Koska meidän perheen viikkorytmi on hieman tavallisesta poikkeava ja "arki" (=miehen työviikko) alkaa aina sunnuntaisin, sai tämä äiti juhlia äitiyttään jo etukäteen - helatorstaina. Ja voisinpa melkein väittää, että se oli tähänastisista suloisin äitienpäivä. Onhan se nimittäin niin sydäntä sykähdyttävää "herätä" (kuka äiti muka oikeasti nukkuu silloin kun muu perhe "ihan hissukseen" häärii aamiaisen ja lahjojen kanssa?) kahden pienen mussukan pompatessa viereen, kun kumpikin heistä ymmärtää jo hellimisen päälle, osaa selvästi ja täydestä sydämestään sanoa:"Äiti herää, minä rakastan sinua" ja laulaa niin somasti "Paljon onnea vaan".

"Äiti, tuu jo syömään, täällä on kakkua", vaati tyttö ja painoi siinä samassa huulensa kakun kuorrutteeseen. Jep, äitiinsä tullut, herkkusuu.

Perinteisiä valkovuokkoja sain tänäkin vuonna (hienojen korttien ja mieheltä saatujen kosmetiikkahömpötysten lisäksi) ja ovat ne vaan kauniita. Omassa lapsuudessa en tosin muista tätä perinnettä noudattaneeni, vaan muistan lähinnä keränneeni äidille leskenlehtiä. Ehkä Itä-Suomessa ei vielä äitienpäivänaikoihin ole kamalasti valkovuokkoja? Jos siellä ylipäätään on niitä niin paljon kuin täällä etelämmässä.

Joskus harvoin kaipaan aikaa ennen lapsia, jolloin saatoin tehdä mitä halusin milloin halusin. Kun sitten laitan sen ajan vaakakuppiin ja vastapuolelle tämän ajan, kun minulla on kaksi pientä rakastettavaa jotka myös rakastavat minua, en käsitä ollenkaan haikailuani. Tässä minulla on kaikki, mitä toivoa saattaa. On ihanaa olla äiti.

Jes, Lily alkaa vihdoinkin toimia niinkuin pitää ja omassakin arjessa taas kevät/kesä 2014-mallistojen luovutuksen jälkeen aikaa myös huilille ja huveille (lue:blogien seurassa valvomiselle, nukkuminen=so last season!)

Kippis siis sille!

Ihan piakkoin yritän ehtiä kertoilemaan blogitauon aikana tapahtuneista mukavuuksista - omasta äitienpäivästäni, hurrrrjan poikamme 4-vuotissynttäreistä ja sen sellaisesta. Vaatekaappiprojektikin kolkuttelee omaatuntoa... Kiva päästä taas pikkuhiljaa takaisin bloggaamisen makuun, kyllähän tässä tovi jo ehti taas vierähtää.

* Kuvassa näkyvästä kippistelykamasta kiitos Peronille, joka nämä ystävällisesti minulle lähetti. Olut kyllä maistui, mutta vielä iloisempi yllätys oli kylkiäisenä saapunut muistitikku - Grazie mille!

Sinussa on kevään valo. Optimismi ja ilo, joka väkisinkin tarttuu niihin jotka seurassasi saavat olla.

Sinussa on pienen lapsen herkkyys. Kyky nähdä, kuulla ja tuntea nekin asiat joita kiireinen aikuinen ei tunteettomudessaan aina huomaa.

Sinussa on voimaa. Fyysisesti olet vahvempi kuin vaivainen lapsesi. Kokemuksistasi tiedät millä keinoin ihminen säilyy vahvana myös henkisesti.

Sinussa on viisautta. Tunneälyn ja kokemusten tuoma lahja, jota ei kirjatiedoilla päihitetä.

Sinussa on rakkaus. Minulle. Meille. Muille.

Sinulla on tytär, joka on maailman kiitollisin siitä, että on saanut sinun helmoissasi kasvaa, tehdä virheitä ja tulla siksi ihmiseksi joka nyt on. Äidiksi, joka toistaa sinun tapojasi, käyttää sinun neuvojasi, on iloinen siitä että näytät siltä miltä näytät ja tuot toivoa rupsahduspelkojeni keskelle ;). Naiseksi, joka toivoo tulevansa yhtä hyväksi ihmiseksi kuin sinä olet. Ja aikuisuudestani huolimatta silti tyttäreksi, joka saa kanssasi olla lapsi ja itkeä olkaasi vasten:"Auta, äiti".

