Ladataan...

Hei vain pitkästä aikaa! Kesän kiireet ovat vihdoin takanapäin ja iltojen viiletessä sormet hakeutuvat kuin itsekseen näppäimistölle, joten on aika palata blogin pariin. Olen viettänyt kesän Suomessa töiden parissa ja Nguyeniä ikävöiden. Tein syyskuun lopussa Vietnamiin kahden viikon pikavisiitin, mutta jouduin vielä palaamaan Suomeen, sillä työsopimukseni jatkuu aina joulukuulle asti. Etäsuhdekiemuroista ja Vietnamin visiitistä kirjoitan lisää myöhemmin, mutta nyt halusin tulla kertomaan meitä öisin valvoittavasta viisumiongelmasta.

Niinkuin kesällä taisin blogissa mainita, suunnitelmanamme oli, että töitteni päätyttyä joulukuun alussa Nguyen tulisi ensimmäiselle Suomen vierailulleen. Tarkoituksenamme oli viettää joulukuu yhdessä Suomessa perheeni kanssa, minkä jälkeen minä ja Nguyen palaisimme tammikuussa Vietnamiin. Tiesimme, että viisumiprosessi olisi pitkä ja turhauttava, mutta uskoimme, että Nguyen saisi viisumin, kun vain hankkisimme kaikki tarvittavat dokumentit ja valmistelisimme hakemuksen huolellisesti. Keräsimme kesän aikana kasaan kaikki vaaditut paperit ja syyskuun alkupuolella Nguyen matkusti Ho Chi Minh Cityyn toimittamaan paperit viisumikeskukseen. Hakemuksessa piti itse hakemuslomakkeen lisäksi olla kutsukirje Suomesta, Nguyenin tilitiedot, lentolippuvaraukset, työsopimus sekä kirje työnantajalta, missä annetaan lupa lomaan. Äitini kirjoitti virallisen kutsukirjeen, sillä itse en ole asunut tai työskennellyt Suomessa täysipäiväisesti muutamaan vuoteen. Kutsukirjeen liitteiksi lähetimme äitini tilitiedot, varaustodistuksen Levin mökistä, sekä kiinteistötodistuksen äitini talosta. 

Olin jo Vietnamissa, kun kaksi viikkoa hakemuksen jättämisen Nguyen sai kirjeen suurlähetystöltä. Avasimme kirjeen innoissamme, mutta siellä olikin vain passi ilman viisumia sekä hylkäyskirje. Pettymyksen ja epäuskon määrä oli valtava, emme voineet uskoa, että Nguyenin hakemus oli hylätty. Syyksi hylkäämiseen oli laitettu, että "edustusto epäilee, että hakija ei aio poistua Schengen-alueelta ennen hakemansa viisumin voimassaolon päättymistä". Soitimme tietenkin heti suurlähetystöön, sillä emme ymmärtäneet, miten he olivat voineet tulla tällaiseen päätökseen. Suurlähetystöllä ei kuitenkaan ole velvoitetta perustella päätöksiään ja he kehoittivatkin meitä vain valittamaan päätöksestä tai tekemään uuden viisumihakemuksen. Uuden viisumihakemuksen tekeminen tuntui meistä aivan kohtuuttomalta, kun ottaa huomioon kaiken sen ajan ja vaivan mikä meni ensimmäisen hakemuksen laatimiseen. Viisumin hakeminen ei myöskään ole ilmaista, viisumimaksuihin, dokumenttien käännättämiseen ja matkoihin Nha Trangista Ho Chi Minh cityyn meni reilusti yli sata euroa, eikä tästä summasta palauteta euroakaan, vaikka hakemus hylättiin. Mietimme myös, että miten voisimme tehdä uuden hakemuksen, kun emme edes ymmärrä miksi ensimmäinen hylättiin, vaikka teimme kaiken niinkuin pyydettiin.

Päädyimme siis tekemään oikaisuvaatimuksen hylkäyspäätöksestä. Yritimme selvittää oikaisuvaatimuksessa ensimmäisen viisumihakemuksen mielestämme huolimatonta käsittelyä sekä sitä, että me rakennamme tällä hetkellä elämäämme Vietnamiin, emme Suomeen. Liitimme mukaan valokuvia meistä, kopiot viisumeistani todistukseksi oleskelustani Vietnamissa sekä kirjeen vietnamilaiselta työnantajaltani, missä kerrotaan minun palaavan Nha Trangiin töihin tammikuussa 2018. Päivä oikaisuvaatimuksen lähettämisen jälkeen saimme sähköpostin suurlähetystöltä, missä kerrottin, että he ovat vastaanottaneet oikaisuvaatimuksemme ja että sen käsittelyyn menee 1-2 kuukautta. Lähetin välittömästi suurlähetystölle sähköpostin ja anelin käsittelyn nopeuttamista, mutta asialle ei heidän mukaansa voi tehdä mitään. Suurlähetystössä on kuulema henkilökuntaa lomilla ja sen takia kova kiire.

