Ladataan...

Tekstin kirjoitus aloitettu perjantaina 18.5. Vihdoinkin. Leikkaus on ohi ja pötköttelen osastolla odottelemassa lääkärin kiertoa. Haluaisin kertoa teille sairaalassa olostani aikajanan muodossa.

Torstai, 17.5.
04:20 Havahdun hereille ja elättelen toiveita, että herätyskello soisi pian. Pettymyksekseni kello onkin näin vähän. Suljen silmäni ja torkahdan viideksi minuutiksi. En saa uudestaan unta, joten päätän lähteä ulkoilemaan kameran kanssa lähimaastoon.

Lähden ihailemaan auringonnousua ja napsimaan kuvia. Aamu on mukavan viileä, olo on sekä iloinen että jännittynyt. Nälkä kurnii mahassa.

06:15 Teen aamutoimet - pesen kasvoni ja hampaat, pakkaan sairaalaan mukaan lähtevät tavarat reppuun (vaihtoalkkarit- ja sukat, trikoinen jumpsuit kotiutumista varten, toilettipussi sisältöineen, unimaski, korvatulpat, puhelimen laturi, tabletti, hömppäkirja ja lompakko).

06:35 Menen hetkeksi miehen kainaloon halimaan jännitystä pois.

06:50 Lähdemme ajamaan keskussairaalalle. Minun tulee olla paikalla ilmoittautuneena 07:10.

07:00 Saavumme sairaalalle. Ilmoittaudun päiväkirurgian aulassa itseilmoittautumisautomaatilla ja jäämme mieheni kanssa odotusaulaan odottamaan hoitajaa.

07:20 Hoitaja kutsuu alkuhaastatteluun. Minulta mitataan verenpaine, pulssi ja  rinnanympärys tukiliivejä varten. Saan Panadolia. Vaihdan sairaalan vaatteet päälleni. Hoitaja kertoo menevänsä kirjaamaan tietojani ylös koneelle.

07:30 Kirurgi tulee tapaamaan minua ja mieheni lähtee samalla töihin. Minulle piirretään tussilla leikkaussuunnitelmat rintoihin ja saan esittää vielä oman toiveeni rintojen koosta. Toivon jo pelkästään työni takia, että otettaisiin mieluummin reilusti kuin liian nuukasti. "Minua varten ei tarvitse ajatella, että tarvitsisi jättää jäljelle isohkoja rintoja sen takia, että olen ollut aina rintava." Kirurgi sanoo ottavansa toiveeni huomioon. Olen kuulema päivän ensimmäinen potilas.

07:40 Kirurgi poistuu huoneesta ja hoitaja palaa takaisin. Hän ottaa reppua lukuunottamatta kaikki henkilökohtaiset tavarani ja vie ne säilytykseen. Siirryn odotusaulaan näpyttelemään viestejä läheisilleni.

07:55 Samainen hoitaja nappaa minut mukaani, pääsen leikkaussalini ulkopuolelle sairaalasänkyyn pötköttelemään. Saan esilääkkeen ja kaivaudun peiton alle odottelemaan vuoroani. Esilääke pistää hieman hihityttämään, mutta pidän tämän tiedon itselläni ja koitan näyttää järkevältä.

08:05 Leikkaussalihenkilökunta tulee hakemaan minut salin puolelle. Esilääkkeen vuoksi olo on hieman pöpperöinen. Minuun kiinnitetään eri tarkkailulaitteita. Hoitajat ystävällisesti kertovat koko ajan, mitä tekevät. Anestesialääkäri saapuu saliin. Pian minulle toivotetaan hyvää yötä. Uniaine kirvelee hieman kädessä. Tuijottelen leikkaussalin kattoa, hengittelen syvään ja filmi katkeaa.