Rakastan sinua äiti. Suren, etten ole siellä tänään sinua juhlimassa, mutta kyllä me taas näemme. <3

Halausten kera toivottelen ihanaa äitienpäivää myös muillekin äideille! On ihanaa olla sellainen ja myös omistaa sellainen, kultaakin kalliimpi.

Eilen aloitin virallisesti oman kesäkauteni ja lähdin töihin ilman takkia ja sukkia! Edellispäivänä Voguen sivuilta mieleenjäänyt artikkeli helmien (kyllä, siis niiden klassistakin klassisempien, preppy-tyttöjen ikisuosikin) uudesta tulemisesta kyti mielessä vaatteita valitessa ja löysin kuin löysinkin kätköistäni varsin vähälle käytölle jääneet (feikki-)helmet niin kaulaan kuin ranteeseenkin.

Aamutuimaan näpsäisty kuva paljastaa, että ajattelinpa alkuun sipaista hiuksetkin helmikorulla kiinni, mutta totesin sen liialliseksi ja lähdin tapani mukaan tukka hulmuten töitä kohti.

Jotta meno helmien kanssa ei menisi vallan mummoiluksi, valitsin niiden kaveriksi tupla-denimiä.

Onneksi näpsin nämä kuvat vasta töiden jälkeen, enpä nimittäin heti hoksannut kuvauspaikkani ryönäisyyttä... (check:farkkujen lahkeet). Vaikka kukapa sitä käskee joka ikiseen kivenmurikkaan nojailemaan.

Ei sukkia! (eikä myöskään kylmä!)

ps. täällä on ollut ja tulee olemaankin hetken hiukka hiljaisempaa vielä hetken ennen kuin saan taas työt ja kotihommat sille mallille että muullekin elolle löytyy väljempää aikaa. Palaillaan pian kamut!

Kotoisiin vappukemuihin pidin justiinsa riittävän juhlavana asua, jossa on rento neule (Lindex) yhdistettynä paljettihippahameeseen (Cubus)...

...mukaviin blingbling-tohveleihin (Zara)...

...no-fuss-lettikampaukseen...

...keväänvihreään silmämeikkiin ja överikorviksiin (Bik Bok).

Eipä sinne ulos sateeseen uskaltautunut kukaan hytisemään, joten hyvin tarkeni näissä kippistellä kuohuvat ja rupatella viimeaikaiset kuulumiset. Mukava oli ilta tärkeiden ihmisten kanssa pienten serkusten nauttiessa valtavasti toistensa seurasta. Eikä huono ollut tämäkään päivä oman perheen kesken - aamulla seitsemän kilsan juoksulenkki ja loppupäivä rentoa grillailua ja pihahommia.

Nii-in, just niitä hommia, jotka nyt jälleen kerran ovat ohittaneet tämän eteisprojektin. Tapetit piti olla laitettuna jo viime viikonloppuna, mutta sittenpä pätkähti pihaan sellainen kasa koivua, että parempi vain laitella ne ensin pätkiksi ja pinoon. Mielummin nimittäin pötköttelen ensi talvena lämpimässä kuin kauniissa talossa... Vaikka eiköhän tuokin tuosta taas sitten jonain sateisena kevät/kesäpäivänä taas edenne.

Ja niin, yksi seinä on kuitenkin saanut jo lopullisen pintansa ja on nyt siis harmaaksi maalattu. Jep, harmaaksipa hyvinkin, mihinpä sitä suosikkiväriä vaihtamaan.

Kevään kunniaksi vaihdoin bannerinkin vähän keveämpään ja aurinkoisempaan. Toivottavasti tykkäätte!

Tänään pienet, jo perinteeksi muodostuneet, kemut pihagrillimme äärellä. Toivottavasti tarkenemme! Nyt joku hipparetonki niskaan ja valkolakin lippa ojennukseen, simat kannuun ja munkkia heleää sopraanoa kohti. Tänään ei mietitä murheita, vaan sitä että kohta on KESÄ, KESÄ KESÄ!!!

Olkaa nätisti. <3