Ladataan...

Kaikki muut asiat elämässäni unohtuivat siinä hetkessä, kun kello 15:56 avasin kotiovemme ja jalkojeni edessä oli kirje sairaanhoitopiiriltä. Tiesin, ettei se voinut olla mikään muu, kuin jompi kumpi  seuraavista: 1) Tieto siitä, että lähetteeni on vastaanotettu (Facebookin vertaistukiryhmässä joku kertoi saaneensa tällaisen kirjeen), 2) Kutsu kirurgin vastaanotolle. Aavistuksen hikoilevin kätösin revin kirjeen auki.

Ilokseni sain todeta, että kirje kertoi minulle tulevan vastaanottoajan ajankohdan! Saan kai olla hieman pahoillani siitä, että siihen on aikaa vielä 11 viikkoa ja kuursi päivää? Olen tainnut mainita aiemmin sivulauseessa, etten ole maailman paras ihminen odottamaan asioita. Hyvää ystävääni siteerateksani, "Asioiden olisi pitänyt tapahtua jo eilen".

Kaikesta odotusharmituksesta huolimatta olen äärimmäisen iloinen siitä, että lähetteeni käsittely ja vastaanottoajan saaminen ovat menneet hoitotakuun määrittämissä aikarajoissa. Ai mikä hoitotakuu? Lukaise ihmeessä lisää Sosiaali- ja terveysministeriön sivuilta: http://stm.fi/hoitotakuu. Ja eritoten hyvää aikaa harjoitella peilin edessä vakuuttava myyntipuhe kirurgia varten. Hehe.

Utelias kun olen, Googletin vastaanottavan plastiikkakirurgin nimen. Hänen erikoisalaansa ovat erilaiset rintaoperaatiot. Tämä tieto teki minut hyvin iloiseksi. Anoppikin entisenä poliklinikkasihteerinä tiesi sanoa, että lääkäri on asiansa osaava.

Karkeasti voitaisiin ajatella, että jos saan myönteisen leikkauspäätöksen ja kaikki sujuisi hoitotakuun aikarajojen sisällä, minut leikattaisiin ensi vuoden kesäkuun puoliväliin mennessä. Uskotteko, että mahanpohjassa käy aikamoinen myllerrys tällä hetkellä? Tiedän, että minut voidaan kirurgin toimesta torpata vielä, mutta tämän asian suhteen olen päättänyt pysyä positiivisena ja välttää turhaa märehtimistä ja murehtimista. Sillä en saavuta yhtään mitään!


Taidan nyt idioottihymy naamallani lähteä siivoamaan makuuhuoneen kaappeja ja käyttää tämän hyväntuulisuuspuuskan hyödyksi!

Olen havainnut, että teitä on kertynyt sinne ruudun taakse jonkin verran. Olisiko teillä toiveita blogikirjoituksista? Mitä haluaisitte minun kertovan itsestäni? Tuleeko mieleen aiheita, joista haluaisitte minun keskustelevan kanssanne?

 

Share

Ladataan...

Varoitus! Saattaa sisältää tissejä. Rintoja. Kannuja. Meloneita.

On kulunut kuukausi siitä, kun varasin ajan työterveyslääkärille. Elokuun 23. päivän odottaminen tuntui ikuisuudelta. Odottamisen aikana ehdin jo jänistämään muutamaan otteeseen. Ahdistumaan nukkumaan mennessä päähän tulvivista ajatuksista. Olenko hätiköinyt liikaa? Mitä jos minut torpataan tyystin? Onko tämä sittenkään hyvä ajatus?

Vertaistuki on ollut erinomainen apu epävarmuuden tunteen selättämisessä. Kerroin leikkaussuunnitelmistani äidilleni, siskolleni, isoäidilleni, anopilleni, miehelleni ja muutamalle lähimmälle ystävälleni. Kaikki ottivat uutisen positiivisella mielellä vastaan ja kannustivat jatkamaan prosessissa eteenpäin. "Toivon todella, että saisit leikkauksesta avun", sanoi äitini. "Mitä ikinä teetkään, minä olen tukenasi", mieheni lausahti halauksen ja suukon saattelemana.

Tämän hetkinen tilanne: 65I ja päänsäryt.

Koitti työterveyslääkäri ajan ja marssin paikalle aavistuksen hermostuneena. Olin paikalla hyvissä ajoin. Kävelin varmoin askelin, mieli villihevosen lailla laukaten tyhjään odotushuoneeseen ja istuin penkille vastaanottavan lääkärin huoneen oven eteen. Odotin. Aikani alkuun olisi vielä viisi minuuttia. Jokainen minuutti tuntui venyvän kuin pureskeltu purukumi. Hermostuksissani kirjoitin anopilleni Whatsapp-viestin. "Täällä ollaan." "Hyvin se menee, tsemppiä!"

