Miley Cyrusin nimettömässä välkehtii: Onko sormusten vaihto aie avioitumisesta?
”Jos meillä kerta on jo sormukset, niin eiks seuravaaksi olisi aika hankkkia mätsäävät tuulipuvut?”
Bling bling, sanoisi Miley Cyruksen nimettömässä kimalteleva kolmen ja puolen karaatin timanttisormus, jos se osaisi puhua. Entinen Disney-tähti meni viime viikolla kihloihin Nälkäpeli-leffasta tutun Liam Hemsworthin kanssa, ja sormus on tietysti Hollywood-kriteereiden näköinen ja hintainen.
Kolme vuotta deittailleet Miley, 19, ja Liam, 22, eivät ole vielä sopineet hääpäivää, mutta ovat antaneet ymmärtää, että avioon tässä ollaan ihan oikeasti astelemassa. Vaikka Miley on hieman karistanut puhtoista imagoaan matkan varrella, ei pikainenkaan avioliitto olisi entisen ”lupaussormuksen” kantajan kohdalla yllätys.
Kaikille kihlautuminen ei tarkoita näköä häikäiseviä timantteja, jälkiruokaan piilotettuja sormuksia tai edes varsinaista kosintaa. Yksi pariskunta sopii k-hetkellä hääpäivän heti seuraavalle kesälle, toinen menee naimisiin ilman etukäteen vaihdettuja kihloja ja kolmas vaihtaa sormuksia ilman aietta avioliitosta.
Lilyn toimitus haluaa nyt päivittää tilanteen ja tietää, missä mennään kihlausrintamalla.
Onko kihlautuminen lupaus avioliitosta? Kannattaako ensin olla hetki kihloissa, vai onko parempi päräyttää suoraan naimisiin? Kysyykö kukaan enää isän lupaa tyttären kihlaamiseen?
Teksti Siina Leppä, joka joutui käymään viikkokausien väsytystaistelun saadakseen miehensä uskomaan, että ”ihan oikeasti Euroopassa miehetkin käyttää kihlasormuksia, jotka ne itse ostaa itselleen”
Psst. Sormushaukkojen kannattaa seurata silmä kovana seuraavia naimakypsiä pareja:
Eva Mendes ja Ryan Gosling
Selena Gomez ja Justin Bieber
Kristen Stewart ja Robert Pattinson
Jennifer Aniston ja Justin Theroux
Kommentit
Kyllä, kihlaus on yhteinen päätös mennä naimisiin. Ei mitään muuta. Ei sen enempää eikä vähempää. Kihlaus tapahtuu silloin kun sovitaan että mennään naimisiin. Sormuksia tai ei. Päivää ei tietysti tarvitse heti sopia mutta aikomus ja sopimus avioliitosta on oltava tai kyseessä ei ole kihlaus.
Kihloissa on siis pakko olla ennen naimisiin menoa edes sen lyhyen aikaa kun tarvittavat luvat hankitaan ja esteellisyys tutkitaan ja mitä siinä nyt on byrokratiaa.
Toisaalta vaikka nimettömässä se sormus kimmeltelisi mutta ei ole aikomusta mennä avioliittoon, silloin EI olla kihloissa eikä se sormus ole kihlasormus.
Nämä "Me ollaan nyt kihloissa mutta ei aiota koskaan naimissiin" ja "ei me mennä kihloihin vaan suoraan avioon" -lausahdukset päivästä riippuen joku huvittavat tai ärsyttävät.
Eikö ole tapana, että nainen ostaa miehen kihlasormuksen, kun kerran mies ostaa naisen...? Näin ainakin omassa kaveripiirissäni. Ja joo, kihloihin mennään, koska aiotaan mennä naimisiin. Joku tykkää olla kihloissa viikon, toinen vuositolkulla, sehän on kaikkien oma valinta ja elämäntilanteesta riippuvaista. Kihlautuessa on kuitenkin tehty päätös siitä, että naimisiin halutaan mennä.