Ensi viikolla tulee kuukausi siitä, kun lähetimme oikaisuvaatimuksen. Epätoivo ja turhautuminen kasvaa päivä päivältä, kun joulukuu lähenee emmekä vieläkään tiedä missä maassa tulemme sen viettämään. Perheeni ja ystäväni ovat myös todella pettyneitä, sillä kaikki haluaisivat tietenkin tavata Nguyenin ja viettää juhlapyhät kanssamme. Viime jouluna perheeni oli luonamme Vietnamissa, joten nyt olemme innolla odottaneet viettävämme yhteisen suomijoulun. Tuntuu niin väärältä, että rakas kihlattuni ei pääse tutustumaan kotimaahani, perheeseeni ja ystäviini.

Tilanne tuntuu todella sietämättömältä, mutta emme kai voi tehdä muuta kuin odottaa ja toivoa parasta. Päätimme kuitenkin jo, että jos viisumia ei myönnetä, lähdemme joulukuuksi Filippiineille ja luksuslomailemme siellä Suomen lomaan säästämillämme rahoilla.

Jos joku on ollut samankaltaisessa tilanteessa, niin mielelläni kuulen vinkkejä siihen miten pitää kikkailla, että Suomeen pääsee vierailulle tai sitten keinoja selviytyä tällaisesta pettymyksestä.

Postauksen kuvat omat lomaltani Vietnamista.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tervehdys pitkästä aikaa! Työt ovat vieneet mukanaan ja postaukset pohjois-Vietnamista ja etäsuhteesta odottavat edelleen viimeistelyä luonnoksissa. Sain kuitenkin jo pitkään ulkosuomalaisten blogeissa kiertäneen blogihaasteen Kotona Kaikkialla - blogilta ja tähän haasteeseen oli pakko vastata sillä kysymykset ovat minun keksimiäni. Kirjoitin kysymykset aikanaan Liebster Award (http://www.lily.fi/blogit/linda-asuu-vietnamissa/liebster-award-vietnamilainen-musiikkivideo) postauksessa seuraaville blogitunnustuksen saajille, mutta jotain kautta kysymykset alkoivatkin elää omaa elämäänsä. Olen saanut lukea vastauksia monista blogeista, mikä on ollut todella hauskaa! Ja nyt pääsen vastaamaan omiin kysymyksiini, jee! Tällä hetkellähän oleskelen Suomessa, mutta vastaan Vietnamin mukaan, sillä pidän sitä vakituisempana asuinmaanani.

1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuinmaassasi?

Ruoka! Vietnamilainen on ihanaa, monipuolista, terveellistä ja edullista. Sitä on täällä Suomessa ikävä. Ihanaa Vietnamissa on myös miellyttävä ilmasto ja meri.

2. Entä ikävintä?

Ikävintä on se tapa, miten suurin osa paikallisista suhtautuu luontoon ja eläimiin. Suomessa kasvaneena biologina ja eläinrakkaana ihmisenä, on aina kurjaa nähdä, miten luonnolla ja eläimillä ei nähdä minkäänlaista itseisarvoa, vaan niitä ajatellaan ainoastaan ihmiselle tarkoitettuna hyödykkeinä. On joka kerta yhtä inhottavaa nähdä muoviroskaa kauniilla luonnonmukaisella rannalla tai villieläin pienessä häkissä ravintolan edessä asiakkaita houkuttelemassa. Vietnamissa myös näkee mielestäni todella vähän villieläimiä, sillä kaikkia eläimiä linnuista ja käärmeistä tiikereihin ja apinoihin metsästetään ilman mitään rajoitteita.

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?

Vaikka minne! Pitkäaikainen haaveni on ollut kuitenkin päästä joko Uuteen-Seelantiin tai Borneoon. Ehkä jompikumpi näistä valikoituu meidän häämatkakohteeksemme!

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?

Vaikea kysymys, mutta pakko varmaan vastata Espanja. Olen käynyt Espanjassa jo useasti, mutta jokin saa aina palaamaan. Nguyen ei ole koskaan käynyt Espanjassa, joten ehkä matkaamme sinne joku päivä yhdessä. :)

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla? 