Vihdoin ovi avattiin ja minut otti hymyillen vastaan siististi puketunut, keski-ikäinen vaalea naislääkäri. En enää edes muista, kättelimmekö vai emme. Aluksi hän tiedusteli, olenko viihtynyt työssäni ja kokenut sen omaksi alakseni. Juttelimme lyhyesti työstäni, kunnes kävimme itse asiaan. Kerroin, miksi halusin tulla tapaamaan häntä. Kerroin rehellisesti, sen kummemmin asioita suurentelematta ongelmistani - niska-hartiasäryt, päänsäryt, urheiluun harrastamisen vaikeus. Hän nyökytteli, kirjasi, kyseli tarkentavia kysymyksiä ongelmistani ja terveydentilastani. Sitten hän näpytteli koneensa ruudulle näkyviin lähetekriteerit ja pyysi minua riisumaan ylävartalon paljaaksi. Mittanauha paljasti jugulum-nännimitaksi kummassakin rinnassa 27cm. Hartiat kokeiltiin läpi. Sain pukea päälleni. Kriteerit olivat täyttyneet.

 

Keskustelimme tutkimuksen jälkeen käyttämästäni ehkäisystä. Tämän jälkeen työterveyslääkäri kertoi minulle laittavansa lähetteen eteenpäin kirurgian poliklinikalle, jossa tapaisin seuraavaksi kirurgin. Hänen mielestään oli hienoa, että olen ottanut asian hoitaakseni jo näin hyvässä vaiheessa. Monet kun kuulema kursailevat keski-ikään asti ja kärsivät muutamia kymmeniä vuosia kamalista niska-hartiaseudun vaivoista.

Mieheni tuli hakemaan minut. Istahdin autoon, kerroin uutiset ja pillahdin itkuun. Olin niin onnellinen ja huojentunut. Minut otettiin tosissaan ja nyt olen yhden askeleen lähempänä mahdollista leikkausta.

Share

Ladataan...

Parasta maailmassa on Pinterest ja erilaiset kollaasit.

Kokosin alle haaveita erilaisista vaatteista, lähinnä yläosista, joita haalisin mahdollisen leikkauksen jälkeen vaatekaappiini. Mikään tai kukaan ei tällä hetkellä estä minua käyttämästä osaa näistä alla näkyvistä vaatteista. Paitsi oma peilikuva. Ja lukemani nettivinkit pukeutumiseen liittyen.

Kuten jokainen eri vartalomalli, tiimalasivartalokin pitäisi pukea suosien tietyn mallisia vaatteita, joilla korostetaan vartalomallin parhaita puolia. Monet ohjeista ovat pitäneet kutinsa yllättävän hyvin ja siksi olenkin laittanut hyväksi todetut ohjeistukset korvan taakse. Pyrin pitämään yläosani simppeleinä, eli välttämällä rinnuksen kohdalla olevia röyhelöitä, vesiputouskauluksia tai muita ylimääräisyyksiä, jotka saavat rinnat näyttämään entistä suuremmilta. Suosin yläosissa edes hieman muotoonleikattuja malleja. Vyötärön korostaminen vaatteella tai asusteella vetää huomiota vartalon kapeimpaan kohtaan (like, ever..).

Siltikin olen vahvasti sitä mieltä, että jokainen saa pukeutua juuri sillä tavalla, kuin itsestä hyvältä tuntuu! Älä poissulje itseltäsi joitakin vaatteita vain sen takia, että joku muotiguru on näin sanonut. Pukeutumisen pitäisi lähteä liikeelle hyvästä olosta ja käyttämissään vaatteissa pitäisi tuntea olonsa kotoisaksi. Olkoot se hyvän olon ja kotoisuuden tuoja, pieruverkkarit ja huppari, löysä trikoomekko tai vartalonmyötäinen röyhelötoppi.

Mutta itse asiaan!

Omistan tällä hetkellä kahdet bikinit, jotka kummatkin on ostettu Changesta. Kuten arvata saattaa, yläosat ovat rintaliivimalliset kiinteillä olkaimilla. Vanhemmista bikiniliveistä askartelin omin pikku kätösin halterneck-malliset. Niskan takaa kulkeva olkain pureutuu oikein mukavasti lihaan kiinni, mutta näyttää oikein kivalta lyttyyn painuvan ryhtini kanssa! Jos rintani ovat joskus pienemmät, ostan mitä ihmeellisimpiä bikineitä kaiken maailman nirunaruvirityksillä ihan vain siksi, että voin. Aamen.

