Velkaloukussa vai kymppitonni säästötilillä - Millainen rahankäyttäjä olet?
"Kun meikätyttö lähtee Vegasiin, kuuluu ihan asiaan ostaa vähintään kolmet uudet kengät."
Kim Kardashian osti poikaystävälleen Kanye Westille kolmesataatuhatta euroa kustantaneen menopelin. Paris Hilton varustautui Vegasin viikonloppureissulle höyläämällä hiukan korttia Beverly Hillsin putiikeissa.
Toista se on taviksilla. Taloussanomat kertoo, että pari–kolmekymppisten maksuhäiriömerkinnät ovat lisääntyneet huimasti. Shoppailu on monelle harrastus siinä missä lenkkeily. Paha vaan, että kaupoilla käyminen on paljon kalliimpi treenimuoto.
Samaan aikaan kun yksi kierii velka-ahdingossa, toinen kirjaa Marttojen oppien mukaisesti menot ylös, säästää kuitit ja lähtee matkalle vasta sitten, kun koko reissun käyttörahat on säästetty etukäteen.
Tänään, näin palkkapäivän hujakoilla, haluamme tietää:
Minkälainen taloudenpitäjä sinä olet? Venytätkö senttiä vai kulutatko huoletta? Shoppailetko lainarahalla?
P.S. Jos kesäbudjettisi uhkaa paukkua, lue Lilyn säästövinkit täältä.
Teksti Siina Leppä, joka säästää kaikki kuitit ja ihmettelee, kun rahat silti katoavat tililtä
Kuva Splash News
Kommentit
Mä en osaa säästää! En kertakaikkiaan. Mä myös tykkään kuluttaa palveluihin enemmän kuin tavaroihin tai vaatteisiin. Mun teoria on jonkunsortin sukupolvitraumasta irtautuminen - Kun omat vanhemmat on kasvaneet ihme niukkuuden kulttuurissa niin mitä musta voi tulla muuta kuin tuota säästövimmaa kapinoiva huoleton tuhlari? Ja vielä semmoinen joka ei tavallaan saa tuhlaamisellaan mitään näkyvää (paitsi renkaan vyötärölle ravintolakäynneistä). Ja ehkä tää tämmönen trauma on sitten tän luottohäiriösukupolven tekosyy ylivarojen shoppailluun.
Olen monessa suhteessa tarkka rahankäyttäjä. En omista luottokorttia enkä ota pikavippejä. Säästän, mutta tuusaan kaikki ylimääräiset roposet yleensä matkailuun, lempiharrastukseeni. En oikein ymmärrä niitä ihmisiä, jotka nk. "elävät visalla" eli käyttävät tulevia tuloja aina etukäteen - mielestäni sellainen on hieman uhkarohkeaa. Minä sijoitan palkastani säännöllisesti kuukausittain asuntosäästötilille, rahastoon ja kuntosalijäsenyyteen eli omaan kroppaani :) Opintolainaa pitää maksaa takaisin. Kauhea, minkä summan onnistuin kuudessa vuodessa lainaamaan kattaakseni opiskelujen aikaista elämää.
Pakollisten menojen jälkeen 2/3 säästöön ja 1/3 kulutukseen. Säästöjä n. keran vuodessa käytetään matkailuun, mutta kyllä sinne kertyy. Tosin putkiremontti syönee kohta ainakin osan.
En ole erityisen säästeliäs, mutta pidän raha-asiani hallinnassa. En ole koskaan tehnyt sellaisia talouteen liittyviä valintoja (ostoksia, lainoja, työvuorojen tekemisiä tai tekemättä jättämisiä, köyhäilykausia, tuhlailuhetkiä), joita olisin katunut jälkeenpäin. Tiedän, milloin minulla on rahaa mihinkin ja tiedän, milloin haluan säästää tai sijoittaa ja milloin käytellä rahaa huolettomammin. Suhteeni rahaan on erittäin käytännöllinen ja ongelmaton (huomautettakoon tässä välissä, että en ole koskaan ollut rikas, hyvätuloinen tai oikeastaan vielä edes keskituloinen).
