Ladataan...
Lohikäärmeen tytär

 

kuvitus: Sanni Ojala

Teksti: Vy Vyan

 

 

 

lammikon heijastus miellyttää silmiäni

epäselvät heijastukset ja varjot

 

tuppaavat usein kaunistamaan

kauniit kuvat taas sattuvat miellyttämään

 

tunnen kuinka lammikon sisältä

katse porautuu sisälleni

siristelen silmiäni

 

keltaiset silmät vastaavat katseeseeni

säikähdän hetkeksi

kun hirveät keltaiset silmät käyvät päälleni

annan kuitenkin mahdollisuuden
enkä irrota katsettani

 

Herra Krokotiili nousee ylös lammikosta

hän ei miellytä silmiäni
mutta en voi päästää katseesta irti

 

Herra Krokotiili kertoo minulle

itkeneensä tämän lammikon

hän itki

hän itki koska oli surullinen

Herra Krokotiilin surulliset keltaiset silmät
saavat minut hetkeksi näkemään
Herra Krokotiilissa krokotiilin
paholaisen sijaan

otan Herra Krokotiilin pienestä kädestä kiinni
osoittaakseni myötätuntoa

näytä minulle surusi

pyydän

hyppäämme lammikkoon

 

huomaan osaavani

hengittää vedessä

 

 

etsin katseellani Herra Krokotiilia

Herra Krokotiilia ei enää ollut

hän oli muuttunut Vedenhaltijaksi

Herra Krokotiilin yrittäessä olla jotain muuta

jumaloin Vedenhaltijaa

 

ymmärtääkseni kannan tuskaasi

minulla on iso reppu

ja leveät hartiat

 

vaikka reppu jo pullollaan  on

voi sinne vielä muutama tuska mahtua

 

nostan repun hartioilleni

mutta 

ison lastin takia

reppu hakee paikkaa pohjalta

ja minä vajoan sen mukana

 

kurotan vedenhaltijan kättä

hänen vetäessä maskinsa pois

 

ilkeät keltaiset silmät katselevat
hukkumistani

 

 

itken lammikkoa suuremmaksi

kun en katatonisena muuhun kykene

 

kunpa voisinkin selittää tyhmyyttäni
sillä että paholainen huijasi minut tähän

vähän niin kuin se käärmekin huijasi Eevaa syömään
hyvän ja pahan tiedon puusta kielletyn hedelmän

 

päivät kuluvat katsellessa

muiden tyhjiä katseita

heidän katsoessa lävitseni

peilaten omaa kaunista kuvaa

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lohikäärmeen tytär

seison kadulla

oikeastaan hieman sivulla

jotta en olisi muiden tiellä

 

humaltunut Posliinisammakko keskeyttää minun

"minding my own business" hetken

 

Hän on huolissaan

huolissaan siitä

pääsenkö omin voimin kotiin

hän on sissi

hän ei välitä omista kivuistaan

hänelläkin on keppi

 

oikeastaan minä en keppiä tarvitse 

enkä sellaista edes kanna mukanani

 

mutta invaliidilta toiselle

me kyllä toisemme tunnistamme

 

hän kertoo minulle kuinka voi viedä minut kotiini

onhan hän sissi

joka laittaa oman kivun toissijaiseksi

 

kerron Posliinisammakolle kuinka minä pystyn mihin vain

jopa siihen

että pääsisin kotiini omin voimin

näytän hänelle ylpeänä varmoja askeleitani

 

Posliinisammakko ei tästä pidä lainkaan

hän tiuskii

miksi en jo sitten mene

seison tässä

etsien sääliäkö

 

tuijotan hänen suurta nenäänsä

vanhoilla sammakoilla tosiaan kasvaa nenä suureksi

 

puolet posliinisammakon puheesta lentää ohitseni

 

toivon

etten olisi näin persaukinen

silloin minulla olisi varaa tupakkaan

ja silloin voisin puhaltaa savut Posliinisammakon kasvoille

ihan vain epäkunnioittaakseni häntä

 

Posliinisammakko jatkaa edelleen katkonaista

ja epämääräistä räyhäämistään ilman pointtia

 

Eikö tässä valtiossa saa enää rauhassa seistä? !

kysyn melodramaattiseen tapaani

kuitenkin pieni ivallinen hymy kasvoillani

olihan tuo nyt hyvä heitto

 

Miksi minun pitäisi selitellä itseäni?

 

Tunnen kuitenkin tarvetta selittää

Posliinisammakolle

syytä siihen miksi en jo mene kotiini

 

todellisuudessa

hetki sitten

olisin vain halunnut pysähtyä seisomaan ilman syytä

 

nuuskia humaltuneiden opiskelijoiden hengitystä

heidän hengittäessä kasvoilleni

"tämä on nyt minun elämääni? mikä sinun elämäsi on?" tyylillä

 

olisin ehkä myös halunnut hengittää syvään raikasta ilmaa

kuin se olisi loppumassa

 

samalla tavoin kuin Posliinisammakko

en ymmärtänyt Posliinisammakkoa 

eikä Posliinisammakko voinut ymmärtää minua

 

kävimme toisistamme irrallista keskustelua

tai enemmänkin kävimme omia keskustelujamme

ilman yhteistä päämäärää

 

Posliinisammakon viimeiset sanat olivat jotain alentavaa

vihaisilla Posliinisammakoilla on tapana sortaa

kun ei osaa vastaanottaa

 

mutta en välittänyt kuunnella enää

 

hän kääntyy pois etsien uutta kohdetta

johon purkaa omaa ahdinkoa

 

hyvästelen hänet

 

hei, hei, vanha paska

 

Teksti: Vy Vyan

Share
Ladataan...