Ladataan...

 

Pakkaamisessa on kaksi puhkikulutettua perussääntöä: mitä vähemmän, sen parempi sekä pakattuasi kaiken tarvitsemasi, jätä puolet pois. Voisin kehaista olevani tänä päivänä melko etevä pakkaaja, sillä Haglöfsin 37 litran rinkka on ollut pitkään kovassa kulutuksessa. Tässä siis muutama täydentävä vinkki, jotka ovat hioutuneet ohjenuorakseni matkojen varrella:

1. Matkusta vain käsimatkatavaroilla. 7 kilon painorajoitus haastaa luoville ratkaisuille. 10 kiloa saa jo hulluttelemaan. Aikaa säästyy myös lentokentällä eikä tarvitse huolehtia, löytävätkö matkatavarat samaan osoitteeseen.

2. Täytä puhelimesi infolla ja viihteellä: Äänikirjoja, podcasteja, soittolistoja, sanakirjoja, karttoja, sudokuja, sarjoja... Miten etuoikeutettua onkaan reissata aikana, jolloin puhelimeen mahtuu sisältöä monen kilon edestä!

3. Jätä pakkaukset, pussukat ja isot lompakot kotiin. Esimerkiksi meikit kulkevat yhtä hyvin minigrip-pussissa.

Pakkaa mukaan:

4. Simppeleitä vaatteita, jotka palvelevat useassa eri tarkoituksessa ja kestävät kovempaakin kulutusta (pitsimekosta jää jäljelle vain olkaimet aasialaisen pyykkääjän jäljiltä). Valkoinen t-paita ja mustat farkut hoitavat todistetusti kunnialla fiinimmänkin tapaamisen kun tukena on luottokorut ja näyttävät aurinkolasit.

5. Kaksin verroin pientä tilpehööriä, joka ei paina juuri mitään, mutta katoaa helposti: piilolinssikotelo, ripsentaivuttimen pehmuste, korvatulpat, kuulokkeet, laturi, kyniä (olet lentokoneen paras tyyppi, kun matkustuskortit on jaettu)... Tämä säästää pieniltä hermoromahduksilta, koska juuri kyseisten tavaroiden puuttumisen huomaa vasta tarpeen koittaessa puhumattakaan siitä, kun tarvitsemaasi usb-johtoa ei löydy edes naapurikaupungista.

6. Kansio passille, käteiselle ja tärkeille tositteille. Mielenrauhaa lisää myös, kun näet välittömästi, että kaikki tärkeä on mukana ja voit heittää rinkasta nopeasti kaiken arvokkaan bussimatkan ajaksi kangaskassiin rinkan mennessä tavaratilaan. Passikopio ja toinen luottokortti on kuitenkin parempi jemmata rinkkaan omaan piiloonsa.

7. Kangaskassi ja pieni laukku. Kangaskassi ajaa niin rantakassin kuin läppärin suojakotelonkin virkaa ja pieni laukku toimii myös kamerakotelona.

8. Palasaippua ja hammam-pyyhe. Suositus Flown puolukkasaippualle, joka tarvittaessa korvaa niin shampoon, suihkusaippuan kuin meikinpoistoaineenkin. Pieni, nopeasti kuivuva pyyhe mahtuu rinkan sivutaskuun, jolloin se ei kastele muuta omaisuutta.

9. Myös lääkkeet, mitä et normaalisti käytä säännöllisesti. Antihistamiini, kortisonivoide ja zovirax ovat kelpo lisä buranan kaveriksi.

10. Pikapuuroa ja chia-siemeniä. Ehdoton aikaisten aamujen ja tiukkojen paikkojen pelastaja, koska keitettyä vettä saa mistä tahansa. Huomaa, että tuotteet tulee olla alkuperäisissä pakkauksissa, jotta saat ne lennolle.

11. Vain välttämätön elektoriikka. Jos reissaat paljon, huomioi tämä ostaessasi elektroniikkaa, sillä se haukkaa isoimman osan painolastista. Jos et tee töitä läppärillä, jätä se kotiin. Muistiinpanot ja jopa blogin päivittäminen hoituvat tarvittaessa myös puhelimella tai tabletilla. Uusien linssien kanssa on järkevämpi kikkailla ensin kotona kuin todistaa ne reissussa tarpeettomiksi. Enpä enää pakkaa mukaan edes sykemittariani.