Suomessa kaipaan erityisesti suklaa- ja juustovalikoimia. Välillä ulkomailla iskee myös valtava himo karjalanpiirakoihin, ja niitä syönkin yleensä ensimmäisenä Suomeen saapuessani.

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

Luultavasti. Rakastan ulkomailla asumista, mutta jos jossain vaiheessa saan lapsia, haluaisin heidän ehdottomasti pääsevän suomalaiseen kouluun. Mutta ehkä eläkepäiviksi lähden sitten taas ulkomaille!

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

Tet on Vietnamin isoin juhla, mutta hauskin on ehkä syksyllä vietettävä "lasten uusivuosi". Silloin lapsille annetaan pieniä lahjoja ja ympäri kaupunkia ajaa lukuisia rekkoja, joiden lavalla on hienosti pukeutuneita rumpaleita ja tanssijoita. Tällaisen ryhmän voi pyytää yrityksensä eteen esiintymään ja tuomaan onnea tulevalle vuodelle.

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

Perheen ja ystävien ikävöinti, sekä ulkopuolisuuden tunne. Olen aikaisemminkin ollut pidempiä pätkiä ulkomailla, mutta silloin olen aina löytänyt paljon uusia ystäviä ja uudet sosiaaliset ympyrät. Nyt Vietnamiin muuttaessa olen ikävöinyt perhettä ja ystäviä paljon enemmän, kuin aikaisemmilla kerroilla, mikä johtuu luultavasti siitä, että en ole täällä tutustunut uusiin ihmisiin samalla tavalla. Kielimuuri on ollut monesti syvemmän ystävyyssuhteen luomisen esteenä, enkä ole oikein löytänyt ihmisiä, jotka olisivat suunnilleen samassa elämäntilanteessa tai joilla olisi samoja mielenkiinnon kohteita, Nguyeniä lukuunottamatta tietenkin. Tämä on johtanut ajoittaiseen ulkopuolisuuden tunteeseen ja se yllätti Vietnamiin muuttaessa.

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämänhetkisessä asuinmaassasi?

Ehdottomasti! Minua kiinnostaisi asua esimerkiksi Espanjassa.

10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?

Varmaankin joulun road trip yhdessä perheen ja Nguyenin kanssa. Pitkästä aikaa kaikki rakkaimmat samassa tilassa. 

11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?

Vietnamin ja Suomen väliä tulee reissattua, mutta joulukuussa olisi tarkoitus matkustaa Nguyenin ja perheeni kanssa Suomen lappiin! Odotan matkaa innolla, sillä en ole käynyt lapissa pitkään aikaan ja matka tulee olemaan Nguyenillekin varmasti hyvin eksoottinen kokemus.

 

Siinä minun vastaukseni, jos et ole vielä vastannut kysymyksiin, niin nappaa haaste! Näitä on ollut todella mukava lukea :). 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Suuret kiitokset kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille sekä täällä Lilyssä, että Facebookin puolella. On ihana kuulla muistakin, jotka ovat eläneet tai elävät parhaillaan etäsuhteessa ja ovat siitä selvinneet. Etäsuhdetta on takana nyt jo yli kaksi viikkoa ja vaikka edelleen on vaikea käydä yksin nukkumaan, niin päivittäiset Facetime-puhelut sekä Messenger-viestit auttavat hyvin ikävään. 

Palataan kuitenkin hetkeksi ajassa taaksepäin meidän Pohjois-Vietnamiin lomaan. Lensimme Hanoihin kolme viikkoa sitten perjantaina ja viiden ja puolen päivän aikana kerkesimme tutustua Hanoihin, Ninh Binhiin sekä Halong Bayhin. Ensimmäisessä postauksessa kuitenkin otsikon isosta uutisesta, eli kihlautumisesta Hanoissa! Kihlat eivät varsinaisesti olleet minulle yllätys, sillä Nguyen kosi minua kotonamme jo helmikuussa ja silloin päätimme, että joskus mennään naimisiin ja kihlasormukset ostetaan ennen mun Suomeen lähtöä. Muutama päivä ennen Hanoihin lähtöä Nguyen ehdotti sormuskaupoille lähtemistä ja kiersimmekin lähes kaikki Nha Trangin koruliikkeet. Täydellisiä sormuksia ei kuitenkaan löytynyt, emmekä halunneet maksaa satoja euroja "ihan kivasta". Päätimme siis, että ei me mitään sormuksia tarvita, säästetään niihin varatut rahat ja käytetään ne lomareissuun. Vietnamilaiset eivät muutenkaan yleensä mene kihloihin vaan ostavat suoraan vihkisormukset.

