Vietnamin kielen opiskelua

Puhun suomen lisäksi sujuvasti englantia ja espanjaa ja portugalikin sujuu kohtuullisesti vaikka vähän ruosteessa onkin. Varsinkin espanjan ja portugalin opin hyvin kivuttomasti, lähinnä puhumalla ihmisten kanssa. Ajattelin, että oppisin vietnamin kielen samalla tavalla, asunhan maassa, jossa harva puhuu muuta kieltä ja asun vietnamilaisen mieheni vietnamilaisen perheen kanssa. Tammikuussa kuitenkin havahduin siihen, että olen asunut täällä jo lähes kaksi vuotta, mutta kielitaitoni rajoittuu numeroihin, ruokasanastoon ja muutamaan kirosanaan. En halua päätyä expatiksi, joka on asunut maassa useita vuosia oppimatta kieltä lainkaat, joten päätin palkata itselleni opettajan. Olisin mieluiten liittynyt johonkin vietnamin kielen ryhmään, sillä mielestäni kieliä on mukavinta opiskella pienessä porukassa. Tällaista ryhmää ei kuitenkaan Nha Trangista löytynyt, joten päädyin palkkaamaan yksityisen opettajan.

Olen opiskellut opettajani kanssa tammikuun lopusta lähtien , kerran viikossa, kaksi tuntia kerrallaan. Ja voi veljet kuinka vaikeaa vietnamin kieli onkaan! Ensimmäinen kuukausi meni pelkästään aakkosia, konsonanttiyhdistelmien äänteitä ja tooneja opiskellessa. Vietnamissa käytetään latinalaisia aakkosia, mutta vokaaleja on yhteensä 12 (englannissa 6 ja suomessa 9). Vietnam on tonaalinen kieli eli väärä sävelkorko muuttaa sanan merkityksen ja tämä tekee vietnamin kielestä niin vaikean! Eri tooneja on kuusi:

  1. tasainen tooni (ngang tasainen): ei merkintää – esimerkiksi ba = kolme; aalto; isä (murteellinen)
  2. korkea nouseva tooni (sắc terävä): ´ kirjaimen päällä – esimerkiksi bá = kreivi, jaarli, vasallien johtaja
  3. matala (laskeva) tooni (huyền roikkuva): ` kirjaimen päällä – esimerkiksi bà = isoäiti
  4. tipahtava nouseva tooni (hỏi kysyvä): ̉ kirjaimen päällä – esimerkiksi bả = syötti, houkutin
  5. korkea nouseva glottaali tooni (ngã kaatuva): ~ kirjaimen päällä – esimerkiksi bã = jäännös, pohjasakka
  6. matala pysähtyvä tooni (nặng raskas): . kirjaimen alla – esimerkiksi bạ = sattumanvaraisesti

Lähde: Wikipedia

 

Olen oppinut jotenkuten lausumaan kaikki toonit ja pystyn lukemaan kirjoitettua vietnamia ääneen ymmärrettävästi, mutta minulle on osoittautunut vaikeaksi muistaa eri sanojen toonit. Esimerkiksi kananmunia ostaessa en meinaa koskaan muistaa onko muna "truong" korkea vai laskeva tooni. Tämän takia opiskelu vaatii sanojen jatkuvaa toistelua, jotta sävelkorko jäisi mieleen. 

 

Toinen vaikea asia vietnamin kielessä on persoonapronominit ja sukulaistermit. Vietnamin kielessä kohteliaisuus tulee siitä, että puhuttelee jokaista ihmistä oikealla pronominillä tai sukulaistermillä. Eli kun puhun Nguyenin äidille, käytän hänestä sanaa me (äiti), puhuessani minua vanhemmalle miehelle sanon anh, vanhemmalle naiselle chi, nuoremmalle naiselle tai miehelle em, Nguyenin äidin veljelle câu ja isän nuoremmalle veljelle chú. Myös minä-sana muuttuu sen mukaan kenelle puhutaan. Minä on vietnamiksi tôi mutta tätä sanaa voi käyttää itsestään vain lähimpien ystävien kanssa. Kun puhun Nguyenille tai muille itseäni vanhemmille, minun pitää puhua itsestäni sanalla em, oppilailleni olen (opettaja/täti) ja Nguyenin äidille con (tytär). Näitä erilaisia termejä tuntuu olevan loputtomiin ja niiden muistaminen on vaikeaa!

 

Kielen vaikeudesta huolimatta, olen huomannut kehitystä ja pystyn jo tilaamaan ruokaa, tinkimään hinnasta, esittelemään itseni ja perheeni ja kertomaan ammatistani. Joka viikko opin uusia sanoja ja sanontoja ja pystyn ottamaan ne käyttöön arjessa. On todella mielenkiintoista opiskella kieltä, joka on täysin erilainen, kuin aikaisemmin opiskelemani kielet! Tavoitteenani on, että pystyisin häissämme keskustelemaan edes vähän myös niiden vietnamilaisten vieraidemme kanssa, jotka eivät osaa englantia. 

