Sen verran kipeä, että voi tartuttaa muita. Tai no kaikki riippuu työstä ja tilanteesta, mutta yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että jos on kipeä, ei kannata lähteä töihin tartuttamaan muita.
jos olo on heikko. esim. pahassa flunsassa ite en menisi duuniin. muut saa mun puolesta mennä, jos ovat sitä mieltä ettei se oo riittävä syy olla poissa. kyllä se vaan on. ei tarvii olla kuumetta ollakseen kipee.
lepäämällä yhden tai kaksi päivää pääsee flunssasta eroon, että kotiin vain, jos ei jaksa töissä istua kunnolla. ei mitään järkeä puolikuntoisena rutistaa ja tartuttaa muita.
Ajankohtainen kysymys itselläni. Olen yskinyt puolitoista kuukautta putkeen, ja saman ajan sisällä olen sairastanut kolme jaksoa pahemmin flunssaa, nyt menossa se kolmas jakso. Ahdistaa. Nyt olen vapaalla muutenkin, mutta maanantaina pitäisi mennä töihin (fyysinen työ, lapsia paljon tartutettavana), ja oman tämänsyksyisen, itselleni poikkeuksellisen sairashistorian huomioon ottaen, tulen luultavasti maanantaina olemaan kuumeeton, mutta hyvin kovassa yskässä edelleen. Inhoan pyytää sairaslomaa lekurilta ja vielä enemmän ilmoittaa siitä töissä.
Jos työ on toimistossa istumista ja tietokoneella näpyttelyä, niin ihan hyvä sääntö on musta se, että jos ei ole kuumetta niin töihin vain. Ellei nyt sitten ole jotaki vakavampaa.
Itte käytän päiväni siivoamalla mummojen ja pappojen (85+) koteja ja avustamalla heitä muissakin kotiaskareissa, meillä myös on sääntönä tuo edellä mainittu kuume-juttu, mutta mielestäni riittävä perustelu tästä työstä pois jääntiin olisi jo nuha ja yskä, sillä niistähän flunssan tarttuminen lähtee. Kun asiakkaina on heikentyneen vastustuskyvyn omaavia vanhuksia, mielestäni tulee ottaa huomioon oman terveyden lisäksi myös asiakkaan terveys, ja tällöin on minusta perusteltua jäädä kotiin.
Työ on myös erittäin fyysistä ja itellä alko paikat paukkumaan rikki muutaman työssäolokuukauden jälkeen. Vielä en ole jäänyt fyysisten rasitusoireiden takia pois, mutta sekään ei ole kaukana, että töitä ei vain oikeasti voi tehdä. Uusi työpaikka hakusessa.
Monilla aikuisilla useat tartuntasairaudet eivät nosta kuumetta, vaikka pistäisivät kropan hajalle ja aivot pihalle. Oma "tietokoneella näpyttelyni" vaatii kyllä sen verran myös ajatustyötä, ettei jälki todellakaan ole hyvää ilkeässä flunssassa, oli kuumetta tai ei.
Omalla kohdallani en voi luottaa siihen, että ruumiinlämpö kertoisi terveydentilani, joten oloa täytyy tunnustella muuten: jos nenä vuotaa ja kurkkuun sattuu, kroppaa tai päätä särkee ja ajatus jumittaa pahemman kerran, jään kotiin. Jos em. oireista ilmenee vain yhtä tai ei-pahanlaatuisesti paria (esim. vain nuhaa ja pientä nuutumista), menen töihin. Olen onnekseni sen verran harvoin kipeä, että huomaan kyllä eron - hankalaksi tämä menisi, jos joka viikko tuntuisi vähän niinkuin flunssaiselta.
Mulla oli kerran aamulla ääni ihan lähtenyt (sitä ennen ollut viikon jo ääni enempivähempi käheänä), mutta päätin silti lähteä samalla vaivalla töihin kuin terveyskeskukseen lääkärintodistuksia hakemaan. Ainahan töissä lisäkäsille on tarvetta, vaikkei ääntä lähtisikään. Siinä kähistyäni hyvät huomenet työkaveri katsoi kummastuneena, että mitä ihmettä teen töissä ja näyttää mulla olevan silmätulehduskin, menepäs lääkäriin siitä.
Koulussa vielä ollessani minulle oli myös hyvin tarkkaa, ettei tule ainoatakaan poissaolomerkintää. Muutenkaan en sairasta kovin usein, joten ei siinä haitannut, vaikka kerran lähtikin kuumeessa kouluun, kerran piti juosta tunnilta oksentamaan vessaan, kun oli jo aamusta asti ollut hieman tautinen olo ja kerran oli semmoinen vatsakipu, että luulin kuolevani siihen paikkaan.
Tiedän olleeni ja olevani edelleenkin tyhmä, kun lähden velvollisuudentunnosta kipeänä töihin tai kouluun, mutta minkäs sitä luonteelleen mahtaa...
Itse teen töitä kotona, kotitoimistossa. Välimatkaa työkavereihin on valtameren verran ja kymmenen tuntia. Välillä on tullut tehtyä töitä tosi kipeänäkin. Sitä vain ajattelee, että mikäs tässä tehdessä, kotonahan olen joka tapauksessa. Sairauslomalle olen taipunut vain vatsataudissa ja migreenissä.
Niin kipeä ettei lähtis muuallekkaan. Esim. leffaan vaikka tarjottais. Paitsi tämä ei koske ystävääni ,joka ambulanssia itselleen odotellessa meni MONKI:in avajaisiin....eeehehehhee.
Kommentit
Jos ei pysty huonolta ololtaan keskittymään töihin, kandee jäädä kotiin.
Lähden kotiin, jos istuminenkin tuntuu pahalta.