Kuitenkin viimeisenä Hanoipäivänä, neljän ihanan lomapäivän jälkeen, kävelimme kaupungilla kun Nguyen bongasi kauniin ja edullisen hopeasormuksen. Menimme liikkeeseen sisälle ja sormus sopi vasempaan nimettömääni täydellisesti. Poistuimme liikkeestä sormus mukanamme ja kävelimme Hoan Kiem järven rantaan, missä Nguyen pujotti sormuksen sormeeni. Vaikka olinkin jo totuttautunut ajatukseen, että emme osta sormuksia, niin tämä yllätys oli todella ihana ja olen vieläkin aivan haltioissani sormuksestani. 

Hanoi jää meille siis ikuisesti mieleen sinä kaupunkina, missä menimme kihloihin. Muuten Hanoi ei meihin jättänyt kovin suurta vaikutusta, mikä ei tullut yllätyksenä, sillä kummatkin viihdymme enemmän pienemmissä merenrantakaupungeissa. Hauskaa oli kuitenkin, sillä Nguyenin hyvä ystävä Doi asuu Hanoissa ja oli meitä jo lentokentällä vastassa sekä esitteli kaupunkia. Synttärini osuivat myös yhdelle Hanoipäivistä, joten juhlimme niitä Doin ja hänen tyttöystävänsä kanssa. Söimme ensin mielettömän illallisen 1946 nimisessä ravintolassa, jota voin lämpimästi suositella kaikille Hanoissa vieraileville. Ravintolan nimi liittyy Vietnamin suuren nälänhätään, mikä loppui vuonna 1946 ja rakennus, missä ravintola sijaitsee rakennettiin myös kyseisenä vuonna. Ravintolan sisustus, tarjoilijoiden asut sekä ruoka edustaa hyvin perinteistä Vietnamilaista tyyliä ja ravintolassa illallistaminen on elämys. 

Illallisen jälkeen siirryimme Hanoin baarialueelle drinkeille ja minut yllätettiin ihanalla syntymäpäiväkakulla. Kakun ja mojitojen jälkeen siirryimme 1900 nimiselle klubille, mistä Doi oli varannut meille pöydän. En ole aikaisemmin käynyt Vietnamissa klubilla, mutta meininki vaikutti aika samalta kuin Kiinassa. Musiikki oli todella kovalla ja pöytien ympärillä pyöri jatkuvasti tarjoilija sekoittamassa ja tarjoilemassa juomia. Tupakoijat eivät saaneet edes sytyttää tupakoitaan itse, sillä sekin kuuluu tarjoilijoiden työtehtäviin. Vietnamissa on tällä hetkellä villityksenä ilokaasuilmapallot ja niitä tarjoiltiin tälläkin klubilla avoimesti. En ole käynyt klubeilemassa pitkään pitkään aikaan, joten ilta oli todella hauska.

Muuten käytimme aikamme Hanoissa lähinnä ympäriinsä kävellen, syöden sekä hotellihuoneessa rentoutuen. Yleensä majoitumme melko edullisissa hostelleissa, mutta Hanoista olimme varanneet syntymäpäiväni sekä viimeisen yhteisen päivän kunniaksi hieman paremman hotellin, jolle lähtee myös vahva suositus. Hanoi Guest House Royal maksoi lähes 50 dollaria yöltä, mutta hinnalle todellakin sai vastinetta. Huone oli todella kaunis ja iso, palvelu oli ensiluokkaista, hintaan kuuluva aamupala oli hyvä ja monipuolinen sekä hotellin sijainti oli täydellinen. Oli erinomainen päätös viettää viimeiset lomayöt hienossa hotellissa ja nautimme ajastamme koko rahan edestä.

Vaikka Hanoi ei kaupunkina varsinaisesti sykähdyttänytkään, vietimme siellä ihania ja ikimuistoisia hetkiä. Jos tulisin Hanoihin toisen kerran jonkun ensikertalaisen kanssa, varaisin aikaa sinne 2-3 päivää. Siinä ajassa kerkeää hyvin kierrellä vanhan kaupungin kortteleita ja Hoan Kiem järveä sekä syödä paikallisia herkkuja. Hanoi on myös hyvä tukikohta muuhun Pohjois-Vietnamiin tutustumiseen, mistä kerron lisää seuraavissa postauksissa. :)

Share
Ladataan...

Pages