Näitä uutisia maksuhäiriöiden lisääntymisestä ja etenkin nuorten naisten talousongelmista on mielenkiintoista lukea - en itse ymmärrä ollenkaan, miten ihan fiksut ihmiset ajautuvat tilanteeseen, jossa ei enää "uskalleta laskea, kuinka paljon menot ylittävät tulot" (tämän esimerkin luin jostain naistenlehden aihetta koskevasta artikkelista). Kai se on jotenkin samantyyppinen asia kuin vaikka syömishäiriöt, alkoholismi tai peliriippuvuus - kysymys on jostain muusta kuin järjestä.
Säästän isoihin asioihin kuten matkoihin, ja vielä isompaan kuten asuntoon. Muuten elän kuin ellun kana eli kaikki raha (mitä en siirrä säästötilille) menee ennen seuraavaa palkkapäivää. Veloissa en ole koskaan ollut.
Lama-ajan lapsi säästää aina. Ostan aika lailla mitä haluan, mutta onneksi haluan vain vähän - ja suurin osa siitäkin vähästä löytyy kirppareilta. Tykkään elää vähän askeettisemmin, ja koska menot eivät ole suuret, ei tulojenkaan tarvitse olla. Näin voin tehdä vähemmän töitä ja tehdä enemmän kaikkea kivaa, kuten maata takapihalla lukemassa kirjoja.
Ja pikavipit sekä luottokortit, ne ovat meikälle ihan tuntematonta aluetta!
Nuorempana eli kädestä suuhun ja Visa-kortille tuli osteltua niin, että tili oli pitkälti käytetty jo ennen tilipäivää ja tuolla tavallahan sitä helposti luisui luottokortti-on-pakko-olla - kierteeseen. Onnekseni minulla oli vain tuo Visa, eikä muita luottokortteja tai vippejä. Oli sangen ärsyttävää, kun eli rahoilla, joita ei ollut vielä tienannut.
Itselläni suurin ongelma oli ajattelutapani "olen ansainnut". Olin ansainnut ostaa milloin mitäkin heti kun sen näin ja odottelu tai etukäteissäästäminen ei tullut kysymykseenkään, koska elämässähän oli kaikkea tylsää (= normaalia arkea), joista sai hyvin tekosyyn muka ansaituille ostoksille.
Ostaminen ei onnekseni karannut lapasesta täysin, enkä alkanut maksaa velkaa velalla. Useampi vuosi siinä meni, että muutin tapaani käyttää rahaa ja radikaaleinta oli luopua Visasta, sen tein omasta aloitteesta, koska tympäännyin luottokortilla maksamisen salakavalaan helppouteen.
Nykyään en ole pihi, mutta tarkka. Ostan kyllä kaikenlaista mieleistäkin, mutta kaikkea minun ei enää tarvitse saada, eikä ainakaan heti. Etukäteissäästäminen on kyllä hyvä keino isommissa hankinnoissa vaikkapa kotiin, monet asiat kun voivat odottaa.
Terveyttä/sairautta varten tulisi aina olla rahaa säästössä, mikäli ei mihinkään muuhun koe tarvitsevansa säästää. Äkillinen sairastuminen voi muuttaa nopeastikin rahatilannetta, joten suosittelen, että vaikka säästäminen olisi vaikeaa, niin kannattaa alkaa laittaa sivuun joka kuukausi edes muutama kymppi, niin kyllä siitä pikkuhiljaa kertyy sitten. Luo mukavaa turvallisuudentunnetta kun tietää, että pärjää jokusen kuukauden, jos vaikkapa työtilanne muuttuu äkisti. Säästämistä voi opetella, jos se on vaikeaa, niin aloita pienillä summilla toiselle tilille tai huijaa itseäsi ja laita muutama kymppi aina välillä kotona jemmapurkkiin ja "unohda" purkin olemassaolo. Itsensä positiivinen huijaaminen on yllättävän toimivaa :)
Oi, Vierailija klo 23:42 11.7. olisi voinut kirjoittaa myös minusta - niin tutulta tuntui.
