintämään ainakin Riomaggiore ja Barcelona. Italiaan on pakko päästä muutenkin, sillä Yvonnen salaisissa suunnitelmissa on herättää Eljan lukioaikainen D-italia ja saatava se käyttöön romanttisena sopertelukielenä juottamalla Elja humalaan sitruunaliköörillä.   Yvonnen ja Eljan blogi olisi varmasti humoristinen, mutta myös herkkä, hermostunut, ehkä koskettavakin. Jos pienet eläimet pääsisivät matkalle, ne etsiytyisivät uusien mielenkiintoisten ihmisten seuraan, sohville, reiveihin, kivijalkakauppoihin ja kaduille. Kaksikko etsisi kulttuurien rihmastoja, välineitä omaan ilmaisuun ja yhdistäviä tekijöitä meidän kaikkien välillä. Millainen henkilö on eurooppalainen?  Ultra bran sanoin: "Onko metro luotettava Tukholmassa, Onko Pariisissa tallella vahva terästorni, onko berliinissä makkaraa ilman läskiä, onko Helsinki tunnin edellä vai jäljessä"  *http://www.youtube.com/watch?v=jCNrs23r4DA Eljan blogi: "Sry no dancehall" Blogi kertoo tapahtumajärestäjän näkökulmasta miltä tuntuu järjestää katutanssitapahtumaa ja mitä kaikkea siihen liittyy. http://lepuskijam.blogspot.fi/   Yvonnen blogi: "Blue Round Balloons" uusia tuulia etsivä, ja siten tauolla oleva, blogi pyrkii antamaan näkökulmaa arkeen ja juhlaan valokuvien kautta. Teksti on karsittu minimiin, jotta kuvat kertoisivat oman tarinansa. http://blueroundballoons.blogspot.fi/ 

zvonne
Don't hate the player

Eipä tullut välejä toisellakaan kerralla. Computer says no. Jos päästään reissuun, niin takaamme postauksiimme kappalejaon  ;) 

Hiphei!

vilmalina (Ei varmistettu)

HOI TYÖ, nyt on kiire! Ja mikä mahdoton yhteensattuma, että oltiin suunniteltu meidän TOISTA reilireissua juuri noille kuukausille.
Ja sekin vielä sattui, että meitä on just kaksi kaverusta iloisesta Etelä-Karjalasta, ja osataan jo ennestään pitää koukuttavaa blogia.

Miksi juuri myö? Helppo vastaus: koska myö halutaan, ja ihan hirveesti! Ois myös upeeta välittää muille se tunnelma, joka reilillä vallitsee: hikinen,likainen,kuuma ja onnellinen. Meillä on myös jo yksi reili takana, joten tällä kertaa halutaan ja uskalletaan enemmän.

Ja minkälainen meidän reissusta tulisi? Noh. Tykätään seikkailuista. Ja kulttuurista. Ruuasta, musiikista teatterista ja erityisesti istuskelusta paikoissa, joissa ei saa. Meitä kiinnostaa jokaisen maan OMAT jutut ja ihanteena olisi tavata paikallisia ihmisiä, kokeilla paikallisia juttuja ja ymmärtää muutenkin miten elää, ajatella kuten kunkin maan ehta kansalainen. Tällä tavalla maasta lähtiessä saa enemmän mukaansa, kuin pelkkiä tylsiä pienoismalleja ja T-paitoja.

Reissu suuntautuisi Itä-Eurooppaan ja pääkohde olisi joku Balkanin niemimaan rannikkokaupunki, kuten Kroatian Split. Myyttejä "likaisesta" ja "pelottavasta" itä-blokista olisi jännää päästä kumoamaan ja noh, Kroatian rantoja rakastaisi typeryskin. Kumpikaan meistä ei ikinä ole myöskään sinne päin reissannut ja historiahulluina alue olisi meille oikea kultakaivos!

Vuoden 2012 Länsi-Euroopan reilistä voi lukea ja kattella kuvia tuolla:
http://vituiksmeneevillujaellu.blogspot.fi/

Ja miedän elämästä ja muusta sellaisesta turhasta voi lukea osoitteesta:
http://vilmalina.blogspot.fi/

Reissua innolla oottaen (niin innolla,ettei housuissa meinaa pysyä), MYÖ: Villu ja Ellu

vilmalina (Ei varmistettu)

Ja kuva meidän onnellisista nassuista eripuolella Eurooppaa löytyy tuosta:

http://3.bp.blogspot.com/-3TZpfan_KpU/UY03z4u1l6I/AAAAAAAACSA/lpB5K0f8Ey...

"B r e a k y Ra i l"

 

Näinhän tässä tuppaa aina käymään – juostaan junaa kiinni viime hetkellä. Ei edes tiedetä, ehditäänkö. Onko junassa tilaa? ”No perällä on kyllä tilaa, muttei välttämättä vaunua” – toteaa savolaismies matkalla. Hömähdetään, mutta ei välitetä, YRITETÄÄN.

(Ironista kyllä, tämä kuvaa myös osallistumistamme kisaan!)

