Elämä, tasapainoilun keinulauta.

Lusikoita kiitos.

Lapsena keinulaudalla tasapainottelu oli jännitävän hauskaa. Tarralenkkarit tiukasti kiinni, kädet sivulle, ja vuorotellen jalkaa toisen eteen ristiin astuen. Keinulaudan keskikohdalla ensin hieman toisella jalalla varovasti tapaillen, ennen kuin toisen jalan uskaltaa painolla lautaan painaa, ja keinulaudan tasapainopiste vaihtuu. Nopeasti kipittäen lautaa pitkin alas tasaiselle hiekalle. Jännittävän hauskaa, sitä keinulaudalla tasapainottelu lapsena oli. Milloin se muuttui elämäksi, joka on jatkuvasti tasapainoilun keinulautaa? Keinulauta, joka ei olekaan aivan niin yksinkertainen, kuin se mitä pitkin tarralenkkarit kipittivät?

 

 

Elämä joka ei koostu vain yhdestä suoraviivaisesta laudasta, vaan joka on täynnä eri levyisiä osatekijöitä. Osa niistä mutkittelee puolelta toiselle. Osa haluaa nousta suoraan ylöspäin. Osa yrittää viedä alas. Osa keinuttaa liian nopealla temmolla. Ne kaikki vaikuttavat siihen, kuinka hyvin keinulaudalla voikaan tasapainotella. 

 

Tasapainottelu kuuluu elämään. Mikäli vaikuttaa siltä, että voi vaan kipittää tasaisesti keinulautaa sen toisesta päästä toiseen, eikä edes keskikohdan heilahdus tunnu missään, voi kokonaistilanne olla hieman outo. Jokainen meistä tasapainoilee, jotkut välillä enemmän kuin toiset. Jotkut selviävät horjahduksista yksinään, käsillä hieman ilmaa huitoen. Toiset taas saattavat joutua tasapainoilemaan aivan äärirajoilla aivan liian pitkään. Sehän siinä hankalaa onkin, ikinä ei voi tietää kuinka pitkään hyvä tasapainoilu kestää. Mitä jos menettääkin tasapainon ja tipahtaa keinulaudalta alas hiekalle tömähtäen? Askeltavatko jalat heti takaisin keinulaudalle uudelleen yrittämään, vai tarvitseeko hetken, tai toisenkin hiekalla? Uskaltaako nousta uudelleen tasapainoa hakemaan?

 

 

Äärirajoilla kulkeminen rasittaa, sekä fyysisesti, että psyykkisestikin. Kun omien rajojen tunnistaminen, ja niiden kunnioittaminen on erittäin haastavaa, ajautuu sitä helposti yhä laidemmalle keinulaudalla tepastellessa. Välillä toinen jalka saattaa olla jo ilmassa heilumassa, kunnes käsien avulla saa haettua tasapainoa, ja vedettyä itsensä keskemmälle, jossa on helpompi jatkaa eteenpäin.

 

Vaikka keinulaudalla omin jaloin käveleekin, ei se tarkoita sitä, että yksin pitäisi aina yrittää ja jaksaa. Toiset henkilöt voivat kävellä hiekalla keinulaudan vierellä, käden ojentaen. Ei tarvitse vain omia käsiään sivuilleen levittää, ja ilmasta tukea hakea, voi tarttua toisen käteen. Mutta vaikka toisen käteen ei tarttuisikaan, voi pelkkä tieto rinnalla kulkijasta helpottaa. 

 

 

Keinulauta. Elämä. Tasapainoillen se vie. 

 

 

Share

Kommentoi