Ladataan...

Hei vanhat kaverit!

Kuten kummisedälläni on tapana sanoa, jotain älytöntä pitää aina keksiä. Aloitan tänään uuden blogin.

Häpeäkseni myönnän, että olen rikkonut täällä pari vuotta sitten tekemäni lupauksen: uuden blogin nimi ei ole Cooking for Mr Darcy. Nimi oli pöydällä, kun uutta blogia suunniteltiin, mutta hylkäsin sen siinä pelossa, että blogiin tultaisiin ruokareseptien perässä. Osaan kyllä valmistaa noin kymmentä erilaista pastaa, kolmea erilaista keittoa, uunijuureksia ja juhlapäivinä risottoa, mutta jos päätän hullutella ja keitän perunoita, niistä tulee poikkeuksetta pahoja. Lisäksi olisi blogin nimen kannalta kiusallista, että mekastan Keksitylle Nimimerkille (joka uudessa blogissa seikkailee nimellä Kapu) säännöllisesti aiheesta minäkö täällä jumaliste aina joudun kaikki ruoat keksimään, saatana.

Tervetuloa lukemaan!

Ladataan...

Ladataan...

Sain maaliskuun alussa vastauksena deitti-ilmoitukseeni sähköpostin, joka oli otsikoitu “Looking for Miss Elizabeth”. Kirjoittaja horisi hiukan Ylpeydestä ja ennakkoluulosta sekä Harry Pottereista, kehui blogiani ja kertoi nimensä, ikänsä, pituutensa, painonsa, Instagram-tilinsä sekä sen, että etsi nokkelaa, käytännöllistä ja vähän kiukkuista naista. Tapasimme Tintin Tangossa seuraavana lauantaina ja riitelimme koulutuspolitiikasta niin, että päätin olla koskaan enää tapaamatta moista törkyturpaa. Viikon päästä maanantaina jaoimme viinipullon Bar Llamasissa ja pussasimme hyisessä kelissä Fredan ja Eerikinkadun risteyksessä. Sitä seuraavana sunnuntaina menin huolettomalle iltavisiitille Töölöön vain jäädäkseni käpälälautaan, sillä pienen lemmiskelyn jälkeen deitti neliraajaripustautui minuun kuin apinanpoikanen enkä päässyt enää kotiin yöksi.

Pääsiäisen jälkeen annoin avaimet. Toukokuussa myönsin, että seurustelemme. (Itselleni. Muille myönsin sen ehkä joskus kaksi viikkoa sitten.) Kesäkuun lopussa matkustimme, ja aina välillä riitelimme vähän. Opin, että hän pitää faktoista ja halailusta, vaikka puhuukin paljon puutaheinää eikä lääpi minua julkisilla paikoilla.

Opetin hänelle vihannesten nimiä ja helppoja ruokareseptejä. Hän opetti minut ohjaamaan venettä ja vetelemään köysistä. Toukokuussa hän vei minut treffeille Kluuvin XXL:ään, jossa tungin nokkani sovituskoppiin, kun hän testaili pinkeitä lämpökerrastoja; syyskuussa ostin itselleni vastaavat villakalsarit, jotka eivät olleet minun päälläni puoliksikaan yhtä pukevat mutta jotka tekivät minusta heti paljon parempaa purjehdusseuraa, ja lokakuun alussa nukuimme ensimmäistä kertaa yön veneessä. Rutiinit muodostuvat jonkinlaiseksi kodiksi ja koivet löytävät paikkansa, kun molemmat lukevat omassa sohvanpäädyssään. Minä opetan suomea maahanmuuttajille, otan joskus yhden lasin viiniä liikaa ja pyllähtelen tanssitunneilla, hän elämöi töistään ja veneestään; minä keitän kahvit aamulla ja nostan toisen mukin parvelle, hän tiskaa astiat, kun olen jo juossut metroon.

Ohessa lista kliseitä, joita voi käyttää, kun lopettaa blogin kirjoittamisen: blogi on tällaisenaan tullut tiensä päähän ja nyt puhaltavat uudet tuulet / kutsuvat uudet kuviot / on tullut aika kääntää uusi sivu / tarttua uusiin haasteisiin, sillä kaikki hyvä loppuu aikanaan / aika aikaansa kutakin / ympyrä sulkeutuu ja päätepiste on saavutettu. Blogini Looking for Mr Darcy täyttää tänään kaksi vuotta eikä tällä haavaa elä sen vanhemmaksi.

Perustin blogin 10. lokakuuta 2013, koska olin yksinäinen ja minulla oli simpukan sosiaaliset taidot. Se oli hyvä idea. Olen saanut teiltä aivan valtavasti tukea ja luottamusta siihen, ettei koko maailma välttämättä vajoa syöksykierteenä mustaan kuiluun, vaikkei kukaan halaisikaan minua sunnuntai-iltapäivällä kello viisi. Kirjoittaminen on myös jossain määrin auttanut minua ilmaisemaan omia tunteitani ja tarpeitani niillekin ihmisille, jotka eivät tätä blogia lue. (Siis jossain määrin. Mikäli kaksi vuotta sitten muistutin simpukkaa, koen itseni nykyään jo varsin vikkeläksi sosiaalisten tilanteiden taskuravuksi. Onneksi olen kuullut, että oppiminen on elinikäistä.)

Tänään on kymmenes lokakuuta. Kolmen viikon kuluttua minä ja Keksitty Nimimerkki muutamme asuntoon, jossa on tiskikone ja iso ikkuna auringonnousuun päin. Pyytäisimme teidät tupareihin, mutta koska se saattaisi käydä tuhoisaksi anonymiteetilleni, kutsun teidät kaikki sen sijaan mukaan oheiseen bloginlopetustanssiin.

Kiitos tuhannesti. Olette ihania.

Ladataan...