Juostessa aikaa vastaan haaveillaan jo ravintolavaunusta, johon kieli pitkällä kiritään. Siellä me kaksi – breikkaava, sarjafriikki Panu ja hömpsäntuutta maantieteilijä Eeva, viihdytään, yynitään ja udellaan. Kysytään mikä tän junan seuraava pysäkki on? Määränpäähän mennään tuntemattomia polkuja, joihin eksymällä löydetään aina ne parhaimmat mummot, pitsat ja paljut. Otetaan kuvia pää alaspäin ja ollaan onnellisia, ettei äiti aina tiedä, missä ollaan.

******************************************************************************

Meidän Eurooppa näyttää tältä (PS. Eeva rakastaa, R A K A S T A A karttoja!)  Seikkailu on sekoitus paikkoja, makuja, näkymiä ja mielikuvia – määränpäätä ei vieläkään tiedetä. Mutta se tiedetään, että paikallisten sohvilla nukutaan.

 

Neljän viikon aikana viemme Lilyn lukijat mukaamme: 

  nauhoittamaan räppiä Pariisiin...

tanssimaan kaduille...            kiipeilemään kattojen ylle ja... 

    tekemään poppareita trangialla. 

Tuputamme salmiakkia kaikille ja kuvaamme ilmeet. Nostamme Aakkospussista kirjaimen ja päätämme seuraavan kohteen sen mukaan. Hyppäämme junasta Jura-vuorilla herätäksemme Mont Blanc silmiemme edessä. Syömme ja juomme fondue-valkkariöverit Sveitsin pikkukylissä, jonka jälkeen puhumme ranskaa laulaen (Oui mon amor, Oui). Etsimme Italiasta parhaat geokätköt (toivomme niistä löytävämme vihjeen seuraavaan kohteeseen) ja eksymme taas. Eeva piirtää karttaa maamerkeistä  - kuva-arvoituksia on luvassa myös lukijoille!

Te saatte myös äänestää jatkokohteita (OSALLISTAMINEN kunniaan!). Sitä, minne se johtaa, ei tiedä vielä kukaan! Kenties Kroatian vedenalaiseen maailmaan, sacherkakkusotaan Wieniin vai sittenkin Turkkiin viiksimarkkinoille.

Varmaa on kuitenkin se, että reissusta ja blogista tulee sopivasti savolainen – LEIKILLINEN, vähän erikoinen, ehkä KIEROKIN! Eevan tavoitteena on oppia katsomaan eteensä (ei vain niitä ihania jäätelökojuja), ettei joka kuoppa ja katolta tippuva tuoppi koidu kohtaloksi! Panu lupaa herätä sen verran ajoissa ennen pysäkkiä,  ettei jää junan kyytiin (kokemus opettaa!). Todennäköisesti tyrimme kummatkin ja löydämme itsemme Sherwoodin metsästä sukkahoususankareina.

Ja kun tehdään jotain laitonta, aina voidaan vastata: ” Gangsta rap made me do it” ja laitetaan tanssiksi - myös ravintolavaunun pöydillä!

*******************************************************************************

Tässä puolen vuoden lattarireissultamme hieman faktapohjaisemmin blogattuna seikkailuja, fiiliksiä ja lisää kulkuvälineissä sekoilua: http://burritonpurijat.blogspot.fi/

 

...............................................................................................................................................................

 

Kim & Lotta (Ei varmistettu)

Heippa hei!

Olemme reiluja ja luomuja. Ikää on hitusen yli parinkymmenen ja ollaan kaveruspari, joka vaikuttaa ja opiskelee tällä hetkellä Kuopiossa; toinen umpisavolainen ja toinen Oulun perukoilta, puhuen omia kieliään, eivätkä aina ees ymmärrä toisiaan: “ee myö ylleesä hilloja pijetä pakkasessa..”, “mikä rättänä, mitä nää taas höpötät?”.

Vapaa-ajalla pyrimme varsin vaatimattomana tavoitteenamme parantamaan maailmaa ja levittämään vihreän vallankumouksen ilosanomaa. Myös matkustelu on vahvasti verissä, etenkin raiteilla matkaaminen on tuttua hommaa; Kim on matkustanut kirjaimellisesti maitojunalla kotiin Japanista, jossa hän oli maanpaossa. Reitti kulki Tokiosta Sakai Minatoon, välillä laivalla Etelä-Koreaan ja Soulin piipahduksen jälkeen lopulta Vladivostokin kautta Kuopioon, ja tämä vaiva vain siksi kun ei halunnut lentää. “Periaatteista on pidettävä kiinni”-Kim
… Tosin lentämättömyysperiaatteesta on myöhemmin tingitty kun uudeksi harrastukseksi päätyi lentäminen (varjoliito) ja nykyään hänen mieli tekee koko ajan taivaalle pilvien sekaan, niin varmasti myös reissun aikana...

Reissumme värittyisi epäilemättä maailmaa syleilevällä elämänasenteellamme. Miksi kantaa turhaa huolta huomisesta, rajoittaa elämää ennakkoluuloilla ja jarruttaa menoa turhan takia? Elämä on elämistä varten! Innostumme helposti hulluimmistakin ideoista, ja on siis selvää ettei reissustamme ainakaan menoa puuttuisi.