Pakkaamiseni perustuu siis ennen kaikkea ennakointiin ja omien tapojen muokkaamiseen. Läppärillä näpyttely on kovin kätevää, mutta ajatuksia on hullun virkistävää jäsennellä myös konkreettiseen muistivihkoon. Tyylistäkin joutuu ehkä tinkimään tien päällä, mutta hitsi sitä fiilistä, kun lainaa hostellissa yläpetiläisen huulipunaa.

 

Ladataan...

Ladataan...
Long Story Long

 

 

Kuljettaja pyyhkii pölyä otsaltaan kantaessaan sylissään kolmea bensalla täytettyä vodka-pulloa. Kireys vetää oikeaa olkaani ylemmäs. Raajani ovat liian pitkät taukopaikan pienille penkeille. Tarkkailen päänmittaa korkeammalta katseita, jotka kertovat minun olevan kaukana hukassa. Uhmakkaasti uskon olevani oikealla reitillä, vaikken ymmärrä tienviittojen kiemuroita, en puhetta ympärilläni. Pidän katseellani kiinni ruosteisesta pikkubussista, vaikka tiedän ettei minua voida unohtaa. Miksen koskaan pysty soljumaan konsatailemattomasti paikallisessa rytmissä? Miksi olen yksi kuvan viidestä virheestä? Koska ainoana länsimaalaisena minut kyllä muistetaan. Kiinnostutaan, hyödytään. Ehkä se on vähintäänkin reilua.

Olen istunut puolikkaan vuorokauden polvet sylissä takapenkillä, jonka turvavöille ei löydy lukkoja. Olen seurannut rantaviivaa, ikkunan säröä, puiden latvustoa, halkeilevan asfaltin reunaa, pisaroiden kilpaa ja hökkelitalojen haalistuneita mainoskylttejä. Kun vain istut ja katselet. Istut ja luet. Istut ja kuuntelet. Ei kai vielä olla perillä? En halua nousta pintaan ajatuksistani. En vielä. Vielä yksi sivu, yksi biisi, yksi hetki silloin loppukesällä.

 

Ladataan...

Ladataan...
Long Story Long

 

Viestin ääni harhauttaa uneni. Siristän silmiäni punaisen ikkunalasin siivilöimää vasta vahvistuvaa aamunkoita vasten ja hamuan puoliksi puhelintani, puoliksi itseäni kaulahuivien ja ylimääräisten paitakerrosten alta. Medinan paksuseinäiset kivitalot ovat hyytävän kylmiä yöaikaan erityisesti nukkuessa avonaisen ikkunan vieressä. 

Käsky siskoltani vastata vanhemmilleni. En muista saaneeni viestiä tai tiedä milloin viimeksi ilmoitin heille itsestäni. Ehkä Casablancassa tai Chefchaouenissa. Niiden jälkeen on tapahtunut paljon. Yö venyi muslimikaupungin ainoassa epävirallisen laillisessa anniskelubaarissa The Holessa. Olin ainoa nainen sen paksussa tupakansavussa ja join vielä oluttakin. Toisinaan vanhemmilleni käy kuten vanhoille ihmisille kutsuessaan rahaa markaksi; he unohtavat että kaikki on online. Paikallinen sim-korttini ei ota vastaan puheluita ja viestejä, jotka on lähetetty suomi-numerooni. On absurdia kuinka ihmiset toivottavat tule sitten hengissä kotiin tarkoittaen sitä.

On ajattelematonta roikottaa tietämättömyydessä, kun muut huolehtivat ja murehtivat. En pakene, mutta viehättää, että voin olla kuka tahansa kaipaamatta mitään tai ketään. Kadota hetkeksi omasta elämästäni. Sitten palata ja todeta, että minulla on kaikki eikä yhtään vähempää ja silti tuoda mukanani lisää.

Ennen katoaminen oli niin helppoa. Merkkasit karttaan nuolet ja huomiot. Lähdit. Kirjoitit postikorttiin osoiteriveille pienentyviä terveisiä. Tulit kun tulit. Sitten istuttiin alas ja kerroit kaiken. Nyt sanon, että sähän oikeastaan tiedät jo kaiken.

 

 

Ladataan...

Pages