Ennen olin aivan huithapeli, mutta onneksi en siinä ryssinyt taloutta pahemmin solmuun. Sinänsä järjetöntä opintolainaa kyllä on, mutta siitäkin päässen eroon ennemmin kuin myöhemmin. Mieheni on opettanut minulle rahankäytöstä paljon; olen myös luopunut lähes tyystin tuosta "olen ansainnut" -ajattelumallista ja - mikä tärkeintä - ylimääräiset mieliteot ovat shoppailun vähenemisen myötä huvenneet myös. Ihanaa ja vapauttavaa.
No, kirjoihin kyllä törsään yhä.
Kiitos kommenteista! Tosi hienoa kuulla, että monelta säästäminen ja järkevä taloudenpito sujuu ihan luonnostaan. Itseki sorrun turhan usein tähän "olen ansainnut"- logiikkaan, josta luopumalla olisi helppo säästää jopa satasia muutamassa kuukaudessa.
Ihmetyttää tuo luottokortittomuus. Miten ihmiset ostavat netistä esimerkiksi lentoliput? Niihin minä ainakin käytän luotokorttia eniten. Myös matkalla se on ihan ehdoton - en halua pitää suurta määrää käteistä mukanani.
N, olen kanssasi samaa mieltä, ulkomailla eivät debit-kortit (vieläkään) toimi, joten luottopuolta on vähän pakko käyttää (lisäksi Visa Electron käy 99% paikoista). Lentolippuja voi ostaa nettipankin kautta ainakin Kilroysta, tosin halvempi vaihtoehto saattaa toki löytyä joltain muulta sivustolta.
Se menee mikä tulee. Näin se menee. Visa vinkuu vain lomalla ulkomailla ja lentolippuja tai jotain muuta netistä ostettaessa. En ole koskaan säästänyt kuitteja, en edes katsonut niitä. Ruokakaupassa en koskaan katso hintaa ja nykyään olen yrittänyt pinnistellä, että kuulisin ja tietäisin edes kassalla, mitä ostokseni maksavat. Vaikeaa... kun se kauppareissu maksaa kuitenkin lähes aina suunnilleen saman verran. Ja mitä siitä hintavertailustakaan olisi hyötyä, kun se luomu tai muuten laadukas on ainut, mikä kelpaa.
Rahaa ei ole koskaan ollut törsättäväksi. Siksi ehkä mulla ei ole koskaan ollut mitään jemmarahatiliä. Tosin laitan kyllä sukan varten, jos tiedän, että tulevina kuukausina on ylimääräisiä menoja. Silloin ei humputella edes kirpputoreilla.
Opiskelen talvet ja hankin kesäisin kesätöillä sen verran rahaa, että talven aikana pystyn käymään ruokakaupassa surematta, riittääkö opintotuki kuukauden loppuun saakka. Näin on eletty pari viime vuotta ja ihan hyvin on toiminut. Olen vähän pihi luonne, en osaa käyttää rahaa mitenkään tajuttoman tuhlaavaisesti. Ajattelen myös että mieluummin koetan välttää "shoppailun takia shoppailemista" ja tavaran haalimista, ja muutenkin satsaan siihen mitä oikeasti haluan ja koen tarvitsevani enkä osta kaikkea mikä olisi kiva saada. Korkeampi elintaso vaatisi enemmän työntekoa ja mieluummin elän vähän vähemmällä ja käytän aikaani muihin asioihin, jotka itselleni ovat tärkeämpiä kuin töissä käynti ja rahan hankkiminen.
Kommentoi