Ei kaaritukia? Mutta paljon pitsiä? Täällä bingo, shut up and take my money! Bralette-liivit näyttävät urheilurintaliivien jälkeen maailman mukavimmilta alusvaatekappaleilta. Nämä tuntuvat olevan tämän vuoden hittituote, enkä ihmettele laisinkaan. En varmaan käyttäisi muunlaisia liivejä, jos kokoluokassani näitä olisi mahdollista käyttää.

Rakastan yli kaiken ruutupaitoja ja olen sellaisia joskus omistanutkin, niin istuvampaa kuin löysempääkin mallia. Mieheni ei muihin vaatteisiin pukeudukaan. Vallan harmittaa se, ettemme voi olla matchy match arkivaatteissa, sillä nappipaidat ovat suoraan saatanasta.
Seuraava pätee ruutupaitojen lisäksi muihinkin nappipaitoihin. Muotoonleikatuissa malleissa on miinuspuolena istuvuus. Jos paita istuu muuten päälle kuin nahkahansikas, rintojen kohdalta napinlävet irvistävät kuin mustat aukot. Ja jos otat yhtä kokoa suuremman paidan, ongelmaksi nousevat liian pitkät hihat, sekä huono istuvuus kaikkialta muualta paitsi rintojen kohdalta. Jos taas erehdyt ostamaan löysän mallisen paidan, tuo se huomaamatta 10kg lisää elopainoa, ainakin tällaiselle persjalkaiselle kaduntallaajalle. En viitsisi ostaa ruutupaitaa vain sen vuoksi, että kannan sitä mukanani vyötäisille solmittuna.

Ai miksikö en käytä tällaisia paitoja? En omista, enkä löydä sellaisia rintaliivejä, joista saisi olkaimet edestä ja takaa irti. Saatika liivejä, joissa ei ole olkamia laisinkaan. Näkyvillä olevat rintaliiviolkaimet esimerkiksi tällaisen topin kanssa ovat itselleni ehdoton no-no. Ne pilaavat kauniin yläosan ja saavat asukokonaisuuden näyttämään huolittelemattomalta.

Innostuin eräs vuosi uinnista ja haaveilin ostavani kortin uimahalliin. Bikinit tuntuivat huonolta ajatukselta matkauintiin ja lähdinkin etsimään kokouikkaria. Urheiluliikkeistä, Citymarketista ja Prismasta ei löytynyt minkään näköisiä vaihtoehtoja. Etsiskelin netistä vinkkejä isorintaisille sopivasta uimapuvusta, ja jossain käskettiin etsimään vain tarpeeksi napakka uikkari. Kyllä ne tissit kyydissä pysyisivät kunnon makkarankuoreen survottuina. Sieluni silmin näin itseni kaupan sovituskopissa tiukkaakin tiukempi uikkari päällä, joka pitää tissit paikallaan hiertäen samalla nivustaipeet vereslihalle. Menen seuraavana päivänä uimahalliin, pulahdan altaaseen ja räpiköin tyytyväisenä 100 metriä. Nousen tikkaat ylös altaasta ja kompastun rintoihini, jotka ovat valahtaneet tuttuun paikkaansa polvien korkeudelle uikkarin venyttyä kastumisen jälkeen. Päätin välttää kaiken tämän mielipahan ja häpeän luopumalla uintiajatuksesta. Mutta sitten joskus voin mahdollisesti ostaa kunnon urheilu-uikkarin ja rantakeikistelyversion!

Aiemmin mainitsinkin röyhelöistä. Niitä en tosiaankaan pukeutumisessani halua käyttää, sillä pukeutumisvinkki on pitänyt paikkansa. Röyhelöt ovat ihanan tyttömäisiä. Tämän vuoden trendeistä omaa silmääni mielyttävät suuresti off shoulder-puserot, joiden yläreunassa on röyhelöä.

Tunikoiden kohdalla päästään samaan kymmenen kilon efektiin, kuin löysissä ruutupaidoissa. Eikä se vyön nivominen vyötäisille auta mitään, kun rintojen kohdalle muodostuu hirveä pussi, joka ajan saatossa peittää vyön alleen, kun tunikan helma nousee hälyttävän korkealle. Nämä olisivat maailman helpoimpia vaatekappaleita esimerkiksi syksyllä. Tunika, paksut legginsit, nilkkurit ja joku kiva huivi kaulaan. Eikä muuta tarvitakaan.

 

Löytyykö bittiavaruuden toiselta laidalta vaatekappaleita, joita ette rintavarustuksenne vuoksi voi tai halua käyttää?

Share

Pages