Pietariin

Kohta se tapahtuu, nimittäin lähtö Pietariin. Kevään viime metreillä voitettu matka realisoituu lauantaiaamuna kello kuusi kahdeksantoista, kun Allegro-juna ohittaa Pasilan aseman ja jatkaa kohti itää. Vaikka veikkaan vahvasti, ettei herätys ole sieltä kivuttomimmasta päästä, viikonloppu tulee varmasti olemaan antoisa.

Se, mitä varsinaisesti odotan kaupungilta, on itsellenikin mysteeri. En ole koskaan käynyt entisessä Leningradissa ja huhutkin kertovat sen olevan pääasiassa SUURI, sellainen, jota ei pysty koluamaan parissa päivässä edes teoriassa. Kenties odotan pastellinvärisiä taloja, barokkia ja uusklassismia, blinejä joita mahani ei todellisuudessa kestä, maatuskojen metsästystä, joenrantaa ja kanavia, jättimäisiä kirkkoja ja sitä, ettei säätiedotuksista huolimatta sataisi kaatamalla joka minuutti.

Tarkkoja suunnitelmia ei kahdelle päivälle ole ja kielen kiemuroiden kaivaminen muistista on jäänyt vähälle. Reissuun lähdetäänkin siis vailla sen kummempia suunnitelmia - mennään mihin nokka näyttää. Jos ei monen tunnin vietto (sinänsä varmasti upeassa) Eremitaasissa innosta, se jätetään suosiolla väliin. Hengitetään kaupunkia ja valokuvataan. Sillä reseptillä ei voi mennä pieleen!

Ensi viikolle on tiedossa excursio Kööpenhaminaan, joten juttua ja kuvia Pietarista luvassa sitten heti sitä seuraavan viikon alussa.

Kuva Andre Bay/baybaikal, Flickr.