Sormusten ostaminen riippuu varmastikin hieman kosintatavasta. Itse ajattelisin näin, että jos mies (tai nainen) on tehnyt kosintapäätöksen yllätyksenä, on hän varmastikin ostanut molempien sormukset valmiiksi. Jos päätös on yhteinen, voisin kuvitella, että sormukset mennään valitsemaan ja myös maksetaan yhdessä. Tapoja on luultavasti yhden vakiintuneen sijaan monia :)
Kyllä kihlautuminen on lupaus avioliitosta. Meillä alettiin suunnitella häitä jo ennen kihlausta, mutta mies kosi silti. Olimme myös niin vanhanaikaisia, että kyllä mies kävi isäni kanssa kahvilla ennen kosintaa ja kertoi aikeistaan. Isäni oli hyvillään tästä eleestä. Myöhemmin vitsailimme, että mitäs jos isä olisikin sanonut, ettei tämä kihlautuminen tule kuuloonkaan. Todennäköisesti kihlat olisi vaihdettu silti, häät tanssittu ja isälle oltaisiin oltu erittäin loukkaantuneita. Että se siitä perinteen todellisesta merkityksestä... ;)
Jep, samaa mieltä oon aiempien kommentoijien kanssa: Kihlaus tarkoittaa päätöstä mennä naimisiin. That's it. Sormuksilla tai ilman. Se, kuinka kauan aiotaan olla kihloissa (oli se sitten viikko tai vuosikausia), on ihan jokaisen parin oma päätös. Itse en kuitenkaan haluaisi olla kihloissa esimerkiksi viittä vuotta ihan vain sen takia, että se tuntuisi turhalta odottelulta, kun kuitenkin päätös naimisiin menosta on jo tehty - miksipä ei siis jo mennä naimisiin. Kunkin parin elämäntilanteet ovat kuitenkin niin erilaisia, että on turhaa muotoilla jotakin standardimittaa kihlauksen kestolle.
Ja kyllä, monienkin ystävieni sulhot ovat käyneet ennen kosintaa kysymässä morsiamen isältä tyttären kättä. Varsinaisen avioitumisluvan saamisen sijasta isän pakeilla käymisessä on ennemminkin kyse kaiketi siitä, että tytön perhe "otetaan mukaan" pariskunnan tärkeään elämänvaiheeseen (luonnollisesti poika puhuu kihlautumisaikeistaan myös oman perheensä kanssa). Musta se on ihana perinne, ja hyvin todennäköisesti minunkin poikaystäväni tekee samoin, kunhan kosinta on ajankohtaista meidän kohdallamme.
Kihloihin mennään sillä hetkellä, kun vastataan kosintaan myöntävästi. Ei kihlapäivää voi sopia etukäteen, koska siinä tapauksessa 0lisi jo suostunut. Ja naimisiin sopivalla aikataululla. Pidän kihlausta lupauksena avioliitosta, enkä täysin ymmärrä vuosikausia pelkästään kihloissa olevia pareja.
Kiitos kommenteistanne! En itse ollutkaan ajatellut asiaa siltä kannalta, että myönteinen vastaus kosintaan tarkoittaa kihloja, oli sormusta tai ei. Kuulostaa kyllä hyvin järkeenkäypältä. Kiva myös kuulla, että ainakin jotkut perinteet ovat edelleen voimissaan :)
Hmm, en ole suoraan sanottuna tajunnut kihlauksen merkitystä. Siis periaatteessa kihloissa ollaan ainakin avioliiton esteiden tutkinta-aika, mutta monivuotisten kihlausten merkitys ei ole oikein selvinnyt minulle. Ehkä olen vaan vähän tyhmä :) En itse halua mitään vuosia etukäteen hössötettäviä megahäitä, joten en näe kihlausaikaa minään varsinaisena hääsuunnitteluaikanakaan.
Lisäksi ihmettelen, miksi toisten kihlaus herättää noin suuria tunteita. Annan kyllä vuosikausia kihloissa vailla naimisiinmenosuunnitelmia lusivien kutsua itseään ihan vapaasti kihlautuneiksi. Tietääkseni kihlaus ei ole mikään virallinen instituutio, vaan perustuu lähinnä kahdenkeskiselle sopimukselle.
Omasta kaveripiiristäni tiedän kyllä pari alle kaksikymppistä pariskuntaa, jotka ovat kihloissa mutta eivät suunnittele häitä vielä lähitulevaisuudessa. Tässä tapauksessa kihlat ovat ehkä ennemminkin suhteen virallistaminen, jolla halutaan näyttää sekä toiselle että ulkopuolisille, että tässä ollaan nyt ihan tosissaan. Henkilökohtaisesti en ihan ymmärrä sitä, jos kihloihin ei kuulu edes suunnitelmaa avioliitosta jossain vaiheessa elämää, mutta onhan se romanttinen tapa osoittaa, että haluaa olla toisen kanssa loppuelämän. Itsekään en varmasti vastaisi kieltävästi, vaikka tuo avomies/poikaystävä toisi sormuksen miettimättä hääpäivää tai -vuotta etukäteen. Opiskelijan budjettiin, elämäntilanteeseen ja aikatauluun ei ehkä häät sopisi vielä tässä kohtaa, mikä saattaa olla muillakin samanikäisillä syynä siihen, että ollaan kihloissa useitakin vuosia ennen avioliittoa.
Kommentoi