11:05 Minut tuodaan heräämöön. Saapumisaikani kuulin myöhemmin hoitajalta, kun havahdun oikeasti hereille niin, että ajatus juoksi jokseenkin järkevästi. Kieli tuntuu jääneen kiinni kitalakeen ja puheeni sammaltaa, kun yritän puhua hoitajalle. Olo on varsin väsynyt. Rinnalla tuntuu ikävää jomotusta, varovasti vilkaisen alaspäin. Etumus näyttää todella pieneltä. Hoitaja kysyy kivuistani ja saan kipulääkettä suonensisäisesti. Molemmissa kyljissäni on dreenit, jotka keräävät mahdolliset kudoksiin vuotavan veren ja kudosnesteen. Torkahdan.
Heilun epämääräisesti unen ja valveen rajamailla välillä torkahdellen. Toinen hoitaja tulee luokseni ja kerron olevani edelleen kivulias. Saan lisää kipulääkettä. Tullessani hieman enemmän järkiini saan luettavakseni leikkauskertomuksen. Kirjoitann myös viestit lähimilleni. "Kaikki kunnossa." Hoitaja soittaa minusta raportin minut vastaanottavalle osastolle ja tilaa minulle kuljetuksen.

13:10 Saavun osastolle ja hoitaja käy kysymässä minulta muutamia ruokailuun liittyviä kysymyksiä. Nukahdan lähestulkoon heti, kun olen päässyt paikalleni. Viereeni tuodaan hetken kuluttua toinen potilas. Jossain vaiheessa iltapäivää nousen ensimmäistä kertaa jalkeille ja olo on varsin hutera.

Kello 13:10 on viimeisin kellonaika, johon saakka on mahdollista kertoa jotakin järkevää. Päivä osastolla meni nopeasti torkkuesssa ja ruuasta ruokaan eläessä. Sairaalaruoka oli erittäin maittavaa! Oli ihanaa huomata, että ruokahalu oli tallella rankankin leikkauksen jälkeen. Mieheni ja hänen äitinsä kävivät illan aikana vierailulla. Vierailu piristi todella paljon, sillä olo oli jokseenkin yksinäinen. Kipuja lääkittiin herkästi ja hoitajat kävivät huoneessa säännöllisesti tarkistamassa vointia. Yö oli varsin katkonainen ja pisin nukkumani pätkä oli kaksi tuntia.

Perjantai, 18.5.
Nälkä vaivasi aikaisin herännyttä potilasta. Popsin aamupalan innolla odotellessani lääkärin kiertoa, joka oli hieman ennen yhtätoista. Osastokierron tehnyt kirurgi oli eri, kuin minut leikannut kirurgi.  Hän ei sen kummemmin kysellyt minulta mitään. Hoitaja repi varsin tiukassa olleet tukiteipit rintojeni päältä ja alta pois.Tämä pelkästään alkoi jo hieman pyörryttämään, kun rinnat tuntuivat niin aroilta.
Kirurgi tutki rinnat hyvin pikaisesti ja totesi, että dreenit voidaan poistaa ja saan kotiutua. Sovitimme hoitajan kanssa minulle sopivat tukiliivit, jotka sain mukaani kotiuduttuani. Kotiutumiseen meni vielä reilu pari tuntia, joten käytin aikania hyödyksi syöden ja torkkuen, jälleen kerran!
Dreenien poisottaminen oli heti teippien poiston jälkeen ikävin prosessi koko sairaalassaoloaikana. Oikeassa kyljessä oleva dreeni lähti irti vaivattomasti, ja kivu oli siedettävällä tasolla. Vasemman kyljen dreeni oli tikattu kuitenkin niin tiukasti kiinni nahkaani, että hoitaja sai ährätä hyvän tovin, ennen kuin dreeni saatiin vedettyä pois. Dreenikohtia kolotti muutaman päivän, ja ne olivat melkein itse rintoja kipeämmät.

Lopetellessani tätä kirjoitusta on kulunut kuusi päivää leikkauksesta. Vajaassa viikossa olossa ja rinnoissa on tapahtunut paljon muutoksia, mutta niistä kirjoitan erikseen!

Ladataan...

Puoli vuotta odotteluaikaa kirurgin tapaamisen jälkeen tuntui ikuisuudelta. Ja nyt H-hetki on enää kahden yön päässä, joista toisen vietän töissä.

Suunnittelin himourheilevani ennen leikkausta, sillä pyöräily ja kuntosalilla käynti eivät ihan hetkeen onnistu. Päätin tauottaa kuntosalikortinkin vasta kesäkuun alusta alkaen, että ehdin vielä toukokuussa käymään salilla tekemässä elämäni treenit. No, auringonpaiste ja lämpö tulivat ja kuntosali jäi. Salitreenin uupumista olen kompensoinut ulkoilemalla ja lenkkeilemällä muuten. Yhden 30km:n pituisen pyörälenkinkin ehdin heittämään!