Sen verran kipeä, että voi tartuttaa muita. Tai no kaikki riippuu työstä ja tilanteesta, mutta yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että jos on kipeä, ei kannata lähteä töihin tartuttamaan muita.
jos olo on heikko. esim. pahassa flunsassa ite en menisi duuniin. muut saa mun puolesta mennä, jos ovat sitä mieltä ettei se oo riittävä syy olla poissa. kyllä se vaan on. ei tarvii olla kuumetta ollakseen kipee.
lepäämällä yhden tai kaksi päivää pääsee flunssasta eroon, että kotiin vain, jos ei jaksa töissä istua kunnolla. ei mitään järkeä puolikuntoisena rutistaa ja tartuttaa muita.
Ajankohtainen kysymys itselläni. Olen yskinyt puolitoista kuukautta putkeen, ja saman ajan sisällä olen sairastanut kolme jaksoa pahemmin flunssaa, nyt menossa se kolmas jakso. Ahdistaa. Nyt olen vapaalla muutenkin, mutta maanantaina pitäisi mennä töihin (fyysinen työ, lapsia paljon tartutettavana), ja oman tämänsyksyisen, itselleni poikkeuksellisen sairashistorian huomioon ottaen, tulen luultavasti maanantaina olemaan kuumeeton, mutta hyvin kovassa yskässä edelleen. Inhoan pyytää sairaslomaa lekurilta ja vielä enemmän ilmoittaa siitä töissä.
Jos työ on toimistossa istumista ja tietokoneella näpyttelyä, niin ihan hyvä sääntö on musta se, että jos ei ole kuumetta niin töihin vain. Ellei nyt sitten ole jotaki vakavampaa.
Itte käytän päiväni siivoamalla mummojen ja pappojen (85+) koteja ja avustamalla heitä muissakin kotiaskareissa, meillä myös on sääntönä tuo edellä mainittu kuume-juttu, mutta mielestäni riittävä perustelu tästä työstä pois jääntiin olisi jo nuha ja yskä, sillä niistähän flunssan tarttuminen lähtee. Kun asiakkaina on heikentyneen vastustuskyvyn omaavia vanhuksia, mielestäni tulee ottaa huomioon oman terveyden lisäksi myös asiakkaan terveys, ja tällöin on minusta perusteltua jäädä kotiin.
Työ on myös erittäin fyysistä ja itellä alko paikat paukkumaan rikki muutaman työssäolokuukauden jälkeen. Vielä en ole jäänyt fyysisten rasitusoireiden takia pois, mutta sekään ei ole kaukana, että töitä ei vain oikeasti voi tehdä. Uusi työpaikka hakusessa.
ah, avautuminen.
Monilla aikuisilla useat tartuntasairaudet eivät nosta kuumetta, vaikka pistäisivät kropan hajalle ja aivot pihalle. Oma "tietokoneella näpyttelyni" vaatii kyllä sen verran myös ajatustyötä, ettei jälki todellakaan ole hyvää ilkeässä flunssassa, oli kuumetta tai ei.
Omalla kohdallani en voi luottaa siihen, että ruumiinlämpö kertoisi terveydentilani, joten oloa täytyy tunnustella muuten: jos nenä vuotaa ja kurkkuun sattuu, kroppaa tai päätä särkee ja ajatus jumittaa pahemman kerran, jään kotiin. Jos em. oireista ilmenee vain yhtä tai ei-pahanlaatuisesti paria (esim. vain nuhaa ja pientä nuutumista), menen töihin. Olen onnekseni sen verran harvoin kipeä, että huomaan kyllä eron - hankalaksi tämä menisi, jos joka viikko tuntuisi vähän niinkuin flunssaiselta.
Jos aamulla ei jaksa seisoa suihkussa tai kesken aamupalan tulee olo, että pitäis päästä makuulle, on ehdottomasti jäätävä kotiin.
Mulla oli kerran aamulla ääni ihan lähtenyt (sitä ennen ollut viikon jo ääni enempivähempi käheänä), mutta päätin silti lähteä samalla vaivalla töihin kuin terveyskeskukseen lääkärintodistuksia hakemaan. Ainahan töissä lisäkäsille on tarvetta, vaikkei ääntä lähtisikään. Siinä kähistyäni hyvät huomenet työkaveri katsoi kummastuneena, että mitä ihmettä teen töissä ja näyttää mulla olevan silmätulehduskin, menepäs lääkäriin siitä.
Koulussa vielä ollessani minulle oli myös hyvin tarkkaa, ettei tule ainoatakaan poissaolomerkintää. Muutenkaan en sairasta kovin usein, joten ei siinä haitannut, vaikka kerran lähtikin kuumeessa kouluun, kerran piti juosta tunnilta oksentamaan vessaan, kun oli jo aamusta asti ollut hieman tautinen olo ja kerran oli semmoinen vatsakipu, että luulin kuolevani siihen paikkaan.
Tiedän olleeni ja olevani edelleenkin tyhmä, kun lähden velvollisuudentunnosta kipeänä töihin tai kouluun, mutta minkäs sitä luonteelleen mahtaa...
Itse teen töitä kotona, kotitoimistossa. Välimatkaa työkavereihin on valtameren verran ja kymmenen tuntia. Välillä on tullut tehtyä töitä tosi kipeänäkin. Sitä vain ajattelee, että mikäs tässä tehdessä, kotonahan olen joka tapauksessa. Sairauslomalle olen taipunut vain vatsataudissa ja migreenissä.
Niin kipeä ettei lähtis muuallekkaan. Esim. leffaan vaikka tarjottais. Paitsi tämä ei koske ystävääni ,joka ambulanssia itselleen odotellessa meni MONKI:in avajaisiin....eeehehehhee.
Keskustele