Ruuan etsintäkin on aina yhtä seikkailua, joka luo oikein mukavaa oheistekemistä - olisihan matkassa (ruaka)vegaani ja freegani, jotka haluavat reissun päällä löytää edes jotain kelvollista suuhunpantavaa. Mukana kulkisi vegaanipassi, (jossa kerrotaan uskomattoman monella kielellä, mitä vegaani syö ja mitä se ei syö) niin paikalliset, ehkä, ymmärtäisivät mitä tämä reissaajakaksikko voi suuhunsa pistää; kun usein ihmisten on kovin hankala ymmärtää, että kala ei ole kasvis, ei, ei ole maitokaan, ja ei, munakaan ei ole kasvis.

Vapun tienoilla Lotta sai kuulla eräältä kaveriltaan seuraavan kommentin: "Mää niin näkisin sut ens kesänä reilaamassa tai sohvasurffaamassa!" Näillä siis mennään. “Olenhan utelias ja maailman ihmeiden tarkastelussa kunnostautunut eliö. Pyrkimyksenäni on hakea riemua pienistä hienoista asioista: ystävistä, luonnon rauhasta, musiikista, kävelylenkeistä ja maailman ihmeiden tarkastelusta. Elämä on upeaa ja ainutkertaista, ei haaskata sitä! Vaikka yksinkertainen elämä onkin ihanteeni, rakastan matkustelemista - minne vain, milloin vain. Olen valmis lähtemään. Elämänfilosofiani on elää tässä hetkessä: en halua suunnitella tulevaisuuttani liian tarkasti. Tartun uusiin hetkiin ja elämyksiin, sillä en halua haaskata tätä ainutlaatuista tilaisuutta elää tämän pallon pinnalla. On pakko myöntää, etten viihdy pitkään yhdessä paikassa - ei muuta kun rinkka selkään ja menoksi!” -Lotta

Lotan menojalka vipattaisi ainakin Kreikan pohjoisosiin, Itävallan alppimaisemiin, Euroopan (epä)viralliseen vegaanipääkaupunkiin Berliiniin sekä ehdottomasti Hollantiin Amsterdamiin ja Rotterdamiin kaveria moikkaamaan. Mutta pitäähän luontoihmisen päästä välillä kaupunkien melusta rauhoittumaankin, tähän loistavat puitteet tarjoaisi esimerkiksi VR:n kauneimmat kaupungit -listaltakin löytyvä Kroatian Plitvicka Jezeran kansallispuisto. “Olin muutenkin suunnittelut jonkinlaista reilausmatkaa tulevalle kesälle, ja tämä kilpailu tupsahti eteeni kuin tilauksesta. Kiitos, flow!” -Lotta

Kimin on tehnyt mieli lähteä reilaamaan jo ties kuin kauan, mutta sopivan härö matkaseura on puuttunut arsenaalista. Valuutan lisäksi. Nyt nämä palaset loksahtaisivat paikoilleen ja reililipulla pääsisi hieman nopeammin vaihtamaan maisemia, kun muuten ne vaihtuvat peukku pystyssä tienvarressa kyytiä odottaen. Kim matkusteli viime kesänä ympäri Suomea junalla ja liftaillen samalla pyörien kavereiden ja sukulaisten nurkissa lopun aikaa, tulevana kesänä olisi tarkoitus saada laajennettua reviiriä Eurooppaan. “Lotan mainihtemien mahottoman hyvien paikkojen lisäks must-paikka käyvä ois Köpiksen Christiania; oli niin hieno paikka ja fiilis silloin 2009 ilmastoneuvottelujen aikaan, että olisi pakko käydä katsomassa vieläkö tunnelma on entisellään! Myöskään Britannia ja mm. Oban eivät olisi hullumpia kohteita, voisipa samalla koittaa kiertää britti tuttuja läpi. Manchesterissa olisi elokuussa myös perinteikäs gay pride -juhla oheistapahtumineen!” -Kim

Lotta kirjoittaa aktiivisesti ystävänsä Hessun kanssa Häröilyä -nimistä blogia (http://haroilya.blogspot.fi). Blogin kantavana ajatuksena on "häröilyn" - tavanomaisen elämän normeja rikkovan ja maailmaa syleilevän elämänasenteen levittäminen, sekä elämän ilojen jakaminen lukijoille. Myös matkaraportteja, ruokaohjeita ja kaiken maailman kummallisuuksia löytyy kyseisen blogin syövereistä.

Joka hetkenä tapahtuu ikuisuus,
- ikuisuus joka hetkessä.

Kautta likaisten varpaitteni! Reissussa ei turhaan kenkiä kulutella.

Kim & Lotta
(viestittää voipi tänne: lotta.pelkonen@gmail.com)

Kim & Lotta (Ei varmistettu)

http://2.bp.blogspot.com/-X8DTzVNWU_8/UZetolEflFI/AAAAAAAAA8o/p8QjyWU_BK...

No johan on, kuva tipahti pois tuosta äsköisestä viestistä. Mutta tässä tulee!

Pages

Kommentoi