Olen ottanut viimeisimmät päivät aika lunkisti, enkä ole elämääni kotona vielä sen kummemmin valmistellut leikkausta ajatellen. Viime viikolla suoritin isomman siivouksen kotona ja pitänee vielä imuroida ja pyyhkiä pölyt kertaalleen, että on mukavaa tulla puhtaaseen kotiin. Keskiviikkona teen kaupasta isommat ostokset ja ruokaa valmiiksi viikonloppua varten.

Menneen viikon helleaalto yllätti hieman ja vaatekaappiani kolutessa tajusin, että täytynee käydä ostamassa pari edestä napitettavaa, kevyttä puseroa, jotka saa yksinkin puettua päälle. Olin alun perin ajatellut pakkaavani sairaalalle hupparin mukaan, jonka laitan päälle kotiutuessani. Se tuntuu hieman yliampuvalta, kun lämpötila huitelee yli +25. Säätiedotuksen mukaan loppuviikoksi on luvattu sadetta ja +18, eikä tämä toipumisen alkuvaiheessa varmastikaan tule harmittamaan.

Pääsen toivottavasti kotiutumaan perjantaina vietettyäni yhden yön osastolla. Anoppini on lupautunut noutamaan minut sairaalalta, sillä mieheni työskentelee klo 17 asti, eikä pääse lähtemään kesken työpäivän. Onnea on hyvä tukijoukot!

Tänään klo 9, eli 40 minuutin minulla on aika keskussairaalalle verinäytteiden ottoa varten. Tälläkin hetkellä mahanpohjassa tuntuu erikoinen jännityksen tunne. Mammografia ja ultraääni tehtiin toissa viikolla perjantaina. Niissä todettiin terveet rinnat, jotka ovat valmiit leikkausta varten.

Ladataan...

Jälleen on elämässä menty kuukauden verran eteenpäin ja minulla on taskussani hyviä uutisia!

Leikkauspäiväni on 17.5. eli kolmen viikon kuluttua! Uskomatonta, että kaiken tämän odottelun jälkeen saavutan pian prosessini suurimman virstanpylvään.

Leikkauskutsu lähetettiin sähköisesti. Hyvis-palvelun kautta täytettiin leikkaukseen liittyvä useasivuinen kyselylomake, jossa kartoitettiin tämän hetken terveydentilaani liittyviä asioita (mm. fyysinen kunto, käytössä olevat lääkkeet ja mahdolliset todetut perussairaudet). Leikkauskutsussa oli maininta keskussairaalan kuvantamisyksikköön 4.5. varatusta tutkimusajasta, jolloin minulta otetaan ultraääni ja/tai mammografia. Tästä ei ollut tarkempaa mainintaa, joten asia selvinnee paikan päällä. Lisäksi minua kehotettiin varaamaan aika laboratoriokokeisiin 15.5., eli kaksi päivää ennen itse operaatiota.

Mitään erillistä preopretatiivista tapaamista minulla ei ole hoitajan kanssa, vaan kaikki tarvittavat ohjeistukset tulivat sähköisesti. Saan syödä edeltävänä iltana klo 24 saakka. Alkoholia en saa nauttia 24 tuntia ennen leikkausta. Suihkussa tulee käydä leikkauspäivän aamuna tai edeltävänä iltana, ja myös hiukset tulee pestä. Lävistykset tulee poistaa (niitä minulla korvissa yhteensä yhdeksän).
Menen päiväkirurgiseen yksikköön leikkauspäivän aamuna heti seitsemän jälkeen. Ilmoittautumisen jälkeen minut haastatellaan ja valmistellaan leikkaukseen. Leikkauksen jälkeen siirryn heräämöön, josta minut siirretään parin tunnin tarkkailun jälkeen osastolle. Tukiliivit saan osastolta ja yhdet minulla on jo ennestään käytettynä ostetut kakkosliiveiksi.

Ei tarvitsisi odottaa enää kauaa! Suunnitelmissani on käydä kuntosalilla ja lenkillä hieman varastoon, jos sairasloman alku menee täysin toipilaana.

Pages