Ladataan...
Lukumato

Kira Poutasen Rakkautta au lait on Ranskaan sijoittuva kohtalaisen miellyttävä kymmenen vuoden takainen chick lit-viihdekirja, jonka lukee parissa päivässä. Kirjaa lukemalla saa parit naurut ja se oli kaiken kaikkiaan positiivinen yllätys. Vain kirjan viimeisissä luvuissa genren mukainen bimbohko päähenkilö alkoi ärsyttää, mutta jos minulla on aikaa tai joskus istun lentokentällä, taidan seurata kuitenkin hänen seikkailujaa kirjan jatko-osissa. Oli mukava matkata ankeana sateisena lokakuuna Champs Elyseelle ja macaron-leivoskahvilaan, vaikka en Ranska-ystävä olekaan. 

Luettu: 17.10.17

Share

Ladataan...
Lukumato

Jouni Tuomen ja Anneli Sarajärven Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi on hyvä kirja, jossa kerrotaan minkälaisiin filosofisiin perinteisiin mitkäkin tutkimusmenetelmät nojaavat. Se määrittelee termejä ja jättää määrittelemättä niitä silloin, kun niillä on eri sisältö erilaisissa perinteissä. 

Tässä joitain otteita muistiinpanoistani:

metodi = perustelee tutkimuksessa syntyneen tiedon. aineistonkeruu &  analyysimetodit = syntyneen tiedon perustelu ja oikeutus, eli selitys miksi tuollaisia tai tällaisia tietoja  on tutkimuksessa saatu.

metodologia = miten ja millaisia käsitteitä on käytetty todellisuuden hahmottamiseen. Onko käytetty menetelmä (metodi) järkevä. Ihmiskäsitys & tietämisen mahdollisuudet (ontologia & epistomologia) (13)

teoreettinen vai empiirinen tutkimus? ero havaintoaineston tarkastelussa ja argumentoinnissa:

1) empiirisessä korostuvat aineiston keräämis ja analyysimetodit. miten metodit ohjaavat tarkastelua.
2) teoreettisen tutkimuksen kulku: 1) problematisointi 2) eksplikointi 3) argumentaatio; kuinka uskottava argumentaatio. Miten ihmisjärjen suorittama henkinen tarkastelu on tehty. (21-22)

Anglo, qualitative research: etnografia/antropologia, erityistieteiden menetelmälliset ongelmat, epistemologia: todellisuus, totuus ja maailmasta saatava tieto on jo määritelty -> empiirisen tieteen traditio.  (43-44)

Etenkin pidin anglo-tutkimusotteen esiintuomisesta. Luen primääristi amerikkalaista tutkimusta, joten muiden oppaiden fenomenologis-marxilainen vassarilässytys ottaa hermoon. Omankin tutkimukseni aion tehdä anglo-otteella. 

Nyt kun hengailen taas yliopistolla, humanistiproffilta tuntuu unohtuvan mikä on gradun tarkoitus. He puhuvat kenttätyöstä ja kahdeksan kuukauden tutkimuksesta ja sadoista sivuista valmista tekstiä: Gradun, jonka opintopistemäärää ja näin laajuutta on vähennetty kolmeenkymmeneen opintopisteeseen aikaisemmasta neljästäkymmenestä. Heiltä tuntuu unohtuvan, että kun heille maksetaan vähän hutkiskelututkiskelusta, meille ei. Tuomi ja Sarajärvi kirjoittavat: ”Opinnäyte on tekijänsä harjoitustyö, jonka tarkoituksena on osoittaa oppineisuutta omalta alata.” (85)

Suosittelen tätä tutkimuksenteko-opasta. Se oli selkeä ja selkeytti ajatuksiani ja sain siitä apua oman tutkimuksen tekooni. Lukemisen arvoinen kirja. 3/5

Share

Ladataan...
Lukumato

Kazuo Ishiguro voitti kirjallisuuden Nobelin - palkinto jota luin kuvailtavan plebeijien Nobeliksi, Nobeliksi jonka taviskin tajuaa. Mutta nyt ollaan menty tavallisen kansan kosiskelussa liian pitkälle ja annettu kirjallisuuden tunnetuin palkinto täysin keskinkertaiselle kirjailijalle. Toisaalta tämä on ilouutinen: ehkäpä minullakin on mahdollisuus voittaa Nobel jos minäkin kirjoitan pari kirjaa, jotka Henry James/Edith Wharton/Ford Madox Ford-pastisseina rakentuvat yhden idean varaan ja kirjoistani tehdään lähdemateriaalia parempia elokuvia.

Ei Ishiguro nyt aivan kaamea kirjailija ole ja olen lukenut neljä hänen romaaniaan vuosien varrella: Menneen maailman maalari, Pitkän päivän ilta, Me orvot ja Ole luonani aina. Pitkän päivän ilta on ihan kelpo kirja, loput toisiaan huonompia. Mitä tarkoitan yhdellä Henry Jamesilta/Edith Whartonilta viedyllä idealla? Kaikki Ishiguron henkilöt eivät näe itseään samalla tavalla kuin heidän ympäröivä yhteisönsä ja lopussa he sitten ymmärtävät kuinka muut heidät näkevät ja joutuvat tekemään jonkinlaisen reconsiliationin. Tämä sama idea on sitten sijoitettu eri genreromaaneihin: historiallinen romaani, scifi, historiallinen romaani-dekkari.

Ehkäpä ensi vuonna jatketaan samalla kustannusyhtiöitä miellyttävällä linjalla, jolla voi myydä helppoja (anglomaailman) kirjoja ja palkitaan joku Ian McEwan. Joku diletantti voi huokaista tässä: Oih, kylläpä Nobel-kirjailijoiden taso on romahtanut, viime vuonna palkittiin Bob Dylan. Tähän minä sanon että, kaikista Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaneista ihmisistä ansiokkain on juuri Dylan. Kun Ishiguron lainaukset latistuvat kakkosluokan pastisseiksi, Dylanin lainaukset rikastuttavat intertekstuaalisilla verkoillaan, jotka ulottuvat ihmiskunnan traditioiden eri kolkkiin. Yksi Nobel-komitean syistä palkintoon oli Ishiguron evokatiivisuus. Niin, halpaa sentimentaalisuutta. Jos evokatiivista haluatte, paras pitäytyä vuoden 2016 nobelistissa. 

Share

Pages