Crisis

Hassua, miten hieman yli seitsemän kilon ja aikamoisen monen sentin laihtuminen tämän kuluneen vuoden aikana tuo sekä iloa että harmia elämään. Iloa on tietenkin se, että peilikuva näyttää päivä päivältä kivemmalta ja vaatteetkin istuvat koko ajan nätimmin päälle. Hymyilyttää kun huomaa yhden jos toisenkin ei-toivotun kumpareen oienneen ja litistyneen. Mutta harmi ovatkin sitten ne vaatteet.

Perjantaina tajusin, että ainoat jalassa ilman tiukkaa vyöviritelmää pysyvät farkkuni ovat ne täälläkin jo nähdyt kirkkaanpinkit. Kaikki muut yksinkertaisesti valuvat niin, etteivät kohta pysy jalassa ollenkaan. Siis todella käytännöllistä, kirkkaanpinkkihän se onkin oikea vaatekaapin peruspilari, voi ei...

 Tiedän kyllä, että hölmöhän se tämä marmatuksen aiheeksi on, mutta kyllä se vaan kalliiksi tulee kun alkaa jossain vaiheessa laittaa vaatekaappia uusiksi. Vielä en sitä uskalla tehdä kun tarkoituksena on kutistua vielä viitisen kiloa, mikä varmaan vaikuttaa vielä yhden vaatekoon verran, mutta kyllä tässä on kai (siihenkin) alettava säästämään... huh huh.

Nyt mietin vaan, että mitenkähän huonosti ne tilaamani Marnit istuvat, kun vanhasta tottumuksesta tilasin ne siinä koossa missä olin ennen kuin kutistumisprojektiani aloitin. Ja hitsi vie, saisivat nekin kyllä pikkuhiljaa jo tipahtaa tänne soviteltavaksi.

:( Ääh.