 

Chúc mọi người có một ngày tốt lành! 
(= Mukavaa päivää kaikille!)
 

 

 

Share

Kommentit

Minua monikulttuurisissa suhteissa tökkii juuri tuo kielikysymys. Kun suomeksikin on vaikea ilmaista syvimpiä tuntojaan, niin kuinka se voisi onnistua vieraalla kielellä?

Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksesi siitä, eikö kielten eriparisuus johda suhteen ulkoisuuteen? Kuinka toisesta voi tulla aidosti läheinen, jos ei ole mahdollisuutta tarkkaan ja kuvailevaan tunneilmaisuun?

Hei ja kiitos kommentistasi! Minulta on kysytty tätä aikaisemminkin ja siksi olen yrittänyt kaivamalla kaivella tilanteita meidän suhteestamme, jolloin olisi häirinnyt se, ettei kumpikaan käytä äidinkieltään. Niitä on kyllä todella vähän. 

Meillä on yhteisenä kielenä englanti. Minä olen jo pitkään opiskellut ja työskennellyt englanniksi ja Nguyen on myös työskennellyt englanniksi lähes 8 vuotta, joten kummankin kielitaito on hyvällä tasolla. Omasta mielestäni tunteiden ilmaisu onnistuu mainiosti englanniksikin ja parisuhteen edetessä parin välille kehittyy ikään kuin "oma kieli" ja ymmärrys kasvaa. Tästä olen kuullut monen muunkin monikulttuurisen parin puhuvan. :)

Ne tilanteet, jolloin toivon, että puhuisimme samaa kieltä äidinkielenämme, liittyvät yleensä muihin ihmisiin. Nguyenin perhe ei puhu juurikaan englantia ja on vaikea oppia tuntemaan heitä, kun ei ole yhteistä kieltä. Tämän vuoksi olenkin alkanut opiskelemaan vietnamia; toivon, että oppisin kieltä sen verran, että pystyisin kommunikoimaan myös mieheni perheen kanssa. Mutta vaikka oppisinkin puhumaan vietnamia sujuvasti tai Nguyen  jonain päivänä puhuisi suomea, niin uskon että englanti pysyy aina meidän pääasiallisena kielenä, se on kuitenkin se kieli millä rakastuttiin ja tutustuttiin. :)

Tämä on kyllä tosi mielenkiintoinen aihe ja mua kiinnostaa todella paljon miten kielet vaikuttavat tunteisiin ja ajatteluun! Pitää varmaan kirjoittaa aiheesta ihan oma postaus, sillä asiaa riittäisi :)

meminna (Ei varmistettu)

Voih tiedän tunteen, oon odottanutkin että kirjoitat tästä :D oon yrittänyt itsekseni opetella vietnamia aika lailla tuloksetta. Jospa itekin pääsis joskus Vietnamiin pidemmäksi aikaa opiskelemaan, täällä Suomessa ei siitä tuu mitään ilman opettajaa... tsemppiä opiskeluun!

Hei ja kiitos! :) Täällä on kyllä siinä mielessä helppoa opiskella vietnamia, kun juuri oppimia juttuja pääsee aina heti soveltamaan käytännössä! Ja se on myös motivoivaa ja palkitsevaa, sillä paikalliset on aina tosi iloisia, kun pystyy puhumaan vietnamia edes vähän. Toivottavasti pääset käymään täällä jossain vaiheessa ja tsempit kans sulle!

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei,

Kiitos taas hyvästä postauksesta! Miten vietnamilaiset suhtautuvat siihen, kun ulkomaalaiset puhuvat vietnamia vähän töksäyttäen, eli jos vaikka esittäydyn jollekulle minulle vieraalle käyttämällä väärää minä-pronominia?

Kiitos! Hmm, tämä varmaan riippuu aika paljon ihmisestä, mutta sanoisin että suurin osa on niin hämmästyneitä ja onnellisia siitä, että ulkomaalainen puhuu vietnamia, ettei virheet haittaa. Minä esim. käytin pitkään väärää minä-pronominia puhuessani Nguyenin äidille (sanoin em vaikka pitäisi sanoa con), mutta äiti ei edes korjannut virhettäni vaan oli vaan iloinen, että puhuin edes vähän vietnamia. Nguyen sitten lopulta jossain vaiheessa huomautti, että käytän väärää sanaa. :D

Sitten taas venäläisen kaverini vietnamilaisen miehen perhe olettaa, että hän tulisi muistaa koko suuren suvun kaikkien sukulaistermit. Ja he saattavat loukkaantua jos hän vahingossa kutsuu isän vanhempaa veljeä nuoremman veljen termillä. Eli perheitä on erilaisia... 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.